Dream Theater – musiikillinen tutkimusmatka

[Pavlikovsky]

Musiikillisen tutkimusmatkan yksi pysäkki huomenna vanhassa jäähallissa. Tässähän on odotukset korkealla ja mukavaa jännitystä ilmassa. Vanhaa DT:tä kuunneltu valmistautumiseksi, mutta ei toki I&W:tä liiaksi. Muita tulijoita pirttiin?

 

[Sokea Vartija]

Muita tulijoita pirttiin?

Huomenna näen viimein yhden ikisuosikeistani ensimmäistä kertaa livenä. Onhan niitä mahdollisuuksia ennenkin ollut, mutta kun olen enemmän alkupään tuotannon ystävä niin ei sitten ole tarpeeksi houkuttanut. Mutta tällä kertaa en voinut jättää väliin kun soittavat Images & Words -klassikkonsa kokonaan. I&W on paitsi maailman paras progemetal albumi, myös yksi parhaita albumeja koskaan. Jännitystä ilmassa siis täälläkin.

 

[Moto]

RIittävästi edes takaisin arvottuani tuli sitten hankittua piletti huomiselle. En ole bändiä aiemmin nähnyt, eikä se muutenkaan ole erityisen tuttu, mutta albumien kokonaisuudessaan soittaminen yleisesti ottaen kiinnostaa siinä määrin, että sekin käänsi vaa'an hankkimisen puolelle. Hartwallille en olisi hankkinut...

 

[Pavlikovsky]

No perhana, olihan se opettavaisen järeä luento progehevistä. Ei loistava, mutta todella hyvä kuitenkin. Ensimmäinen setti ennen väliaikaa ja klassikkolevyä koostui lähinnä sekalaisesti sieltä sun täältä DT:n tunnetuista kiskaisuista, joka toimi varsin moitteettomasti yleisön lämmittelynä. Hienoja biisejä vuosien varrelta ja mukavasti ne oli saatu yhdeksi kokomaisuudeksi. Soundit olivat vielä tässä vaiheessa aika sirkkeliä. Image And Wordsiin sitten äänimaailma kirkastui ja bändikin piristyi, upeita teoksia koko albumi täynnä. Petrucci kitarassa ja Mangini rummuissa ainutlaatuisina tekniikkataitureina veivät paljon huomiota ja ansaitusti. DT:n heikko lenkki on tätä nykyä LaBrie, jonka ääni ei tunnu enää tykkäävän hyvää äkkivääristä kirkaisuista ja paikka paikoin tuo oli pahaakin kuunneltavaa. Encorena saatiinkin yhtämittainen progepotpuri A Change Of Seasons- hengessä. Kunnianhimoinen bändi ja rima oli jälleen totutun korkella ja se tämän illan perusteella vielä rutiinilla ylitettiin. Kiitos tutkimusmatkasta!

 

[Moto]

Oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun bändin näin ja varsin hyvin tuo setti maistui. Ensimmäisen biisin aikana oli aika kolkot saundit, mutta siitä eteenpäin ei juuri moitittavaa. LaBrien juttutuokiot kevensivät sopivasti tunnelmaa ja tuli ihan mielenkiintoista anekdoottia albumin tekemisestä. Onhan nuo pirun taitavia kavereita soittamaan kaikki - melkein liian täydellistä vähän rupisemman meiningin ystävälle... Ja jumalaisen hienoja melodioita vaikka muille jakaa. Ennen Images And Wordsia intronauhana kuultu 1992-potpuri, kaikkea I'mToo Sexystä Come As You Areen, osoitti kyllä miten epätodennäköinen läpilyöjä Dream Theater tuonna vuonna oli. Encoresta olisi ehkä saanut enemmän irti fanina, mutta nyt se jäi vähän puuduttavaksi. Levytetty versio on näemmä 23 minuuttia ja tuo tuskin jäi ainakaan lyhyemmäksi. Kuitenkin mainio kolmetuntinen, vaikka väliajan olisi puolestani voinut jättää pois - ne harvoin toimivat konserteissa.

 

[Pavlikovsky]

Helmikuussa päivänvalon näkee DT:n uutukainen "Distance Over Time" eli järjestyksessään 14. Dream Theater - pitkäsoitto. Pari edellistä levyä ovat olleet niin mahtipontisen turboahdettuja eri Petruccin musiikillisin koukuin, että ähky oli vielä pitkään, kun levyn kuuntelun oli lopettanut. Eivät nuo lainkaan mitään pettymyksiä olleet, lähes päinvastoin, mutta nyt tämä fani täällä voisi odotella vähän juurevampaa lähestymistapaa. Myungin bassoa voisi miksata levylle ainakin enemmän kuuluviin. Vai voiko progessa sellaista "maanläheistä" tulokulmaan edes olla?

Kansikuva on jo paljon puhutteleva, yhtyeellä lienee selvä viesti tarjolla lyriikallisesti.

 

[Frostbite]

Tänään tuli uutta singleä eetteriin: Dream Theater - Untethered Angel - Distance over Time first single

 

[Frostbite]

Uusi levy julkaistiin viime perjantaina. Täytyy sanoa, että todella kova levy on kyseessä.

 

[BaronFIN]

On muuten kova lätty, tänään sain kuunneltua ajatuksen kanssa. Taitaa tosin olla ehkä bändin viihteellisin ja samalla ”helpoin” levy, sillä perinteinen tilulilu-proge loistaa aika pitkälle poissaolollaan ja tilalla on äärettömän hienoja kappaleita, jotka pysyvät kasassa ilman mammuttitautia.

Oma henkilökohtainen suosikki oli Barstool Warrior. Kitarasoolo tulee suoraan taivaasta.

 

[Fullhazard]

On muuten kova lätty, tänään sain kuunneltua ajatuksen kanssa. Taitaa tosin olla ehkä bändin viihteellisin ja samalla ”helpoin” levy, sillä perinteinen tilulilu-proge loistaa aika pitkälle poissaolollaan ja tilalla on äärettömän hienoja kappaleita, jotka pysyvät kasassa ilman mammuttitautia.

Oma henkilökohtainen suosikki oli Barstool Warrior. Kitarasoolo tulee suoraan taivaasta.

Olen ollut hieman yllättynyt kuinka paljon Dream Theaterin uusin albumi on saanut positiivisia arvosteluita suhteessa negatiivisiin arvosteluihin, jos miettii kuinka paljon negaa Dream Theaterin edelliset levyt ovat saaneet. En minäkään tätä minään huonona levynä pidä, mutta ei tämä miksikään AOTY:ksi nouse minun papereissa.

Tätä albumia tosiaan voidaan pitää Dream Theaterin yhtenä "helpoimmista" albumeista. Aika simppelit kappalerakenteet eikä paljoa tiluilu-progea, vaikka sitä tietenkin puolivälin jälkeen enemmän esiintyy.

Albumilla on paljon kierrätettyjä ideoita Dream Theaterin aiemmilta albumeilta, "progressiiviset" groove-orientoituneet rytmiriffit, jotka on miljoona kertaa kuultu nykyhevissä on järjestetty erittäin ennalta-arvattavasti. Muutamat tunnelmalliset synamelodiat toimii hyvin suhteessa progressiivisiin/monimutkaisiin synakikkailuihin nähden. kitaratiluilut ei mielestäni nosta kappaleiden tasoa juurikaan tai siis nekin on istutettu kappaleisiin tylsästi ja ennalta-arvattavasti. Miljoona kertaa kuullut laulumelodiat ja poppikertsit ei ole varsinaisesti hyviä, muttei huonojakaan. Mangini on teknisesti taitava rumpali, mutta mielestäni Portnoy sopi Dream Theateriin paremmin.

Summasummarum.. Kokonaisuutena toimiva albumi, jossa tarpeeksi vaihtelua, mutta albumilta puuttuu tietynlaista omaa identiteettia ja innovaatioita, että miksikään erityisen hyväksi albumiksi nousisi. 7+. Paras biisi mielestäni Pale Blue Dot. Kliini ja moderni soundi ei tietenkään ketään yllätä ja dynaamista rangea saisi olla aina enemmän.

Tätä albumia tosiaan voi suositella kaikille, jotka ovat vasta tutustumassa hevin kuunteluun tai muuten vain eivät ole koskaan kuunnelleet progressiivista heviä.

 

[Pavlikovsky]

Hop!

Oulu ja Helsinki saavat tammikuussa auvoisan ryöpytyksen progeheviä. Ensin 17. päivä Oulu ja seuraavana päivänä Helsinki. Eiköhän Distance Over Time kata settilistasta kolmasosan ja loppu mennään ikivihreillä. Näin voisin olettaa. Levyhän on joka tapauksessa mainio.

 

[oiler99]

Dream Theater Oulussa keikalla, enpä olisi moista uskonut ikinä näkeväni.

Itse asiassa keikkapäivät ovat juuri toisinpäin, eli 17. päivä Helsinki ja 18. päivä Oulu.

 

[L. Paraske]

Hankin tuon Distance over Timen tuoreeltaan tuossa vajaa vuosi sitten. Kovasti sitä kuuntelin, mutta, toisin kuin näköjään muut täällä, en kyllä oikein päässyt jyvälle...mielestäni kovin tasapaksu tapaus ja heikointa Dream Theateria sitten Systematic Chaoksen. Levy jäi taka-alalle ja soittamatta lähes vuodeksi. No nyt kun huomasin että keikka lähestyy, niin oli aika pistää plätty vielä uudemman kerran tehokuunteluun, mutta edelleen joudun toteamaan että en saa levystä oikein millään kiinni. Ei toki The Astonishingkaan ihan ensimmäisenä kolahtanut. Tuollainen kahden tunnin teemalevy jatkuvalla mahtipontisuudellaan tuntui aluksi aika raskaalta tapaukselta, mutta tuosta uusimmasta poiketen, niin The Astonishingiin olen pikkuhiljaa tykästynyt. Se toki muutenkin vaikuttaisi nettimielipiteiden ja levyarvosteluiden perusteella olevan hyvinkin paljon mielipiteitä jakava levy.

Tänään olen keikalle menossa, ja Oulu saa tosiaan huomenna oman osansa. En ole aiemmin livenä nähnyt, joten sikäli kovat odotukset. Uusin levy on varmasti pääosassa, mutta enköhän mä Metropolikseni saa. Miten olisi pojat A Change of Seasons kokonaan ja Space-Dye Vest? Turha kuvitella toki.

 

[Vintsukka]

Tänään olen keikalle menossa, ja Oulu saa tosiaan huomenna oman osansa. En ole aiemmin livenä nähnyt, joten sikäli kovat odotukset. Uusin levy on varmasti pääosassa, mutta enköhän mä Metropolikseni saa. Miten olisi pojat A Change of Seasons kokonaan ja Space-Dye Vest? Turha kuvitella toki.

Samaan suuntaan lähden kohta ajelemaan. Toinen kerta mulle, ensimmäinen oli (hui!) reilu 12 vuotta sitten Systematic Chaos -kiertueella.

Ja biisilistahan on ollut käytännössä vakio koko kiertueen, löytyy kyllä jos haluaa sen nähdä etukäteen. Mutta jos haluaa pitää jännitystä yllä, en sitä nyt tänne lähde postaamaan.

 

[L. Paraske]

Olipa mahtavaa kuulla Scenes From a Memory kokonaisuudessaan livenä. Huikea albumi. Ja kyllähän keikka tarjosi muutenkin hienon kokonaisuuden, vaikka biisejä ei kuultu juuri kuin kahdelta levyltä. Kannatti maksaa tästä kaksi ja puolituntisesta. Yllättävän hyvin ja särkymättä kuului muuten soitto permannolla parinkymmenen metrin päässä lavasta. Ihan yllätyin. Ja jätkäthän soitti taidolla ja kai vähän tunteellakin. Manginin rumpusetti on kyllä tarina jo itsessään ja on kyllä LaBrien ääni hyvässä kuosissa edelleen.

Setistä on mainittava, että vaikka Scenes From a Memory ns. varastikin show’n, ja vaikken edelleenkään tämänkään keikan jälkeen tunnustaudu Distance over Timen faniksi, niin kyllähän nuo biisit saivat lihaa luiden ympärille tuollaisen esityksen myötä.
Yhtenä mieleenpainuvimpana hetkenä konsertissa oli kun Through Her Eyesin aikana videoanimaatiossa kunnioitettiin edesmenneitä muusikoita, niin ensimmäisessä hautakivessä luki Peart. Hienoa reagointia.

 

[everon]

Mistä DT taikoi noin mahtavat saundit? Ikinä millään keikalla ollut noin mahtipontisia saundeja. Nojailin kaukalon takalaitaan, että kauemmas ainakin näin.

Se on muuten hauskaa, miten me DT "fanit" ollaan niin erilaisia. Minä suorastaaan vihaan tuota läpisoitettua levyä. Mukahyvä levy, oikeasti ihan paska. Toki yksittäisiä kohtia siinäkin on hyviä. Pääosin silloin kun LaBrie ei laula.

Jospa soittaisivat joskus parhaan levynsä, Awaken, kokonaan. Siinä on sitä jotain! Uusin myös ok, mutta ei DT sitten alkuaikojen ole levyillään enää allekirjoittanutta sillä tavalla sytyttänyt. Toki livenä kova bändi, niitä harvoja bändejä, joita jaksaa edelleen raahautua livenä katsomaan.

Mun unelmasetille olisi mahtunut 0 biisiä illan keilalta. Vähän ikävöin Portnoyn aikakautta. Silloin ei voinut varmuudella tietää settilistaa etukäteen. Ikävöin sitä aikaa toki muutenkin. Showmies on poissa bändistä. Muut lähinnä suorittaa.

 

[Timbit]

Scenes from a Memory on aina ollut suosikkilevyni. Pari päivää ennen keikkaa tsekkasin netistä, minkälaisia settiä ovat kiertueella soittaneet, ja odotukset ampaisivat katosta läpi kun tajusin, että soittavat tuon levyn alusta loppuun. Ja odotukset kalpeni sen rinnalla, mitä keikka oli. Olisin helposti voinut jäädä kuuntelemaan sen heti uudelleen. Tätä keikkaa olen odottanut 20 vuotta, ja nyt pääsin kokemaan sen.

 

[Vintsukka]

Se on muuten hauskaa, miten me DT "fanit" ollaan niin erilaisia.

Se on hyvän ja monipuolisen bändin merkki, että joka levy on jonkun suosikkilevy. Tuskin tästä mun top viidestäkään kovin moni täällä on samaa mieltä:

1. Images and Words
2. Systematic Chaos
3. Black Clouds & Silver Linings
4. Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory
5. Train of Thought

(Systematic Chaos on se mistä DT-fanitukseni aloitin, joten se saattaa vähän vaikuttaa.)

 

[HPL76]

Se on hyvän bändin merkki että joka levy on jonkun suosikkilevy. Tuskin tästä mun top viidestäkään kovin moni täällä on samaa mieltä:

1. Images and Words
2. Systematic Chaos
3. Black Clouds & Silver Linings
4. Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory
5. Train of Thought

(Systematic Chaos on se mistä DT-fanitukseni aloitin, joten se saattaa vähän vaikuttaa.)

Kyllä mulla tuo lista ainakin on aika samannäköinen. Kävin Images and Words kiertueella keikan katsomassa Cluj:ssa Romaniassa. Oli "stadion"-keikka, eli 1/4 stadionista oli varattu tälle keikalle. Meno oli kuitenkin mahtava, ja vaikka vähän tuulenpuuskat välillä kuljettivat ääniä oudosti, oli soitto kyllä jykevää ja helvetin taitavaa.

LaBrien äänestä en nyt oikein ikinä ole tiennyt mitä mieltä olla. Sopii ja ei sovi. En osaa sanoa.

 

[olkikuukkeli]

LaBrien äänestä en nyt oikein ikinä ole tiennyt mitä mieltä olla. Sopii ja ei sovi. En osaa sanoa.

En tunnustaudu DT-faniksi, mutta keikan kävin tietysti katsomassa kun kotikonnuille tulivat. Bändiltä olen kuunnellut lähinnä vain Images & Wordsia, muuten jäänyt muiden progemetallibändien varjoon itselläni. Suurin syy sille on LaBrie, jota ei vain kertakaikkiaan voi kuunnella. Albumeilla on sentään kaikenlaista edittiä käytössä, eli on vain perus nahkahousuhevihuono, mutta livenä kyllä ihan järkyttävää kuunneltavaa. Yhden nuotin headvoiceulvonnat mannevibraattoineen laittoivat kyllä aika pahasti irvistämään. En ole kyllä monestikaan käynyt keikalla, jossa laulaja osuu yhtä harvoin nuottiin. Ihan jäätävä epäsuhta täysin virheettömästi soittavaan orkesteriin.

...muuten oli kyllä hyvä keikka. Bändi soitti hyvin ja aika energisestikin ja musiikkihan on täynnä taitoa, mutta myös sopivasti koukkuja kauniiden melodioiden muodossa. Ehdottomasti kannatti käydä tarkastamassa!

 

[Pavlikovsky]

Mukava kuulla, että DT on kerännyt enemmän peukkuja ylöspäin kuin alaspäin, vaikka LaBrie toki on tekemättömän edessä äänensä kanssa. Dream Theaterin muu orkesteri on kertakaikkiaan betonivalettu niin teräksisistä ammattimuusikoista, että tuo pitää kuitenkin laadun erittäin korkealla. Ei Dream Theater mun mielestä ole ikinä ollut mikään painavimmista painavin livebändi, vaan studiossa herrakaarti pääsee vauhtiin. Tuo on usein niin tuhti annos progeheviä kertalaakina, että heikompaa hirvittää live-annoksin, mutta kokenut DT-diggari osaa nauttia hyvin pienistä detaljeista bändin pitkän matkan aikana.

 

[raju]

Osaisko joku vinkata saman tyylisiä levyjä & bändejä soundillisesti kuin Dream Theaterin Images and Words? On kyllä tautisen kova levy meikäläisen makuun ja nuo myöhemmät ei vaan lähde samanlailla, ehkä Awake vielä potkii myös.

 

[Zeic]

Ihan samanlaista ei oo tietenkään tarjota, mutta muita progemetallilevyjä löytyy vaikkapa Queensryche- Operation mindcrime (DTn yksi esikuvista), Porcupine tree - Deadwing, Rush - Clockwork Angels(myös DT idoli yhtye), Devin Townsend - Ocean Machine ja Caligulas Horse - Bloom. Dream Theaterin runsas syntikan käyttö ja powermetal tyyppinen laulu ei oo ihan yleinen kombinaatio.

 

[Zeic]

DT fanien kannattaa tsekata kans Sons of Apollo niminen yhtye, jossa on Mike Portnoy rummuissa ja kosketinvelho Derek Sherinian kiippareissa. Siihen lisätään vielä Ron "Bumblefoot" Thal kitaraan, Billy Sheehan bassoon ja Jeff Scott Soto laulamaan niin kyseessä on nimekäs kokoonpano. Toinen levy MMXX julkaistiin jokin aika sitten. Ei jää minusta pelkän teknisen taituruuden asteelle vaan hyviä biisejäkin löytyy. Jopa parempia mitä Dream Theaterin uusimmalta.

Mattimyöhäisenä mainittakoon vielä että olin Teatrialla Dream Theaterin keikalla, eikä mulla oo mitään lisättävää siihen mitä täällä on jo sanottu. Hieno keikka, tiukkaa soittoa, laulu välillä vähän sinnepäin. Muusikoiden netissä huhuttiin että Petrucci soitti väärän nuotin Dance of Eternityn puolivälissä, mutta itse en huomannut mitään:)

 

[Mojo]

Dream Theater julkaisee 22.10.2021 uuden A View From The Top Of The World-albumin. Kappaleilla näyttää olevan pituutta ja levyn päättävä nimibiisi on näköjään yli 20 minuuttia.

Dream Theater - Official Website

The official website of the US progressive metal band Dream Theater. New album Parasomnia out February 7, 2025!

dreamtheater.net