Rupesin sunnuntain ratoksi pyörittelemään mielessäni jonkinlaista suomalaista versiota änäristä vaihtoehdoksi tuolle paljon puhutulle 10+10 joukkueen A- ja B-sarjalle. Jos kiekko halutaan pitää koko Suomen juttuna jatkossakin, niin kymmenen joukkueen pääsarja on liian vähän, varsinkin jos niistä olisi jatkossa 3 PK-seudulla ja 2 Tampereella. 5 pääsarjajoukkuetta muun Suomen jaettavaksi on aika vähän ja B-sarjaksikaan nimettynä divarikiekko valitettavan epätodennäköisesti jaksaisi oikeasti sytyttää pidemmän päälle suomalaisia tuulipukuja, vaikka pelien taso väistämättä parantuisikin merkittävästi.
Pääkopassani syntyneessä ideassa olisi suoraan 20 joukkueen pääsarja, mutta se olisi jaettu neljään viiden joukkueen divisioonaan. Avainasemassa systeemissä olisi katto pelaajabudjetille, jolla tasattaisiin joukkueiden välisiä tasoeroja varsinkin järjestelmän ensimmäisinä vuosina. Tämä toki heikentäisi pääsarjan tasoa väliaikaisesti kärkijoukkueiden osalta. Realismia kuitenkin on, että nykyisellä kehityksellä niin on tapahtunut jo parin vuosikymmenen ajan, eikä mikään ikävä kyllä viittaa siihen, että muutosta tähän olisi näköpiirissä.
Divisioonajako voisi oikein toteutettuna lisätä runkosarjaan merkityksellisiä pelejä, vähentää joukkueiden matkakustannuksia ja -rasitusta sekä näiden myötä kasvattaa niin koti- kuin vieraskannattajien määrää otteluissa. Ideana tässä olisi siis ennen kaikkea lisätä rivalryasetelmaa yhä useamman jengin välille, joka tällä hetkellä rajoittuu useimmilla jengeillä korkeintaan siihen yhteen ”veriviholliseen”.
Niin pitkälle en kyllä osaa ajatella, että miten divisioonat olisi mahdollista saada keskenään mahdollisimman tasaväkisiksi, mutta kuitenkin siten, että divisioonajoukkueiden maantieteellinenkin etäisyys olisi mielellään mahdollisimman tasapuolinen eri divisioonien kesken. En kuitenkaan jaksa uskoa, että systeemi tästä jäisi kiinni, eiköhän sen jotenkin järkevästi saisi ratkaistua siinä kohtaa, kun kaikki 20 sarjan jengiä olisi tiedossa.
Ajatukseni, miten pelit voisivat tällaisessa systeemissä esimerkiksi jakautua:
Runkosarjassa pelattaisiin 3 koti- ja vieraspeliä oman divisioonan joukkueita vastaan (4x6 = 24 peliä). Lisäksi kauden aikana pelattaisiin 1 koti- ja vieraspeli muiden divisioonien joukkueita vastaan (15x2 = 30 peliä). Runkosarjassa olisi siten yhteensä 54 peliä.
Runkosarjan jälkeen divisioonajaolla ei olisi enää vaikutusta mahdolliseen pleijarivastustajaan, vaan vastus määräytyisi pääsarjatasolla katsottavan runkosarjasijoituksen perusteella.
Pleijarit voisivat mennä esimerkiksi idealla:
- Divisioonien ykköset suoraan puolivälieriin = 4 joukkuetta.
- Divisioonien kakkoset ja kolmoset sääleihin = 8 joukkuetta. Sääleistä 4 joukkuetta puolivälieriin.
- Divisioonien neloset suoraan kesälomalle.
- Divisioonien vitoset pelaavat ”karsintarunkosarjan”, esimerkiksi 1 koti- ja vieraspeli kutakin jengiä vastaan = 6 peliä.
Tästä ”karsintarunkosarjasta”:
- 1. kesälomalle.
- 4. putoaa suoraan pääsarjasta, tilalle nousee ”Mestiksen” voittaja.
- Sarjan 2. ja 3. pelaavat keskinäisen playoutin, häviäjä pelaa karsimisesta ”Mestiksen” hopeamitalistia vastaan.