Vihdoin pääsee kommentoimaan turnauksen tunnelmia. Iski omituinen venäläinen flunssa reissun jälkeen eikä mistään ole tullut mitään. Onneksi ei sentään nenätippuri. Peleissä ja sanomalehdissä on kuulemma kotimaassa näytetty sen verran omaa pärstää että voi lähikuppilassa alkaa jo esittäytymään tv:stä tuttuna.
Mahtava reissu oli, ehkä yksi parhaimmista poikain reissuista koskaan. Hieno bonus oli vielä ainakin meidän fanien kannalta että joukkue(et) olivat majoittautuneet samaan hotelliin. Kiva oli heittää muutama kommentti pelaajien kanssa menneistä ja tulevista. Pelaajien kannalta tietty rauha ja hiljaisuus olisi saattanut olla parempi kuin ryhmä humalaisia selkääntaputtajia, tiedä häntä. Ainakin Jokelan Mikolla oli silminnähden hauskaa kun allekirjoittaneen ja matkakumppanin touhuja seurasi aamiaisella ennen Sparta-peliä. Pöytäseurana olleet Spartan pelaajat taasen eivät ruokaseurastamme kovasti nauttineet.
Mäkiahon ja Tibbettsin kanssa tuli vaihdettua mielipiteitä yöelämästä, mistä tosin pojat eivät omien kertomustensa perusteella kovasti päässeet nauttimaan. Tokihan turnauksessa pitää peleihin keskittyäkin ja jättää hilluminen faneille... Tibbetts osasi kyllä arvostaa pelipaitaa numerolla 74, mikä oli varta vasten tuonne turnaukseen hankittu päälle, oli kuulemma ensimmäinen minkä hän oli tällä komennuksella bongannut.
Sporttimatkojen majoituspulmat selvisivät onneksi melko nopeasti ja suurimmat viiveet silläkin osastolla taisi johtua vastaanoton henkilöiden venäläisestä työtahdista. Pietarin yöelämäkin tuli tutuksi eikä meidän ryhmästä ketään edes rullattu. Areena oli siisti, melko lailla kopio ilmalan jäähallista, tosin käytävillä oli paljon paremmin tilaa ja virvokkeita sai huomattavasti vähemmällä jonotuksella. Myös virvokkeiden valikoima oli riittävän laaja, tarjoiltiinkohan siellä missään mitään syötävää, siitä en tiedä...
Venäläisten ja muiden fanien vastaanotto oli lämmin ja tuli varmaan poseerattua noin sadassa venäläisfanin kaverikuvassa kolmen päivän aikana. Lisäksi finaalissa erittäin hieno ele oli Ak Barsin kannattajajoukon HAPPEKO-kannustus pelin ratkettua, vaikka muuten molemmat joukot kannustivatkin omiaan. Hallissa venäläisten pelatessa yleisö osasi kyllä mylviä, en tiennytkään että areenan kokoinen talo voi pitää sisällään tuollaista mekkalaa ilman Iron Maideniä soittamassa lavalla;)
Ensi vuonna pitänee lähteä reissuun, on se sitten missä vaan ja pelaa kerho tai ei, no pelaahan se.
Muutama ranskalainen viiva huippuhetkistä:
- Mäkiahon tuuletus 3-2 maalin jälkeen Sparta-pelissä, mahtava moikkari fanikatsomolle
- Ak Bars matsissa, vastapuolen potkumaalin jälkeen, Leinon superpotkun yritys Ak Barsin maalilla, jalka heilahti metrin. Harmi ettei osunut kiekkoon, ilmeisesti tarkoitettu hieman kuittailuna edelliseen maaliin.
-Morozovin jalat olivat heikkoa tekoa, millään ei pysynyt pystyssä.
-Tibbettsin vauhti ja tsemppi varsinkin maalin takana, järkyttävällä vauhdilla tilanteisiin, iso plus.
- Moravec-Leino-akselin pelinrakennusta oli ilo katsella.
- Virvokkeita tuli maisteltua niin joukkueenjohdon kuin kaupunginjohdonkin kanssa sekä myös Luganon kakkosvalmentajan seurassa. Viimeksi mainittu Williamson vielä kyseli että olemmeko HPK:n enforcer-osastoa vaiko faneja...
-Robert Kantor tulkkasi pariin otteeseen mcdonaldsissa kun henkilökohtainen kielivarasto ehtyi, miksiköhän se oli aina samaan aikaan syömässä?
-Jakub Langhammerin kanssa keskusteltiin aulassa työskentelevien palvelutyöntekijöiden hintatasosta ym. yleisistä asioista puolisen tuntia lauantaina, samalla saatiin HPK:lle tsempin toivotukset finaalia varten.
-Luganon, Spartan ja Färjestadin pelaajilta ja faneilta tuli kaikilta(niiltä kenen kanssa tuli keskuteltua) valitusta turnauksen venäläisiä suosivasta tuomarilinjasta sekä kaikilta varaukseton tuki HPK:lle finaaliin. Lisäksi Spartan ja Luganon pelaajat kehuivat pitävänsä HPK:n pelityylistä kovasti.
Loppuun kiitokset koko mukanaolleelle porukalle, todella hauska reissu oli. Varsinkin sporttimatkojen sinisessä Bussissa tunnelmaa piisasi, varsinkin paluumatkalla :) Erityiskiitos Matille, kylmäpäinen kuski jolle ei hiki tullut otsalle vaikeissakaan tilanteissa.
EDIT: Pitää vielä lisätä että hienosti joukkue taisteli kaikki pelit, jaksettiin tsempata loppuun asti ja varsinkin finaalissa viimeisessä erässä vedettiin sata lasissa viimeiseen vihellykseen vaikka tappio olikin varma. Hienoa tsemppausta.