Mikä tekee katsojasta "true Whovianin"?
Mitä on SJW-höttö?
Minkälaista substanssia "true Whovianit" kaipaavat?
Ai niin. Unohin että olet kuin kyselyikäinen lapsi.
Noh vastataan nyt kuitenkin.
Rosa-jakso kiteyttää kaksi viimeistä hyvin.
Jakson idea oli hyvä, Rosa Parks on tärkeä palanen historiaa. Mutta toteutus kusi täysin. Jaksossa keskityttiin rasismista jeesusteluun, jopa shokkivaikutuksen voimalla ja pahiksen motivaatiota ei valotettu "koska rasismi"-vaihetta pidemmälle. Potentiaalia oli enempäänkin mutta substanssi puuttui (miksi Rosa, eikä esim MLK, miksi monimutkainen suunnitelma eikä yksinkertainen teloitus, miten ylipäätänsä tulevaisuuden rikollisen elämään vaikuttaa yhden naisen bussissaistuminen? Jne)
Kaikki substanssi ja syvyys riisuttiin pois jotta Tohtori pääsi jeesustelemaan aikamatkustavalle rikolliselle ja yleisölle päästiin paasaamaan rasismin hirveydestä.
Puhumattakaan siitä naurettavasta yhteensattumasta että kumppanit kävivät Rosa Parks koulua. BRITEISSÄ.
Väkisinväännettyä sosiaalipoliittista kommentointia juonen kustannuksella. Sitä on SJW-höttö.
Myös sen kaivatun substanssin löydät avattuna tuosta yläpuolelta.
True Whovianit taas ovat niitä joille sarja on muutakin kuin agendanpuskemisalusta. Niitä jotka rakastavat sarjaa sen hahmojen, mythoksen, tarinoiden ja historian takia.
Itse yritin vain roikkua mukana koska Whitakerissa on potentiaalia, naistohtori tarjoaa niin paljon uusia tarinavaihtoehtoja ja katsantokantoja, mutta lopulta en vain kestämyt katsella kun rakastamani hahmo muuttui agendanpuskemisalustaksi. Hajuttomaksi, mauttomaksi hyvesignaloijaksi.