Keskusteluissa on pyöritelty vaihtoehtoina paljon esimerkiksi 10+10 ja 12+10 malleja. Tarkastelen tässä vaihtoehtona myös 12+8 mallia, johon sisältyisi A- ja B-liigan joukkueiden ristiinpelaamista jo runkosarjassa.
Runkosarjan ottelumäärät
A-liiga (12 joukkuetta)
A-liigan joukkueita vastaan 4 x 11 = 44 ottelua
B-liigan joukkueita vastaan 2 x 8 = 16 ottelua
yhteensä 60 ottelun runkosarja (16 joukkueen SM-liigassa nykyään sama määrä)
B-liiga (8 joukkuetta)
A-liigan joukkueita vastaan 2 x 12 = 24 ottelua
B-liigan joukkueita vastaan 4 x 7 = 28 ottelua
yhteensä 52 ottelun runkosarja (10 joukkueen Mestiksessä nykyään 49 ottelua)
Pudotuspelit & karsinnat
A-liigan 8 parasta pudotuspeleihin
A-liigan sijat 11-12 sekä B-liigan sijat 1-6 karsintaan, jossa pelataan kaksi kierrosta pudotuspelisarjoja niin, että seuraavalle kaudelle selviää kaksi A-liigan joukkuetta.
B-liigan sijat 7-8 pelaa esimerkiksi neljän joukkueen karsintasarjassa kolmannen sarjaportaan kahden parhaan joukkueen kanssa. Vaihtoehtona voi olla myös tällä kaudella liigassa ja Mestiksessä käytetty kaksivaiheinen playout- & karsintasarja.
Ristiinpelaamisen ajatuksena on, että nykyisestä SM-liigasta putoaville joukkueille B-liiga ei olisi kuolemantuomio, vaan samoja tuttuja joukkueita vastaan olisi edelleen vähintään kaksi peliä kaudessa ja melkein puolet runkosarjasta. Tämä olisi tärkeää jo erilaisten enemmän tai vähemmän vakiintuneiden derby-parienkin vuoksi (Ilves-Tappara, Lukko-Ässät, HIFK-Jokerit, JYP-KalPa, KooKoo-SaiPa jne.) Ylimmän sarjatason joukkuemäärän vähentäminen johtaisi väistämättä siihen, että ainakin joidenkin derbyjen toinen osapuoli pelaisi välillä eri liigassa. Toki noista otteluista saattaisi tulla keskimäärin useammin tappio B-liigan joukkueelle, mutta samalla B-liigan joukkueilla ja pelaajilla olisi kuitenkin säännöllisesti mahdollisuuksia mitata tasoaan A-liigan joukkueita vastaan. Se mahdollisuus ei siis rajoittuisi vain harvinaisiin keväisiin karsintasarjoihin. A- ja B-liigan väliset karsintapudotuspelit menisivät tähän samaan nykyistä laajempaan mahdollisuuteen mitata tasoa säännöllisesti. A-liigassa pelaaminen ei olisi mikään ikuinen oikeus, vaan se pitäisi joka kausi ansaita urheilullisesti. Myös mahtiseuran katastrofikausi voisi johtaa B-liigaan putoamiseen, mutta se ei saisi kuitenkaan johtaa joukkueen konkurssiin eri sarjojen taloudellisten olosuhteiden valtavan eron vuoksi.
8 joukkueen B-liiga vaikuttaa yksinään pieneltä joukkuemäärältä yhteen sarjaan, mutta se kannattaakin ajatella enemmänkin oleellisena osana 20 joukkueen kokonaisuutta. Ristiinpelaamista karsastavien kannalta 8 joukkueen B-liigalla A-liigan joukkueet joutuisivat pelaamaan kuitenkin runkosarjasta vain 16/60 ottelua alemman sarjatason joukkueita vastaan. Kun 60 ottelun runkosarjan sovittaminen kalenteriin on ollut nytkin välillä vaikeaa, niin ristiinpelaamisotteluita voisi asetella otteluruuhkien ja maajoukkuetaukojen keskelle. Silloin A-liigan joukkueet voisivat antaa myös reservipelaajille, junnuille jne. paremmin vastuuta. Toisaalta tämä saattaisi tarjota myös yllätyksiä, kun B-liigan joukkue voittaisikin otteluruuhkassa olevan junnupitoisen A-liigan joukkueen.
Ylipäätään parhaassa tapauksessa ajan kanssa kävisi niin, että ainakin A-liigan häntäpään ja B-liigan kärkipään joukkueiden välillä ei olisikaan kovin suurta eroa ja ihan parhaillakin kokoonpanoilla nähtäisiin tasaisia kamppailuja, jotka rakentaisivat jo runkosarjassa jännitettä kevään karsintapudotuspeleihin. Ehkä tuossa kävisi myös niin, että B-liigaan putoaminen ei automaattisesti tarkoittaisi pelaajiston hajoamista, vaan ainakin seuraikoneilla olisi isompi mahdollisuus jäädä nostamaan pudonnutta joukkuettaan takaisin A-liigaan.
Sanomattakin lienee selvää, että A- ja B-liigaa pitää ajatella tässä kokonaisuutena, jossa otteluiden televisiointi on kunnossa ja edelleen joukkueet keräävät jotain yhteistä pottia, jonka avulla molempia sarjoja pidetään elinvoimaisena ja sarjojen välistä kynnystä mahdollisimman pienenä. Näin ollen nykyisestä 16 liigajoukkueesta 20 joukkueen kokonaisuudeksi kasvattaminen ei pitäisi kuitenkaan olla vielä mahdoton tehtävä. Tuo laajentaisi todennäköisesti myös Suomen huippujoukkueiden esiintymistä ainakin muutaman kerran kaudessa vielä muutamalle uudelle talousalueelle, joita ei ole nähty liigajäillä viime vuosina. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Joensuu ja Rovaniemi.
Mikä tuleva sarjajärjestelmä sitten onkaan, niin toivottavasti se tarjoaa taloudellisesti kestävän mahdollisuuden myös niin sanotuille hissijoukkueille, joiden taso vaihtelee kaudesta riippuen korkeimman ja toisen sarjatason välillä. Sama olisi luonnollisesti toivottavaa myös toisen ja kolmannen sarjaportaan välillä. Korkeimman sarjatason suhteen pitäisi puolestaan pystyä olemaan etenkin taloudellisesti kilpailukykyinen kansainvälisessä kilpailussa pelaajista muiden sarjojen kanssa. Etenkin eurooppalaisten sarjojen kanssa tämä korostuu. NHL ottaa suurimpana omansa lähes riippumatta, mihin Suomessa päädytään. En tiedä, onko sekä kansainvälisen, että kotimaisen kilpailun huomioiminen yhtä aikaa mahdoton yhtälö. Toivottavasti se ei ole.