Ei tässä ole kyse katsotuista otteluista, vaan parhaimman ymmärrykseni mukaan otteluohjelmiin myytävistä mainoksista. Enemmän on enemmän.
Otteluohjelmiin myytävien mainosten arvo riippuu siitä, paljonko ottelulla on tv-katsojia. Eli lopulta kyse on katsotuista otteluista.
Sillä nyt ei taloudellisesti kauhean suurta eroa ole, onko otteluita 50 vai 60. Laskennallinen kokonaisyleisömäärä tulee toki isommalla ottelumäärällä vähän suuremmaksi, koska kausikorttilaiset tulevat useampaan kertaan lasketuiksi mukaan, ja varmaan heistä suurin osa oikeastikin käy katsomassa jonkun ottelun enemmän. Tosin lisätuloa tästä tulee seuroille vain, jos ostavat hallilta myös jonkun lihapiirakan tmv, kuten osa ehkä tekeekin, mutta toisaalta sitten se kioskimyyjä pitää palkata hallille parina iltana useammin. Kausikorttien hintaa kun seurat nyt eivät varmaan lähtisi alentamaan, jos kotiotteluita olisi kaudessa pari vähemmän. Irtolippumyyntiin vaikutus olisi aika pieni. Ei muutaman ottelun kaudessa hallilla katsomassa käyvä henkilö mieti, että käynkin tänä kautena katsomassa neljä ottelua kolmen sijasta, kun näitä pelejä on näin paljon. Kyllä suurin osa käy ihan tasan yhtä monessa matsissa kuin olisi käynyt muutenkin.
TV-sopimuksen arvoon vaikuttaa ottelumäärää enemmän joukkuemäärä ja vielä enemmän se, mitkä ne joukkueet ovat. Esimerkiksi Jokerit olisi yksinään arvokkaampi kuin muutama pienin joukkue nyt.
Samat mainokset niissä tv-lähetyksissä pyörii läpi kauden, joten en tiedä, vaikuttaisiko se ihan hirveästi mainosten arvoon, saako yksi mainos esimerkiksi 50 vai 55 näyttökertaa per tv-katsoja kauden aikana.
Liigajoukkueiden konkursseilla aina pelotellaan, jos liiga avattaisiin, mutta mielestäni konkurssia pelätään näissä puheissa aivan liikaa. Kuten edellä jo huomautettiin, joukkueita on mennyt konkurssiin myös suljetun liigan aikana, niin liigan kuin divarin puolelta. Lisäksi jokaisella nykyisellä liigajoukkueella on riittävän vahva brändiarvo, jotta toiminta kyllä jatkuisi konkurssista huolimatta. Parhaassa tapauksessa päästäisiin muovisesta Pelicansista eroon ja vanha kunnon Reipas tekisi paluun, kuten Espoossakin kävi Bluesin/K-Espoon kanssa. Espoon esimerkki myös osoittaa, että siellä oltaisiin nyt jo valmiita tekemään paluuta liigaan, mutta suljettu sarja toimii hidasteena. Se ei siis estänyt konkurssia, mutta toimii hidasteena joukkueen paluulle. Samoin viimeisin liigasta pudonnut joukkue, KalPa, joka pian putoamisen jälkeen teki konkurssin, tuli takaisin liigaan alle kymmenessä vuodessa.
Ei se mitenkään itsestäänselvää olisi, että putoava joukkue menisi konkurssiin, mutta vaikka menisikin, noin 5-10 vuoden sisällä uusi organisaatio olisi valmiina yrittämään paluuta, ja paluu tapahtuisi silloin paljon kovemmalla buumilla kuin jos organisaatio olisi riutunut saman ajan liigan kellarikerroksessa vailla suuntaa ja tavoitteita myyden joka kevät siirtorajalla parhaat pelaajansa ja turruttaen kannattajansa tappiomielialaan.
Ja SM-liigan sarjajärjestelmäksi oma suosikki olisi nykyisistä lähtökohdista 14 joukkueen sarja, jossa pelattaisiin 54 tai 56 ottelukierrosta, ja kahdeksan parasta jatkaisivat pudotuspeleihin ilman säälipleijarikierroksia. Alhaalta sarjan täytyisi olla jollain tavalla aidosti auki, ja divari myös saisi olla auki molemmista päistä. Tuosta en osaa sanoa, miten karsinnat pitäisi järjestää, putoaisiko jumbo suoraan ja toiseksi viimeinen karsisi, vai miten.
Toki ymmärrän, jos tähän 14 joukkueen sarjaan mentäisiin, että säälipleijarit säilyisivät ohjelmassa ja sen kanssa vielä pystyy elämään. Parempi tuo olisi kuitenkin, jos kahdeksan parasta jatkaisivat pudotuspeleihin suoraan. Alun perinhän kun pudotuspelit tuotiin mukaan niin ideana oli, että niihin jatkavat sarjan parhaat joukkueet. Nimitys "säälit" tulee siitä, että rima on laskettu niin alas, että heikonkin kauden pelaamalla voi päästä säälistä pudotuspeleihin. Käytäntö on myös osoittanut, että siinä kahdeksannen sijan kohdilla rima olisi viime vuosina ollut juuri sopivalla korkeudella. Esimerkiksi nyt päättyneellä kaudella viivan tuntumassa olisivat tällöin olleet Ässät ja TPS. Joku voi tietty sanoa, että joukkueet pelasivat niin tiukan ja kiihkeän säälisarjan, että se osoitti, miten säälit eivät ole turhia pelejä, mutta jos rima olisi alun perin ollut siinä kahdeksannen sijan kohdalla niin silloin joukkueet olisivat yhtä kiihkeästi kamppailleet viimeisestä pudotuspelipaikasta runkosarjan viimeisissä otteluissa sen sijaan, että ne olisi vain läpsytelty pois otteluohjelmasta puolityhjille katsomoille pelaillen, kuten nyt tehtiin. Lisäksi oli selvää, ettei kummallakaan joukkueella ollut mitään asiaa mestaruustaistoon, joten oli älytöntä laittaa tällaiset joukkueet vastakkain kamppailemaan pudotuspeleihin.
Sitten vielä tuosta, kun sanoin, että 14 joukkueen sarjalla pelaisin 54 tai 56 ottelun runkosarjan niin se tapahtuisi siten, että kaikki pelaisivat neljä kertaa toisiaan vastaan (52 ottelua) ja sitten paikallisvastustajat pelaisivat vielä pari ylimääräistä peliä. Nämä ovat otteluita, jotka aidosti myyvät, eikä kuusi paikalliskamppailua kaudessa olisi vielä liioittelua. Jos mentäisiin tuolla 54 ottelulla ja joukkueet olisivat päättyneen liigakauden top-14, paikallisparit voisivat olla:
HIFK – TPS
HPK – Pelicans
Ilves – Tappara
Jukurit – KooKoo
Jyp – KalPa
Kärpät – Sport
Lukko – Ässät
Sitten, jos haluttaisiin pelata 56 ottelua, voisivat vaikka seuraavat parit pelata keskenään pari bonusmatsia:
HIFK – Pelicans
HIFK – TPS
HPK – Ilves
HPK – Tappara
Ilves – Tappara
Jukurit – Jyp
Jukurit – KooKoo
Jyp – KalPa
KalPa – Kärpät
KooKoo – Pelicans
Kärpät – Sport
Lukko – TPS
Lukko – Ässät
Sport – Ässät