Sama viivasto tänne mitä Imperiumiinkin...
- olipas kaksijakoinen keikka, ensimmäinen osa melkoista murhaa, toinen osa silkkaa paskaa
- alku lähti potkimaan huolella. Octavariumia en tunne, mutta sen kaksi nähtävästi munille potkivinta rallia puskettiin heti kärkeen. Varsinkin Panic Attackin alku oli vakuuttava.
- sitten katalogiputki ja viihdyttyä tuli. Awakelta juuri ne mitkä pitikin (kun Space-Dye Vestista ei tarvitse edes haaveilla), I&W:ltakin paremman puoliskon ralli - eli aika helevetin hyvä, Turbulenssilta About to Crashin Reprise ja surkealta Falling Into Infinityltakin yksi ainoista toimivista biiseistä. Viihdyin. Niin ja Fatal Tragedykin, hyvvää mieltä. Fortune in Lieskin!
- sitten kauhulla odottamaan toista puoliskoa, ja ihan totaalijöötiähän se olikin. Train of Thought rallit yhtä heikkoja kuin levylläkin ja Octavarium sitten... uhh.
- kikkailu on ehkä kivaa, mutta sen annostelua voisi hieman miettiä. Ensimmäisessä osassa ainoa varsinainen kikkailuvaihe tuli Fatal Tragedyssa, kun toisella puoliskolla juuri muuta ei kuultukaan.
- encoret toimi "ihan hyvä" tasolla. Pull Me Under/Metropolis jätti ihan hieman lievensi paskanmakua toisesta puoliskosta.
- John Myung on aivan käsittämätön jannu. Huikea virtuoosi. Pisti eniten silmään.
- LaBrie oli parempi mitä odotin - joskaan en odottanut yhtään mitään. Edelleenkään en tykkää kaverin äänestä, mutta korkealla pärjäsi hyvin. Tosin eihän se juuri muualta laulanutkaan.
- mikä ihmeen funktio niillä kolmella screenilla on ellei niitä osata järkevästi käyttää? Kovasti koittivat jotain täytteitä sinne saada, mutta ei kovin hyvä kuva jäänyt.
- kuten edellä jo sanottiin, niin setin jakautuminen toisinpäin (jöötit ensin, herkut myöhemmin) olisi jättänyt varmasti muillekin kuin itselleni paremman maun suuhun. Mielestäni taannoinen Uriah Heepin keikka oli paljon "ookoota" yläpuolella, koska jannut vetivät uuden tavaran alkuun ja hittikavalkadin niin, että ne jäivät paremmin mieleen.
Eipä silti, kai noita toistekin tulee mentyä katsomaan jos tänne eksyvät. Kuitenkin vielä Learning to Live, Take the Time, Change of Seasons, 6:00, Erotomania ja Solitary Shell kuulematta. Hyvä kattaus saatiin kyllä ensimmäisellä puoliskolla.
- olipas kaksijakoinen keikka, ensimmäinen osa melkoista murhaa, toinen osa silkkaa paskaa
- alku lähti potkimaan huolella. Octavariumia en tunne, mutta sen kaksi nähtävästi munille potkivinta rallia puskettiin heti kärkeen. Varsinkin Panic Attackin alku oli vakuuttava.
- sitten katalogiputki ja viihdyttyä tuli. Awakelta juuri ne mitkä pitikin (kun Space-Dye Vestista ei tarvitse edes haaveilla), I&W:ltakin paremman puoliskon ralli - eli aika helevetin hyvä, Turbulenssilta About to Crashin Reprise ja surkealta Falling Into Infinityltakin yksi ainoista toimivista biiseistä. Viihdyin. Niin ja Fatal Tragedykin, hyvvää mieltä. Fortune in Lieskin!
- sitten kauhulla odottamaan toista puoliskoa, ja ihan totaalijöötiähän se olikin. Train of Thought rallit yhtä heikkoja kuin levylläkin ja Octavarium sitten... uhh.
- kikkailu on ehkä kivaa, mutta sen annostelua voisi hieman miettiä. Ensimmäisessä osassa ainoa varsinainen kikkailuvaihe tuli Fatal Tragedyssa, kun toisella puoliskolla juuri muuta ei kuultukaan.
- encoret toimi "ihan hyvä" tasolla. Pull Me Under/Metropolis jätti ihan hieman lievensi paskanmakua toisesta puoliskosta.
- John Myung on aivan käsittämätön jannu. Huikea virtuoosi. Pisti eniten silmään.
- LaBrie oli parempi mitä odotin - joskaan en odottanut yhtään mitään. Edelleenkään en tykkää kaverin äänestä, mutta korkealla pärjäsi hyvin. Tosin eihän se juuri muualta laulanutkaan.
- mikä ihmeen funktio niillä kolmella screenilla on ellei niitä osata järkevästi käyttää? Kovasti koittivat jotain täytteitä sinne saada, mutta ei kovin hyvä kuva jäänyt.
- kuten edellä jo sanottiin, niin setin jakautuminen toisinpäin (jöötit ensin, herkut myöhemmin) olisi jättänyt varmasti muillekin kuin itselleni paremman maun suuhun. Mielestäni taannoinen Uriah Heepin keikka oli paljon "ookoota" yläpuolella, koska jannut vetivät uuden tavaran alkuun ja hittikavalkadin niin, että ne jäivät paremmin mieleen.
Eipä silti, kai noita toistekin tulee mentyä katsomaan jos tänne eksyvät. Kuitenkin vielä Learning to Live, Take the Time, Change of Seasons, 6:00, Erotomania ja Solitary Shell kuulematta. Hyvä kattaus saatiin kyllä ensimmäisellä puoliskolla.