Diskovalokiekosta kalinoihin ja laaksokiekosta kiekkopingviinin kotipesään – kiekkovuosi 1987

[Thusberg]

Suomi pelasi lopulta siis katkerasti vuonna 1987 Kiekkopingviinin Kotipesässä Itävallan Wienissä Putoamissarjassa 28.4.1987 pelipäivän päätösottelun ja oman avausottelunsa Yhdysvaltoja vastaan. Suomi oli masentunut, katkera ja vihainen siinä missä Yhdysvallat oli kaiken kaikkiaan masentunut. Sittemmin se tosin pakotti Suomen periaatteessa taistelemaan Putoamissarjan voitostaan siinä ja ottelu ratkesi lopulta vain niukasti Suomelle yleensäkin A-sarjan keskikastin maiden keskinäisessä kohtaamisessa Suomen eduksi maalein 6-4. 30.4.1987 vastaan marssi Sveitsi ja vaikka Suomi nyt voittikin pelipäivän avausotteluna pidetyn ottelun maalein 7-4 niin ottelu oli silti Suomelle tietyin ehdoin edelleen tarpeettoman vaikea ja masentuneisuus oli Suomella vakava ongelma. Nyt kuitenkin Suomi sentään edes oli terävämpi ja oikeasti keskittyi pelaamiseensa toisin kuin Alkusarjassa. Eikä sitä onneksi myöskään vaivannut yleinen huippumaan asenneongelma kuten Alkusarjassa oli vaivannut Sveitsiä vastaan.

Vaikka ensimmäinen erä toki oli todella lohduttoman huono tasoeron Suomen eduksi tietäen ja sen päättyessä 1-1 lukemiin. 2.5.1987 Suomea vastaan asettui sittemmin Tapaus Sikoran takia vähäksi aikaa ainakin periviholliseksi jääkiekossa tullut Länsi-Saksa jota vastaan pelattiin pitkän katkera ja savuisan kitkerä ottelu joka oli samalla koko Putoamissarjan päätöspäivän kuin myös koko Putoamissarjan vuoden 1987 viimeinen ottelu yleensäkin. Välillä Suomi siinäkin oli pahoissa vaikeuksissa ollessaan 1-2 jopa tappiolla ja välillä Suomi sai tosiaan pelätä jopa murskatappion vaaraa Länsi-Saksan pistäessä sitä vastaan rajusti vastaan.

Lopulta toisessa erässä Suomi sai pelin tasoihin 2-2 ja rauhoitettuaan pelinsä kolmannessa erässä ja ennen kaikkea vain varmistettua tasapelin itselleen Suomen onneksi Länsi-Saksa väsyi ja lopulta Suomi pelasi tasapelin sitä vastaan luvuin 2-2. Suomi olisi voinut myös hävitä pelin tai voittaa, mutta näin oli ehkä kaikkein paras lopulta pelata. Samalla Suomi oli Putoamissarjan voittaja vuonna 1987 viidennellä sijallaan ja lisäksi myös Suomi sai kaiken kokemansa jälkeen lohdutuspalkinnoksi edes palata Canada Cupiin samalle vuodelle.

Huonon vuoden 1983 aikana Suomi oli sijoittunut MM-kisoissa seitsemänneksi ja jäänyt vuoden 1984 Canada Cupista kokonaan ulos. Suomen maajoukkueen osalta arvioitaessa lopullinen ilmapiiri oli kaikkiaan positiivinen kuin koskaan sitä ennen ja pahimpia raivon ylilyöntejä Leijonia kohtaan hillitsi ennen kaikkea Tapaus Sikorassa koetut vääryydet.

Tosin kritiikkiä ei voinut tietyllä tapaa enää kuitenkaan unohtaa kuvioista kokonaan ja toivottomuus kritiikin ohella oli valtavaa ja eräällä tapaa Suomen peliotteisiin jääkiekossa oltiin kyllästytty jo aiemmin kerrottuna lopullisesti tai ainakin pahiten 25 vuoteen verraten tuolloin eli viimeksi vuonna 1962 oli niin huonosti jääkiekkoon suhtauduttu Suomessa kriittisimmillään. Silloin tosin Suomen taso jääkiekossa eräällä tapaa oli mitä oli vaikka jopa jo silloin valtavaa kritiikkiä ja yleistä tuhahtelua muutoin aiheutti Suomen häviäminen Isolle-Britannialle maalein 5-7...

Se oli aikanaan ollut eräitä viimeisiä kritiikin vuosia koska vuonna 1963 Suomi oli saanut luvat MM-kisoihinsa mikäli se vain saisi jäähallit kisoja varten pystyyn ja vuodesta 1965 eteenpäin omista kotikisoistaan eteenpäin Suomi oli edes aloittanut kipuamisensa tasoltaan ja se oli toki saavuttanut alun valtavista kritiikeistä ja odottavan hämmästelevän tason ihmetyksistä huolimatta valtavasti kehuja edistymisestään.

Ja aiempiin hyvinkin kriittisiin ja selvänkin pahoihin vuosiin verrattuna Leijonilla oli kuitenkin jo nuorten tasolla maailmanmestaruus mikä myös vaiensi pahinta kritiikkiä ja ainakin antoi edes jotakin toivoa tulevaisuuteen.

Jossain määriin koko kriittisyys Leijoniin tuntui olevan myös ratkaiseva ikäpolvien välinen kiistakysymys sillä keskimäärin luottavaisemmin Suomen tulevaisuuteen jääkiekossa luottivat ennen kaikkea Suuret Ikäluokat ainakin keskimäärin ikäpolvestaan, kasvavan uuden sukupolven nuoret aikuiset edustajat ja lapset kun taas kaikkein heikoimmin siihen suhtautuivat joko harvat ja erittäin kriittiset Suurten Ikäluokkien edustajat, hyvin vanhat ihmiset tai sotaveteraanien ikäpolvi joka tosin kriittisyytensä vastapainoksi kriittisiin Suurten Ikäpolvien ja hyvin vanhoihin ihmisiin nähden oli myös nähnyt Suomen kautta aikain nöyryyttävimmätkin tappiot ja tiennyt, että Suomen taso olisi saattanut jo hyvänkin aikaa olla tappioitaan parempi.

Tässä vaiheessa on kysyttävä sen verran tarkennusta, että oliko Rauno Korpi todella vielä Suomen päävalmentaja vuoden 1987 kisoissa vai oliko jo tuolloin Pentti Matikainen Suomen päävalmentaja?

Nimittäin joissakin lähteissä on aikanaan merkitty Matikainen jo Suomen päävalmentajaksi vaikkakin mikäli en väärin muista niin Matikainen taisi saada lopullisen vahvistuksen päävalmentajapestiinsä vasta vuoden 1987 kesäkaudella ja oli ainakin jo Canada Cupista eteenpäin kyllä valmennuksessa melko varmasti mukana ja etenkin muissa loppuvuoden 1987 maajoukkuepeleissä varmastikin jos ei sittenkään vielä edes Canada Cupissa.

Matikainen kuului kyllä jo vuodesta 1987 liiton suunnitelmiin ja saattoi loppuvuoden 1986 tapaan olla jo valittu päävalmentaja joukkueelle. Tietenkin Matikainen saattoi luonnollisesti odottaa sopimusaikansa alkua jonka ajan Korpi olisi vielä valmentanutkin. Sen sijaan Juhani Tamminen alkoi menettää ja lopulta menettikin asemaansa maajoukkueen päävalmentajaksi pääsyn suhteen vuoden 1987 aikana jos ei jo vuoden 1986 loppuvuoden aikanakin. Sisu Teamin osalta tosiaan Kaj Matalamäki oli päävalmentaja vuonna 1987 ja hänkin kaiketi olisi ehkä voinut olla Suomen uusi päävalmentaja, mutta lopulta otettiin Matikainen.

 

[Viltsu]

Tässä vaiheessa on kysyttävä sen verran tarkennusta, että oliko Rauno Korpi todella vielä Suomen päävalmentaja vuoden 1987 kisoissa vai oliko jo tuolloin Pentti Matikainen Suomen päävalmentaja?

Nimittäin joissakin lähteissä on aikanaan merkitty Matikainen jo Suomen päävalmentajaksi vaikkakin mikäli en väärin muista niin Matikainen taisi saada lopullisen vahvistuksen päävalmentajapestiinsä vasta vuoden 1987 kesäkaudella ja oli ainakin jo Canada Cupista eteenpäin kyllä valmennuksessa melko varmasti mukana ja etenkin muissa loppuvuoden 1987 maajoukkuepeleissä varmastikin jos ei sittenkään vielä edes Canada Cupissa.

Matikainen kuului kyllä jo vuodesta 1987 liiton suunnitelmiin ja saattoi loppuvuoden 1986 tapaan olla jo valittu päävalmentaja joukkueelle. Tietenkin Matikainen saattoi luonnollisesti odottaa sopimusaikansa alkua jonka ajan Korpi olisi vielä valmentanutkin. Sen sijaan Juhani Tamminen alkoi menettää ja lopulta menettikin asemaansa maajoukkueen päävalmentajaksi pääsyn suhteen vuoden 1987 aikana jos ei jo vuoden 1986 loppuvuoden aikanakin. Sisu Teamin osalta tosiaan Kaj Matalamäki oli päävalmentaja vuonna 1987 ja hänkin kaiketi olisi ehkä voinut olla Suomen uusi päävalmentaja, mutta lopulta otettiin Matikainen.

Kevään 1987 MM-kisoissa päävalmentajana oli vielä Rauno Korpi, apunaan Pertti Koivulahti. Matikainen nimitettiin päävalmentajaksi ensin lähinnä olympiaprojektia silmällä pitäen. Tästä kertoi sekin, että syksyn 1987 Canada Cupissa Korpi oli vielä päävalmentaja, apunaan Juhani Tamminen. Muistelen, että Matikaisen nimitys vahvistettiin juurikin kevään-kesän tienoilla. Canada Cupin aikaan Suomi pelasi jo harjoituspelejä olympiajoukkueellaan Matikaisen johdolla.

Matikainen-Jortikka kaksikon vastaehdokas olympiaprojektin vetäjiksi oli muuten pari Esko Nokelainen-Erkka Westerlund. Kummola kuitenkin halusi Matikaisen ja Jortikan ja se sinetöi valinnan.

 

[Thusberg]

Kiitoksia selvennyksestä ja vastauksesta!

Etenkin kun välillä joihinkin kirjallisiin lähteisiin tai toisinaan jopa muutenkin on kirjattu usein Korven kohdalle vain vuosi 1986 eikä aina tuota lisävuotta 1987 ja sitten joihinkin lähteisiin on kirjattu Matikainen vasta 1988 eteenpäin. Tosin ainakin parissa kolmessa lähteessä muistan toki Suhosenkin päävalmentajajakson alkaneen etuajassa ennen vuotta 1981 tai kestäneen vuoteen 1986 asti vaikkakin Korpi kyllä oli noissa kisoissa jo päävalmentaja.

Kenties tuo sekoittaminen voi johtua siitä, että ainakin joidenkin nuorempien edustajien mielestä Korpi lähti pois jo vuoden 1986 turnauksen järkytyksen jälkeen mikä ei nyt loppupelissä olisi ehkä ihmekään ollut sillä vaikeaa miehellä kyllä sinällään oli vaikka toki vuoden 1987 paljon siitä vuodesta parempaa saikin lopulta.

Mielenkiintoista kieltämättä tuo, että ei lopulta Tamminen saanut sitten edes Canada Cupin luottamusaseman myötä tuota päävalmentajan pestiä tai edes yleistä varapäävalmentajan pestiä maajoukkueesta. Mielenkiintoista on tuo Westerlundinkin yllättävä nouseminen noin varhain joskin toki Westerlund oli Sisu Teamin varapäävalmentaja vuonna 1986. Tuo Matikaisenkin valinta aiheutti melkoista keskustelua kulisseissa ja etenkin Matikaisen valmentajakauden jatkuessa tuntui Calgaryn hopeamitali melko paljonkin suojaavan hänen jatkoaan maajoukkueen päävalmentajana. Kaj Matalamäen aikanaan vuonna 1987 valmentamasta Sisu Teamista en tiedä, että nousikohan yhtäkään pelaajaa Leijoniin sinä vuonna?

Tässä kuitenkin siis Suomen joukkue vuoden 1987 MM-kisojen osalta:

Maalivahdit: Hannu Kamppuri, Jarmo Myllys ja Jukka Tammi

Puolustajat: Teppo Numminen, Timo Jutila, Arto Ruotanen, Jarmo Kuusisto, Jukka Virtanen, Hannu Virta ja Pekka Laksola

Hyökkääjät: Jari Torkki, Pekka Järvelä, Risto Kurkinen, Perti Skriko, Risto Jalo, Raimo Summanen, Reijo Mikkolainen, Janne Ojanen, Timo Susi, Kari Jalonen, Christian Ruuttu, Jukka Seppo ja Iiro Järvi

Päävalmentaja ja Varapäävalmentaja: Rauno Korpi ja Pertti Koivulahti.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 MM-kisojen osalta Kanada lähti jälleen tavoittelemaan vain ja ainoastaan maailmanmestaruutta itselleen ja mikäli se ei millään voisi saada sitä niin sitten ainakin toinen sija heti Neuvostoliiton vanavedessä tuntui siltä kaikkein sopivammalta. Kanadalla oli jälleen melkoisen paljon nimekkäitä kavereita mukana turnauksessa.

Joka tapauksessa Alkusarjassa se kohtasi 17.4.1987 kisojen avauspäivän viimeisessä ottelussa Yhdysvallat joita vastaan se pelasi tasaisen kovan kamppailun voittaen sen luvuin 3-1. 18.4.1987 jälleen pelipäivän päätösottelussa Kanada pelasi erittäin hyvin Tsekkoslovakiaa vastaan päätyen kuitenkin tasapeliin luvuin 1-1. Sitten 20.4.1987 Kanada voitti Sveitsin joka pisti sitä vastaan yllättävänkin hyvin kampoihin. Ensimmäisessä erässä tilanne oli Kanadan eduksi vain 2-0 ja toisessa erässä enää 2-1! Lopulta kuitenkin kolmannessa erässä Kanada meni menojaan ja se voitti Sveitsin maalein 6-1.

Kanada pelasi 21.4.1987 pelipäivän avausottelussa Länsi-Saksaa vastaan ja uskomattomasti hävisi ottelun 3-5 lukemilla. Tapaus Sikoran aikana se protestoi voimakkaasti Länsi-Saksan pelaamista yleensäkin kisoissa ja lisäksi se vaati omaa otteluaan sitä vastoin sille voitetuksi. Toisaalta Suomeen ja Ruotsiin verrattuna Kanada ei koskaan protestin aikana protestoinut aivan yhtä voimakkaasti IIHF:n herroja tai muitakaan päättäviä tahoja kohtaan ja ehkä osin Talviolympialaisten 1988 pidostakin Calgaryssa Kanadaa kohdeltiin kaiken aikana jopa verraten silkkihansikkain. Kanada toki allekirjoitti Yhdysvaltojen ja Sveitsin kanssa Suomen vaatiman hylkäysluvan IIHF:n direktoraatille Länsi-Saksan osalta, mutta ei kuitenkaan aivan erityisesti vaatinut mitään muita asioita ja pidättäytyi pysymään muuten tavoissaan.

23.4.1987 Kanada hävisi pelipäivän päätöspelin Ruotsille maalein 3-4 ensimmäisen erän 1-0 johdostaan huolimatta joka vaihtui toisessa erässä 1-3 tappiolukemiin ja joista ei enää kiristä huolimatta toivuttu kunnolla. 24.4.1987 pelipäivän päätöserässä Kanada kohtasi Neuvostoliiton ja lopulta tiukan taistelun jälkeen hävisi luvuin 2-3.

Lopulta 26.4.1987 pelipäivän avausottelussa ja muutoinkin Kanadan viimeisessä omassa Alkusarjan pelissään vuonna 1987 yleensäkin se ennusti pelaavansa hyvin vaikean ottelun Suomea vastaan, mutta lopulta se voitti Suomen ja ei vain niukasti arvioimaansa 5-4, 4-3 tai 3-2 lukeman vertaa vaan peräti 7-2. Pelissä Kanada teki 3-0 voittolukemat Suomea vastaan ja sai sen lannistumaan odotettua nopeammin sillä Kanada itse arvioi vielä ainakin pari maalia vielä tarvittavan, mutta ei. Suomi alkoi taipua ja niin Kanada voitti.

27.4.1987 Kanadalla ei Suomen ja Ruotsin tapaan ollut enää pelejä pelattavinaan ja siksi sen oli odotettava Tapaus Sikoran tilanteen selviämistä. Lopulta tapaus selvisi, mutta Länsi-Saksa sai pitää otteluvoittonsa minkä takia Kanadalle sen häviöstä sille tuli lopulta kisojen vaikein tapaus. Kanada oli 7 pisteellä rimaa hipoen Alkusarjan neljäs ja 9 pisteellä olisi ollut Alkusarjan kolmas mikäli Länsi-Saksan ottelu olisi tuomittu sille voitetuksi ja Suomi olisi ollut neljäs 8 pisteellä.

Lopulta Ruotsi pääsi jopa Kanadan ohi Alkusarjassa kolmanneksi. Kanada kuitenkin pääsi Mitalisarjaan mikä aloitettiin Tapaus Sikoran kiistan jälkitunnelmissa 29.4.1987. Mitalisarjan avausottelussa Kanada pelasi Neuvostoliittoa vastaan 0-0 tasapelin joka säilyi maailman parhaimpien kohtaamisen osalta todellisena huippupelinä. 1.5.1987 eli vuoden 1987 vappupäivänä Kanada kohtasi Tsekkoslovakian ja ensimmäisessä erässä Kanada oli tappiolla sitä vastaan luvuin 1-2 ja myöhemmin toisessa erässä tasoissa luvuin 2-2. Lopulta Kanada hävisi ottelun Tsekkoslovakialle maalein 2-4.

Jos vielä ensimmäisenä päivänä tasatilanteiden johdosta Kanadalla olisi ollutkin mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus niin lopulta kaikki toiveet siitä menivät ottelussa Ruotsia vastaan taivaan tuuliin. Tre Kronor taisteli Vaahteramiehistöön nähden uskomattoman kovatasoisen pelin ja 3.5.1987 Kanada kärsi Mitalisarjan päätöspäivän avausottelussa, omassa viimeisessä ottelussaan ja koko A-sarjan vuoden 1987 MM-kisojen toiseksi viimeisessä ottelussa Itävallassa yleensäkin omalle mittapuulleen uskomattoman murskatappion Ruotsia vastaan.

Vielä ensimmäisen erän 0-3 tappiolukemistakin uskottiin niiden kääntyvän hyväksi eikä edes tappion ollessa selväkin toisen erän lopulla luvuin 0-5 ollut Kanada vielä luovuttanut. Lopulta Kanada hävisi uskomattomankin korkein numeroin Ruotsille. Neuvostoliittoa vastaan voitiin vielä juuri ja juuri ehkä ymmärtääkin tällainen tulos, mutta ei Ruotsia kohtaan. Kanada hävisi Ruotsille peräti 0-9! Yhdeksän maalia eikä edes maalin maalia Ruotsin verkkoon...

Kanadalle sellainen tappio oli maansuruun verrattava asia ja se kerta kaikkiaan järkytti. Kanada jäi lopulta Mitalisarjan viimeiseksi ilman mitään mitaleja ja siten sijoitus oli jopa suurikin pettymys sille. Samalla Kanada oli yleensäkin huolissaan koko MM-sarjan Mitalisarjan pistelaskentaeroista kuten kaikki muutkin maat sen lisäksi eli Ruotsi, Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto.

Tässä kuitenkin vuoden 1987 Vaahteramiehistö:

Maalivahdit: Robert Glenn 'Bob' Froese, Sean Burke ja Patrick 'Pat' Riggin

Puolustajat: Scott Ronald Stevens, Bruce Driver, Douglas Bodger, Craig Hartsburg, Zarley Zalapski, Lawrence Thomas 'Larry' Murphy, James Allan Patrick ja Bob Rouse

Hyökkääjät: Barry Pederson, Dan Quinn, Troy Murray, Keith Acton, Mike Foligno, Allan Al Secord, Dirk Graham, Brian Bellows, Dino Ciccarelli, Kirk Müller, Kevin Dineen ja Anthony Tony Tanti

Päävalmentaja: Dave King

 

[Thusberg]

Tsekkoslovakialla oli vuonna 1987 ensisijaisena Ruotsin vuoden 1986 tapaan vakaana aikeena unohtaa kaikki mitä oli vuonna 1986 tapahtunut siinä missä Ruotsille oli tapahtunut vuonna 1985. Tuolloin ja etenkin vielä asiasta nolompana se oli hallitsevana maailmanmestarina pelannut todella huonon MM-turnauksen ja sen myötä Tsekkoslovakiaa alettiin tästä vuodesta eteenpäin useita vuosia ja käytännössä koko Tsekkoslovakian historian loppuajan enemmän tai vähemmän jopa aliarvioimaan jääkiekossa tasollisesti joskin toki tason vähättely sai oikeastaan vasta Calgaryn 1988 olympialaisten jälkeen enemmän kannakkeita alleen ja sen myötä aina 1990-luvun ensimmäisiin Tsekinmaan tai Tsekin tasavallan vuosiin saakka sitä jonkin verran aliarvostettiin jääkiekon huippumaana ja vasta Tsekin kultadynastian aloittaminen hieman myöhemmin 1990-luvulla lopetti lopullisesti sen aliarvioinnin jääkiekossa. Joka tapauksessa vuonna 1987 tapauksesta ja tulevaisuudesta ei voinut tietää.

Tsekkoslovakia oli joutunut Putoamissarjaan ja vuonna 1987 sen ainoa tavoite oli sijoittua Mitalisarjaan ja mieluiten mitaleille. Mitaleitta jääminen olisi pettymys, mutta vain hyvin pieni sellainen kaikkiaan Putoamissarjan maineen takia. Ja mikäli jostakin uskomattomasta syystä vielä jäätäisiinkin Putoamissarjaan niin silloin viides sija ja sen voittaminen olivat ehdoton asia suorittaa koska viime vuonna oltiin Moskovassa lopulta viidensiä Putoamissarjassa ja sen voittajia.

Useimmiten Tsekkoslovakiaa arveltiin sijoille 4-6 kisoissa ja Tsekkoslovakia itse sijoille 3-4 arvioi itsensä. Toki Kanadan tai oikein suotuisassa tapauksessa Neuvostoliitonkin kontatessa se olisi voittaja tai toinen MM-kisoissa. Edelleen se oli omanlaisensa huippumaa jääkiekossa joka ei pelännyt mitään huippumaata. Ei edes Neuvostoliittoa joskin yleiset tunnepelaamisen tasot sitä kohtaan kuin myös Yhdysvaltoja kohtaan tietyin ehdoin alkoivat karista supervaltojen yleisen liennytysohjelman takia myös jääkiekostakin.

MM-kisojen A-sarjan avauspäivänä Tsekkoslovakia kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Suomen jonka se voitti maalein 5-2 17.4.1987. 18.4.1987 Tsekkoslovakiaa vastaan asettui Kanada jonka kanssa se lopulta pelasi toisen pelipäivän päätösottelussa tasapelin 1-1. 20.4.1987 se kohtasi Ruotsin myöskin pelipäivän päätösottelussa voittaen sen maalein 3-2.

Erikoisesti ottelun aikana maalivahti Dominik Hasek työnsi Ruotsin tekemän ja sittemmin hylätyn 3-3 tasoitusmaalin aikana maalin pois koko maalivahdin alueelta ja siten maali hylättiin. Ruotsille tämä aiheutti melkoisen savuamisen asian tiimoilta. Tapaus Sikorasta Tsekkoslovakia oli harvinaisen kiinnostumaton ja jopa kielteinen koska se kieltäytyi allekirjoittamasta Suomen vaatimusta Länsi-Saksan hylkäyksestä.

Toisaalta taas Tsekkoslovakia ei allekirjoittanut Länsi-Saksan ja Ruotsin protestivaatimusta vaikka pitikin hiljaista tukea niille parempana kuin Suomen tukemista asiassa sillä tavalla. 21.4.1987 pelipäivänsä viimeisessä ottelussa Tsekkoslovakia hävisi Neuvostoliitolle maalein 1-6 vaikka se olikin saanut pidettyä tasapelin 0-0 ensimmäisessä erässä ja vielä toisessakin erässä Tsekkoslovakia oli vain 0-3 tappiolla sitä vastaan. 23.4.1987 Tsekkoslovakia pelasi Sveitsiä vastaan ottelun voittaen sen 5-2. Se oli sitä vastaan kuitenkin 40 minuuttia vaikeuksissa ja sekään ei ollut hyvä asia sille. Ensimmäinen erä meni vain 0-0 ja toinenkin erä 2-2 tasapeleissä. Lopulta kolmannessa erässä Tsekkoslovakia pääsi siitä ohi.

25.4.1987 ottelupäivän päätöspelissä Tsekkoslovakia pelasi jälleen vaikean pelin Länsi-Saksaa vastaan. Se johti ensimmäisessä erässä 1-0, mutta sai joutua erän päätteeksi pinteeseen ja .Länsi-Saksa iski pelin tasoihin lukuihin 2-2. Lopulta Tsekkoslovakia voitti Länsi-Saksaa vastaan kolmannessa erässä luvuin 5-2. 27.4.1987 Tsekkoslovakia pelasi koko vuoden 1987 MM-kisojen Alkusarjan viimeisen ottelun yleensäkin ja samalla oman viimeisen ottelunsa Yhdysvaltoja vastaan voittaen sen ensimmäisen erän vaikeuksien jälkeen muuten melko helposti koska Yhdysvallat oli masentunut.

Tsekkoslovakia olisi voittanut ottelun 4-2, mutta virallinen tulos muuttui Tsekkoslovakian 4-0 voitoksi Yhdysvaltain Scott Youngin kärähtäessä dopingin käytöstä. Tsekkoslovakia oli huippuhienosti Alkusarjan toinen ja Mitalisarjasta odotettiin nyt paljon enemmän kuin edellisenä vuonna tai sitäkin aiemmin. 29.4.1987 Tsekkoslovakia kohtasi Mitalisarjan pelipäivän toisessa ottelussa ja päätösottelussa Ruotsin. Ruotsia vastaan Tsekkoslovakia venyi ääri rajoille, mutta estämään Ruotsin omaa tahtia siitä ei ollut. 3-3 tasapeli oli lopputulos.

Sittemmin se voitti 1.5.1987 Mitalisarjassa vappupäivänä Kanadan maalein 4-2 tiukan kahden ensimmäisen erän jälkeen. Lopulta Kanadan tapaan Tsekkoslovakia hävisi sinällään niukasti paremmatkin mitalit kuin vain pronssiset mitalit 3.5.1987 pelatussa ottelussaan Neuvostoliittoa vastaan. Ottelu oli vuoden 1987 jääkiekon MM-kisojen viimeinen muutenkin Wienissä Itävallassa ja samalla päätti Mitalisarjan. Tsekkoslovakia johti pitkälti yli 40 minuuttia ottelussa ensimmäisen erän maalinsa turvin.

Lopulta Neuvostoliitto meni ensin tasoihin ja lopulta surullisesti ohi Tsekkoslovakian ottelussa. Tsekkoslovakia hävisi ottelun maalein 1-2 eikä se kovista yrityksistä huolimatta koskaan saanut edes tasapeliä. Se saavutti pronssia kisoista mistä se edellisen surkean kauden huomioiden oli kuitenkin erittäin hieno suoritus. Se halusi kuitenkin pian mestaruuden uudelleen.

Tässä kuitenkin Tsekkoslovakian maajoukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: Dominik Hasek, Jaromir Sindel ja Karel Lang

Puolustajat: Ludek Cajka, Drahomir Kadlec, Jaroslav Benak, Antonin Stavjana, Mojmir Bozik, Miloslav Horava ja Bedrich Scerban

Hyökkääjät: Petr Rosol, Vladimir Ruzicka, Jiri Hrdina, Jiri Dolezal, Jiri Kucera, Libor Dolana, Igor Liba, Vladimir Caldr, Dusan Pasek, Jiri Sejba, Frantisek Cerny, David Volek, Petr Vlk ja Rostislav Vlach

Päävalmentaja: Jan Starsi

Varapäävalmentaja: Frantisek Pospisil

 

[Thusberg]

Vuonna 1987 jääkiekon hallitseva maailmanmestari Neuvostoliitto lähti jälleen hakemaan uutta maailmanmestaruutta myöskin Itävallan Wienistä ja mikäli se ei sitten millään siinä onnistuisi niin sitten se halusi olla toinen. Vuoden 1985 Tsekkoslovakiassa pidettyjen MM-kisojen pohjalta vahinko mitalien suhteen saattoi yhä tulla ja tietyllä tapaa Neuvostoliitto alkoikin jo hieman muuttua toisenlaiseksi jääkiekossa kuin aiemmin. Pelaajien ja valmennusjohdon omat keskinäiset välit olivat huonontuneet enemmän tai vähemmän koko 1980-luvun, mutta vasta vuodesta 1987 eteenpäin ja etenkin NHL:n tason kiehtoessa neuvostoliittolaispelaajia pelaajien ja valmennusjohdon eturistiriidat pahenivat toden teolla kulisseissa.

Se näytti kisoissa edelleen, että miksi se oli Punakone vaikka jatkuvia pienempiä ja uudempia vaikeuksia maa joutui Itävallassa kokemaan ja joka taas vaikutti heikentävän maan aseman yleiskuvaa jääkiekossa. Neuvostoliitolla keskialuepelaaminen ja ennen kaikkea pelillinen ulottuvuus keskialueelle oli vuonna 1987 maailman parasta. Se pystyi edelleen tunkeutumaan syvälle vastustajan alueelle ja vain Yhdysvallat, Kanada ja satunnaisesti Tsekkoslovakia olivat kyenneet tämän tässä pelitavassa voittamaan.

Vuoden 1987 kisoissa poikkeuksena Tre Kronor eli Ruotsi tuli vastaan tavalla joka yllätti myös neuvostoliittolaiset itsensä. Vuodesta 1987 eteenpäin tietyllä tapaa myös vuosien 1985-1986 tapaan Neuvostoliitolla ei enää jääkiekossa ollut samanlaista ylivoiman asemaa kuin aiemmin ja virheitä alkoi näihin vuosiin verrattuna selvästikin tulla jo enemmän. Puhumattakaan aiemmista vuosista ennen vuotta 1985. Neuvostoliitolla alkoi myös vuodesta 1987 eteenpäin olla selviä vaikeuksia jopa jääkiekon pienempiäkin maita vastaan oman ylivoimansa suhteen.

Pienempiäkin maita vastaan Neuvostoliitto pystyi jääkiekossa tietyllä peliasenteella olemaan edellä ja rauhoittamaan pelitilanteen koska sen tarvitsi tehdä van tarvittava monesta muusta maasta poiketen ja voittaa. Tasapelikin riitti jos oikein hätätilanne tuli eteen toisin kuin aiempina vuosina olleet lähes fanaattiset yritykset pelata vain ja ainoastaan voitosta. Neuvostoliitto tuntui edelleen siltä pettävän mukavan vastustajalta kohdata jääkiekossa toisin kuin Ruotsi, Tsekkoslovakia, Kanada tai Yhdysvallat. Osasyy sille oli yleinen Neuvostoliiton taktinen ennalta arvattavuus.

Vuodesta 1987 eteenpäin Neuvostoliitto alkoi entisiä ns. Vihollismaitaan kuten Yhdysvaltoja kohtaan osoittaa liennytystä ja samaa vastakaikua tuli takaisinkin päin Yhdysvaltain tai länsimaiden suunnasta. Neuvostoliiton jääkiekossa alettiin harrastaa edelleen erittäin rajoitetusti myös uudenlaisia taktisia ulottuvuuksia, mutta enimmäkseen se pysyi hyvin perinteisenä joukkueena jääkiekossa.

Neuvostoliiton osalta maa oli juuri luopumassa tai jopa luopunutkin maailman parhaan jääkiekkomaan asemasta sinällään vuonna 1987 pitkälti juurikin sen vaikeuksien vuoksi jotka alkoivat olla näkyvillä monellakin elämän osa-alueilla ja lisäksi myös siksi, että toisin kuin aikaisemmat Neuvostoliiton kulta-aikojen vahinkona pidetyt MM-kisojen tai olympiavoittojen menetykset niin vuonna 1987 Ruotsi reilusti pelaamalla meni sen ohi samalla tapaa kuin oikein rajallisesti puhuttaessa myös vuoden 1985 Tsekkoslovakia oli mennyt omissa kotikisoissaan.

Toisaalta taas Neuvostoliittoa ärsytti huomattavasti muidenkin huippumaiden tapaan vuoden 1987 MM-kullan ratkeaminen piste-eroilla ja koko Loppusarjan pelaaminen yleensäkin sarjamuotoisena. Neuvostoliitolla oli luistelunopeus edelleen huippuluokkaa, vuonna 1987 yleinen puolustus oli vuoden 1986 Moskovan kisoihin verrattuna parempaa ja jopa koko kisojen parasta, voimapelaaminen oli jonkin verran heikentynyt ollen silti kolmanneksi tai neljänneksi parasta kisoissa Ruotsin nousseen tason myötä, pelkkiä yksittäisiä kärkihyökkäyksiä maa suoritti edelleen verraten harvoin, hyökkäyssyötön palautukset keskialuepelaamisen ja viisikkopelaamisen ohella olivat maailmanluokkaa ja etenevien hyökkäysten kärkitaso parani joskin niitä käytettiin erittäin harvoin muihin maihin nähden. Passiivipuolustuspeli lisääntyi, mutta vain hyvin vähän Punakoneella koska se oli hyökkäävä maa jääkiekossa niin hyökkäyksen kuin puolustuksenkin osalta.

Neuvostoliitto pystyi maailmanluokan ja ajoittain oikeastikin maailman parhaaksi puolustukseksi kutsutulla puolustajakokoonpanollaan käyttämään huikeaa ulottuvuutta hyökkäyspelin apuna ja puolustuksen taso oli varsinkin Yhdysvaltoja, mutta välillä myös Kanadaakin tehokkaampi tasollaan. Puolustuksen kestävyys kovissa paikoissa pelasti Neuvostoliiton monta kertaa monelta selvän maalin tuovaltakin kärkihyökkäykseltä ja se oli hyöty mihin ei varsinkaan Yhdysvallat, mutta ei aina edes Kanadakaan kyennyt.

Neuvostoliitto sai kuitenkin vuonna 1987 odottamattoman ja jopa pelottavan vastuksen Tre Kronorista jonka vastaavuus Neuvostoliiton maailmanluokankin puolustuksen edessä herätti tiettyyn rajaan asti sanoinkuvaamatonta ihailua joskin myös valitettavaa kiivailua ja pelkoa jota perinteiseen neuvostotyyliin välillä pahasti liioiteltiinkin.

Neuvostoliiton puutteena vuoden 1986 kotikisoihin Moskovaan verraten Wienissä vuonna 1987 oli se, että vaikka puolustus oli maailmanluokkaa niin hyökkäyspelissä ei ollut voimaa aivan niin hyvin kuin aiempina vuosina, kiekonriistoja tapahtui vanhempiin aikoihin ja vuoden 1986 kotikisoihin nähden aivan liian usein ja ennen kaikkea aloituksiakin alettiin hävitä aiempiin vuosiin verrattuna myös näkyvänkin paljon.

Hyökkäyspeli ja yleinenkin voimataso niissä oli tarkkuuden heikentymisenkin jälkeen korkeintaan toiseksi parasta kisoissa ja välillä vasta neljänneksi parasta koska ainakin Yhdysvallat ja Ruotsi vei Neuvostoliittoa sinällään voimatason pelaamisessa ja hyökkäyspelin ja tarkkuuden saralla Kanada, Ruotsi ja Tsekkoslovakia ainakin olivat sitä parempia. Neuvostoliitolla oli kuitenkin heti Ruotsin jälkeen joko toiseksi tai kolmanneksi voimakkain yleishyökkäystaso kisoissa ja vain Yhdysvallat oli sitä ja Ruotsia varmasti edellä yleishyökkäystasoltaan vuoden 1987 kisoissa vaikka jääkiekon ystäviä kieltämättä häiritsi vertailussa myös Yhdysvaltain epäonnistuminen kisoissa.

Ja välillä osin ideologiasyistäkin Neuvostoliitolla kehuttiin olleen kisojen paras yleishyökkäystaso vaikka näin ei ollutkaan. Huonoimmillaan ei lähimaillakaan. Toisaalta kärkihyökkäyspelin harvinaisuuteen nähden Neuvostoliitolla oli siinä silti parempi onnistumisen mahdollisuus sitä käyttäessään kuin Yhdysvalloilla tai Kanadalla. Ainakin Neuvostoliitto teki maalinsa varmasti ja tehokkaasti sillä Yhdysvallat saattoi menettää kisoissaan varmoja maaleja välillä vain yksinkertaisen oloiseen voimakkaaseen kiekon lyöntilaukaukseen joka meni lopulta päätyyn, kaukalon ulkopuolelle tai joka lopulta torjuttiin.

Neuvostoliiton ase oli ennen Ruotsin varapäävalmentaja Curt Lindströmin ja päävalmentaja Tommy Sandlinin tekemiä oivalluksia erittäin nopea ja terävä hyökkäyspeliin perustunut kuvio jota muut maat eivät kyenneet murtamaan. Neuvostoliiton voittoase kisoissa osoittautui kuitenkin toimimattomaksi Tre Kronorin alkaessa pelata rauhoitetun keskitettyä keskialuepelaamista joka salli Neuvostoliiton kärkihyökkäyksen tai minkä tahansa muunkin hyökkäyksen jälkeen tehtävän kiekon purkamisen, yleisen koko kaukalon mitat hyödyntävän liikepelin ja ennen kaikkea elintärkeän oman hyökkäyspelin aloittamisen omalla tehokkaalla viisikkopelaamisella ja kuvio oli verraten tehokas jopa alivoimallakin.

Neuvostoliitto ei kyennyt uusiutumaan jääkiekossa vaan luotti edelleen omiin taktiikkoihin myös pelaajien antamasta kritiikistä huolimatta. Neuvostoliiton osalta harmittavaa oli, että Ruotsin erikoista kuviota kisoissa ei rajallisella tavalla pystynyt haastamaan mikään muu maa kunnolla kisoissa kuin Yhdysvallat ja silläkin haaste jäi rajallisesta menestyksestä huolimatta puolitiehen. Myös taktinen ennalta arvattavuus toimi Tre Kronorin eduksi sen pelatessa Neuvostoliittoa vastaan. Välillä Ruotsin tuntui olevan jopa helpompaa voittaa jääkiekossa Neuvostoliitto kuin moni muu maa.

Joka tapauksessa Neuvostoliiton osalta voi sanoa sen olleen vuonna 1987 edelleen yksi maailman parhaimmista maista ja ainakin Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin nähden puolustus oli aina huippuluokkaa siinä missä Ruotsilla oli vain hyvästä erinomaiseen vaihtelevaa puolustuspelaamista ja Yhdysvalloilla jatkuvien tappioiden myötä korkeintaan hyvää puolustuspelaamista. Neuvostoliitto selvisi usein tilanteistaan ja mikäli harvoin hyökkäyspeli tai puolustuspelikin karahti kiville niin maailmanluokan maalivahdit hoitelivat kyllä Neuvostoliiton ongelmat jääkiekossa ja myös päästivät taakseen erittäin harvoin maaleja 1980-luvun lopullakaan.

Seuraavassa viestissä tuleekin sitten Neuvostoliiton omia tunnelmia kilpailuista.

 

[Thusberg]

Neuvostoliiton osalta vuonna 1987 jokaista sitä vastaan pelanneen maan ja etenkin sen maan jonka onnistui sen jääkiekossa voittamaan niin voitiin puhua ansiokkaasta suorituksesta ja jopa potentiaalisesta maailmanmestarista. Neuvostoliitto lähti tietenkin Wienissä pelattuihin MM-kisoihin vain maailmanmestaruus mielessään eikä juuri mikään muu sija tuntunut ainakaan alustavasti kovin hyvältä vaikka toki välillä hopeaan tai jopa huonompaankin mitaliin eli pronssiseen oli jouduttu tyytymään.

17.4.1987 se aloitti omat MM-kisansa koko Alkusarjan ja koko MM-kisojen vuoden 1987 ensimmäisellä ottelulla yleensäkin Sveitsiä vastaan. Pitkään Neuvostoliitto ei jaksanut katsella Sveitsin pelaamista vaan voitti sen nopeaan johtoon menemällä maalein 13-5. Sveitsi pystyi erikoisesti pistämään hyvinkin monta maalia sitä vastaan. Peräti 5. 18.4.1987 Neuvostoliitto ounasteli omasta pelistään Länsi-Saksaa vastaan tulevan yhtä helppo. Paitsi, että ei tullutkaan.

Ainakaan ensimmäisen erän osalta eikä oikein toisessa erässäkään Neuvostoliiton ensin pelattua tasan 0-0 ensimmäisessä erässä ja oltua myöhemminkin vain 3-0 johdossa. Neuvostoliitto jostain syystä alkoi ensimmäisen kerran omituisesti olla vaikeuksissa ja jopa selvissäkin vaikeuksissa jääkiekossa sitä itseään huonompia maita vastaan. Toki sitä yritettiin selitellä Neuvostoliiton löysäilyllä Sveitsi-pelin tapaan, mutta se ei selittänyt silti kaikkea jäällä eikä Neuvostoliiton hyökkäysten tehottomuuksia, vauhkoontumisia linjapeleissä tai muutenkin erikoista rimpuilua jäällä. Lopulta se voitti sen 7-0 ja vain lähinnä hyvä lopputulos hämäsi sitä, että käytännössä Neuvostoliitto pelasi kisojen floppipelinsä vaikka toki vaikein peli muutoin oli tulossa vielä.

Länsi-Saksan aiheuttaman tuskailun jälkeen Neuvostoliiton valmennusjohto ilahtui suuresti viimeistään 20.4.1987 pelatusta Yhdysvallat-ottelusta. Erittäinkin vaikeaksi arvioitu ottelu alustavasti kääntyi yllättävänkin helposti pitkälti Neuvostoliiton maailmanluokan puolustuspelaamisen, maalivahtien torjuntojen ja ennen kaikkea Yhdysvaltain kärkihyökkäysten suodatuksen ansiosta mihin joukkue ei pystynyt vastaamaan. Toki korkeintaan oli arvioitu 6-0 voittoa siitä ennen peliä jos Yhdysvallat pelaisi huonosti, mutta 5-1 johto jo ensimmäisessä erässä oli jotain kovin odottamatonta ja hyvän päivän vireen mukaisesti Neuvostoliitto jatkoi pelaamistaan supervaltakilpailijaansa vastaan ennemmin kuin lopetti sen ja lopulta se oli voittanut Yhdysvallat 11-2 mistä reviteltiin tietenkin neuvostolehdissä.

21.4.1987 Neuvostoliitto pelasi päivän päätösottelussa Tsekkoslovakiaa vastaan ja ainakin maa vastasi Neuvostoliiton valmennusjohdon mukaan nyt suhteellisen normaalia Tsekkoslovakiaa toisin kuin viime vuoden masentunut joukkue Moskovassa. Ensimmäinen erä oli vaikea luvuin 0-0 ja toinenkaan erä ei herättänyt kehumista Tsekkoslovakian vastauskyvyn takia vaikka johto Neuvostoliitolle oli toki 3-0. Lopulta se voitti Tsekkoslovakian maalein 6-1. Sitten 23.4.1987 Neuvostoliitto kohtasi tuoreen sitä vastaan voittaneen jonkun muun maan kuin huippumaiden piiriin kuuluvan maan päivän avausottelussa eli Suomen.

Neuvostoliitto pelkäsi Izvestian tapahtumien ja aiemman vuoden 1986 muun maaottelun tapaan häviävänsä sille entistäkin varmemmin ja etenkin se tuntui pelaavan Suomen kanssa tasapelistä. Luottavaisesti Neuvostoliitto pelasi siihen asti kovatasoisimman ja jopa vaikeimman ottelunsa koko turnauksessa. Ensimmäisessä erässä lukemat olivat 0-0 ja toisessakin erässä Neuvostoliitto pelkäsi 2-0 johdostaan piittaamatta Suomen aloittavan milloin tahansa urakkansa kohti voittoa nousemalla siitä tasoihin ja jopa ohikin. Lopulta kun Punakone näki Leijonien taas kerran sulkeutuneen kuoreensa se otti mieluiten aloitteen itselleen ja voitti kolmannessa erässä ottelun lopulta maalein 4-0.

24.4.1987 Neuvostoliitto kohtasi Kanadan jonka kanssa se pelasi kaikkein tiukimman ottelunsa siihen asti ja voitti vaivoin 3-2 pelipäivän päätösottelussa. Neuvostoliiton oma viimeinen peli 26.4.1987 Alkusarjassa pelattiin ottelupäivän viimeisenä pelinä Ruotsia vastaan. Ensimmäisen erän ajan Ruotsi vaikutti suhteellisen tavalliselta Ruotsilta, mutta sitten se alkoi vastata pelillisesti tavalla joka tuntui olevan sille jopa ennen kuulumatonta. Se iski sellaisiin paikkoihin mihin Neuvostoliitto ei osannut lainkaan odottaa, käytti jatkuvasti omaa pelillistä ulottuvuuttaan vaihtaen taktiikkaa kuin lennosta käsin ja lopulta kerta kaikkiaan osoittautui liiankin tiukaksi vastustajaksi sille.

Neuvostoliiton omat voittolukemat olivat toki 4-2 ja jälleen kehuja riitti, mutta kulisseissa valmentajat ja jopa pelaajat olivat järkyttyneitä Ruotsin yllättävästä tason noususta. Minkäänlaista yliotetta ei tunnuttu saavan ja jos saatiin niin Ruotsi hyvin nopeasti keskeytti tavallisuudesta poiketen Neuvostoliiton hyökkäyskuviot eikä antanut sille mitään aloite-etua.

Tapaus Sikora ei Neuvostoliittoa juurikaan kiinnostanut kisojen aikana ja vaikka periaatteessa se olikin Suomen puolella asiassa niin sen suhtautuminen asiaan oli lopulta varsin neutraali. Neuvostoliittokin toki velvollisuuksineen kertoi, että IIHF:n pitäisi alkaa vetää selvä raja kansallisuusasioissa. Sen enempää se ei asiaan puuttunut sarjavoittajana.

Kaikki voitot mitä Neuvostoliitto sai Alkusarjassa olivat hyviä, mutta erityisesti Länsi-Saksan pelissä ja Suomen pelissä se oli Ruotsin kanssa pelatun ottelun ohella selvissä ja jopa pahoissakin vaikeuksissa ajoittain. Neuvostoliitto meni Alkusarjan voittajana suoraan Mitalisarjaan. Se sai vastaansa Kanadan, Tsekkoslovakian ja Tapaus Sikoran käsittelyn jälkeen Ruotsin Suomen sijaan. Mitalisarjasta arvioitin tulevan kivikova. Ja niin tulikin.

29.4.1987 Neuvostoliitto ja Kanada pistivät vuoden 1987 Mitalisarjan kunnolla käyntiin avausottelussaan, mutta lopulta molemmat jopa väsyivät peliin ja ottivat itselleen siitä tasapelin 0-0 lukemin. Sen verran kovatasoinen ottelu oli. 1.5.1987 vappupäivänä pelipäivän viimeisessä pelissä Neuvostoliitto pelasi Ruotsin kanssa kovimman pelinsä turnauksessa lopulta muutenkaan. Ruotsi oli parantanut ja Alkusarjan tappionsa aikana havainnut Neuvostoliiton yksipuolisen taktisen osaamisen ja hyödynsi näkemäänsä tehokkaasti ja taitavasti mikä ei suinkaan ole ollut itsestäänselvyys Tre Kronorin osalta jääkiekossa. Ottelu päättyi taas 2-2 lukemiin ja nyt maailmanmestaruus tultaisiin ratkaisemaan maalieroilla. Joskin Tsekkoslovakia oli johdossa siinä vaiheessa.

Lopulta 3.5.1987 Neuvostoliitto pelasi oman ja koko A-sarjan MM-kisojen viimeisen ottelun muutenkin Tsekkoslovakiaa vastaan vuonna 1987 mikä päätti luonnollisesti myös Mitalisarjan vuonna 1987. Neuvostoliitto voitti ottelun niukasti 2-1, mutta jäi silti maalieroin hopealle Ruotsin viedessä maailmanmestaruuden uskomattomalla 9-0 voitollaan Kanadasta. Tsekkoslovakian voittaessa Neuvostoliitto olisi saanut pronssia ja Ruotsi hopeaa ja Tsekkoslovakia maailmanmestaruuden kullan muodossa. Tasapelissä Neuvostoliitto olisi saanut silti pronssia ja Ruotsi ja Tsekkoslovakia olisivat ratkaisseet kullan kohtalon maalieroilla.

Ruotsi oli maailmanmestari ja Neuvostoliitto alkoi kritisoida kärkimaiden kanssa koko MM-turnauksen pelaamista sarjamuotoisena ja tästä eteenpäin alkoi olla vahvoja paineita koko MM-kisojen pelaamisformaatinkin kanssa muutenkin ennen vuonna 1990 voimaan tulleita muutoksia vuodesta 1992 alkaen. Neuvostoliitto tuli lopulta hyvänä kakkosena vuoden 1987 MM-kisoissa ja lisäksi se kehui Ruotsia ansiokkaasti ansainneen maailmanmestaruutensa kautta linjan. Sittemmin se alkoi keskittyä Calgaryn Talviolympialaisiin 1988 ja ottaa jälleen olympiakullan niistä kisoista.

Tässä kuitenkin vuoden 1987 Punakone eli Neuvostoliiton maajoukkue:

Maalivahdit: Sergei Mylnikov, Jevgeni Belosheikin ja Vitalijs Samoilovs

Puolustajat: Alexei Kasatonov, Vjatseslav Fetisov, Vasili Pervukhin, Sergei Starikov, Igor Stelnov, Aleksei Gusarov, Mihail Tatarinov ja Zinetula Biljatledinov

Hyökkääjät: Sergei Makarov, Igor Larionov, Vladimir Krutov, Sergei Svetlov, Sergei Prjahin, Vjatseslav Bykov, Andrej Chomutov, Anatoli Semjonov, Valeri Kamenski, Mihail Vassiljev, Alexander Semakin ja Juri Chymyljov

Päävalmentaja: Viktor Tihonov

Varapäävalmentaja: Vladimir Jursinov

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 osalta Ruotsi lähti lähtökohtaisesti helpottuneena MM-kisoihin Itävaltaan. Se oli onnistunut nousemaan toiseksi vuoden 1986 MM-kisoissa Neuvostoliitossa ja oli siitä erittäinkin iloinen. Vuoden 1985 tapahtumat unohtaneena ainakin sinällään mielestään Tre Kronorin jääkiekollinen olemus oli selvästi parantunut ja rohkaistunut joskin sillä ilmiselvästi oli myös omia vaikeuksiaankin kisojen aikana.

Toisaalta koko 1980-luvun ajan Tre Kronor oli hakenut omaa jääkiekollista pelitapaansa ja yleensä ainakin ennen vuoden 1986 MM-kisoja epäonnistunut jokseenkin aina kokonaisuuden kannalta vaikka jotkut osa-alueet olivat olleet hyviä.

Tre Kronorin odotettiin olevan kisoissa sijoilla 3-4 heti Neuvostoliiton ja Kanadan takana ja samaa joukkue tavallaan itsekin odotti vielä ennen kisoja huolimatta tuoreesta hopeasijastaan edellisissä MM-kisoissa. Päävalmentajaksi oli hankittu Tommy Sandlin ja edelliskauden päävalmentaja Curt Lindström jatkoi edelleen maajoukkueen varapäävalmentajana.

Edelleen Tre Kronor oli vuoden 1985 floppiturnaustaan huomioimatta yksi kovimpia maita jääkiekossa. Neuvostoliiton ja Kanadan maineen takia Ruotsia ei pidetty aivan parhaimpana voittajaehdokkaana, mutta silti se oli voimakas ja erittäin kovatasoinen joukkue. Ruotsilla oli jälleen paljon samaa kuin myös Suomella jääkiekossa. Se osasi edelleen vaihtaa niin hyökkäyslinjaansa kuin puolustuslinjaansa aggressiivisesta passiiviseen ja takaisin päin. Etenkin passiivipuolustus oli Ruotsilla turnauksen vaikuttavinta erityisesti silti hallussa pysyvän liikepelin saralla.

Vuonna 1987 niin Lindström kuin Sandlin puuttuivat edelleen kovalla kädellä hyökkäyspäiden ja puolustuspäiden keskinäiseen nokkapokkaan ja pystyivät pitämään pelin siltä osin kurissa. Joukkuetta yhdisti kiistojen merkittävyyttä paremmin lopulta ennen kaikkea jopa pitkästä aikaa herännyt unelma maailmanmestaruudesta ja sen voittamisesta. Ja ennen kaikkea se, että molemmat valmentajat painottivat helkkaristi enemmän muihin joukkueisiin nähden kertakaikkista yhteishenkeä. Ruotsilla luistelunopeus oli huippuluokkaa ja Leijonat eivät paljoa sitä olleet siinä jäljessä jos lainkaan.

Puolustuspelaaminen oli lähtökohtaisesti toki Leijonia kovempitasoista ja parempaa, mutta kisojen aikana puolustuksen tekemät virheet ja niiden yleistyminen yllättäen jopa kisojen loppua kohti pois lukien maailmanmestaruuden ratkaissutta Kanada-ottelua kuitenkin pudottivat sen tasoa hyväksi tai vain korkeintaan erinomaiseksi suhteessa vaikkapa Neuvostoliiton puolustuspelaamiseen. Myös huonoina päivinä tai tappion hetkinäkin puolustuspelaaminen pysyi kiinteänä tavoitteessaan eikä missään nimessä hajaantunut toisin kuin aikaisempina vuosina Ruotsilla oli toisinaan niin käynyt. Ruotsalainen Luovutusmentaliteetti oli myös erittäin harvinaista vuoden 1987 MM-turnauksessa nähdä. Jopa harvinaisempaa kuin mitä tulevina vuosina olikaan.

Ratkaisunteon ja voimapelin saralla Ruotsi oli vuonna 1987 monta askelta Suomea edellä ja välillä edelleenkin ja etenkin vuoden 1987 Tre Kronorin osalta jopa Neuvostoliitossakin ihailtiin sen taidokkuutta. Sen sanottiin olleen jopa enemmän kuin Euroopan Kanada jääkiekossa ja mikäli vuoden 1987 kaltaiset otteet Ruotsilta koskaan olisivat toistuneet niin Ruotsi olisi voinut aloittaa jääkiekossa vaikka omanlaisensa uuden dynastian. Etenkin jääkiekon ammattilaistuessa kovaa vauhtia 1980-luvun lopulta lähtien MM-tasolla.

Hyökkäyssyötön pelaaminen, niiden palautukset, vaikeiden tilanteiden jäädyttäminen, ketjuvaihdot ja keskialuepelaaminen olivat vuonna 1987 Tre Kronorilla jopa monta kertaa kehuttujen vuoden 1986 vastaavia parempia. Siten se nosti itsensä Suomen tasolle niissä ja jopa sen yläpuolelle siinä missä se oli Leijonia vuonna 1986 niitä jäljessä. Yhteistyökulttuurin ainakin tilapäinen parantuminen nosti sen Suomen tasolle sinällään joukkuepelaamisessa vaikka jännitteitä Leijoniin verrattuna oli jatkuvan kilpailuhenkisyyden takia koko ajan ilmassa.

Hyökkäyspeli tuntui Ruotsilla terävyydessään olevan huikeaa vuoden 1986 etumatkaan verratessa Suomea kohtaan vuonna 1987 ja se näytti olevan jo aivan omilla luvuillaan joista Leijonat pystyi vain unelmoimaan, mutta passiivitason puolustuspelaamisessa Ruotsin etumatka Suomea kohtaan oli vuodessa kasvanut vain hyvin vähän sillä Suomikin oli parantanut yleistä puolustuspelaamistaan varsinkin passiivitason puolella erittäinkin runsaasti.

Ruotsin puolustuspelin linjan sanottiin vuonna 1987 olevan edelleen aggressiivista, mutta vuoden 1986 vastaavaan verrattuna se oli pikemminkin kilpailukykyisen keskittynyttä ja kaiken kaikkiaan rentoutunutta edelliskauden pelkään hampaat irvessä olemisen sijaan. Suomella oli toki edelleen Tre Kronorin puolustuspelin linjaan verraten vähemmän aggressiivista puolustusta vuonna 1987, mutta silti enemmän kuin edellisenä vuonna tai sitä aiemmin.

Kiekonhallintataidoissa ruotsalaiset menettivät vuoden 1987 aikana MM-kisoissa vain toiseksi vähiten tai jopa vähiten kiekkoja aloituksissa ja tärkeissä kaksinkamppailutilanteissa. Sekin oli huomattavasti vähemmän kuin Suomella millä tuntui kiekonhallintataidot jopa hieman heikentyneen vuosien 1986-1987 välisenä aikana toki riippuen myös Suomen joutumisesta erilaisten tapahtumien uhriksi muutenkin. Siltikään Suomi ei ollut siitä hirveän kaukana.

Tre Kronoria vastaan vuonna 1987 täytyi ensisijaisesti olla kärsivällinen mikäli sen halusi voittaa. Etenkin kun Ruotsia ei voinut näissä kisoissa tavallisesta poiketen pelotella oikeastaan mitenkään. Missään nimessä edes huippumaidenkaan ei olisi pitänyt yrittää runnoa läpi Ruotsin myöhemmin varsinkin turnauksessa kivikovaksi osoittautuneesta puolustuksesta läpi tai joutua jäähyputkeen jolloin alivoimalla pelatessa huippumaat joutuisivat pelaamaan voittonsa edestä tosissaan ja käyttämään liikaa sitovaa omaa puolustusta. Myöskään paraskaan maalivahti huippumailla ei aina jaksanut torjua Ruotsin pelaajien kiekollisia laukauksia.

Ruotsia taas itseään ei kannattanut huijata jäähyputkeen ja pettää itseään sillä Ruotsin alivoimapelaaminen ja jäähyntappopelaaminen olivat koko kisojen ylivoimaisesti parasta laatua mikä on ehkä jopa ruotsalaiseen kiekkohistoriaan viitaten muuten ollut suhteellisen harvinaisesta erittäin harvinaiseen viittaavaa yleisyydeltään etenkin vuoden 1987 MM-kisojen jälkeen. Ja vielä näitäkin parempia oli murhaavan tehokas ylivoimapelaaminen. Maaleja tuli melkein kuin apteekin hyllyltä Sir Efedriniä olisi ottanut mukaansa. Toisin sanoen uskomattoman hienolla tavalla sittemmin tulevia vuosia nähden ja verraten. Huippumaat Kanada ja Neuvostoliitto yrittivät kuitenkin väärällä tavalla murtaa Ruotsia kiekollisessa pelissään vuonna 1987.

Neuvostoliitto omilla perinteisillä jääkiekkotaktiikoillaan ja Kanada taas vuorostaan käyttämällä liikaa passiivitason puolustusta ja keskittäen liian vähän selviä kärkihyökkäyksiä yhtä selviin ja koko jääkentän täyttäviin maalipaikkoihin ja sälyttäen aivan liian usein vastuuta niistäkin sen omille laitahyökkääjille kuin pelillisen vastuun olisi pitänyt olla keskushyökkääjällä tai sitten keskushyökkääjän ja laitahyökkääjistä toisen olisi pitänyt pystyä koordinoidusti toimiaan hallitusti tai nopeasti kiekollisissa tilanteissa silloin kuin Ruotsi itse harvoin menetti koko kiekkoa tai jätti avoimeksi iskupaikan sen omalla kiekollisesta pelistäkin huolimatta.

Ja lopulta tietenkin uskomaton tappio Mitalisarjassa lähes käytännön luovuttamisen myötä jopa hyvinkin ei-kanadalaiseen tyyliin Ruotsille avasi tien sille maailmanmestaruuteen. Myöskään NHL-kuvioista ei ollut hyötyä koska Ruotsilla oli paljon tietoa ja taitoa myös NHL-tason pelikuvioista.

Joka tapauksessa Tre Kronor oli vaikea joukkue voittaa, mutta ei suinkaan mahdoton voittaa pois lukien Mitalisarjan uskomatonta suoritustason nousua jolloin sitä ei olisi oikeastaan tuntunut voivan voittaa sitten millään joskin ivallisesti Ruotsikaan ei pystynyt pääsemään voittoon silloin kuin olisi tarvittu ennen ratkaisevaa Kanada-peliä. Ja Mitalisarjassa jopa Kanada ja Neuvostoliittokin tuntuivat kalpenevan Ruotsin tasolle jääkiekossa.

Lopullisena seikkana maajoukkueeseen eli Tre Kronoriin ei tiettävästi tullut vuonna 1987 ketään pelaajaa Vikingarnasta eli B-maajoukkueesta tai Team Sverigestä eli C-maajoukkueesta. Lisäksi yhtä lopullisena seikkana kaikkien A-sarjamaiden myös Neuvostoliittoa myöten oli hyväksyttävä se, että kyseisissä MM-kisoissa ja muutenkin sen jälkeen Ruotsin hyökkäyspelin taidokkuus ja kärkihyökkäysten murskaava voimakkuus toivat jopa sen huononakin päivänä sille aina yleensä edes joitakin maaleja.

Ruotsi oli voimapelissään myös kisojen voimakkain tai huonoimmillaankin Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi voimakkain maa yleisessä voimapelaamisessa vuonna 1987 joten sitä taustaa vasten muun muassa Suomella oli vaikeat paikat edessä joskin Suomelle häviäminen oli Alkusarjassa myös Ruotsin osalta kyseenalaistavan noloa Ruotsin vuoden 1987 miehistön kehumisen ja tason tietäen.

Seuraavaksi laitan vielä Ruotsin tunnelmia vuoden 1987 kisojen osalta ja sitten MM-kisat 1987 Kiekkopingviinin Kotipesän osalta Itävallan Wienistä onkin saatu pakettiin!

 

[Thusberg]

Ruotsin kannalta vuoden 1987 MM-kisat Itävallan Wienissä A-sarjan osalta käynnistyivät 17.4.1987 avauspäivän toisella ottelulla Länsi-Saksasta. Jälleen kerran Tre Kronor lähti otteluun voitto mielessään ja murskavoitto olisi vielä parempi ollut. Ikävä kyllä ties kuinka monetta kertaa Länsi-Saksa pisti Ruotsia vastaan melkoisen kamppailun pystyyn.

Erityisesti kun sillä ei ollut mitään hävittävää ja Ruotsin vaikeudet sitä vastaan olivat hirvittäviä ja Ruotsin sittemmin maailmanmaineeseen nousseen vuoden 1987 kiekkomiehistönkin osalta jopa naurettavia. Lopulta Ruotsi voitti loppupelissään turnauksen surkeimmaksi arvioimansa ottelun luvuin 3-0.

Vaikka myöhemmät häviöt Tsekkoslovakialle, Suomelle ja Neuvostoliitolle olivatkin kyllä yleisten pisteiden kannalta merkityksellisyydeltään huonompia niin pelillisesti niissä Ruotsi oli kuitenkin kotonaan ja tottuneempi niihin. Yhdysvaltoja vastaan Ruotsi odotti 18.4.1987 hirvittävää konttausluokan peliä Ruotsin omalla tasolla huonosti sujuneen Länsi-Saksan pelin jälkeen.

Lopulta pelipäivän toisessa ottelussa Ruotsi meni niukasti 1-0 johtoon ensimmäisessä erässä, karkasi toisessa erässä selvään johtoon luvuin ja loputa voitti pelinsä maalein 6-2. 20.4.1987 pelipäivän viimeisessä ottelussa se hävisi Tsekkoslovakialle maalein 2-3. Tasapeliin ei Ruotsi ehtinyt peliä kolmannessakaan erässä saada ja sen oli tyydyttävä tappioon.

21.4.1987 Sveitsiä vastaan Ruotsi ei lähtenyt jarruttelemaan vaan murskasi sen maalein 12-1 koska se ei edes halunnut ajatellakaan uutta Länsi-Saksan ottelun kaltaista peliä. Ruotsille Länsi-Saksa ja ja Saksa muutenkin on tuntunut jääkiekossa toisinaan olleen 1980-luvulla ja jopa silloin tällöin sen jälkeenkin uskomaton peikko Ruotsille voitettavaksi vaikka näin onkin hyvin usein käynytkin.

Toisaalta Ruotsi oli usein Länsi-Saksan puolustuksen hampaissa tai sitten Länsi-Saksan maalivahdit kyllä torjuivat ansiokkaasti sitä vastaan niin, että mitään ratkaisevaa etua se ei usein saanut ja usein kun vielä ne kohtasivat monissa MM-kisoissa avauspäivänä tai sen lähellä niin Länsi-Saksalla oli myös peliasennekin parempi ja voimaa vielä riitti Ruotsinkin kaltaisen maan kanssa pelaamiseen.

Joka tapauksessa seuraavaksi 23.4.1987 Ruotsi voitti Kanadan supertähtiä pursunneen joukkueen niukasti maalein 4-3 pelipäivän viimeisessä ottelussa ja Kanada oli tulla tasoihinkin ja sen ohi. Tapaus Sikoran kestäessä Ruotsi asettui tukemaan Länsi-Saksaa ja protestin kestäessä myös Ruotsille uhkasi Suomen tapaan tulla niin pudotusta C-sarjaan asti kuin myös Calgaryn olympiamatkan peruuttamista ja A-sarjaan osallstumiskieltoa vuodesta 1989 eteenpäin vaihtelevasti kieltovuodesta riippuen vuoteen 1992 tai aina vuoteen 1994 saakka pahimmillaan. Se kun Suomen tapaan omista syistään uhkasi vetäytyä kisoista.

Sittemmin Ruotsin toki neuvoteltua ehdot paremmiksikin sitä uhkasi silti kaiken jälkeen vaikka se hyväksyisikin protestin niin pudotus vuodeksi 1989 B-sarjaan vaikkakin Calgaryn olympiamatkan Ruotsi oli saamassa Suomen kanssa pitää vuodeksi 1988.

Tämä tietenkin vain mikäli se silti haluaisi kaiken jälkeen vetäytyä kisoista. Ruotsi ja Suomi olivat myös erinäisistä muista rajuista syytteistä ja kunnianloukkaustason asioista joutumassa kumpikin suljetuksi kisoista ja pudotetuksi taas vuodeksi 1989 C-sarjaan asti ilman olympiamatkaa Calgaryyn 1988 A-sarjan osallistumiskielto niskassaan vuosikausiksi pahimmillaan ja lievimmillään muutoin vuodeksi 1989 B-sarjaan kun molemmat saivat ennen pitkää pitää olympiamatkansa Calgaryyn.

Ruotsille pelaaminen B-sarjassa olisi ollut ensimmäinen laatuaan koska se ei käytännössä ollut sinne koskaan tasonsa takia edes joutuakaan. Kuten myös C-sarjassa pelaaminen olisi ollut. Ruotsi hävisi sittemmin kiistakumppanilleen Suomelle 24.4.1987 kovahenkisessä ottelussa maalein 1-4 pelipäivän avausottelussa Suomen kolmannen erän ohimenolla siihen asti olleesta tasapelitilanteesta ja luvuista 0-0 ja 1-1.

Lopulta Ruotsi oli jäämässä ulos Mitalisarjasta ilman selvää voittoa Neuvostoliitosta sen omassa viimeisessä Alkusarjan vuoden 1987 ottelussaan varsinkin mikäli Tapaus Sikora pistehylkäyksineen toteutuisi.

26.4.1987 Ruotsi pelasi pelipäivän viimeisessä pelissään Neuvostoliittoa vastaan hyvästä 1-1 lukemista avauserässä ja siitä huolimatta itselleen tappion luvuin 2-4. Lopulta ennen Mitalisarjan alkua ja ilmeisesti vain tunteja ennen Putoamissarjan alkua Länsi-Saksan voittoja Suomesta ja Kanadasta ei hylätty ja niukin naukin Ruotsi pääsi kuin pääsikin Mitalisarjaan oltuaan noin vuorokauden verran 28.4.1987 Putoamissarjassa jo toista kertaa kahden vuoden sisään kun vuonna 1985 Ruotsi sai nauttia sen ainutlaatuisesta karmeudesta jääkiekon saralla.

Ja oli saada nauttia ennen päätöstä myös vuonna 1987 mikä olisi aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa Ruotsin imagolle jääkiekossa. Jo vuoden 1985 vierailu Putoamissarjassa oi Ruotsin imagolle erittäin vahingollinen. Maalieroilla Ruotsi olisi keskinäisen ottelun Suomi-tappion lisäksi sinne joutunut tasatilanteessa sarjataulukon perusteella.

Sittemmin vain Suomi sai kärsiä tuomariston kanssa kiukuttelusta ja Ruotsi vannotti Tommy Sandlinin ja Curt Lindströmin suin olematta enää pahasti IIHF:n herrojen edessä. Siten Ruotsi vapautui sitä uhkaavista muista syytteistä siinä missä Suomella ne olivat vielä epäselviä. Kivikovaan Mitalisarjaan nousivat Ruotsin lisäksi Neuvostoliitto, Kanada ja Tsekkoslovakia. Siellä se kohtasi 29.4.1987 Tsekkoslovakian Mitalisarjan avauspäivän viimeisessä ottelussa ottelupäivänä. Tasapeli 3-3 tuli niille ja kun vielä Neuvostoliitto ja Kanada olivat pelanneet nollapelin keskenään niin kaikki joukkueet olivat huikean jännittävästi tasoissa toiseen pelipäivään eli vappupäivään lähdettäessä.

Tsekkoslovakiaa vastaan huikeaa oli Ruotsin nouseminen ensimmäisen erän 1-3 tappioasemasta toisen erän 2-3 tappioasemaan ja siitä aina kolmannessa erässä lukemiin 3-3 ja tasapeliin asti. Vappuna 1987 1.5.1987 Ruotsi ja Neuvostoliitto kohtasivat keskenään ja Sandlinin ja Lindströmin pitkien analysointien ja mietteiden jälkeen he kehittivät taktiikan joilla Neuvostoliitto lyötiin lähtökohtaisesti ainakin aloitekyvyn perusteella ja melkein muutenkin kokonaan. Lopulta nämä kaksi parhainta joukkuetta kisoissa pelasivat tasapelin 2-2 keskenään.

Siten Tsekkoslovakia oli sarjakärjessä ja Ruotsin oli maailmanmestaruuden saadakseen pakko voittaa Kanada viimeisessä omassa ottelussaan ja koko vuoden 1987 A-sarjan jääkiekon MM-kisojen päätöspäivänä 3.5.1987 sen avausottelussa. Tasapelillä Tsekkoslovakia saisi saada korkeintaan tasapelin itselleen ja tappiolla Ruotsi menettäisi maailmanmestaruuden, saisi vain hopeaa tai pronssia ja oikein huonoimmassa tapauksessa ei edes niitäkään Kanadan tai Neuvostoliiton mennessä siitä ohi huonoimmillaan. Tsekkoslovakian voittaessa Neuvostoliiton pronssimitali olisi ollut huonoimmillaan maalieroista kiinni.

Huonoimmillaan kaikki mitalit Tsekkoslovakian mahdollista voittoa tai tasapeliä huomioimatta olisi ratkaistu maalieroilla mikä tuntui Ruotsista ja kaikista huippumaista hassulta. Tämän turnauksen jälkeen alettiin todella arvostella jääkiekon MM-kisojen pelaamista sarjamuotoisena turnauksena.

Lopulta Ruotsi voitti 3.5.1987 ensimmäisen maailmanmestaruutensa sitten vuoden 1962 MM-kisojen Yhdysvalloissa pelattujen A-sarjan turnauksen osalta ja ensimmäistä kertaa 25 vuoteen. Tuolloin Lennart 'Lenny' tai suomalaisittain 'Lennu' Hyland oli selostanut oman kuuluisan lauseensa kiekon menemisestä maaliin. Vuosi 1987 aloitti uuden aikakauden ruotsalaisessa jääkiekossa ja sai Ruotsin kansakuntana vähäksi aikaa todella sekaisin onnesta. Ruotsi voitti kyseisessä ottelussa Kanadan maalein 9-0!

Se sai kaikki haukkomaan henkeä hämmästyksestä aikanaan ja ihmettelemään Kanadan pahinta sulamista jääkiekossa vuosikymmeniin.

Ruotsi tosin aavisteli tätä kaikkea siirryttyään jo avauserässä 3-0 johtoon, mutta toisesta erästä eteenpäin etenkin 5-0 lukemissa Ruotsin pelin todella elähdytti totuuden valkeneminen maailmanmestaruuden voittamisesta ja viimeisessä erässä Ruotsi oli sen päätteeksi maailmanmestari.

Se varmistui kun Neuvostoliitto voitti omassa pelissään ja koko vuoden 1987 MM-kisojen viimeisessä ottelussa yleensäkin Tsekkoslovakian maalein 2-1 ja maalierot ratkaisi maailmanmestaruuden Ruotsille. Tsekkoslovakia sai huolimatta johdostaan vielä päätöspäivänä ja Kanada jäi neljänneksi ja mitaleitta.

Toisaalta taas tietyllä tapaa tästä eteenpäin alkoi ja viimeistään vuodesta 1991 eteenpäin aina vuoteen 1995 asti Ruotsissa myös jatkui jääkiekon ylimielisyyden kausi joka päättyi vasta Globeniin 1995 Suomen voittamaan maailmanmestaruuteen.

Myös vuodet 1989-1990 olivat ainakin osittain ylimielisyyden riivaamia joskin Kanadan ja Neuvostoliiton läsnäolo pitivät Ruotsin varpaillaan jopa vuoden 1987 maailmanmestaruudestakin huolimatta. Joka tapauksessa Ruotsi oli iloinen suorituksesta ja odotti Calgarysta 1988 paljon enemmän kuin mitä se oli odottanut ennen yllättäen tullutta MM-kultaa ja maailmanmestaruutta vuodelta 1987.

 

[Thusberg]

Laitetaan tähän vielä äskeisestä viestistä tilanpuutteen vuoksi pois jäänyt vuoden 1987 Tre Kronor:

Maalivahdit: Peter Lindmark, Anders Bergman ja Åke Lilijebjörn

Puolustajat: Anders Eldebrink, Mats Kihlström, Tommy Albelin, Lars Karlsson, Peter Andersson, Magnus Svensson ja Robert Nordmark

Hyökkääjät: Thomas 'Thom' Eklund, Thomas Rundqvist, Mikael Andersson, Bengt-Åke Gustafsson, Peter Sundström, Lars Molin, Thomas Sandström, Håkan Loob, Jonas Bergqvist, Matti Pauna, Lars-Gunnar Pettersson, Håkan Södergren ja Anders Carlsson

Päävalmentaja: Tommy Sandlin

Varapäävalmentaja: Curt 'Curre' Lindström

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 MM-kisat ovat siis saatettu kunniakkaasti pakettiin. Pitänee ehkä joskus paremmalla ajalla perehtyä ehkä vielä noihin vuoden 1988 Calgaryn Olympialaisiin tai Thayer Tutt Trophy-turnaukseen samalta vuodelta ja tehdä niistä jonkinlainen suurkatsaus.

Myös 1992-1993 aikaisten MM-kisojen alemmista luokista saatan paremmalla ajalla joskus tehdä jälleen näitä Kiekkovuosi-katsauksia muistuttavan juttusarjan. Tai mikä ettei uudemmastakin MM-sarjan vuodesta vaikkakin noiden paljon uudempien vuosien kohdalla varmasti löytyy jo yleistäkin materiaalia paremmin kuin näistä.

Ja ehkä isompien juttusarjojen ajan menemisen välttämiseksi keskittyä kertomaan joidenkin tiettyjen maiden kuten brittien, hollantilaisten tai vaikka belgialaisten maajoukkueiden edistymisestä vuosien varrelta kattavasti. Kun sattuu olemaan noita Ijs-Oranjen virallisia vuosikirjoja olemaan brittien ja belgialaisten virallistenkin vuosikirjojen tapaan. Joskin sitten niissä juttusarjat keskittyisivät vain yksistään niihin joukkueisiin.

Taitaisi ehkä pikkutauko olla tarpeen muutenkin vaikka erään ilmeisesti omaa pahaa oloaan tiedostavan ja tarpeettomasti minuun purkavan nimimerkin perseilyjen vastapainoksi voisi jatkaakin tätä kaikkea.

 

[Thusberg]

Ja saahan tässä toikissa toki vapaasti keskustella mitä vain tuon vuoden kisoista mieleen juolahtaa muidenkin Kiekkovuosien tapaan.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 kokoonpanoihin tulee tästä viestistä eteenpäin huomattavan paljon täydennystä kokonaisuudeksi asti joskin harmittavasti aivan kaikilta joukkueilta ei löytynyt valmentajia, mutta aivan uusimpana tietona jopa itselleni löytyivät Taiwanin ja Hong Kongin kokoonpanot tuolta vuodelta joten laitan ne aivan tuota pikaa näkyville...

 

[Thusberg]

Taiwanin joukkue vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoista tulee tässä ja Taiwanin tapojen mukaan yksi osa pelaajien nimistä kirjoitetaan tai ainakin tuolloisen tavan mukaan kirjoitettiin pienellä kirjaimella eli kyseessä ei siten ainakaan tiettävästi ole kirjoitusvirhe. Päävalmentajaa ei löytynyt joukkueen osalta.

Tässä kuitenkin Taiwanin pelaajat vuosimallia 1987:

Maalivahdit: Hsu Cheng-ho ja Chen Chow-shung

Puolustajat: Cheng Xiang-chun, Lee Weng-ming, Chiu Chui-xiang, Huang Ting-chung, Yang Kuo-chen ja Chiou Ming-yi

Hyökkääjät: Liao Bor-shyang, Chou Shun-chan, Yang Tzu-huang, Liu Kuan-luan, Chen Li-xing, Huang Kuo-tien, Liu Ching-chung, Ko Xiao-hua, Lu Ming-te ja Huang Ming-tsung

 

[Thusberg]

Hong Kongin joukkue vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoista tulee tässä ja Hong Kongin tapojen mukaan yksi osa pelaajien nimistä kirjoitetaan tai ainakin tuolloisen tavan mukaan kirjoitettiin pienellä kirjaimella eli kyseessä ei siten ainakaan tiettävästi ole kirjoitusvirhe. Päävalmentajaa ei löytynyt joukkueen osalta ja Taiwaniin verrattuna joukkueen pelaajista löytyi myös normaalin tavan mukaisesti kirjoitettavia sukunimiä isoillakin alkukirjaimilla.

Ja Taiwanista, Kiinan Taipeista, Kansallisesta Kiinasta tai Kiinan Tasavallasta poiketen Hong Kongin nykypäivän jääkiekkoliiton presidentti oli kuin olikin vuoden 1987 ensimmäisessä Hong Kongin maajoukkueessa mukana pelaajana pelaten pelipaikkaansa hyökkääjänä vaikka melkoisen hintelän oloinen pelaaja olikin pitkine liuhuviiksineen. Taiwanin pelaajistosta ei löytynyt varmuutta nykypäivän jääkiekkoliiton presidentin mukanaolosta pelaajana.

Tässä kuitenkin Hong Kongin pelaajat vuosimallia 1987:

Maalivahdit: Wong Kwok-kei ja Lo Ka-kin

Puolustajat: Ting Chung, Cheng Ming-tat, Law Chun-ming, Yung King-yiu, Hong Ka-shing, Choy Ka-hung, Yuen Fei Paul ja Yu Kwong-kwok

Hyökkääjät: Ting Hom, Wu Suet-tung, Tam Chi-chien, Chan Lai-man, Cheung Ping-wah, Wong Chi-shing, Chan Chi-hung, Yueng Lung-po, Yuen Ngai Gary ja Yeung Kit Kan (Yeung Kit Kan oli Herra Liuhuviiksi ja on nykyisin Hong Kongin Jääkiekkoliiton Presidentti.)

 

[Thusberg]

Laitetaan tähän myös Etelä-Korean maajoukkue vuosimallia 1987 joka tietenkin koostumukseltaan oli nyt armeijan joukkue eli Talviurheilujoukkue.

Muutama pelaaja oli tietenkin päässyt armeijajoukkueeseen stipendiaattina ja loput pelaajat olivat värväytyneet tai olivat palvelemassa muutoin ennalta sovittua sopimuskauttaan joka osui juuri vuoteen 1987 ja joista jotkut sopimuskautensa mukaisesti olisivat jatkaneet armeijassa 1989 tai 1990 tai hakeneet vapautusta väliaikana ennen sopimuskauden jatkumista.

Siten useimmat pelaajista olivat tuttuja edellisiltä vuosilta, mutta osa oli luonnollisesti kokonaan uusia pelaajia jotka olivat säännöllisesti ennen pelanneet Talviurheilujoukkueessa. Päävalmentajaa en valitettavasti tiedä tämän vuoden osalta.

Tässä kuitenkin Etelä-Korean maajoukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: Bo Kwang Shim ja Jung Tae Kim

Puolustajat: Young Woon Pyo, Kim Sam-Duck, Hong Seok-Bum, Min Jung-Ki, Cho Seok-Bae, Park Huyn-Wook, Baek Dong-Won ja Kim Hee-Woo

Hyökkääjät: Shin Seung-Ho, Kim Yong-Hwan, Song Ki-Young, Lee-Jong Du, Han Jung-Hyun, Won Sik Choi, Lee Ho-Jun, Kang Mo-Hyun, Seong-Yup Yun, Kim Jung-Hyu, Baek Woon-Seong ja Rhee Kyung-Hoon

 

[Thusberg]

Belgian maajoukkue vuodelta 1987 löytyi myös uutena tietona ja tuttuja miehiä oli varsin paljon Belgian jääkiekkokuviot tietäen joskin oli toki myös vanhojakin pelaajia.

Tässä kuitenkin Belgian kokoonpano vuodelta 1987:

Maalivahdit: Yannick Verstappen, Johan Jo de Dijcker, Jan Horemans ja Steven Raeymakers

Puolustajat: Ivo Kenins, Eddy Goossens, Mark Fransen, Peter Vets, Mike Pellegrims, Benny Haxelmans, Eddy Klijnen, Peter van Sweevelt, Didier Leistert, Arnaud Labarre, Paul Coopmans ja Tim Vos

Hyökkääjät: Patrick Hartmeyer, Paul Gladine, Peter van Eemeren, Paul Willems, Hans Horemans, Aldo van den Aker ja Bruno Raeymakers

Päävalmentaja: Dirk Laenen

Toimitusjohtaja: Bob Morris Senior

 

[Thusberg]

Bulgarian maajoukkue vuodelta 1987 on nyt löytynyt kokonaisuudessaan ja osa nimistä oli nähtävillä aiemmin tässä toikissa esittelemässäni Tanskan ja Bulgarian välisessä kiekkovideossa. Nyt nimet ovat kuitenkin selvinneet pelaajien osalta. Harmittavasti päävalmentajaa tai muuta joukkuetta ei selvinnyt oheishenkilöiden ohella.

Tässä kuitenkin Bulgarian pelaajat vuodelta 1987:

Maalivahdit: Konstantin Mihailov, Ivailo Asenov ja Valentin Zhderov

Puolustajat: Veselin Genchev, Christo Benchev, Istilian Zarev, Stamen Gachev, Radoslav Bonev ja Dimcho Tzonkov

Hyökkääjät: Ruslan Khristov, Yanko Yankov, Valeri Blagoev, Petar Khristov, Zlatko Zinoviev, Pavel Georgiev, Angel Milenkov, Kiril Buchkov, Valentin Dimov, Tsenko Simov, Ivaylo Dimitrov ja Boris Mihailov

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 Pohjois-Korean maajoukkue on nyt myös löytynyt. Harmittavasti maan päävalmentajaa ei löytynyt ja jälleen kerran pelottava Punainen Goljat Chong Ho ja hänen johtama Voimanelikko oli mukana maajoukkueessa.

Tässä kuitenkin maajoukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: Gil Nam-Kim ja Kim Chol-Sun

Puolustajat: Kil Nam, Yong Il, Kim Du-Yong, Lim Yo-Il, Ju Song-Jun, Kim Kang-Chol, Pak Chang Dok ja Chong Ho

Hyökkääjät: Kim Dong-Ha, Li Song-Chol, Li Il-Nam, Kim Ryong-Chol, Pak Chang-Ho, Li Won-Son, Tae Gi-Chol, So Chang-Gol, Kim In-Chol, Ko Yong-Nam, Kim Chol, Li Won Son ja Tae Gi Sol

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 Romanian maajoukkue on nyt löytynyt myöskin. Aikaisemmin joitakin pelaajia oli nähtävissä esittelemälläni videolla Tanskaa vastaan. Harmittavasti maan päävalmentajasta ei löytynyt mitään tietoa toistaiseksi.

Tässä kuitenkin Tricolori Hochei vuosimallia 1987:

Maalivahdit: Gheorghe Hutan, Valerian Netedu ja Csaba Barta

Puolustajat: Laszlo Horvath, Sandor Gall, Elöd Antal, Sandor Bogos, Christian Daia, Daniel Herlea, Danut Popovici ja Mihail Lucian Popescu

Hyökkääjät: Istvan Gereb, Constantin Nistor, Marius Gliga, Ion Zaharia, Alexandru Halauca, Laszlo Solyom, Arpad Sofron, Paul Burada, Laszlo Csata, Gheorghe Dragomir ja Doru Tureanu

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 Unkarin joukkueen kohdalta tässä vaiheessa on myönnettävä jälleen tulleeksi katsotuksi väärän vuoden joukkueita. Vahingossa tuli katsottua jälleen vuosien 1984 ja 1985 joukkueita ja joitakin pelaajia on siis vahingossa niistä vaikka toki monet pelaajat ovat jälleen myös oikeita ja tavallisiakin.

Miklos Eperjesi oli alkuperäinen Unkarin kolmosmaalivahti ennen alennusta nelosvahdiksi György Poznikin osoittauduttua ilmiömäiseksi torjujaksi. Joillakin pelaajilla oli jälleen myös vain velimies edustamassa sukua maajoukkueessa joten siitäkin pahoittelut korjauksen yhteydessä. Veteraanipelaajista Kalman Kevevari pääsi vielä jatkamaan uraansa sittenkin vastoin aiemmin kerrottua kun unohdin harmittavasti, että hän tosiaan pelasi vielä yhden turnauksen.

Tässä kuitenkin vuoden 1987 korjattu Unkarin maajoukkue ja sen kokoonpano siltä vuodelta:

Maalivahdit: Peter Kovalcsik, Gabor Szadovsky, György Poznik ja Miklos Eperjesi

Puolustajat: Laszlo Gogolak, Imre Balogh, Istvan Szabo, Kalman Kevevari, Zoltan Scheiber, Tibor Hajzer, Istvan Terjek ja Csaba Kovacs Senior

Hyökkääjät: György Pek, Jozsef Farkas, György Orban, Gabor Hudak, Tibor Kiss, Laszlo Ancsin, Zoltan Leleszi, Miklos Papai, Antal Palla, Laszlo Szajlai ja Janos Jani Ancsin

Päävalmentaja: Laszlo Galabhazy

 

[Thusberg]

Tanskan maajoukkue oli melkein selvä vuodelle 1987, mutta Sandor Neumann oli tosiaan Tanskan kolmosmaalivahtina C-sarjan MM-turnauksessa. Häntä tosin ei käytetty lainkaan kentällä torjuntatöissä koko turnauksessa joten hän on usein siksi unohtunut virallisista pelikirjoista.

Tässä kuitenkin korjattu Tanskan maajoukkue eli tuolloiset Jään Valkoiset Leijonat vuodelta 1987:

Maalivahdit: John Hansen, Lars Pagh Kristensen ja Sandor Neumann

Puolustajat: Jesper Duus, Benny Pedersen, Jens Carlsen, Jesper Hille, Carsten Svendsen, Morten Kristensen, Hans Peter Hartzberg ja Christian Juul-Jensen

Hyökkääjät: Jens Nielsen, Heinz Ehlers, Per Viggo Mortensen, Sören True, Lars Östergaard, Erik B. Andersen, Sören Clausen, Kjeld Petersen, Erik Lodberg, Peter Rasmussen ja Olaf Eller

Päävalmentaja: Frank Barth

Varapäävalmentaja: Dana Barbin

 

[Thusberg]

Tähän viestiin tulee enimmäkseen korjauksia ja lisäyksiä vuoden 1987 B-sarjan MM-kilpailujen miehistöistä ja oheishenkilöstöistä. Joiltakin mailta olen unohtanut kokonaan mainita pelaajia ja joiltakin puuttuvat lähinnä oheishenkilöt kokoonpanoista. Aloitan Kiinasta ja päätän Puolaan niiltä osin kun korjaukset ovat välttämättömiä.

Tässä Pin Long eli Jään Lohikäärmeet vuodelta 1987 kokonaisuudessaan jossa selvisivät myös Kiinan vuosien 1987-1988 päävalmentajatkin:

Maalivahdit: Yengun Wang ja Yan Zhang

Puolustajat: Zhinan Zhang, Dehong Sun, Xiandong Sun, Hui Wang, Hongwei Sun, Zhenghua Zhang, Xing Wu ja Xianxiu Jin

Hyökkääjät: Zhiqiang Zhang, Yujie Tian, Benyu Wang, Fuping Wang, Huanwei Sun, Yuwei Wang, Wen Wu Liu, Long Huang, Lingyuan Wei, Anfu Wang, Weiguang Ji ja Danshi Zhao

Päävalmentaja: Ping Zheng Wang

Varapäävalmentaja: Zhongliang Chen

Joukkuelääkäri: Qi Zhu

Varatoimitusjohtajat ja Joukkueenjohtajat: Wanji Li ja Baoli Liu

Toimitusjohtaja: Yingfu Wang

Päivitetty Ijs-Oranje eli Hollanti vuodelta 1987:

Maalivahdit: Cor Hoogendoorn, Jan Brujisten, Rob Polmantuin ja Michel Geisterfer

Puolustajat: Bill Wensink, Rob van Steen, Henk Hille, Fred Homburg, Rick van Gog, Robbert Prick van Wely ja Antoine Geesink

Hyökkääjät: Leo Koopmans, Ron Berteling, Johan Toren, Theo van Gerwen, Danny Cuomo, Tony Collard, Harry van Heumen, Joep Franke, Mike Louwers, Henry Stoer, Bert Hille ja Ben Tijnagel

Päävalmentaja: Lou Vairo

Varapäävalmentaja: Marie Saris

Joukkuelääkäri: Frank Baarveld

Kuntovalmentaja: Jan Rien De Bruyn

Varustehuoltaja: Mathieu Hautvast

Joukkueenjohtajat: Runo Jonkmans, Danny Smit ja Vack Ham

Varatoimitusjohtaja: Willem Louis Van Halem

Toimitusjohtaja: Dummy Smit

Tässä päivitetty La Macchina Blu eli Italia vuodelta 1987:

Maalivahti: Jim Corsi, Adriano Tancon ja Paolo Lasca

Puolustajat: Gerard Ciarcia, John Bellio, Roberto Bob Manno, Mike Mastrullo, Erwin Kostner, Gaetano Miglioranzi ja Robert Oberrauch

Hyökkääjät: Robert Bob de Piero, Constant Priondolo, Rick Bragnalo, Cary Farelli, Cesare Carlacci, Mark Stuckey, Martin Pavlu, Lodovico Migliore, Grant Coegan, Maurizio Catenacci, Andrea Gios, Luigi Zandegiacomo Caneva ja Lucio Topatigh

Päävalmentaja: Dave Chambers

Varapäävalmentaja: Marco Biasi

Joukkuelääkäri: Paolo Randone Bellando

Kuntovalmentajat: Cesare Ferrari ja Gino Pedron

Varustehuoltaja: Bruno Frison

Toimitusjohtaja: Rudolf Rudi Killias

Koordinaattori Kiekkoliitosta: Alberto de Rin

Tässä vuoden 1987 Itä-Saksan joukkueen oheishenkilöstöä:

Joukkelääkärit: Dieter Dewitz, Hermann Lange ja Karl-Heinz Bodmann

Toimitusjohtaja: Wolfgang Nickel

Joukkueenjohtaja: Rudi Ortmann

Tässä päivitetyt Jääkukot eli Ranskan joukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: Patrick Foliot, Charles Thillien ja Frederic Malletroit

Puolustajat: Christian Pouget, Pierre Schmitt, Paulin Bordeleau, Guy Dupuis, Denis Perez, Francois Ouimet, Stephane Botteri, Benoit Nicoud, Michel Leblanc ja Jean-Philippe Lemoine

Hyökkääjät: Franck Pajonkowski, Derek Haas, Christophe Ville, Antoine Richer, Andre Peloffy, Patrick Daley, Peter Almasy, Alain Rioux, Stephane Lessard ja Laurent Lecomte

Päävalmentaja: Kjell Larsson

Joukkueenjohtajat: Patrice Pourtanel, Marc Peythieu ja Michel Delavier

Joukkuejohdon avustaja: Andre Ville

Joukkuelääkäri: Marc Bichon

Kuntovalmentaja: Philippe Terrade

Toimitusjohtaja: Lucien Momer

Tässä vuoden 1987 Itävallan oheishenkilöstöä:

Varapäävalmentaja: Bill Gilligan

Joukkuelääkäri: Martin Leonhardt

Kuntovalmentaja: Walter Waldhauser

Joukkueenjohtaja: Marian Kueschnig

Toimitusjohtaja: Dieter Kalt

Tässä päivitetyt Jääkarhut vuodelta 1987:

Maalivahdit: Jim Marthinsen, Frank Strömnes ja Tommy Skaarberg

Puolustajat: Åge Ellingsen, Jon Magne Karlstad, Tor Helge Eikeland, Truls Kristiansen, Kim Sögaard, Jörn Andersen, Öivind Lösåmoen, Morgan Andersen ja Petter Salsten

Hyökkääjät: Örjan Lövdal, Sigurd Thinn, Stephen Foyn, Erik Kristiansen, Arne Bilkvam, Rune Gulliksen, Roy Johansen, Frank Vestreng, Björn Freddy Bekkerud ja Petter Thoresen

Päävalmentaja: Lennart Åhlberg

Varapäävalmentaja: Tore Jobs

Toimitusjohtaja, Joukkuekoordinaattori ja Joukkueenjohtaja: Sven Mollekleiv

Varatoimitusjohtaja, Varajoukkuekoordinaattori ja Varajoukkueenjohtaja: Ole Jakob Libaek

Johtajien ja Koordinaattoreiden avustajat: Herman Foss ja Stein Myhren

Joukkuelääkäri: Paul Lereim

Kuntovalmentaja: Jan Krookas

Materiaalivastaava: Per Simensen

Ja kaiken päätteeksi tässä vielä päivitetty Puolan joukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: Franciszek Kukla, Andrzej Hanisz ja Darius Wieczorek

Puolustajat: Henryk Henkka Gruth, Andrzej Kadziolka, Zbigniew Bryjak, Andrzej Swiatek, Robert Szopinski, Witold Pulka, Jerzy Matras ja Marek Cholewa

Hyökkääjät: Jan Stopczyk, Piotr Peter Kwasigroch, Jerzy Christ, Janusz Adamiec, Piotr Zdunek, Jaroslaw Morawiecki, Marek Stebnicki, Krystian Sikorski, Krzystof Podsiadlo, Roman Steblecki, Ireneusz Pacula ja Jacek Szopinski

Päävalmentaja: Leszek Lejczyk

Varapäävalmentaja: Jerzy Mruk

Joukkuelääkäri: Jerzy Widuchowski

Kuntovalmentajat: Zbigniew Sektas ja Andrzej Skora

Varustehuoltaja: Bronislaw Smolen

Joukkueenjohtaja: Jan Wycisk

Toimitusjohtaja: Jan Rodzon

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 Uuden-Seelannin ensimmäisen maajoukkueen päävalmentajankin nimen sain selville ja kyseistä maajoukkuetta valmensi sittemmin vuonna 1989 valmentanut Brian Lewthwaite. Lewthwaite muuten oli aikanaan kanadalaistaustainen ja kouluopettajakin muutoin jääkiekon ulkopuolella ja melko lailla kutsumustyönä oli aloittanutkin aikanaan jääkiekon parissa.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 kaikkien aikojen ensimmäisen D-sarjan MM-jääkiekon osalta laitan tähän seuraavaksi turnauksen katsojalukuja. Poikkeuksellisesti laitan tähän kahdet erilaiset katsojaluvut koska Taiwan pelasi turnauksessa kisojen ulkopuolisena maana joten se merkitään erikseen sulussa Taiwanin ollessa mukana ja ilman Taiwania normaalisti. Katsojaluvut olivat aloittaneella uudella MM-turnauksen sarjatasolla kaikkiaan todetusti hyvin vähäiset.

Aloitetaan siis:

(Epäviralliset kokonaiskatsojaluvut Taiwan mukaan luettuna: 3321 katsojaa.)

Viralliset kokonaiskatsojaluvut: 3185 katsojaa

(Suurin epävirallinen katsojaluku otteluista: 20.3.1987 Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla.)

(Pienin epävirallinen katsojaluku otteluista: 20.3.1987 Taiwan-Uusi-Seelanti 26 katsojalla.)

(Epäviralliset keskimääräiset yksittäisten ottelujen katsojaluvut: 208 katsojaa keskimäärin ottelua kohti.)

Eniten katsotuin ottelu virallisesti kisojen otteluista: 20.3.1987 Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla

Vähiten katsotuin ottelu virallisesti kisojen otteluista: 18.3.1987 Etelä-Korea-Hong Kong 62 katsojalla

Viralliset keskimääräiset yksittäisten ottelujen katsojaluvut: 265 katsojaa keskimäärin ottelua kohti

(Epäviralliset katsojaluvut maittain.)

EV-Katsojaluvut:

Australia: (Eniten seurattiin 20.3.1987 kisojen päätösottelua Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla ja vähiten seurattiin 17.3.1987 ottelua Taiwan-Australia 35 katsojalla.)

Etelä-Korea: (Eniten seurattiin 20.3.1987 kisojen päätösottelua Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla ja vähiten seurattiin 18.3.1987 ottelua Taiwan-Etelä-Korea 46 katsojalla.)

Uusi-Seelanti: (Eniten seurattiin 15.3.1987 ottelua Uusi-Seelanti-Hong Kong 325 katsojalla ja vähiten seurattiin 20.3.1987 ottelua Taiwan-Uusi-Seelanti 26 katsojalla.)

Hong Kong: (Eniten seurattiin 15.3.1987 ottelua Uusi-Seelanti-Hong Kong 325 katsojalla ja vähiten seurattiin 13.3.1987 ottelua Taiwan-Hong Kong 29 katsojalla.)

Taiwan: (Eniten seurattiin 18.3.1987 ottelua Taiwan-Etelä-Korea 46 katsojalla ja vähiten seurattiin 20.3.1987 ottelua Taiwan-Uusi-Seelanti 26 katsojalla.)

Viralliset katsojaluvut maittain:

Australia: Eniten seurattiin 20.3.1987 kisojen päätösottelua Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla ja vähiten seurattiin 17.3.1987 ottelua Australia-Hong Kong 78 katsojalla

Etelä-Korea: Eniten seurattiin 20.3.1987 kisojen päätösottelua Australia-Etelä-Korea 845 katsojalla ja vähiten seurattiin 18.3.1987 ottelua Etelä-Korea-Hong Kong 62 katsojalla

Uusi-Seelanti: Eniten seurattiin 15.3.1987 ottelua Uusi-Seelanti-Hong Kong 325 katsojalla ja vähiten seurattiin 18.3.1987 ottelua Uusi-Seelanti-Australia 87 katsojalla

Hong Kong: Eniten seurattiin 15.3.1987 ottelua Uusi-Seelanti-Hong Kong 325 katsojalla ja vähiten seurattiin 18.3.1987 ottelua Etelä-Korea-Hong Kong 62 katsojalla