Dynastiaa rakentamassa?

[Lemieaux]

Otsikko voisi yhtä hyvin olla "Eurooppalaista huippuseuraa rakentamassa?". Sitähän Tobias Salmelainen on luvannut. Ennen kuin voi edes unelmoida Eurooppalaisesta huippuseurasta, pitäisi kuitenkin olla kotimaan liigassa tasaisesti menestyvä joukkue. Dynastiaksi ei voi kutsua sitä, että tasaisesti pääsee pronssiotteluihin, finaalipaikkoja on tultava huomattavasti toteutunutta useammin. HIFK:lla voi ajatella olleen tietynlainen dynastia 1969-1975, 1979-1983, vähän yritystä siihen suuntaan taas 1986-1988 ja taas vahva mutta lyhyt jakso 1998-1999. Dynastiantynkää, dynastian alkutaipaletta, joka sitten on katkennut ennen aikojaan lähes poikkeuksetta.

Orava nosti tuossa puolivälieräsarjan aikana pointin, että neljä kertaa peräkkäin neljän joukossa on harvinaista niin IFK:lle kuin joukkueille yleisemminkin. Siitä on tosiaan noin 35 vuotta kun tämän tempun IFK viimeksi teki.

viimeisellä neljällä kaudella ainoastaan IFK ja Tappara on olleet joka kerta neljän joukossa. Toki silti Kärpät ja Tappara on ylitse muiden, mutta ei voi väittää etteikö IFK olisi mennyt eteenpäin organisaationa. Ihan vaan pikku nippelitietona vielä sellainen, että edellisen kerran IFK on ollut neljä kertaa neljän joukossa peräkkäin vuosina 79-83, silloin tosin viisi kertaa peräkkäin.

Itsehän kuitenkin määrittelen menestyksen finaalipaikkojen osalta, enkä top4-sijoitusten. Hopean ja pronssin ero on mielestäni valtava.

Samoin liittyen tuohon hopean ja pronssin eroon - kun nyt listasit ettei olla vuosien 79-83 jälkeen oltu neljää kertaa peräkkäin top4-sijoituksilla (joka jo itsessään on aivan huikean masentava tilasto), oleellisempaa on mielestäni ettei olla koko liigahistorian aikana oltu kuin kerran (98-99) peräkkäisinä vuosina finaalissa. Siinä hieman miettimistä.

Teinkin listauksen finaalipaikoista ja -putkista viimeisen ~20 vuoden aikana (keväästä 1998 lähtien):

Kärpät 9 kertaa finaaleissa, kaksi 3 vuoden mittaista ja yksi 2 vuoden mittainen finaaliputki
Tappara 9 kertaa finaaleissa, yksi 6 vuoden mittainen ja yksi 3 vuoden mittainen finaaliputki
TPS 5 kertaa finaaleissa, yksi 3 vuoden mittainen finaaliputki
HIFK 4 kertaa finaaleissa, yksi 2 vuoden mittainen finaaliputki
Jokerit 4 kertaa finaaleissa, ei finaaliputkia
JYP, HPK, Ässät, Blues 2 kertaa finaaleissa, ei finaaliputkia
Pelicans, Ilves, KalPa 1 kerran finaaleissa, ei finaaliputkia

Oikeastaan tämäkin listaus on turhan suotuisa IFK:lle, sillä otin mukaan 21 edellistä kautta. Jos ottaisi vain 20, näyttää IFK:n tilasto huomattavasti huonommalta (3 kertaa finaalissa, ei finaaliputkia lainkaan) ja ellei tänä keväänä tule finaalipaikkaa, on tuo 20v tilasto tämän kevään päätteeksi vielä huonompi (2 kertaa finaalissa, ei finaaliputkia).

Tappara on ollut 6 vuotta putkeen finaaleissa (ja seitsemäs tulee tänä keväänä ellei maailmankirjat mene täysin sekaisin), Kärpillä on kolme 2 vuoden putkea joista kaksi on 3 vuoden mittaisia (yhteensä siis 8 kertaa finaaleissa kolmeen putkeen jaoteltuna, sekä yksi bonusfinaali siihen päälle). Kummatkin ovat olleet keskimäärin noin joka toinen vuosi finaaleissa 2000-luvulla. IFK on koko liigahistorian aikana onnistunut vain kerran(!) olemaan peräkkäisinä vuosina finaaleissa, ja ollut siellä vain 2 kertaa 18:sta 2000-luvulla, eli alle neljännes siitä mitä Kärpät ja Tappara! Tuossa on valovuosien ero. Haastamalla ja peittoamalla TPS tässä maratontaulukossa ollaan edelleen vasta sijalla 3. dynastiakisassa, ja heihinkin on vielä matkaa.

Seuraavina vuosina on tultava finaalipaikkoja keskimäärin joka toinen/kolmas vuosi, triviaalit pronssipelit eivät yksinkertaisesti riitä yhtään mihinkään. Liigan suurimalla budjetilla ja ylivoimaisesti vahvimmalla talousalueella, jonka sisällä on ainoa liigaseura, täytyy pystyä rakentamaan ihan oikea dynastia. Suorittakaa.

 

[pernaveikko]

Käytin sanaa dynastia jo 1998 sellaisesta haavelleissani. No, kaikki tietää miten siinä kävi.

Niin se vain on, että muutama tai neljä peräkkäistä välieräpaikkaa ei vain yksinkertaisesti sellainen ole. Todellakin jotain tarvitsee tehdä. Suorittakaa.

 

[KwutsNI]

3.4.2014, eli jotakuinkin viisi vuotta sitten, oli HIFK:lla tiedotustilaisuus. Tuolloin Tom Nybondas lausui mm. legendaarisesti turbulenssin loppuvan, ja julkistettiin Antti Törmäsen kolmivuotinen valmentajapesti. Sinänsä päivä oli ihan samanlainen päivä kuin moni muukin IFK-fanina. Huhtikuinen päivä, kausi päättynyt muutamaa viikkoa aiemmin, ja spekulaatiot tulevasta kaudesta, ei nyt vielä kuumimmillaan, mutta pikku hiljaa lämpenemässä sitä mukaa, kun kauden pettymystä huuhdottiin pois. Pari rupupelaajaa julkistettiin, uusi valmentaja, joka oli pesunkestävä narri, muutama soundbite... Mutta muuttuiko jokin kuitenkin tuona päivänä?

Aloin seuraamaan jääkiekkoa ja IFK:ta jotakuinkin 80-90-luvun taitteessa. Ensimmäiset playoffsit olivat KalPaa vastaan. Kotona hävittiin 3-4, vieraissa 0-4. Seuraavana vuonna oli HPK:n vuoro. Ja niin kevät seurasi toistaan. Toki välissä oli '92 ja voitto TPS:stä, mutta muuten joka kevät päättyi pettymykseen, ja vielä aina eri jengiä vastaan. JyPHT, TPS, Ässät, Lukko... Oli kotietu tai ei, ja ihan sama kuka vastassa. Turpaan tuli. Sitten tuli tietenkin Kekäläinen, ja hetken aikaa näytti siltä, että kaikki muuttuu. Mutta ei, IFK:sta ei tullut playoffs-joukkuetta. Se oli vaan niin kova joukkue, että se pyyhki kaiken tieltään. Paitsi '99 finaaleissa. Poislukien nuo muutamat vuodet, kun IFK oli ylivoimainen, se oli paska runkkarijoukkue, ja vielä paskempi pleijarijoukkue, aina valmiina murtumaan paineiden alla.

On toki niitä valonpilkahduksiakin. 2004 ja nousu Ipaa vastaan 1-3:sta jatkoon. Silloinkin sitten välierissä sössittiin katkopelin 2-0 -johto kotona. 2006 välieriin pääsy. Toki meinattiin sössiä 3-0 -johto SaiPaa vastaan, ja välierissä jäätiin katkopeleissä ilman maalia. No, sitten tuli 2011 nevöfoget, ja ei siitä sen enempää tässä. Heti seuraavana vuonna onnistuttiin kuitenkin ottamaan 4-0 turpaan, ja palattiin entiseen malliin.

Keväällä 2014 IFK hävisi sääleissä Pelicansille, otteluvoitot 0-2. Se oli aika kuvaavaa sille kaudelle. IFK oli runkosarjan 9., ja kauden paras anti oli yhden ulkoilmapelin voittaminen. Kun vastassa oli runkosarjan 8., oli selvää, ettei siitä voi jatkoon mennä. No vitsi vitsinä, mutta tuohon mennessä kautta SM-liigan historian oli IFK voittanut neljää sarjaa, jossa vastustajalla oli kotietu. 1981 Ässät, 1983 Jokerit, 1992 TPS ja 2000 Tappara. Vastapainoksi IFK oli toki hävinnyt itse kotiedulla useammin kuin viitsii muistaa. 2012, 2010, 2009, 2006, 2005, 2001, 1995, 1993, 1990, ... Listasin vain ne, jotka muistin, kyllä niitä löytyy 80-luvultakin. Jos playoffs-sarjan voittaminen oli IFK:lle vaikeata, niin sarjan voittaminen ilman kotietua oli liki mahdotonta.

Jotain kuitenkin muuttui 3.4.2014. Ehkä. Ainakin tilastollisesti muuttui. Valmentajaksi tuli Antti Törmänen, joka oli voittanut mestaruuden kaikissa joukkueissa, joissa oli valmentanut. Valmentaja, jonka joukkueet pelasivat aina parasta peliään keväällä. Valmentaja, joka hymyili tiukoissa paikoissa, ja jonka joukkueet eivät puristaneet mailaa.

Keväällä 2015 ei toki kaikki mennyt nappiin. Eikä yhtenäkään keväänä sen jälkeenkään, ei kaikki. Mutta jo 2015 HIFK laittoi Tapparan todella tiukille. Seuraavana keväänä mentiin finaaliin asti. Sitten tuli surkea runkosarja, ja jouduttiin sääleihin. Mutta mentiin silti välieriin. Ja seuraavana vuonna, nyt ilman Stögöä, taas välieriin. Ja tänä vuonna taas välieriin. Ja joka kerta 2016 jälkeen ilman kotietua. Jos 1976 - 2014 HIFK voitti kaikkiaan neljä sarjaa ilman kotietua, on se 2014 jälkeen voittanut niinikään neljä sarjaa ilman kotietua (puolivälierien ohella säälit Kärppiä vastaan). 2015 lähtien joka kevät on oltu välierissä. Ja kun 90-luvulla hävittiin joka vuosi eri joukkueelle, ei IFK ole 2014 jälkeen hävinnyt pudotuspeleissä kuin Kärpille ja Tapparalle, 2010-luvun kiistattomille valtiaille.

Ehkä kaikki ei ole Törmäsen ansiota, mutta väitän useamman vuoden hyvien keväiden kantavan hedelmää. Kuten Nieminen sanoi, IFK on kokenut playoffs-joukkue nyt, ja tämä ei ole aina ollut tilanne. Toivottavasti trendi jatkuu, ja vähitelleen otetaan se viimeinen steppi, jossa ei hävitä edes Tapparalle. Se vaatisi ehkä vielä kovemman pelaajamateriaalin, ehkä muutaman johtavan pelaajan, muutaman tähden lisää. Mutta playoffseissa kokenut runko on hyvä lähtökohta; runko on se, millä nuo tähdet vievät joukkueen päätyyn asti.

IFK ei ole dynastia, mutta juuri nyt ollaan hyvällä tiellä.

 

[Supertähti]

Jotain kuitenkin muuttui 3.4.2014. Ehkä. Ainakin tilastollisesti muuttui. Valmentajaksi tuli Antti Törmänen, joka oli voittanut mestaruuden kaikissa joukkueissa, joissa oli valmentanut. Valmentaja, jonka joukkueet pelasivat aina parasta peliään keväällä. Valmentaja, joka hymyili tiukoissa paikoissa, ja jonka joukkueet eivät puristaneet mailaa.

Hyvä viesti ja poimin tuohon lainaukseen mielestäni ehkä oleellisimman asian. Vaikka Törmäsen aikana runkosarja oli välillä täyttä kuraa, niin keväisin tiukoissa paikoissa peli alkoi ainakin tuloksellisesti kulkea. Pidän edelleen Törmäsen savustamista ulos hölmönä tekona eikä niin pitäisi jatkossa enää missään nimessä toimia valmentajaa kohtaan. Törmäsessä oli voittamisen kulttuurin osalta jotain samaa kuin Kari Jalosessa, vaikka valmennustyyli muuten olikin ilmeisesti täysin erilainen. Tällaisia voittamaan tottuneita valmentajia (ja pelaajia) tarvitaan, jotta keväällä joukkue tietää, mitä päätyyn asti meneminen vaatii.