Ei tämä hyvältä näytä. Ja varsinkin, kun Chiarelli on saanut joukkueen sellaiseen kuoppaan, että mitään nopeaa parannusta on turha odottaa.
Joo mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu ja mitä lähtevät tekemään. Kaksi vuotta sitten pärjäsivät ihan hyvin ja periaatteessa runko oli aikalailla sama kuin nykyään. Tietenkin silloin Talbot pelasi huikean kauden ja se auttoi paljon, mutta jos löytävät ensi kaudeksi sellaisen veskarin joka saa hanskallakin kiinni pari vetoa niin onhan siinä ehkä mahdollisuuksia.
Silloin pari kautta sitten runkosarjassa nykyisistä hyökkääjistä olivat isossa osassa McDavid, Draisaitl ja RNH. Lisäksi hyvät pisteet tekivät Eberle, Lucic, Maroon ja Letestu (pääasiassa ylivoimalla). Eli oli kaksi ketjua, jotka pystyivät maalintekoon ja siihen päälle vielä alempaakin tuli onnistumisia. Nyt sitten ongelmaksi muodostui että ajatuksena kai oli että Puljujärvi tai Yamamoto pystyisivät paikkaamaan Eberlen tai Maroonin tehoja mutta sehän ei ole onnistunut. Tällä kaudella tietenkin Chiasson on ollut huikeassa iskussa ja Kassiankin loppukaudesta nostanut profiiliaan mutta heidän varaansa en lähtisi laskemaan tulevalla kaudella mitään. Ja Lucic on nyt kaksi kautta putkeen ollut surkea eikä mikään puhu sen puolesta että suunta muuttuisi.
Mutta joka tapauksessa uskon että hyökkäyspään voisi saada fiksattua riittävän hyvään malliin kesän aikana ihan UFA-hankinnoilla tai sitten esimerkiksi Puljujärven/Yamamoton ja/tai jonkun nuoren pakin ympärille kasatulla kaupalla. Tietenkin tällä kaudella tuo koko kärkiporukka on tehnyt uriensa parhaat kaudet pistemäärällä mitattuna joten voipi olla että siellä tulee vähän laskua. Ja tietenkin koko hyökkäysporukan puolustamisen on parannuttava ja siinä tulee olemaan tärkeässä osassa tuleva valmentaja. Hitchcockilla ei ollut siihen eväänä kuin suuret puheet.
Tärkeässä osassa on sitten myös se että miten puolustus saa avattua peliä yhdessä hyökkääjien kanssa.
Eli sitten se puolustus. Silloin kun koko porukka on ollut terveenä, niin pelithän ovat sujuneet kohtuullisen hyvin. Sekera, Klefbom ja jopa Nurse pystyvät syöttämään kiekkoa ja avaamaan peliä ihan siten kuin valmennus haluaa. Ja pystyvät jopa paineen alla pitämään kiekkoa ihan hyvin. Sitten heillä on jokaisella pakkiparina sellainen kaveri joka ei kiekon kanssa pysty tekemään muuta kuin lyömään laseihin tai roiskaisemaan keskialueelle. Tietenkin tässä pelin avaamisessa korostuu hyökkääjienkin rooli ja kyky tehdä itsensä pelattavaksi mutta kun ikävä kyllä aika usein vaikkapa Russell ei pysty antamaan edes sitä lyhyttä syöttöä lapaan, niin ei oikein auta vaikka kuinka hakisi paikkaa. Ja lisäksi omasta mielestäni näyttää siltä että hyökkääjätkään eivät oikein usko että kiekkoa saadaan keskustaan ja sitä kautta ylös vaan valmistautuvat jo keskialueen laitavääntöihin kun kiekko on puolustajilla.
Eli nyt sitten on ollut isona ongelmana se että yksi kolmesta kiekollisesti kykenevästä pakista on ollut melkein kaksi kautta kokonaan sivussa. Tai ainakin ratkaisevan pitkään. Ja toinen kiekollisesti kykenevistä pakeista eli Klefbom on myös saikuttanut sellaiset 15-20 peliä kumpanakin kautena. Ja se on mielestäni ollut isoin ongelma näissä kahdessa kaudessa. Ongelma jonka myös GM tunnisti edellisen kauden jälkeen muttei pystynyt asialle mitään tekemään. Tai ei ainakaan tehnyt.
Eli omasta mielestäni tärkeintä ja varmasti isoin haaste olisi saada hankittua rightin kiekollinen pakki ensimmäiseen tai edes toiseen pariin. Omasta takaa on kaksi ihan potentiaaliselta vaikuttavaa lupausta eli Bear ja Bouchard. Mutta missään nimessä ei taas saisi laskea sen varaan että he tai toinen heistä vielä ensi kaudella kantaisi vastuuta NHL:n puolella. Ennemminkin niin että jos heillä on kysyntää treidimarkkinoilla niin sitä kautta voisi hakea nopeammin vahvistusta.
Ongelma on tietenkin se vanha tuttu eli jotta vahvistusta pystyisi hankkimaan niin ensin pitäisi päästä jostain tai joistain sopimuksista eroon. Eli vaikkapa Lucicin tai Russellin paperista. Ja tuo on se minkä Chiarelli (sekä tietenkin edelleen mukana olevat Nicholson, Gretzky ym.) onnistuivat sähläämään kunnolla. Eli käsittämättömiä sopimuksia ja NMC/NTC-pykäliä on jaeltu kaikille halukkaille.
Tämä päättymässä oleva kausi oli tietenkin jo alusta asti sellainen että katastrofin ainekset leijuivat ilmassa. Aika pitkälti samalla porukalla lähtivät kauteen kuin edellisellä kaudella. Pieniä muutoksia eli Rieder, Brodziak, Koskinen ja jälkikäteen ajateltuna todellisena lottovoittona tullut Chiasson oli hankittu. Valmennusta muutettiin hommaamalla uudet apuvalmentajat jotka eivät ehkä olleet ihan päävalmentajan kanssa yhteisymmärryksessä palkattuja. Tai siltä se toiminta ainakin vaikutti kun esimerkiksi ylivoimapelin valmentamiseen hommattu kaveri ei vetänyt ylivoimatreenejä vaan ne piti päävalmentaja. Kauteen lähdettäessä Chiarellinkin tiimalasissa oli hiekka jo valumassa vähiin eikä hänellä ollut muuta mahdollisuutta selvitä kuin se että joukkue alkaa voittamaan heti syksyllä. Päävalmentaja McLellanilla hiekkaa oli vielä vähemmän sillä oli aivan selvää että hän lähtisi ennen GM:ää.
No kausihan lähti liikkeelle siihen malliin että McLellan peluutti ykkösmiehiään aivan järjettömiä määriä. Heti alusta asti mentiin ihan ylärajoilla. Oliko se sitten osasyynä siihen että mikään muu ketju ei lähtenytkään toimimaan oikeastaan koko kauden aikana.
Marraskuulle tultaessa alkoi jo toimistolla hikoiluttaa ja ensimmäinen siirto oli vaihtaa Strome Spooneriin. Joo, Strome ei ollut saanut mistään sisään mutta toisaalta pelasi ihan ok kolmossentterinä ja alivoimalla. Spoonerin ilmeisesti piti olla sitten maalintekijä ylempiin ketjuihin ja kolmossentterin saisi ilmeisesti vaikka Brodziakista. Tai Khairasta. Mutta eihän Spooner koskaan päässyt alaketjuista pois eikä kyllä pelannutkaan siihen malliin että olisi sitä ansainnut.
Heti perään tekivät sitten toisen siirron eli valmentaja meni vaihtoon. Ja tuohan tuttuun tapaan piristi hommaa hetkeksi. Samalla Koskisella alkoi todella kuuma jakso ja kiekko tarttui loistavasti. Hitchcock heitteli viisauksiaan ja koko Edmontonin media söi hänen kädestään. Tuota riemua riitti sitten vajaa kuukausi kunnes Klefbom loukkaantui. Ja sen jälkeen tulikin synkkä jakso ja pitkä tappioputki. Mikä sitten johti seuraaviin GM:n paniikkiratkaisuihin eli Manningin ja Petrovicin hankintoihin vuodenvaihteessa. Noille ei tainnut löytyä ymmärrystä mistään suunnalta. Trendinä tuntui olevan että kaupoillaan GM sai luotua uusia aukkoja kokoonpanoon muttei paikattua olemassa olevia. Eipä noistakaan pakeista kumpikaan juuri saanut vastuuta mutta sen sijaan ihan kohtuullinen laitahyökkääjä eli Caggiula menetettiin. Jos Chiarelli olisi jo kesällä tehnyt jotain liikkeitä puolustuksen parantamiseksi niin ehkä tuo Klefbomin loukkaantuminen ei olisi aiheuttanut sellaista syöksyä kuin nyt aiheutti.
No peli kuitenkin oli Chiarellin osalta menetetty ja tammikuun lopulla tuli kenkää ihan ansaitusti. Mutta omasta mielestäni iso ongelma tässä on se, että tämä vaikutti jo kauden alussa melko mahdolliselta tilanteelta eli aikamoiset paineet olivat monella tasolla organisaatiossa ja ratkaisut olivat pitkälti aika paniikinomaisia.
No, jännä nähdä kuka se uusi GM tulee olemaan. Niillä kun on yleensä sitten tarpeena jättää oma kädenjälkensä joukkueeseen pikaisesti ja voivat tehdä radikaalejakin muutoksia. Eikä siinä mitään kunhan muutokset eivät ole mitään sellaisia mistä Chiarelli tuli Oilersissa tunnetuksi. Eli lähinnä joukkuetta jatkuvasti heikentäviä.