Minä olen puolestani erittäin tyytyväinen keikkaan. Bändi oli todella pirteä, ja soittajat näyttivät viisi vuotta nuoremmilta kuin Live At Budokan -DVD:llä. Itse seurasin soittoa parin metrin päässä lavan reunasta, eikä työskentelyä voinut kuin ihailla.
Settilista oli erikoinen, sillä laulajan mukaan DT halusi juhlistaa 20-vuotista taivaltaan. Uudelta albumilta soitettiin yhteensä 5 kappaletta, sekä kaikilta muilta albumeilta vähintään yksi. Keikan kolmantena lauluna soitettu Another Won hiljensi Jäähallin aika tehokkaasti, sillä kappale ei tainnut olla kovinkaan monille tuttu. Octavarium-kappale soitettiin käsittääkseni ensimmäistä kertaa livenä.
Soitto oli hyvin pitkälti virheetöntä, ja pitkätkin unison-juoksut sujuivat ongelmitta. Kosketinsoittaja Rudess esitteli uusia vempaimiaan. Laulaja LaBrienkin arvostus nousi silmissäni, sillä hän otti kontaktia yleisöön paljon paremmin kuin DVD:illä.
Miinuspuolina täytyy mainita, että lavan edessä soundit puuroutuivat aika pahasti. Kaverini, joka siirtyi toisen setin ajaksi taaemmaksi, kertoi, että mikseripöydän luona soundit olivat lähes täydelliset. Kokemattomuus paistoi Sacrified Sonsista ja Octavariumista, eli näissä kappaleissa tuli pieniä virheitä, eikä kokonaisuus kuulostanut yhtä hyvältä kuin loppuun asti hiotuissa vanhemmissa kappaleissa. Muuten uuden levyn kappaleet toimivat livenä jopa paremmin kuin levyllä. Viimeiseksi sanottakoon, että mielestäni In The Name Of God olisi pitänyt olla viimeisenä kappaleena, sillä laulun lopussa tunnelma yleisössä oli aivan sanoinkuvaamaton, eikä keikan päättänyt Pull Me Under / Metropolis Pt. 1 päässyt samaan tunnelmaan.
Yhteenvetona siis parempi keikka kuin mikään näkemistäni DVD:istä, mutta täydellisyyteen jäi vielä hieman matkaa. Keikka oli kuitenkin ehdottomasti hintansa väärti, ja sain keikasta myös huomattavasti lisämotivaatiota kitaransoittoharrastukseeni.