Eiköhän Rumsfeldin eroasta ollut sovittu jo ennen vaaleja, mutta G.W Bush erehtyi omalta kannaltaan erosta kertomisen ajoituksessa. Olisihan jo ennen välivaaleja tapahtunut erosta ilmoittaminen voinut antaa demokraateille vielä enemmän ammuksia nyt käytyihin vaaleihin, olkoonkin, että jälkiviisaampana voidaan todeta, että ammukset olikin jo mitä ilmeisemmin jaettu kauan sitten.
Välivaalien tuloksia on analysoitu siten, että äänestäjät äänestivät nimenomaan republikaaneja vastaan, eivätkä sinänsä demokraattien linjan puolesta. Yksittäiset republikaanit ovat keränneet oman osansa skandaaleista ja korruptiosta, ja puolue kokonaisuutena on näyttänyt liikkuvan liikaa neokonservatiivien arvojen puolelle, pois perinteisestä republikanismista (tiukka taloudenpito, ei-aktiivinen ulkopolitiikka). Pelkkä "religious rightillä"- hehkuttelu (aborttti, homoliittojen vastustaminen) ei tehonnut, mutta silti on kuitenkin näyttänyt käyneen niin, että nimenomaan monet "moderaatteina" pidettevät republikaanit ovat pudonneet, siinä missä tiukimmin religious rightin "jeebus"-otteessa olleet ovat säilyneet (no onneksi Pennsylvaniasta edes tämä Santorum sai lähteä).
Kun nyt Virgianian senaattoripaikka on juuri annettu Webbille, on myös senaatti demokraattien hallussa. G.W Bushin valtapelit on tältä erää pelattu, ja tilanne jättää republikaanit miettimään syntyjä syviä. Euroopan näkövinkkelistä luontaiselta reaktiolta näyttävä patenttiratkaisu siirtymisestä "keskelle" (McCain, tai jopa Gingrich) ei näytäisi "grass-roots" tasolla toimivalta ratkaisulta, näidenkin vaalien datan perusteella, niin toivottavalta kuin se meistä ei-yhdysvaltalaisista vaikuttaisikin.
No seuraavaksi täytyy lukea miten SAK ja SDP ovat vaaleja analysoineet Helsingin Sanomista...