En tiedä olisiko yksi ratkaisu kokeilla edes parin ottelun verran tasaisempaa peluutusta tasakentällisin. Ymmärrän kyllä McDavidin ja Draisaitln hyvyyden ja tärkeyden. Mutta saisiko joukkueesta enemmän irti, kun näytetään, että luotetaan siihen 4. kenttäänkin. Ymmärrän kyllä myös sen, että tilastot eivät mairittele 3. ja 4. kentän aikaansaannoksia, mutta monesti se luottamuksen näyttö jo nostaa pelaamisen tasoa.
Tuossa joku sanoi, että muut tyytyvät siihen, että saavat nähdä tämän superkaksikon pelaavan. Joo asia voi periaatteessa ollakin hieman näin. Olen itse aikanaan ollut molemmissa tilanteissa junnuissa ja alasarjoissa sitten myöhemmin. Se on mukavaa, kun saa pelata ja tulee maaleja. Mutta sieltä kolmoskentästä, kun katselee ykköskentän tekevän mitä haluavan ja toimivan melkeinpä koutsinakin, niin olo oli usein, että no ratkaiskaa nyt sitten tämä peli, minä otan irtokarkit kolmanteen. Ja sillä ei ollut mitään merkitystä, miten se ykkönen onnistui tai kolmonen tai nelonen.
En sano, että tilanne on tämä Edmontonissa, mutta tilanne voi ihan hyvinkin olla se, että 3. ja 4. kenttien pelaajat eivät ihan täysillä tunne kuuluvan joukkueeseen. Tiedän, että pienikin McDavidin kritisoiminen on kuin heittäisi palavan tulitikun bensaan. Enkä nyt edes välttämättä kritisoi McDavidia. Edmonton ei vain ole tuntunut joukkueelta. Se on henkilöitynyt kahteen pelaajaan ja kun pelejä katsoo, niin tämä joukkue on nuo kaksi pelaajaa. Sitten on heidän aisan kannattajansa. Sitten on ne muut joilla ei tee mitään. Ero on hirveä, kun vertaa vaikkapa tuohon Montrealiin ja sitten mainittuun Carolineen.
On varmaan selvää, ettei syyt ole näin yksinkertaisia, mutta mielestäni on täysin selvää, ettei joukkue ole Joukkue. Missä sitten syy, valmentajissa? Paskoissa pelaajissa? Kukaan ei tunnu onnistuvan Edmontonin alakentissä. Tätä on jatkunut jo useamman vuoden ja aika monta yrittäjää on nähty.