Ilmoitukset

Nimimerkki FASlapsi on saanut kahden viikon pelikiellon Jesse Puljujärven ketjuun ilmestyneen offtopicin, provosoinnin ja flametuksen vuoksi. Aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen korottavasti.

Nmimerkki Rambokala syyllistyi samassa ketjussa jatkuvaan aggressiiviseen käytökseen ja hänet on passitettu viikoksi rauhoittumaan.

Nimimerkki Wizzö on ansainnut lauantaiaamuyön sisällöttömästä spämmistään kahden viikon kirjoitustauon.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Salama15 pääsee viikon päästä kokeilemaan uudelleen, jos Trumpin ketjuun eksyisi pelkän nimittelyn ja sisällöttömän huutelun sijasta välillä vaikka jotain asiaakin.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Nynoamous jatkoi offtopicia ja turhaa vääntöä ketjunootin jälkeenkin, joten hän saa harjoitella viikon ajan luetun ymmärtämistä.

Sulje ilmoitus

Diskovalokiekosta kalinoihin ja laaksokiekosta kiekkopingviinin kotipesään – kiekkovuosi 1987

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 06.09.2015 klo 22.18.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kiinalla oli vuonna 1987 B-sarjan MM-kisoissa lähinnä yksi ainoa tavoite vaikka toki olympiakarsintapaikka houkuttelevalta kuulostikin. Sen tehtävä oli lähinnä yrittää säilyä B-sarjassa vuoden 1989 kisoihin ja ennen pitkää katkaista maan aiempi hissijoukkueen asema. Pelillisesti Kiina oli vuonna 1987 B-sarjan huonoin ja se näkyi oikeastaan kaikessa mitä se teki jäällä joskin kritiikkiin nähden se silti tiettyyn rajaan asti pystyi pelaamaan uskottavaakin jääkiekkoa ja varsinkin aina ensimmäisessä erässä, nurkkaan ahdistettuna ja silloin kun sillä ei ollut enää muuta kuin voitettavaa niin silloin se oli vaarallisin.

    Kiina menetti tosin loukkaantumisen myötä keskialuepelin keskushenkilön eli Chunlin Gaon loukkaantumisen takia ja se oli myös yksi syy sille miksi Kiinan keskialuepeli ja yleinen pelimekaniikka heikentyi niin rajusti edelliseen vuoteen nähden tai yleensäkin myöhempinä vuosina katsottaessa C ja B-sarjan välillä aina kun hän oli poissa.

    Vuoden 1987 MM-kisoissa niiden B-sarjassa Kiina kohtasi ensin Italian avauspäivän 26.3.1987 pelatussa päivän toisessa ja viimeisessä ottelussa. Sininen Kone lähti jokseenkin yskähdellen käyntiin sillä Kiina pystyi laittamaan kampoihin juurikin kisojen avauspäivänä kun mitään menetettävää ei ollut. Toiseen erään mennessä aloite sentään siirtyi Italialle Kiinan ollessa 3-6 tappiolla ja lopulta 3-7 Kiina hävisikin. Sitten 27.3.1987 vastaan luisteli Puola joka oli pudonnut juuri A-sarjasta ja jolle joukkue ei odottanut pärjäävänsä muutenkaan. Huikean tasoeron tietäen tappio 0-14 oli yllättävänkin maltillinen. 29.3.1987 Kiina kohtasi Itävallan ja pelasi jälleen hyvän ensimmäisen erän 1-3 tappiolla ollessaan vain menettäen toisessa erässä otteensa 2-5 tappiolla ja lopulta 3-11 tappiolla yleensäkin.

    31.3.1987 Kiina pelasi C-sarjan entistä vastustajaansa Norjaa vastaan ja kiitos norjalaisen jäähyilyn ja välillä pelottavankin huonon ylivoimapelaamisen takia Kiina pysyi pelissä eniten koko turnauksessa eikä hävinnyt lopulta kuin vain luvuin 2-4. 2.4.1987 Kiina kohtasi Itä-Saksan jolle kisat alkoivat maistua pakkopuulta osin koko olympiapaikan epäselvyyssotkujenkin takia.

    Kiina pelasi Norja-ottelun tapaan todella antaumuksellisen ja nopeavauhtisen joskin liian avaran keskialuepelin takia Kiinalla oli hajanainen viisikkopelaaminen ongelmana läpi ottelun ja lähinnä Itä-Saksan omien ongelmien takia niin pelillisellä kuin henkiselläkin puolella Kiina pysyi valtavasta tasoerosta huolimatta mukana pelissä. Lopulta Kiina hävisi vain 1-5 ja ensimmäisessä erässä peli oli jopa tasan 0-0 pitkän aikaa vaikka lopulta niin Itä-Saksan Gerd Vogel kuin myös Kiinan Zhinan Zhang tekivät maalit mieheen kumpikin ja siirsivät pelin erätauolle mentäessä lukemiin 1-1.

    4.4.1987 Kiina kohtasi Ranskan jonka passiivipelaamiseen panostanut valmentaja Kjell Larsson oli tuoda joukkueelleen jopa tappion sillä jälleen kerran jouduttuaan ongelmiin kovapäiset ranskalaiset eivät sietäneet kohdata niitä vaan alkoivat varsinkin ketjujen päiden osalta elää aivan omaa elämäänsä ja varsinkin ensimmäinen erä oli tämän takia varsinaista jääkiekon pelillisen tylsyyden ja tasoeron riemujuhlaa vaikkakin Kiina sentään taisteli lukemat 1-3 itselleen ensimmäisen erän aikana.

    Kiinan vauhti loppui tuttuun tapaan pian tämän jälkeen ja ennen pitkää Ranska voitti ottelun luvuin 3-12. Kiina oli siirtynyt toisen erän aikana oikeammin torjumaan varsinaisina halonhakkaajina sillä korkean mailan, kampituksen ja koukkaamisen jäähyjä esiintyi ennätysmäärä ja Kiinalla olikin lopulta kisojen rangaistuimmat pelaajat. Lopulta Kiina oli nähnyt toivottomuutensa ja putoamisensa C-sarjaan vuodeksi 1989. Lopulta Kiina kohtasi 5.4.1987 koko B-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 päätöspäivän ensimmäisessä ottelussa Hollannin, oli alakynnessä jo sitäkin vastaan alusta alkaen ja lopulta hävisi maalein 2-7 sitäkin vastaan.

    Kiinan asema turnauksessa oli siis varsin lohduton ja lähtökohtaisesti arvioiden vuoden 1987 B-sarjassa Kiinaa paremmin olisi voinut menestyä Japani helpostikin ja tietyin ehdoin Tanska tai jopa Jugoslaviakin. Romanialla taas vuorostaan olivat jo Kultaisen Sukupolven pelaajat varsin vanhoja ja heillä vaikeuksia olisi kyllä kisoissa riittänyt mikäli he olisivat siellä olleet. Kiinan päävalmentaja erosi tehtävistään ja vuodesta 1989 eteenpäin joukkuetta valmensi Wu Keqiang.

    Tässä kuitenkin Kiinan joukkue Pin Long eli Jään Lohikäärmeet vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Yengun Wang ja Yan Zhang

    Puolustajat: Zhinan Zhang, Dehong Sun, Xiandong Sun, Hui Wang, Hongwei Sun, Zhenghua Zhang, Xing Wu ja Xianxiu Jin

    Hyökkääjät: Zhiqiang Zhang, Yujie Tian, Benyu Wang, Fuping Wang, Wen Wu Liu, Long Huang, Lingyuan Wei, Anfu Wang, Weiguang Ji ja Danshi Zhao
     
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Hollannin osalta vuoden 1987 B-sarjan MM-kisat Italiassa tuntuivat Laaksokiekkoilun osalta melkoiselta tapahtumalta. Ijs-Oranjen oma tavoite oli ensisijaisesti edelleen pelata B-sarjan keskikastissa, mutta edelleen se halusi myös olympiakarsintapaikkaan tarrautua mikä ainakin sille oli kaiken osuessa kohdalleen paljon realistisempaa kuin esimerkiksi Kiinalla. Ijs-Oranjen omat pelaajat yhteensä 22 pelaajaa käsittäneessä vuoden 1987 joukkueessa olivat edelleen erittäin taitavia vaikka välillä tietenkin joukkue tuntui kaipaavan ehkä yhtä ylimääräistä hyökkääjää tai puolustajaa omaan joukkueeseensa. Sen sijaan poispotkitun Cliff Stewartin tilalle tullut Lou Vairo päävalmentajan ominaisuudessa otti Ijs-Oranjelle ylimääräisen maalivahdin.

    Vairo hoiti sinänsä pestin paremmin kuin Stewart, mutta edelleen ylihienot taktiikat ja Vairon jokseenkin vahingollinen harmittelu ja välinpitämättömyys johti väistämättä Ijs-Oranjen myös vaikeuksiin. Ilmeisesti ne johtuivat paremman kiekkomaan tai kiekkoseurapaikan menettämisestä tai jostakin muusta. Mene ja tiedä. Ijs-Oranjen Toimitusjohtajana toiminut Dummy Smit näki Vairon ongelmat ja heti kisojen jälkeen tuli suosittelemaan uutta päävalmentajaa joka sitten ennen pitkää saatiinkin. Ijs-Oranjen osalta kisat käynnistyivät vasta koko kisojen toisena päivänä päivän viimeisellä ottelulla 27.3.1987 Itä-Saksaa vastaan loistavasti. Ijs-Oranje johti toisessa erässä pitkänkin aikaa kunnes lopulta tasapeli ensin luvuin 5-5 ja lopulta 6-6 ottelun jälkeen toi vain tilille tasapelin. Kisat käynnistyivät siis hyvin.

    28.3.1987 se kohtasi seuraavaksi Sinisen Koneen eli Italian jonka se pakotti uskomattoman pitkään kamppailuun. Italian oma viisikkopeli ei toiminutkaan odotetulla tavalla ja Hollanti sai sen jälleen menemään mukaan omaan pelottavan tarkkaan, mutta yleislaiskaan liikepeliin. Päävalmentaja Vairo kuitenkin vastoin Smitin ohjeita pakotti kuitenkin joukkueen vaihtamaan taktiikkaa nopeatempoisempaan pelaamiseen ja se taas epäonnistui surkeasti ja jäi kisojen aikana muutenkin vain puolitiehen hyötyarvoltaan vaikka toki toi näyttävyyttä ns. Hienona NHL-pelaamisena. Hollanti pakotti Sinisen Koneen jopa tasapeliin 6-6 pitkäksi aikaa, mutta lopulta hävisi 6-8 ottelun.

    30.3.1987 Hollanti kohtasi Itävallan pelipäivän avausottelussa ja pelasi sitä vastaan todella hyvät kaksi erää, mutta ehkäpä liian suuri pakottautuminen Italiaa vastaan kulutti Ijs-Oranjen voimia turhaan ja siten ennen pitkää se hävisi Itävallalle lukemin 4-6 oltuaan ensin vain 2-1 johdossa ja sittemmin 3-4 tappiolla.

    31.3.1987 Hollanti pystyi pelaamaan Ranskaa vastaan 45 minuuttia loistavaa jääkiekkoa koska Ranskalla ei ollut millään mitä vastata sen omaan kiekkokuvioon ja Kjell Larssonin passiivipelitapa ei luonut painetta Ijs-Oranjelle. Ilman muutamaa typerää jäähyä ja ottelun lopulla Larssonin kokeillessa painostavampaa pelitapaa kärkipelaamiseen ja keskialueelle Ijs-Oranjen suuntaan se olisi voinut voittaa. Lopulta Jääkukot voittivat Ijs-Oranjen maalein 3-5. 2.4.1987 Ijs-Oranje kohtasi pelipäivän avauksessa Puolan ja Puola oli hukata kaikkensa sittemmin oikeastaan tästä pelistä eteenpäin lähes synonyymiksi muutaman vuoden ajaksi nousseen huonon ylivoimapelin takia kaiken. Lopulta Puola kyllä voitti, mutta varsin nurinkurinen oli tulos ja tämä käytännössä oli Puolan huonoin ottelu koko kisoissa.

    Hollanti hävisi pelin maalein 0-3. Jääkarhuille Ijs-Oranje hävisi 3.4.1987 pelatun pelipäivän viimeisen ottelun maalein 4-7. Jääkarhujen eli Norjan tahti hiljeni vasta viimeisessä erässä Hollannin aloittaessa takaa-ajon, mutta turhaan. Tässä vaiheessa Lou Vairon ja Is-Oranjen välit olivat jäätyneet pystyyn ja 5.4.1987 se pelasi jo C-sarjaan putoavana oman viimeisen pelinsä turnauksen päätöspäivän avausottelussa Kiinaa vastaan. Sen se edes voitti maalein 7-2.

    Vähän paremmalla onnella Hollanti olisi voittanut pelejä tai saanut tasapelejä tarpeeksi pysyäkseen edes sarjassa kuten sen vähintään piti koska Hollanti jäi seitsemänneksi ja toiseksi viimeiselläkin sijalla putosi C-sarjaan yhdessä Kiinan kanssa vuodeksi 1989. Olympiakarsintapaikkakaan ei olisi ollut myöskään mahdottomuus kaiken mennessä nappiin. Siinä mielessä turnaus oli siis Hollannillekin floppi. Lou Vairon erottua Hollannilla oli vuoden sisään päävalmentajana Fred Shiro ja sitten vihdoin ja viimein Kunnianarvoisan Kiekkoliiton Puheenjohtaja Frans van Erpin vuodeksi 1987 päävalmentajaksi hylkäämä Larry van Wieren pääsi joukkueeseen päävalmentajaksi vuodeksi 1989 jolloin myös Dummy Smitin alkuperäiset suunnitelmat toteutuivat.

    Tässä kuitenkin Ijs-Oranje vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Cor Hoogendoorn, Jan Brujisten ja Rob Polmantuin

    Puolustajat: Bill Wensink, Rob van Steen, Henk Hille, Fred Homburg, Rick van Gog, Robbert Prick van Wely ja Antoine Geesink

    Hyökkääjät: Leo Koopmans, Ron Berteling, Johan Toren, Theo van Gerwen, Danny Cuomo, Tony Collard, Harry van Heumen, Joep Franke, Mike Louwers, Henry Stoer, Bert Hille ja Ben Tijnagel

    Päävalmentaja: Lou Vairo

    Toimitusjohtaja: Dummy Smit
     
  3. Espen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Old time hockey like Eddie Shore
    Lainaus:
    Kyllähän siinä Risto Jaloa taidettiin peluuttaa Summasen ja Skrikon keskellä, niinkuin -83 ja -84.
     
  4. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Italian osalta vuodesta 1987 piti tulla se tärkeä vuosi. Italian oli tarkoitus nousta A-sarjaan vuodeksi 1989 pelaamalla ja mikäli se ei harmittavasti suorittaisi tätä tärkeää tavoitettaan niin muutoin sen piti päästä ehdottomasti vuoden 1988 Talviolympialaisiin Calgaryyn. Sen oli siinä tapauksessa pienellä pettymyksellä olla toinen kaikkein mieluiten ja muutoin kolmas mikä tietenkin olisi huonompi juttu, mutta ei peruuttamaton ongelma.

    Italia oli vaatinut myös A-sarjan laajentamista 10 joukkueen MM-tasoksi, mutta niihin vaatimuksiin ei oltu suostuttu. Italian osalta sen huonoin tilanne olisi ollut vain nelospaikka saada itselleen B-sarjasta koska sitten kaikki olisi olympiakarsintapaikasta kiinni ja sekin olisi oikein karmeissa olosuhteissa voinut olla katastrofi ja oli jo katastrofi pienimuotoisena muutenkin. Sitä alempaa sijaa ei kerta kaikkiaan uskottu eikä haluttu uskoa Italialle tapahtuvaksi.

    Michael Mike Kelly oli saanut väistyä päävalmentajan paikalta mikä sekin herätti osin ihmetystä ja osin myös hyväksyntää koska Kelly oli ehtinyt aiheuttaa paljon eripuraa joukkueen sisällä ja lisäksi hänen valintansa olivat ongelmia täynnä. Etenkin jälleen kerran ylihienot taktiikat jotka eivät sopineet Italian jääkiekkoon paljonkaan. Kellyn seuraaja Dave Chambers oli päävalmentajana astetta hillitympi mies, mutta hänelläkin oli omat ongelmansa italialaisen jääkiekon kanssa ja ne näkyivät selvästi. Toimitusjohtajaksi Sininen Kone sai Itävallan maajoukkueesta potkut saaneen Rudolf Killiaksen eli tuttavallisemmin Rudin. Joukkueen osalta Italia oli jälleen kerran täynnä aikansa ja etenkin hyvin pian lopullisesti yhteen hitsautuvan Sinisen Koneen selkärangan muodostaneita aikansa huippupelaajia.

    Joukkueen osalta Italialla vaikutti toisinaan 1980-luvun lopulta lähestyessä jääkiekossa olevan jotenkin heikonlainen yleispeliasenne, mutta joukkue oli kuitenkin laskelmoivan tehokas joukkue MM-tasollaan niin B-sarjassa kuin myös A-sarjassa myöhemminkin. Keskialuepelin tehokkuus, hyökkäyskärkipelaamisen linjan ulottuessa syvällekin vastustajan alueelle, vahvistunut puolustus yleensäkin ja ennen kaikkea tehokas voimapelaaminen yhdistettynä yleisesti ottaen erittäin hyviin maalien saamisen kykyyn takasi Italiasta hyvän vastuksen jääkiekossa melkein mille tahansa maalle hyvänä päivänä aivan maailman parhaimpia maita lukuun ottamatta.

    B-sarjassa ainakin Italia oli jo tuolloin hyvin tehokas. B-sarjan huippumaille ainoa keino normaalisti voittaa koko Italia oli jääkiekossa keskittää oikeastaan 1980-luvun puolivälistä lähtien aina 1990-luvun alkuun asti ulottuneella B-sarjakauden aikakaudella suunnata aikaa tehokkaaseen taktiseen puolustukseen joka pystyi olemaan niin passiivinen kuin aggressiivinenkin, mutta ennen kaikkea koko kentän hyödyntävä, missään nimessä ei saanut ottaa turhia jäähyjä eikä myöskään jättää tärkeitä maalipaikkoja muutoin vapaaksi vaikka toki Italian nopeudelle ei jääkiekossa paljonkaan mitään voitu B-sarjatasolla etenkään vuoden 1987 jälkeen tehdäkään ja missään nimessä ei pitänyt myöskään lähteä pelaamaan Sinisen Koneen omaa voimapeliä tai yrittämään voittaa sitä sen omissa taitavissa taktiikoissaan vaikka vuoden 1987 kisoissa ironisesti huippuluokan taktiikoita vielä hiova joukkue antoi monta tarpeetonta hengähdystaukoa vastustajille jotka se olisi voinut voittaa moninkertaisinkin lukemin oikein hyödynnettynä.

    Hyökkäyspäällä taas Italian lyömiseen B-sarjan kermamailla ainoa muu keino aikaisen johtoasemaan pääsemisen lisäksi oli kylmästi vain yrittää hyödyntää kaukalon rajat siellä missä Sinisen Koneen pelaajia ei ollut ja siellä missä oli niin iskeä nopeita tehokkaita syöttöjä tai nopeita yhtä iskeviä teräviä maaleja. Myös ryntöhyökkäämistä B-sarjan kermamaiden ei kannattanut yrittää koska Italian puolustus oli yleisesti ottaen Puolaa lukuun ottamatta erittäinkin helposti kykenevä pysäyttämään sitä vastaan tulleet hyökkäykset ja Puolakin pystyi kärkihyökkäämään vain erittäin rajallisesti silloin kun kärkipelaajina olivat Piotr Peter Kwasigroch ja Jan Stopczyk.

    Italialla oli myös loistava syötönpalautuspelaaminen keskialueelle tai omalle alueelle hätätilanteen tapahtuessakin eli hyökkäyksen mennessä pieleen, B-sarjatasolle erittäin erinomainen liikepeli ja nopeat ketjuvaihdot ilman suurempia tauotuksia ja alakynteen jäädessäkin se kykeni yleisemmin nousemaan takaisin asemaansa huippumaana kuin jäämään paikalleen vaikkakin vuoden 1987 kisat olivat valitettava poikkeus yleisessä säännössä ja pelimekaniikassa siihen mitä Siniseen Koneeseen tulisi. Eli palautumiskyky oli siis todella hyvä liikepelissä.

    Mikäli Italian hyökkäykset onnistuikin väistämään ja puolustuksen ohi nousemaan niin sitten tulikin vastaan itse Jim Corsi. Joka tapauksessa eräs erittäin paha virhe oli olla ottamatta Italialle ketään varamaalivahtia kotikisoihin helpottamaan Jim Corsin taakkaa maalin suulla silloin kun Corsi itse ei jaksanut sillä edellisten B-sarjan MM-kisojen kakkosmaalivahti Adriano Tancon ei tullut uudelleen joukkueeseen huolimatta Dave Chambersin pyynnöistä. Ja erikoisesti Chambers ei koskaan ottanut ketään toista maalivahtia kisoihin Corsin lisäksi. Harmittavasti näistä kisoista eteenpäin myös Corsin oma ikäkin alkoi väistämättä näkyä joskin Corsi kyllä huikeasti torjui kiekkoa myös uransa viimeisinäkin vuosina.

    Italialla oli siis suhteellisen korkea hyökkäystaso ja puolustustaso oli myös huippuluokkaa B-sarjan mittapuulla ja hyvänä päivänään kohtalaisen kelvollisesta jopa tyydyttävän hyvää A-sarjankin mittapuulla arvioituna, mutta vuoden 1987 B-sarjan kotiturnauksen floppi väistämättä laski sen osakkeita myös parempien maiden silmissä ja ennen kaikkea se tulisi olemaan sille hyvin noloa. Seuraavassa viestissä käsittelen Sinisen Koneen pelejä vuoden 1987 kotiturnauksen varrelta B-sarjassa.
     
  5. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Edellisen vuoden tärkeistä pelaajista vuoden 1987 B-sarjan kotikisojen Tanconin ohella pois jäivät Martin Crepaz, Patrick Iannone, Michael Mair, Thomas Milani ja Gino Pasqualotto. Italialla oli siis kuitenkin vuonna 1987 myös menetyksiäkin joukkueessa, mutta niistä huolimattakin sen käytännössä olisi huonoimmillaankin olla edes neljäs.

    Joka tapauksessa Italia aloitti kuitenkin turnauksensa erinomaisen hyvin aloituspäivän toisessa ja viimeisessä ottelussa 26.3.1987 voittamalla kotikisoissaan B-sarjassa Kiinan vaikka jopa tästä pelistä lähtien Italiasta oli havaittavissa pelitehokkuuden alentumista ja selvää hermostumista mikäli jokin ei menisi nappiin. Italia voitti Kiinan 7-3. Ensimmäinen erä ja ottelu yleensäkin myöhemmän Sinisen Koneen tulevaisuudenkuvaa peilaten olisi ollut karmea katastrofi ensimmäisen erän 3-2 lukemilla Kiinan kaltaista maata vastaan pelatessa!

    Parempi luku kun olisi pitänyt äärivähintäänkin olla 6-0 luokkaa tai parempikin. Etenkin per erä myöhemmin jos ei sitten ensimmäisessä erässä.

    28.3.1987 pelipäivän Italia kohtasi Hollannin ja tässä ottelussa hermostuneisuus pääsi pahemmin läpi Hollannin ryhtyessä yllättävänkin usein katkaisemaan Italian omia hyökkäyskuvioita ja tekemään tyhjäksi Italian monimuotoisia laitapelaamisenkin hyödyntämisiä. Ensimmäinen erä sujui Italian niukassa johdossa maalein 3-1, toisessa erässä vielä sitäkin niukemmin johdossa maalein 5-4 ja lopulta pitkän 6-6 tasapelin jälkeen luvuissa 8-6 Italia päätti ottelun voittoon kolmannessa erässä. Jos tässä vaiheessa olisi sanottu, että tämä jää kisaisäntien viimeiseksi voitoksi koko turnauksessa niin sen lauseen sanojaa olisi ehdotettu marssimaan tai hänet olisi viety lähimpään hourulaan. Näin kuitenkin tulisi käymään.

    Seuraavaksi 29.3.1987 vastaan asettui Ranska. Se oli ensimmäinen ns. Vaikeampi vastustaja tavallisesti, mutta sen päävalmentajan Patrick Francheterren vaihduttua ruotsalaiseen Kjell Larssoniin sen sanottiin satavan Italian pussiin. Ja huonoimmassa tapauksessa edes tasapelikään ei harmittaisi niin paljon kunhan vain ei hävittäisi. Ensimmäinen erä sujui 0-0 lukemissa ja toisessa erässä Italia siirtyi 1-0 johtoon. Hämmästyttävää oli kuitenkin Ranskan kyky jäähyntappoon ja sitkeä alivoimapuolustus silloin kun joukkue otti näennäisesti hävyttömän paljon jäähyjä pelissään. Lopulta Ranska nousi kolmannessa erässä ensin tasapeliin ja Italian olisi pitänyt löytää kyky vastata ja voittaa peli edes 2-1 lukemilla, mutta ei.

    Ranskan pelaajapäät ketjuissaan alkoivat harvinaisesti 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun yleistä pelitapaansa vasten pelata yhteistyöllä ja se onnistui voittamaan Italian maalein 1-4. Kotiyleisö oli pettynyt ja valmennusjohto myös. Tuossa vaiheessa kuitenkin Italian valmennusjohto ja edelleen asiantuntijat olivat luottavaisia siitä, että tämä jää ainoaksi tappioksi ja jos niin olisi käynyt niin ei sillä olisi ollut paljonkaan väliä.

    Lopulta kuitenkin 31.3.1987 Italia kohtasi Itä-Saksan jonka kanssa se pelasi myös selvän voiton sijaan aivan liian ns. Kovatasoisen ottelun sitä vastaan. Itä-Saksa oli juuri voittanut Puolan ja pakotti Italian hyökkäykseen tapojensa vastaisesti täysin alusta alkaen. Hurjassa kiekkosateessa niin Jim Corsi kuin myös Itä-Saksan Thomas Bresagk saivat torjua sydämensä kyllyydestä, mutta ennen pitkää ensimmäisen erän päätteeksi lukemat olivat 4-3 Italian eduksi. Toisessa erässä ikään kuin voimiaan keräten koko ottelu muuttui lähinnä keskinäiseksi pystysuunnan kiekon kehimiseksi ja vastusajan tarkkailupeliksi vailla oikeaa kiekollista tunnustelua.

    Suuntaa tehtiin päätyyn ja takaisin, kukaan ei tehnyt maalia, maalipaikatkin olivat hyvin vähissä ja tunnelma oli painostavan odottava. Sitten kolmannessa erässä Italia pystyi tekemään Lucio Topatighin toimesta maalin, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa. Itä-Saksa onnistui maalinteossa ja Sinisen Koneen pelaajat alkoivat vauhkoontua pelissään ja puolustus alkoi menettää painostusetuaan mitä sillä oli vielä ottelun alussa. Surullisinta oli, että edes uskomattoman hienot Sinisen Koneen kärkihyökkäykset eivät tuoneet maalia...

    Lopulta DDR onnistui venymään 5-5 tasapeliin ja tämä ei voinut Ranska-tappion huomioiden olla enää näkymättä. Italia oli menettämässä A-sarjan paikkansa vuodeksi 1989 ja Olympiamatkakin alkoi olla uhattuna mikäli ei pian alettaisi terästäytymään. Sitten sattui otteluista pahin mikä lopullisesti päätti niin Italian A-sarjapaikan vuodelle 1989 kuin myös käytännössä Calgaryn 1988 olympiamatkankin eli tappio Itävallalle. 2.4.1987 pelatussa Italia-Itävalta-ottelussa pelipäivän viimeisessä pelissä Itävaltaa tosin ajoi MM-kotikisojensa pelaamattomuuden ahdistus ja se mielessään Itävalta oli tuolloin erittäinkin hurjassa vedossa joskin myöhempiä vuosien 1990-1992 Itävallan B-sarjan vuosia peilaten Itävaltaa vuonna 1987 ajoi enemmän epätoivo tai selittämätön halu voittaa kuin joukkueen oma muu pystyväisyys.

    Voitiin puhua sen voitontahdon ylittäneen pelaajien omat reaaliset taidot jääkiekossa. Joka tapauksessa Italia masentuneena pelasi ensin 1-0 johdon ensimmäisessä erässä itselleen, menetti sen toisessa erässä Itävallalle luvuin 1-3, mokasi uskomattomasti kaksikin perättäistä ylivoimapeliä itselleen saamatta maaliakaan (Ja mitä ei päivälleen tapahtunut uudelleen ennen kuin 4 vuoden ja 5 päivän kuluttua 7.4.1991 Italian pelatessa B-sarjan MM-kisoissa Jugoslaviassa Norjaa vastaan ja voittaen sen A-sarjapaikasta taisteltaessa. Ja yhdenkin ylivoimapelin menetyksiä tapahtui korkeintaan kourallinen tästä eteenpäin vuoteen 1991 saakka.) ja lopulta viimeisessäkin erässä Itävallan tehdessä maalin se oli hävinnyt luvuin 1-4. Italialla oli tämän jälkeen enää hyvin teoreettiset mahdollisuudet olympiapaikkaan ja sen oli pakko saada kaksi pistettä eivätkä nekään todennäköisesti riittäisi. Italia oli hyvin masentunut, maan lehdet kirjoittivat kilvan Italian kotikisojen flopista ja jotakin täytyi pian tehdä.

    Italia pelasi 4.4.1987 Norjaa vastaan ja lopullisesti hautasi toiveensa nelospaikasta, olympiakarsinnasta ja kaikesta hävittyään C-sarjasta palaneelle Norjalle maalein 4-5. Tästä tappiosta eteenpäin Italiasta ja Norjasta tuli käytännössä toistensa arkkivihollisia B-sarjaan muutaman vuoden ajaksi. Erittäin tasainen ottelu tasaerin ja maalein 1-1 ja 2-3 nousivat nopeasti maalitilanteeseen 3-3 ja lopulta takaa-ajoaseman menettämisenä 4-3 lukemista tappioon 4-5. 5.4.1987 Italia pelasi tai ainakin edes yritti pelata vuoden 1987 B-sarjan MM-kisojen päätöspäivänä ja koko kisojen viimeisessä ottelussa yleensäkin Italian Canazeissa Puolaa vastaan hyvin, mutta lopulta Italia hävisi erittäinkin tasaisen ottelun jälkeen Puolalle maalein 2-4. Ensimmäisen ja koko toisen erän välillä tilanne vaihteli 0-1:stä 2-3:een, mutta lopulta peli oli hävitty luvuin 2-4. Italia oli B-sarjan kuudes ja melkein tippui uskomattoman niukkojen, mutta omien perseilyjenkin myötä itseaiheutetulla tavalla C-sarjaan vuodeksi 1989.

    Lucio Topatigh itki kuin pikkulapsi kyseisen ottelun jälkeen ja koko joukkueelle tappio oli tyrmistyttävän huono asia sietää. Italian Jääkiekkoliitossa reagoitiin välittömästi erottamalla päävalmentaja Dave Chambers ja Toimitusjohtaja Rudolf Rudi Killias. Erottajana toimi itse Italian omien aikojen kiekkolegenda 1950-luvulta 1970-luvulle asti ulottuneella peliurallaan eli itse Alberto de Rin Italian Jääkiekkoliitosta. Herra de Rinin kiekkosuvusta puhuttiin aina kunnioittavan hiljaisella äänellä Italian jääkiekkopiireissä.

    Samalla de Rin aloitti omanlaisensa sopimuksen luonnostelun joka huipentui Gene Ubriacon palkkaamiseen Italian maajoukkueen peräsimeen vuonna 1989 ja hän samalla järjesti erittäin kyvykkään apulaisvalmentajan tilapäiseksi Italian päävalmentajaksi ennen kunnollista Ubriacon tulemista maajoukkueeseen vuoden 1988 ajaksi sinänsä. Tosin Ubriaco valmensi jo tuolloin ja vuoden 1987 aikana tuli kuitenkin jo maajoukkueasioihin mukaan. Tässä kuitenkin La Macchina Blun eli Sinisen Koneen kokoonpano vuosimallia 1987:

    Maalivahti: Jim Corsi

    Puolustajat: Gerard Ciarcia, John Bellio, Roberto Bob Manno, Mike Mastrullo, Erwin Kostner ja Robert Oberrauch

    Hyökkääjät: Robert Bob de Piero, Constant Priondolo, Rick Bragnalo, Cary Farelli, Cesare Carlacci, Mark Stuckey, Martin Pavlu, Lodovico Migliore, Grant Coegan, Maurizio Catenacci, Andrea Gios, Luigi Zandegiacomo Caneva ja Lucio Topatigh

    Päävalmentaja: Dave Chambers

    Toimitusjohtaja: Rudolf Rudi Killias
     
    Viimeksi muokattu: 08.09.2015 klo 23.04
  6. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itä-Saksan eli DDR:n jääkiekkomaajoukkue oli enemmän kuin vähemmän mietteliäs lähtiessään Italiaan pelattaviin B-sarjan MM-kisoihin. Se ei tiennyt, että saisiko pelata Talviolympialaisissa Calgaryssa 1988 vai ei. Itä-Saksa oli vuosien 1972-1984 olympialaisista poissa sillä sen suhtautuminen syineen päivineen oli vaihdellut taloudellisista syistä aina puhtaaseen kapitalismin propagandaan saakka.

    Huolimatta siitä, että Itä-Saksa osallistui mielellään muutoin aina melkein kaikkiin muihin turnauksiin mielellään! Lisäksi Itä-Saksan oletettiin jälleen ilman muuta kieltäytyvänsä Länsi-Saksan tarjouksesta pelata Saksojen Yhteisjoukkueella olympialaisissa mikäli se sinne pääsisi tai muutenkaan.

    Vain vuonna 1968 Itä-Saksa oli ollut mukana Grenoblen Talviolympialaisissa ja silloinkin vain päättäen viime hetkellä pelata omana joukkueenaan Saksojen Yhteisjoukkueen sijaan. Vuosina 1956, 1960 ja 1964 Saksojen Yhteisjoukkue oli esiintynyt olympialaisissa joskin vuonna 1956 vain Itä-Saksan erilliset vapaaehtoiset pelasivat Yhteisjoukkueessa eivätkä aivan kaikki suunnassa yksi yhteen kuten vuosina 1960 ja 1964 Saksan Yhteisjoukkueessa oli ollut tapana pelata.

    Tämä epävarmuus ja ainakin erillisesti myöhemmin ajateltu todennäköisyys kieltäytyä olympialaisista heijastui myös vuoden 1987 joukkueeseen jäällä. Vuonna 1987 Itä-Saksaa painoi ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan selvästi myös valtiollinen epävakaisuus sillä poliisi ei ensimmäisiä rajallisia kertoja hajottanut maassa olleita mielenosoituksia muuten kuin vain ennalta määrättyjen puolueiden tai mielipiteiden mukaan.

    Tämä ainakin näennäinen vapaus tulisi lisääntymään ja viimeiset todella selvästi poliisin hajottamat mielenosoitukset osuivat aikaan noin vuotta ennen Berliinin Muurin murtumista syksyllä 1988. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa.

    Levottomuuksista huolimatta Itä-Saksa oli edelleen melko vahva maa, mutta osin maan epävakaisuuden takia ja muutenkin Calgaryn 1988 olympiamatkan arvuuttelun takia jääkiekon pelillinen taso alkoi sillä huonontua selvästi. Joukkue ei vain kyennyt pelaamaan aivan terävimmällä tasollaan. Toisaalta se silti oli erittäin hyvä jääkiekossa vieläkin. A-sarjaan sen odotettiin nousevan kyllä yhä joskin ei enää vuorenvarmalla tavalla toisin kuin vielä edellisellä kaudella 1986.

    DDR kohtasi Hollannin kisojen toisena päivänä 27.3.1987 viimeisessä pelipäivän ottelussa ja pelasi sen kanssa ensimmäisen kohtalokkaan tasapelin 6-6. Välillä se oli toisessa erässä jopa pitkään tappiolla maalein 4-5, mutta saavutti sentään tasapelin. DDR kohtasi seuraavassa ottelussa Norjan 28.3.1987 pelipäivän avausottelussa. Se hävisi pelinsä sille 2-6 mikä oli paha yllätys sillä Itä-Saksan veikattiin voittavan ottelun jopa melko helpostikin. Itä-Saksa oli ensin tappiolla vain 0-3 ja sitten 1-3 ja lopulta luvuin 2-6. 30.3.1987 pelipäivän viimeisessä ottelussa Itä-Saksa voitti Puolan maalein 2-1 mikä tavallaan oli loppua ajatellen koko DDR:n paras ottelu koko turnauksessa. Siten se piti ainakin olympiapaikkaansa hengissä jos ei enää sarjanousua.

    31.3.1987 DDR-Italia ottelussa se pakotti Puola-voitosta saamalla itseluottamuksella Italian todella koville ja oli ottelussa vain 3-4 tappiolla. Lopulta DDR ja Italia pelasivat tasapelin luvuin 5-5 mikä tuntui DDR:lle melkein kuin voitolta vaikkakin vaikeutti sen olympiamatkaa ja tekivät käytännössä sarjanousun tyhjäksi. 2.4.1987 DDR voitti Kiinan yllättävänkin pienin luvuin 5-1 ja oli oikeastaan suurimman osan ottelua täysissä vaikeuksissa sen kanssa ja avauserän luvut olivat vain 1-1. DDR oli vieläkin olympiapaikassa kiinni jokseenkin sarjanousu tuntui ensisijaisemmalta kuin olympialaisiin meno mikä tuntui ärsyttävän pelaajia.

    Lopulta 3.4.1987 Itä-Saksa hävisi voitettavissa olleen pelinsä Ranskalle maalein 2-5. Se pelasi hyvän ensimmäisen erän luvuin 2-0, menetti johtonsa 2-2 tasapeliin toisessa erässä ja lopulta luhistui kolmannessa erässä Ranskan tehdessä kolme maalia ja voittaessa pelipäivän ensimmäisenä pelatun ottelunsa. DDR pelasi 5.4.1987 koko B-sarjan MM-kisojen päätöspäivänä koko kisojen toiseksi viimeisen ottelunsa yleensäkin Itävaltaa vastaan, aliarvioi sen voitonnälän ja oli jo ensimmäisessä erässä 2-5 tappiolla ja lopulta hävisi koko ottelun maalein 3-7. DDR jäi lopulta viidenneksi ja oli niukkojen, mutta silti tappioihin viimeistä otteluaan huomioimatta päättyneenä koko A-sarjapaikan ja jopa niukasti olympiakarsintaan oikeuttavan nelospaikankin ulkopuolella.

    Historiallisesti arvioituna DDR menetti tuolloin tietämättään viimeisen tilaisuutensa koskaan edes pelata olympialaisissa. Toisaalta taas Calgaryn 1988 mahdollinen osallistuminen tai osallistumattomuus jää arvoitukseksi tavallaan ikiajoiksi vaikka viitteet siitä, että DDR ei olisi niissä pelannut on etenkin Berliinin Muurin murtumisen jälkeen ollut vallitseva totuus joskin jonkin verran entistäkin avautuneempi DDR oli ollut länteen niin silti se oli erittäinkin sulkeutunut tavallaan jopa Neuvostoliitonkin alkaessa olla avautuneempi yhteiskunta. DDR ei myöskään päässyt vastoin odotuksiaan A-sarjaan eikä sijoittunut edes kolmen parhaimman joukkoon B-sarjassa mikä kieli siitä, että DDR oli vajoamassa jääkiekossa B-sarjan keskikastiin.

    Tässä kuitenkin DDR:n joukkue vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Egon Schmeisser ja Thomas Bresagk

    Puolustajat: Thomas Graul, Reinhardt Fengler, Torsten Karch, Dieter Frenzel, Rolf Engelmann, Tom Göbel, Joachim Lempio, Thorsten Deutscher ja Uwe Geisert

    Hyökkääjät: Detlef Radant, Frank Proske, Harald Kuhnke, Andreas Ludwig, Friedhelm Bögelsack, Andreas Gebauer, Roland Peters, Guido Hiller, Stefan Steinbock, Ralf Hantschke ja Mario Naster

    Päävalmentaja: Joachim Ziesche

    Varapäävalmentaja: Hartmut Nickel
     
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ranskalla oli vuoden 1987 B-sarjan MM-kisoihin mennessä tapahtunut paljon. Vuoden 1986 B-sarjan MM-kisojen päävalmentaja Patrick Francheterre oli erotettu ja Ranskan uudeksi päävalmentajaksi oli siten tullut itse Kjell Larsson. Larssonin pelitapa poikkesi Francheterren tavoista ja oikeastaan joukkue ja uusi ruotsalainen päävalmentaja tuntuivat tutustuvan toisiinsa ja vasta oppivansa jotain toistensa pelitavoista ja vastaavasti toisen tavoista valmentaa joukkuetta.

    Ranskan osalta sen joukkue tuntui nousseen hienoiseen, mutta edelleen varsin hitaaseen nousuun sen tason suhteen. Toki sillä oli myös hyvät puolensa. Larssonin valmentajatavat tuntuivat nojautuvan myöhempään passiivipelaamiseen jo heti ensi metreiltä alkaen pelikirjan suhteen, mutta vuonna 1987 Larsson haki Ranskan maajoukkueessa kuitenkin myöhempiin vuosiin nähden erittäin rohkeasti linjoja myös aggressiivisempaan pelaamiseenkin linjauksia.

    Ranskan jääkiekkoa vaivasi myös ajoittainen hitaus ja ennen kaikkea ranskalaisen itsepäisyyden vaivaama omatahtoinen pelaaminen ketjujen välillä jolloin tukea toiselle ketjulle ei aina annettu. Erityisen voimakkaaksi tuntui kilpailunhalu kasvaneen hallitsevan maajoukkuekapteeni Andre Peloffyn ja Antoine Richerin kesken ja puolustajien osalta Denis Perezin ja Stephane Botterin kesken sisäisistä kamppailuista puhuttaessa. Peloffy ei myöskään halunnut tukea Peter Almasya hyökkäyslinjoista puhuttaessa. Puolustuksen vahva mies Jean-Philippe Lemoine eli Hockey Geant oli myös mukana joukkueessa. Ranskan päävalmentaja Larsson joutui ajoittain käyttämään koviakin otteita jäällä mitkä sittemmin jäivät erittäinkin vähiin jälkikäteen.

    Ranskalla oli kuitenkin omanlaisensa pelit alkamassa Italiassa pelattavista B-sarjan kisoista. A-sarjaan noususta Ranskalla tuntui olevan laihat eväät vuotta 1989 ajatellen sillä Ranskan edellä tuntuivat olevan Italia, Itävalta ja Puolakin DDR:n lisäksi. Ranskalla oli tosin mahdollisuudet nousta olympialaisiin kolmospaikallakin tai vaihtoehtoisesti edes nelospakkaan kiinni karsimalla. Ranska pelasi kisojen avauspäivänä 26.3.1987 koko B-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 avausottelussa yleensäkin Norjaa vastaan 5-5 tasapelin. Ranska oli yllättynyt vaikka tiesi toki sinänsä Norjan kiekkotason niin silti. Norja oli mennyt jopa edelle sitä pelin aikana 4-5 johtoon ja Ranska ei harmittavasti kyennyt saamaan edes voittoa siitä.

    Lopulta Ranska kohtasi 27.3.1987 toisen pelipäivän avausottelussa Itävallan ja hävisi sille maalein 5-6. Tiukassa pelissä Itävalta oli tosin mennyt jo heti johtoon selvin 1-4 luvuin ja toisessa erässä se hallitsi edelleen luvuin 2-5 ja vasta kolmannessa erässä Itävallan ote oli ratkaisevastikin lipua käsistä. Lopulta tappio tuli Ranskalle. Sitten 29.3.1987 Ranskaa vastaan saapui Italia ja Larsson pelkäsi päävalmentajan ominaisuudessa jopa murskatappion, mutta Jääkukot hiljensivät fanaattisen ja täpötäyden Canazein jäähallin voittamalla Italian ennen kaikkea ottelun aikana yhteen hioutuneen yhteistyön voimin ottelupäivän päätösottelussa maalein 3-1.

    Ranska voitti 31.3.1987 ottelupäivän päätöspelissä Hollannin maalein 5-3 kolmannen erän ansiosta ja oli hyvän matkaa menossa ainakin olympiapaikkaan kiinni mikäli ei muuhun pääsisikään. Sen se oli lähellä menettää, mutta Lou Vairon yllättävä taktiikkavaihdos sotki Hollannin pelin ja pelasi sitä Ranskan pussiin menestyksekkäästi. 1.4.1987 Puolaa vastaan Ranska hävisi maalein 2-6 ja siten menetti käytännössä A-sarjapaikkansa vuodeksi 1989, mutta ei kuitenkaan olympiamatkapaikkaansa.

    3.4.1987 Ranska jo toista kertaa takaa-ajoasemasta kisoissa saavutti voiton Itä-Saksasta ottelupäivän viimeisessä pelissä pelaamastaan pelistä ja nyt se oli erittäin lähellä nousta olympialaisiin. Sen voitettua DDR:n kolmannen erän ohimenollaan siitä maalein 5-2 se tarvitsi enää voiton Kiinasta päästäkseen olympialaisiin vuodeksi 1988. Toki toiseksi viimeisenä pelipäivänä sen pelit päättyivät Norjan tapaan joten sarjataulukon perusteella pientä liikehdintää voisi tapahtua. Ranska voitti 4.4.1987 Kiinan maalein 12-3 ja ensimmäisen erän vaikeista 3-1 luvuista saavutettu voitto tuntui kuin maailmanmestaruudelta. Olympiamatka vielä varmistui kun Itävalta voitti DDR:n päätöspäivänä 5.4.1987 luvuin 7-3.

    Ranska sai niukasti olympiamatkansa, mutta se joutui karsimaan Calgaryn 1988 pelaamisesta Japania eli C-sarjan voittajaa vastaan B-sarjan nelospaikalla. Kjell Larsson sai paljon kehuja vaikka tietyssä mielessä ja ennen kaikkea ilman Italian konttailua syvissä vesissä Ranskalla ei olisi ollut mitään asiaa vuoden 1988 olympialaisissa pelaamiseen. Myös Hollantikin tuntui ajoittain kovemmalta pelimaalta kuin Ranska turnauksen aikana ja siksi Ranska suhtautui ainakin alustavasti hyvin pelokkaasti Japania vastaan sillä Japanin nopeus tiedettiin hyväksi. Tanskaa vastaan Ranska olisi suhtautunut paljon leppoisammin koska Tanskan pelitapa perustui paljon enemmän fyysisempään pelaamiseen ja se olisi sitä vastaan myös mukavan hidaskin.

    Joka tapauksessa Larssonin osalta Ranskan nimellisen oloinen Jääkiekkoliitto antoi jatkosopimuksen ruotsalaiselle päävalmentajalle heti kun siinä tilanteessa vain pystyi ja ruotsalainen sen myös hyväksyi. Myöhempää uran taustaa vasten Larsson oikeastaan ivallisesti aivan vuoden 1992 Ranskan omia olympialaisiaan sivuamatta menestyi joukkueensa avulla parhaiten juuri tuolloin. Hieman paremmalla onnella ja etenkin Norjan ja Itävallan voittamalla Ranska olisi voinut olla jopa A-sarjassa vuonna 1989.

    Joka tapauksessa 4.4.1987 Ranska kirjoitti oman lukunsa kehittyvään nykypäiväiseen ranskalaiseen jääkiekkoon joka on noista vuosista parantunut huomattavasti ja joka nykyisin on jopa yllättävänkin hyvää ja jopa vielä aivan omin voiminkin sinällään! Tärkeänä tekijänä tosin siinä on ollut vasta aivan viime vuosina lopullisen oikean jääkiekkoliiton luominen sellaisenaan maahan. Ja ennen kaikkea pelkästään jääkiekkoon oikeasti työnään suhtautuvat valmentajien esimiehet.

    Tässä kuitenkin vuoden 1987 Jääkukot eli Ranskan maajoukkue:

    Maalivahdit: Patrick Foliot ja Charles Thillien

    Puolustajat: Christian Pouget, Paulin Bordeleau, Guy Dupuis, Denis Perez, Francois Ouimet, Stephane Botteri, Benoit Nicoud, Michel Leblanc ja Jean-Philippe Lemoine

    Hyökkääjät: Franck Pajonkowski, Derek Haas, Christophe Ville, Antoine Richer, Andre Peloffy, Patrick Daley, Peter Almasy, Alain Rioux, Stephane Lessard ja Laurent Lecomte

    Päävalmentaja: Kjell Larsson
     
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itävallalla oli vuonna 1987 monta uudistettua asiaa ja samalla myös paljon mielipahaa takanaan. Uutta oli Rudolf Rudi Killiaksen korvanneen Ludek Bukacin päävalmentaja-aikakaudella esittelemät taktiikat ja yleinen rohkaisevuus joka ikään kuin nopeutti Itävallan jääkiekollista pelaamista ja teknisyyttä paremmaksi kuin aikoihin. Huonompana puolena se kantoi mielipahaa siitä, että se ei pelannut omissa kotikisoissaan A-sarjassa. Itävalta vaati kovaan ääneen MM-kisojen laajennusta 10 joukkueen A-sarjaksi. Sen vaatimuksiin ei tuolloin suostuttu. Se olisi voinut pelata A-sarjassa kotikisaisäntänä, mutta vain näytösotteluita joista se kieltäytyi koska ei nähnyt siinä mitään hyötyä pelata merkityksettömiä otteluja.

    Myöhemmin suuremmat A-sarjan maat yrittivät muutaman tulevan vuoden ajan tarjota kisaisännille jotka eivät olleet todennäköisiä säilyäkseen A-sarjassa tätä mahdollisuutta, mutta myöhemmin myös tarjouksen saanut Sveitsikin kieltäytyi. Joka tapauksessa ne olivat tulevaisuuden asioita. Itävalta halusi vain vuoden 1987 B-sarjaan lähdettäessä sijoittua paremmin kuin edellisenä vuonna mihin hintaan hyvänsä.

    Olympiavuoden 1988 takia sitä kiinnosti myös se seikka, että nelospaikallakin karsijasta riippuen saattoi hyvinkin nousta mukaan olympialaisiin ja aivan kaiken mennessä kohdilleen kuten 1987 melkein meni niin sillä oli mahdollisuus pelaamalla voittaa jopa koko B-sarja ja nousta A-sarjaan ensi kerran pelaamalla sitten vuoden 1957 tai muutoin nousta tietenkin vielä kolmospaikallakin olympialaisiin suoraan.

    Helppoa tehtävä ei toki ollut, mutta kisoissa Itävallan luottamus kasvoi suuresti ja kaikkien isompien maiden ja niiden lisäksi Itävallankin tasollaan yllättänyt Norja töppäilivät myös kisojen aikana joten Itävalta ei ollut mahdollisine virheineen yksin joskin eniten helpotti ylivoimaisesti kisaisäntä Italian töppäilyt. Olympialaisista paras viime aikojen sijoitus oli ollut vuoden 1976 olympialaisten Sijoitussarjan kakkostila ja sitä myöten tullut olympialaisten kasipaikka. Parempiakin sijoja toki oli tullut kauan tätä aiemmin.

    Itävallan mahdollisuudet tuntuivat ratkaisevasti vaikeutuneen huomattavasti kun Brian Stankiewicz loukkaantui juuri ennen kisoja B-sarjassa, mutta pidätti itsellään oikeuden mennä maajoukkueen mukana mahdollisiin olympialaisiin Calgaryyn 1988 ja ehkä myös vuoden 1989 A-sarjaan mikäli joukkue sinne asti nousisi. Stankiewicz oli tuolloin 30 vuotta täyttänyt maalivahti. Lopulta kun Stankiewiczin myötä jäi yksi paikka tyhjäksi niin paljon kehutun Herbert Hohenbergerin sijaan maajoukkueeseen vuonna 1987 otettiin ylimääräinen maalivahti Michael Rudmann. Ylimääräisen puolustajan tai hyökkääjän sijaan. Andreas Salat otettiin muutoin maalivahdiksi Robert Mackin ohella turnaukseen.

    Itävalta aloitti turnauksensa hyvin 27.3.1987 turnauksen toisena päivänä voittamalla yllättävänkin selvästi passiivipeliä ja oikeastaan vasta kaikkea kokeilleen Ranskan maalein 6-5. Itävalta oli menettää pelinsä pienten vaikeuksien takia, mutta onnistui voittamaan. Se oli hyvä alku, mutta silti Ludek Bukac oli erittäin maltillinen asioista. 29.3.1987 Itävalta voitti seuraavaksi Kiinan maalein 11-3 ja vahvisti entisestään asemiaan olympiamatkan kannalta jos ei sitten minkään muunkaan suhteen.

    Hollantia vastaan Itävalta 30.3.1987 oli pitkään tappioasemassa tai vain tasapeliasemassa kun yllättäen Lou Vairon taktiikkamuutokset aiheuttivat sekaannusta ja sen Itävalta hyödynsi voittamalla sen maalein 6-4. 1.4.1987 tuli ensimmäinen tappio turnauksessa Norjalle joka vei käytännössä A-sarjan paikan, mutta olympiapaikassa Itävalta pysyi silti kiinni luvuin 3-5. Pitkälti heikko toinen erä esti sitä voittamasta. Vuoden 1987 suurimpia jääkiekollisia voittoja Itävallalle oli voittaa yleensä voittamattoman tuntuinen Sininen Kone eli Italia maalein 4-1 ja jopa vieläkin 2.4.1987 Itävalta tuntui olevan menossa A-sarjaan vaikka sen toki olisi pitänyt pakkovoitto ottaa niin Puolasta kuin DDR:stä eli Itä-Saksasta.

    Puolalle Itävalta hävisi taistellen 4-6 vaikkakin Ludek Bukac piti melkoisen moraalisaarnan pelaajille 4.4.1987 pelatun ottelun jälkeen sillä Itävalta oli johtanut ensimmäisessä erässä Puolaa jopa 4-1! Joka tapauksessa Itävalta riemuitsi valtavasti A-sarjan yllätyspaikan menemisestä huolimatta vuodeksi 1989 kun Itävalta voitti Itä-Saksan lopulta kisojen päätöspäivänä koko B-sarjan toiseksi viimeisessä ottelussa yleensäkin sen maalein 7-3. Itävalta oli kolmas B-sarjassa ja sai olympiamatkansa vuodeksi 1988 Calgaryyn.

    Verrattuna Rudolf Rudi Killiaksen viime kauden 1986 lopun masentavaan linjaan Itävalta oli vuonna 1987 pirteämpi kuin aikoihin muutenkin joskin sitä parempien maiden ajoittainen konttailu myös väistämättä auttoi sitä omissa tavoitteissaan. Joka tapauksessa Bukac sai välittömän jatkosopimuksen Itävallan Jääkiekkoliitolta ja sen hän myös hyväksyi. Bukacin myötä Itävallalla oli syytä uskoa valoisaan tulevaisuuteen ja se toivoi nousevansa kenties jo vuodeksi 1990 silloin A-sarjaan voittamalla B-sarjan tai olemalla edes lähellä sen voittoa vuonna 1989. Lähellä se oli ollut jo vuonna 1987.

    Toisaalta pieneksi harmiksi aina jäi se seikka, että se ei pelannut A-sarjan omissa kotikisoissaan. Vuoden 1987 A-sarjaa mietittäessä Itävalta olisi toki pelannut sarjapaikastaan, mutta Bukacin peliotteet ja pelityyli näyttivät joukkueen osalta tuovan sille paljonkin hyvää ja aivan mahdotonta ei olisi ollut jonkun muunkin maan kuin Sveitsin voittaminen, mutta keskisuuria tai suuriakin ihmeitä piti tapahtua mikäli se olisi vaikka Länsi-Saksaa paremman joukkueen voittanut kisoissa. Tietenkin täysmasentunut Suomi ja Yhdysvallat olisivat ehkä umpisurkeana pelipäivänä voinut saada tasapelin aikaan, mutta voitto niistä olisi ollut Itävallalle kuin maailmanmestaruus.

    Itävallan oma maailmanmestaruus tavallaan oli vuoden 1988 Calgaryyn pääseminen ja tavallaan eräänlainen vakuutus paremmille maille vuoden 1987 B-sarjan kolmas sija oli myös kuulumisesta jääkiekkomaailmaan. Myös Yleisradion ottelulähetyksissä Itävalta oli käytännössä Itä-Saksan, Italian, Norjan ja Puolan ohella ainoa mainittu maa ottelulähetyksissä ja Itävalta lähinnä kisaisännyytensä takia sai vähän enemmän mainintoja Norjan ja Puolan ohella siinä missä Itä-Saksa ja Italia mainittiin vain hyvin ohimennen joskin vuoden 1990 Sveitsiin verrattuna mihinkään B-sarjan maahan ei kisoissa erityisemmin palattu kiekollisista asioista puhuttaessa paljoa muutenkaan. Toki ei vuoden 1990 Sveitsinkään kisoissa mitenkään hirvittävän paljoa enempää valotettu B-maiden tilanteita käytännössä Juhani Tammisen Sveitsin asioita huomioimatta.

    Tässä kuitenkin Itävallan maajoukkue vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Robert Mack, Andreas Salat ja Michael Rudmann

    Puolustajat: Konrad Dorn, Robin Sadler, Bernard Berni Hutz, Johann Fritz, Gert Kompain, Johann Sulzer ja Giuseppe Mion

    Hyökkääjät: Edward Lebler, Thomas Cijan, Rudolf König, Werner Kerth, Herbert Pöck, Günther Koren, Richard Grenier, Kurt Harand, Kelvin Greenbank, Helmut Petrik, Brian Hill, Gerhard Puschnik ja Friedrich Ganster

    Päävalmentaja: Ludek Bukac
     
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Norjan nousu vuonna 1987 takaisin B-sarjaan C-sarjan vuoden 1986 hallitsevana voittajana ei yllättänyt ketään, mutta sen sijaan Norja itse yllätti oikeastaan kaikki B-sarjassa omista kyvyistään. Siihen oli ratkaisevasti vaikuttanut Norjan oma jääkiekon organisaation uudistus ja sen myötä mitään erityisen vanhaa joukkueessa ei tietenkään monia pelaajia ja päävalmentajaa Lennart Lenny 'Lennu' Åhlbergiä lukuun ottamatta enää ollut. Uusi varapäävalmentaja oli Tore Jobs, uusi toimitusjohtaja, joukkuekoordinaattori ja joukkueenjohtaja oli Sven Mollekleiv, uusi kuntovalmentaja oli Jan Krookas ja uusi materiaalivastaava oli Per Simensen.

    Pelillisellä saralla ennen turnausta Norjan arvioitiin vain pitävän sarjapaikastaan kiinni eikä uhkaavan muita B-sarjan kermamaita. Se oli mitä karmein väärä luulo. Jääkarhujen joukkueella oli paljon potentiaalia kisoissaan mukana ja sen se myös käytti ja etenkin kaikkien vastustajiensa muut virheet turnauksessa. Jääkarhujen kokoonpano oli vaikuttava joskin nuorten maajoukkueesta eli Jääkarhunpennuista olisi voinut mukaan ottaa ainakin pari-kolme pelaajaa.

    Jääkarhunpennuista herrat nimeltä Morten Finstad, Roger Dahl ja Knut Walbye saivat Jääkarhunpennutkin eli alle 20-vuotiaidenkin maajoukkueen melkein A-sarjaan omaan ikäluokan kisoihin mukaan ja lisäksi herrat pelasivat tuohon aikaan myös B-Jääkarhuissa eli Norjan B-maajoukkueessa silloin kuin pelejä vain oli.

    Ranskassa pelatuissa Nuorten MM-kisojen B-sarjassa Norjaa parempi oli vain oma ikäluokkansa Länsi-Saksan joukkue joka myös pursusi tähtiä joista osa pelasi myös A-sarjan aikuistenkin MM-joukkueessa sen harjoitusleireillä myöskin vuonna 1987. Valitettavasti Åhlberg ei kelpuuttanut heitä mukaansa mikä oli virhe. Samalla Björn Skaare jäi pois Jääkarhujen aikuisten riveistä. Mikä tietenkin harmitti paljon joukkuetta. Norja kuitenkin yllätti kaikki pelaamalla tasapelin Ranskan kanssa 26.3.1987 heti B-sarjan MM-kisojen avausottelussa Italiassa maalein 5-5. 28.3.1987 Norja voitti Itä-Saksan omassa pelissään maalein 6-2 jonka jälkeen Norja voitti kaikki jäljellä olevat pelinsä turnauksessa heti seuraavaksi 29.3.1987 ollutta pelipäivän avausta Puola-ottelua lukuun ottamatta.

    Puolalle Norja hävisi kohtalokkaasti B-sarjan voittotaistelusta puhuen tuolloin vielä varsin merkityksettömän oloisesti maalein 1-5 oteltuaan hienosti 40 ensimmäistä minuuttia sitä vastaan ja jopa Puolakin joutui yllättäen käyttämään kaikkensa voittaakseen sillä viimeisessä erässä etenkin alkumetreillä pitkän taistelun jälkeen Puola sai vasta 1-2 maalin ja lopulta vasta ottelun viimeinen 10 minuuttia siivittivät sen voittoon siitä.

    Norja voitti 31.3.1987 Kiinan maalein 4-2 erittäinkin heikosta ensimmäisestä erästä huolimatta. Jossain määrin turnauksessa korostui myös Norjan oma jäähyalttius ja ajoittainkin heikko ylivoimapelaaminen, mutta silti Norja sai kehuja kautta linjan pelipäivän avausottelun jälkeen. 1.4.1987 Norja voitti Itävallan hienolla nousulla voittoon 5-3 siitä pelipäivän viimeisenä otteluna pelatussa pelissä. 3.4.1987 Se voitti alkuun vaikean Hollannin lopulta maalein 7-4 pelipäivän viimeisessä pelissä ja lopulta voitti 4.4.1987 masentuneen kisaisännän itsensä eli Italian maalein 5-4. Siten arkkivihollisuus Sinisen Koneen ja Jääkarhujen kesken oli kiveen valettu ja tulisi seuraamaan kiihkeänä muutaman vuoden ajan aina kun maat vain pelaisivat keskenään. Sen pelipäivän viimeisen ottelun jälkeen Norjalla oli sähköiset tunnelmat edessään.

    Puolan voittaessa 5.4.1987 se jäisi A-sarjapaikastaan vuodeksi 1989 ulos, tasapelissä laskettaisiin maalieroja jolloin Norja joko jäisi B-sarjaan tai nousisi A-sarjaan ja Puolan hävitessä Norja nousisi A-sarjaan vuodeksi 1989 mikä olisi ollut hienoin asia Norjan jääkiekolle sitten vuoden 1965. Silloin se oli viimeksi pelannut A-sarjassa. Norja ei itse voinut vaikuttaa pelitilanteisiin koska sen pelit päättyivät Italiaa vastaan pelattuun otteluun.

    Lopulta Norjan harmiksi Puola voitti pelissään ja koko vuoden 1989 B-sarjan MM-kisojen viimeisessä ottelussa ylipäänsä Italian ja Norja jäi harmittavasti ulos A-sarjasta vuoden 1989 kisojen osalta. Toisaalta nurinkurisesti hyvä niin koska muutoin vuoden 1989 B-sarjan MM-kisoille olisi pitänyt etsiä toinen kisaisäntä niitä pitämään. Jääkarhut saivat kuitenkin edellisvuoteen nähden myös Norjan lehdistössäkin suurta suitsutusta ja jääkiekko näytti kehittyvän maassa hurjaa vauhtia.

    Myös vuosien 1987-1990 välisenä aikana Norja sai kuulla myös saaneensa Lillehammerin Talviolympialaiset itselleen mikä tuntui myös sen jääkiekkokehityksessä tuolloin tärkeältä. Ja Norja pääsi kunnon lohdutuspalkinnoksi sentään Calgaryn Olympialaisiin vuodeksi 1988.

    Jääkarhujen vuoden 1987 miehistön laitan tähän seuraavaksi, mutta sitä ennen Norjan osalta voitiin sanoa miehistön todella yllättäneen ja ehkä vähän muutenkin ylittäneen taitonsa joskin Norjalla olisi oletetummalla suoritustasollakin ollut silti ainakin olympialaisten karsintapaikkaan B-sarjan nelospaikalla rahkeita muutenkin vaikka jopa senkin ajateltiin ennen kisoja olleen Norjan maksimisuoritus.

    Tässä kuitenkin Jääkarhut vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Jim Marthinsen ja Frank Strömnes

    Puolustajat: Åge Ellingsen, Jon Magne Karlstad, Tor Helge Eikeland, Truls Kristiansen, Kim Sögaard, Jörn Andersen, Öivind Lösåmoen, Morgan Andersen ja Petter Salsten

    Hyökkääjät: Örjan Lövdal, Sigurd Thinn, Stephen Foyn, Erik Kristiansen, Arne Bilkvam, Rune Gulliksen, Roy Johansen, Frank Vestreng, Björn Freddy Bekkerud ja Petter Thoresen

    Päävalmentaja: Lennart Åhlberg

    Varapäävalmentaja: Tore Jobs

    Toimitusjohtaja, Joukkuekoordinaattori ja Joukkueenjohtaja: Sven Mollekleiv

    Kuntovalmentaja: Jan Krookas

    Materiaalivastaava: Per Simensen
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Puolalla oli vuonna 1987 jälleen B-sarjaan pudonneena maana suora tavoite. Voittaa ja nousta niin A-sarjaan vuodeksi 1989 kuin myös päästä Calgaryn Talviolympialaisiin vuodeksi 1988. Puola valmistautui turnaukseen B-sarjassa Italian Canazeissa varsin luottavaisesti. Mikäli se kuitenkin jostakin erittäin harmittavasta syystä menettäisi sarjanousunsa niin silti miniminä se halusi päästä vuoden 1988 Calgary Talviolympialaisiin. Toisella tai kolmannella sijalla nelospaikan karsinnan ohella sen pystyi saavuttamaan.

    Mahdolliset maat Puolan edellä olisivat olleet pitkälti vain Italia tai sitten Itä-Saksa Puolan omalla mittakaavalla tuolloin ja nekin vain mikäli kaikki osuisi kohdalle. Ranskan, Itävallan tai Norjan mahdollisuuksiin Puola ei uskonut joskin joutui perumaan oikeastaan jo oman ottelunsa, mutta varsinkin turnauksen jälkeen sanansa Norjan heikoista taidoista jääkiekossa.

    Se kohtasi 27.3.1987 Kiinan B-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 toisena pelipäivänä sen omassa ensimmäisessä ja pelipäivän toisessa ottelussa jonka se voitti 14-0 suorin luvuin jotka olisivat voineet olla isommatkin. Lisäksi Puola sai lopulta koko sarjanousun kannalta arvokkaimman voittonsa hieman yllättävästä vastuksesta silloin eli Norjasta maalein 5-1. 29.3.1987 pelipäivän avauspelinä pelatun Norja-ottelun jälkeen Puola oli vaikeuttaa sarjanousutaivaltaan Itä-Saksalle eli DDR:lle häviämällä luvuin 1-2 sille pelipäivän viimeisessä ottelussa 30.3.1987.

    Puola voitti kuitenkin Ranskan 1.4.1987 maalein 6-2 pelipäivän avauspelinä pelatussa ottelussa. Puola voitti 2.4.1987 avauspelinä pelipäivän osalta pelatussa ottelussa Hollannin maalein 3-0. Se oli oikeastaan Puolan turnauksen kokolailla heikoin muu peli heti tappioon päättyneen Itä-Saksan pelin jälkeen.

    4.4.1987 se tosin oli hävitä eräässä vaiheessa ottelua myös tasoaan A-sarjan kisaturnauksen menetyksen myötä nostaneelle Itävallalle jonka se lopulta voitti maalein 6-4. Puolan tilanne koko B-sarjan viimeistä ottelua vuonna 1987 yleensäkin ja myös viimeisen pelipäivän 5.4.1987 viimeistä ottelua varten Italiaa vastaan olivat hyvin selvät. Alun perin koko sarjan nousukamppailun alustavasti ratkaissut oli muuttunut käänteisesti myös niinikään nousukamppailupeliksi. Tosin ei Italiaa vaan Norjaa vastaan.

    Muut sarjanousuehdokkaat Ranska, DDR, Itävalta ja Norja olivat pelanneet jo kaikki ottelunsa. Ranska ja Norja jo edeltävänä päivänä. Siten Puolan oli voitettava Italia tai vaihtoehtoisesti pelata tasapeli jolloin maalieroilla ratkaistaisiin voittaja B-sarjassa ja nousija A-sarjaan vuodeksi 1989. Puolan hävitessä Norja nousisi A-sarjaan. Italia ei jaksanut enää nöyryyttävää kotiturnaustaan ja lopulta Puola voitti maalein 4-2 Italian ja nousi monien vaikeiden ja ennen kaikkea jännitystä täynnä olleen turnauksen jälkeen niin Calgaryn Talviolympialaisiin vuodeksi 1988 kuin myös A-sarjaan vuodeksi 1989.

    Valitettavasti Puolan tason tippuminen jääkiekossa alkoi pian näkyä ja samalla se A-sarjassakin oli pelannut useimmiten lähinnä sarjapaikastaan vaikka ajoittain huikeitakin otteluita Puola oli A-sarjassa pelannut. Etenkin vuosina 1972-1982 ulottuneella aikajanalla ja vielä 1986 edellisenä vuonna se oli usein taistellut ja uusimpana huikeana voittonaan voittanut vuoden 1986 A-sarjan MM-turnauksessa Tsekkoslovakian. Parhaimpana voittona tietysti oli vuoden 1976 Neuvostoliiton voittaminen omissa MM-kisoissaan.

    Joka tapauksessa tässä kuitenkin Puolan maajoukkue vuodelta 1987:

    Maalivahdit: Franciszek Kukla ja Andrzej Hanisz

    Puolustajat: Henryk Henkka Gruth, Andrzej Kadziolka, Zbigniew Bryjak, Andrzej Swiatek, Robert Szopinski, Witold Pulka, Jerzy Matras ja Marek Cholewa

    Hyökkääjät: Jan Stopczyk, Piotr Peter Kwasigroch, Jerzy Christ, Janusz Adamiec, Piotr Zdunek, Jaroslaw Morawiecki, Marek Stebnicki, Krystian Sikorski, Krzystof Podsiadlo, Roman Steblecki, Ireneusz Pacula ja Jacek Szopinski

    Päävalmentaja: Leszek Lejczyk
     
  11. Viltsu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Lainaus:
    Aluksi näin tehtiin, mutta turnauksen edetessä ketjut vaihtelivat. Oikeastaan vain ykkönen, Kurkinen-Järvelä-Torkki pysyi yhdessä koko turnauksen ajan. Senttereitähän Suomella riitti: Järvelä, Jalo, Jalonen, Ruuttu ja Ojanen. Voi kai tuohon laskea vielä Jukka Seponkin joukkoon. Kari Jalonen taisi joissain peleissä pelata laidassa, nin ainakin muistelen.
     
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Hieman ennen A-sarjan 1987 käsittelyn alkamista laitan tähän kuitenkin hieman videomateriaalia vuoden 1987 C-sarjan MM-kisoista Tanskasta. Seuraava video on torstaina 26.3.1987 pelatusta Kööpenhaminan Kalinan iltaottelusta eli kyseessä on Tanskan 8-2 voittoon päättynyt ottelu Romaniasta.

    Nauttikaa!

    Ishockey Landskamp DK-RUM 1987 - YouTube
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitan vielä toisen videon vuoden 1987 C-sarjan MM-kisoista Tanskasta. Seuraava video on lauantaina 28.3.1987 pelatusta Kööpenhaminan Kalinan iltaottelusta eli kyseessä on Tanskan 10-3 voittoon päättynyt ottelu Bulgariasta. Ottelu nähtiin aikanaan televisioituna lähetyksenä Tanskan TV Sydillä eli Tanskan yhdellä monista paikallisista televisiokanavista jotka toimivat tuolloin yhtenäisen ja lyhytikäisen TV Sydin eli pääyhtiön alaisuudessa kun aiemmin se oli toiminut DR:n ja vuodesta 1988 lähtien Tanskan TV2:n osana. Joukkueessa Bulgarian osalta näyttäisi olleen ainakin Mihailovin veljekset Konstantin ja Boris maajoukkuekapteenin ominaisuudessa ja Ivailo Assenov tai toisinaan Ivailo Asenovin nimellä tunnettu mies ja mukana on muitakin melko tuttuja nimiä.

    Nauttikaa videosta!

    Ishockey Landskamp DK BUL 1987 - YouTube
     
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    A-sarjaan ja vuoden 1987 Itävaltaan mentäessä tunteet olivat kuumia varsinkin kisaformaatin ja ennen kaikkea kisaisännän pelaamattomuuden johdosta, mutta kovin pitkään eivät isommat maat jaksaneet vielä tuolloin huolehtia niistä vaan huomattavasti vasta turnauksen jälkeen alettiin kantaa monista asioista huolta. Aikaisemmin tosiaankin mainitsin vain Suomen asioita kaikkein negatiivisimmasta näkökulmasta vaikkakin toki Suomella oli monta syytä olla toiveikas ja positiivinenkin koko jääkiekkovuonna 1987 koska Suomi saavutti Neuvostoliiton ja Kanadan hylkäyksen ja jopa B-sarjan lähettämisen uhkailun myötä MM-kultaa ja maailmanmestaruuden joskin toki kabinettipelin arvo loi oman leimansa siihen.

    Toisaalta taas Suomen Nuorten Maajoukkueilla oltiin menestytty aikuisiin verrattuna huomattavasti paremmin ja mitaleita oltiin saatu jo useita siinä missä aikuisten mitaleita ei vielä ollut tai ne olivat EM-mitaleja. Iloa riitti ja ennen kaikkea toki Suomen jääkiekko taas kehittyi eteenpäin mistä tulee pian asiaa enemmänkin.

    Tuleva Tapaus Sikora aiheutti myös Suomelle ja Ruotsille tapauksen kestäessä viimeisen teoreettisen lähtövaaran myös B-sarjaan ja tietenkin sanktioiden, molempien joukkueiden ehdottoman uhman ja yleensäkin IIHF:n herrojen mielestä sen arvovaltaa vastaan kapinoinnin takia tapauksen aikana huonoimmillaan jopa vuodeksi 1989 C-sarjaan pudottamisen ja viiden vuoden ehdottoman osallistumiskiellon A-sarjatasolle tapauksesta pelillisen aikajakson langetettavuudesta riippuen vuosien 1987-1992 tai mahdollisesti aina vuosien 1989-1994 väliselle aikajaksolle saakka ja myös olympiamatkan peruuttamisella Calgaryyn 1988 uhattiin tapauksen aikana ja tunnelmat olivat räjähdysherkät.

    Lopulta varsinkin Suomella oli pitkään vaikeuksia ja Ruotsinkin mahdollisesti Suomen tapaan protestoidessa omista syistään kaikkiin muihin syihin nähden jo tarpeettomalla tavalla ja varsinkin lähtemällä kisoista kesken kaiken pois se automaattisesti erillisen tapauksen hyväksymisenkin jälkeen olisi pudonnut B-sarjaan vuodeksi 1989. Olympiapaikkansa joukkueet olisivat saaneet silti pitää.

    Suomelle vetäytyminen olisi vain ollut kerta kaikkiaan vaan uskomaton periaatekysymys Ruotsin tapaan omista syistään. Lopulta mitään vakavampaa ei tullut ja loppupelissä se oli vain hyvä asia sillä ehkä jo B-sarjaan arvoputoaminen, mutta varsinkin yleinen C-sarjaan joutuminen kabinettirangaistuksella olisi ollut tuhoavaa suomalaiselle jääkiekolle ainakin arvopelillisesti. Samoin tietysti ruotsalaiselle jääkiekolle.

    Etenkin kun B-sarjaan olisi voinut ja pitikin nousta, mutta B-sarjasta ei olisi minään kieltovuonna päässyt pahimman rangaistuksen aikana mitenkään A-sarjaan. Vuonna 1989 taas tapauksen kestäessä välillä vain toisen eli Ruotsin tai Suomen ja välillä molempien eli Ruotsin ja Suomen joutuessa B-sarjaan olisi kieltämättä ollut erikoista nähdä melkoisen katkera taistelu noususta ja häviäjä olisi jäänyt B-sarjaan vielä vuodeksi 1990... Toki mikäli teoreettisesti vaikka Suomi olisi pitänyt päänsä ja lähtenyt itsepäisyyttään B-sarjaan vuodeksi 1989 niin toki Norja olisi voitettu.

    Vuoden 1987 Nuorten MM-kisojen aikana Sveitsi putosi Nuorten MM-kisojen B-sarjaan pelillisesti ja mikäli Neuvostoliitto tai Kanada olisi pudotettu niin sittemmin oikean pelilisesti noussut Länsi-Saksa kuin myös Norja olisi ottanut niiden paikan A-sarjassa ja mikäli Sveitsikin olisi välttämättä kuitenkin haluttu pudottaa B-sarjaan niin vielä Japanikin olisi tullut mukaan Nuorten MM-kisojen A-sarjaan. Nuorten B-sarjan MM-kisat pelattiin Ranskan Rouenissa vuonna 1987. Tosin Kanadaa ja Neuvostoliittoa vasta uhattiin pudottaa B-sarjaan mikäli tapaus Piestanyn nyrkkitappeluillan tavalla toistuisi ns. Koskaan uudelleen.
     
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jotta myöhemmin ei kuluisi liikaa aikaa kuluisi ja asiaa Suomen ja Ruotsin osalta Tapaus Sikoraa käsiteltäessä niin Tapaus Sikoran aikana Suomen ja Ruotsin itsepäisyys olisi voinut vaikuttaa hyvinkin ainutlaatuisella tavalla koko jääkiekon MM-kisojen maailmanlistaan ja sijoitustaulukkoon tai tuleviin sarjoihin vuoden 1987 asetuksella siinä vaiheessa. Se olisi aiheuttanut lukuisia B-sarjan tai C-sarjan taulukoiden muutoksia vaikkakin melko todennäköisesti Sveitsin sarjapaikka tämän yllättävän sarjasta diskaamisen aikana olisi muuttunut melkoisesti.

    Tällaiselta tilanne jääkiekon MM-kartalla olisi näyttänyt ainakin nimellisesti toteutuneessa historiassa pahimmillaan:

    Suomi ja Ruotsi: Vuoden 1989 C-sarjassa heillä olisi ollut toteutuneessa historiassa kohdattavina joko yksinään tai yhdessä Australiassa pelatuissa C-sarjan MM-kisoissa vastassa ainakin Jugoslavia, Unkari, Pohjois-Korea, Etelä-Korea ja Australia. Mahdollisesti myös Hollanti ja Kiina mikäli IIHF:n herrat olisivat poikkeuksellisesti muodostaneet erilliset sarjat.

    Hollanti ja Kiina olisivat saattaneet tapauksen aikana myös säilyä B-sarjassa yllättävien putoamisten takia. Vaihtoehtoisesti D-sarjasta olisi nostettu tilalle yksi tai toinenkin maa eli Uusi-Seelanti ja ehkä Romaniakin olisi saatu takaisin C-sarjaan saadakseen 8:n maan tai 10:n maan kilpailut. B-sarjasta A-sarjaan olisi noussut Puola ja Norja. Mahdollisesti myös Itävalta Sveitsin pudotessa muutoin B-sarjaan. Kisat olisi mahdollisesti pidetty Suomessa tai Ruotsissakin C-sarjan MM-kisojen osalta.

    Calgaryn olympiamatkan 1988 tullessa diskatuksi ja sen peruuntuessa kaksi lisäpaikkaa olisi auennut kisoihin jolloin lähtökohtaisesti suoraan olympialaisiin olisivat nousseet Puola, Norja, Itävalta ja Ranska suoraan ja DDR olisi saanut pelata ainakin karsintapaikkaa tai nousta sekin suoraan tai vaihtoehtoisesti kieltäytyä olympiapaikasta.

    Muutoin karsintapaikkaan olisi päässyt Italia tai oikein hyvässä tapauksessa Italia olisi noussut myös suoraan ja paikasta C-sarjan voittajaa Japania vastaan olisi karsinut Hollanti. Suomen ja Ruotsin ollessa sidottuja joko yksinään tai yhdessä voittotaisteluun ja historian mennessä muutoin samalla tavalla osallistumiskiellon takia A-sarjaan vuoden 1990 B-sarja ja oletetussa tappiossa Suomen tai Ruotsin yhteistaistelussa tilanne olisi näyttänyt tältä:

    1990 Suomi/Ruotsi parivaljakon voittaja B-sarjassa: Suomi/Ruotsi olisi kohdannut yksinään Ranskassa pelatuissa B-sarjan MM-kisoissa seuraavat maat eli Sveitsi, Italia, Itävalta, Ranska, Itä-Saksa, Puola, Japani ja Hollanti olisivat tulleet vastaan ja niistä tietenkin yksi olisi ollut mahdollisesti muuallakin.

    1990 Suomi/Ruotsi parivaljakon häviäjä C-sarjassa: Suomi/Ruotsi olisi kohdannut yksinään Unkarissa pelatuissa C-sarjan MM-kisoissa seuraavat maat eli Jugoslavia, Tanska, Kiina, Romania, Pohjois-Korea, Bulgaria, Unkari, Belgia ja Etelä-Korea olisi tullut niitä vastaan ja noin 1-2 maata niitä vähemmän mahdollisesti sarjatilanteiden johdosta muutenkin.

    Yksinään joutuessaan tilanne olisi ollut Suomen ja Ruotsin osalta oletettavasti jääkiekkohistoriansa huonoimpana vaihtoehtohistorianakin hyvä, mutta ne olisivat joutuneet turhautuneena odottamaan A-sarjaan osallistumiskieltonsa päättymistä tai pelaamaan toki täysillä ilman mitään merkitystä ennen vuotta 1992 tai vuotta 1994 milloin kielto viimeistään päättyisi.

    Kaikkiaan sitä ei aivan alkua huomioimatta joukkueessa missään tapauksessa rangaistuksen järkyttävän kovuuden takia haluttu kokeilla ja myöhemmin rangaistukset lievenivät paljon tapauksen edistyessä muutoin. Mahdollisesti myös pahimman rangaistuksen aikana tai sen lieventyessä olisi jouduttu vain B-sarjaan vuodeksi 1989.

    Silti Suomi ja Ruotsi kukin omista syistään yksin ja jopa yhdessä oli lähteä pois Itävallasta kotiin Suomeen tai Ruotsiin pitkälti vielä tapauksen protestin hyväksymisenkin jälkeen puhtaasti periaatteellisista syistä. Tältä tilanne olisi näyttänyt nimellisen, tapahtuneen historian ja lievimmän rangaistuksen mukaan vuonna 1989 jääkiekon MM-kartalla:

    Suomi ja Ruotsi: Vuoden 1987 MM-sarjan Tapaus Sikoran vastaan kapinoiminen erillisesti hyväksymisen jälkeen olisi tuonut näille joukkueille tai joukkueelle pudotuksen B-sarjaan vuodeksi 1989. Calgaryn Talviolympialaisiin 1988 ei olisi lievimmän rangaistuksen mukaan tullut peruutusta.

    Suomi ja Ruotsi kun olivat saaneet valmennusjohdon avulla neuvoteltua edullisen sopimuksen edes niihin itselleen. Talviolympialaisiin olisivat päässeet 1988 Puola, Norja ja Itävalta suoraan ja Ranska karsimalla Japania vastaan.

    B-sarjaa Suomen ja Ruotsin pudotessa Sveitsin sarjapaikka olisi säilynyt vuodeksi 1989 ja B-sarjasta olisivat nousseet Puola ja Norja. Sveitsikin olisi saatettu tiputtaa, mutta todennäköisesti ainakaan lievemmästä päästä tehtävän rangaistuksen mukaan ei koska se olisi luonut sekoittavan tilanteen ja 9 maan B-sarjan jolloin mukaan olisi A-sarjaan pitänyt ottaa Itävaltakin. Joka tapauksessa tältä olisi näyttänyt vuoden 1989 B-sarjan MM-kisat Norjassa tai muussa isäntämaassa vähintään ennen oletettua Suomen ja Ruotsin välistä katkeraa voittotaistelua:

    Vuoden 1989 B-sarjan MM-kisojen osallistujat: Suomi, Ruotsi, Italia, Ranska, Itä-Saksa, Itävalta, Japani ja Tanska+ mahdollisesti joka tapauksessa Sveitsi Itävallan poistuessa vahvuudesta. Myös uusi B-sarjan isäntämaa olisi kuulunut joukkoon. Uusi kisaisäntä olisi täytynyt etsiä ja Ruotsissa tai Suomessa kisat olisi voitu hyvinkin järjestää. Etenkin kun uusi Globenkin oli Ruotsissa juuri tullut.

    Muutoin osallistujat vuoden 1989 osalta olisivat näyttäneet tältä: Suomi/Ruotsi, Norja, Italia, Ranska, Sveitsi, Itä-Saksa, Itävalta, Japani ja Tanska. Mahdollisesti sarja olisi ollut laajempikin Suomen ja Ruotsin tullessa mukaan B-sarjaan.

    Suomen ja Ruotsin pelatessa keskenään voittaja olisi mennyt jo vuoden 1990 A-sarjaan ja häviäjä jäämään B-sarjaan. Siinä tapauksessa toteutuneessa historiassa Ranskassa pelatut vuoden 1990 B-sarjan MM-kisat olisivat näyttäneet tältä: Suomi tai Ruotsi olisi kohdannut vähintään Sveitsin, Italian, Itävallan, Ranskan, Itä-Saksan, Puolan, Japanin ja Hollannin ja Suom-Ruotsi-ottelun hävinnyt joukkue olisi kyllä voittanut ne ja palanut vuoden 1991 A-sarjaan.

    Lopulta Suomenkin tikahtuessa kiukkuunsa sen valmennusjohto päätti suomalaisen jääkiekon edun ja maineen nimissä vahvoista periaatesyistä piittaamatta hyväksyä Tapaus Sikoran muuttuneenkin päätöksen myötä ja säilyä A-sarjassa jatkossakin. Samoin oli aiemmin tehnyt myös Ruotsi saatuaan päätökset läpi mitä se halusikin. Mikäli ei olisi saanut niin todennäköisesti kuitenkin se olisi tehnyt samoin kuin Suomi sillä jo pelkkä lievinkin rangaistus olisi ollut vähintäänkin vahingollinen maajoukkueen maineelle.

    Joskin toki B-sarjasta olisi voinut nousta takaisin lievimmän rangaistuksen aikana ja etenkin Suomella B-sarjan mahdollisuus oli ollut olemassa vielä muutamia vuosia aiemmin tai noin 10 vuotta tai vähän siitä yli aiemmin ennen Tapaus Sikoraa pahankin kerran liian lähellä ja tuolloin pelaamalla. Ja Ruotsilla taas olisi ollut melkoinen erikoisuus pelata B-sarjassa. Toki mahdollinenkin sekin oli. Siten Suomi jätti pienemmät kiekkomaat voitettavaksi vain Sisu Teamille tai Kehitysjoukkueelle siinä missä Ruotsikin teki samoin niille Vikingarnalla tai Team Sverigellä.
     
  16. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kieltämättä myös noissa huonoimmissa vaihtoehdoissa jumittuessaan A-sarjan osallistumiskiellon vuoksi vuosikaudeksi ensin C-sarjaan ja sittemmin vuosikausiksi B-sarjaan Suomi ja Ruotsi olisivat saattaneet käyttää normaalien MM-joukkueidensa sijaan varsinkin B-sarjassa ollessaan vaikka Sisu Teamia tai Vikingarnaa ja joinakin vuosina joidenkin B-sarjan maiden MM-miehistöjen tason ollessa huonompi jopa Kehitysjoukkuetta tai Team Sverigeä eli C-maajoukkueitaan. Koska joissakin muissa kuin MM-turnauksissaan Suomi ja Ruotsi olivat ennenkin jopa kovatasoistenkin turnausten ollessa kyseessä käyttäneet omia B-maajoukkueitaan.
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Sveitsillä vuosi 1987 edusti ensimmäistä kertaa 15 vuoteen siten vuoden 1972 pelaamista jääkiekon A-sarjassa. Se oli ollut hyvin lähellä nousta jo vuodeksi 1986 A-sarjaan, mutta tuolloin Ijs-Oranje eli Hollanti uskomattoman ennalta arvaamattomasti voitti sen hyvin nolosti maalein 2-6 vuonna 1985 Sveitsin omissa B-sarjan kotikisoissaan jättäen sen lopulta B-sarjaan ja vuonna 1986 se oli noussut myöskin tiettyjen vaikeuksien kautta lopulta hyvinkin selvästi A-sarjaan vuodeksi 1987 kuten pitikin B-sarjan voittamalla. Se oli myös hävinnyt ennen tuloaan A-sarjaan vain yhden pelin B-sarjassa vuonna 1986 ja silloinkin lopulta täysin merkityksettömän ottelun Itä-Saksaa vastaan.

    Ivallisesti Itävallan poissa ollessa se oli tavallaan maan kiekollisen tason mittapuu ja korvikemaa kisaisännän puuttuessa. Sveitsi suhtautui kisojen alkuvaiheessa vieläkin nihkeän kiinnostuneena 10 maan A-sarjan laajenemiseen, mutta aloitti heti tippuessaan B-sarjaan itsekin vaatimukset 10 maan A-sarjasta. Huomattavasti enemmän sitä kiinnosti kisaisäntämaan automaattinen pelioikeus omissa kisoissaan sillä ennen Itävallan 1987 MM-kisoja oli ollut monia kisoja joissa isäntämaa ei ollut mukana omissa kisoissaan, mutta silloin sitä ei ollut juurikaan huomioitu.

    Sveitsi suhtautui Itävaltaa tukevasti melko kielteisesti ilman erillisiä muita ennakkoehtoja myös kisaisäntämaan pelaamiseen omissa kisoissaan sääntöjen säilyessä ennallaan ulkopuoliseen näytöspelaamiseen jossa sen pelaamia pelejä ei olisi huomioitu lopputulokseen eli toisin sanoen Itävallan pelaamiseen vuoden 1987 omissa kotikisoissaan ulkopuolisena muiden A-sarjan maiden kanssa. Joka tapauksessa Sveitsin osalta sen oma pelillinen tilanne tarkoitti sitä, että se pelasi sarjapaikan säilymisen puolesta.

    Sillekin oli Tapaus Sikoran aikana tulossa paljon sitä hyödyttäviäkin asioita, mutta myös lopulta sen omaa asemaansa vaikeuttavia asioita. Suomen ja Ruotsin tai vain toisen niistä vetäytyminen kisoista tapauksen jälkihöyryjen aikana olisi pelastanut sen sarjapaikan ja tarvittaessa etenkin molempien vetäytyessä sillä aiemminkin vuonna 1976 IIHF oli harjoittanut ennalta varoittamatta myös toiseksi viimeisten maiden pudottamista. Esimerkiksi Puola pudotettiin vuoden 1976 jälkeen seiskapaikalta B-sarjaan, mutta tuolloin syy siihen oli hyvin pitkälti Kanadan palaaminen MM-kisoihin ylipitkältä tauoltaan vuodeksi 1977.

    Joka tapauksessa Sveitsi aloitti kisansa Alkusarjassa historiallisella tappiolla Neuvostoliitolle maalein 5-13 17.4.1987. Tappiossa muuta historiallista ei ollut koko A-sarjan MM-kisojen avauspelissä paitsi se, että Sveitsi teki ainoana maana koko MM-kisoissa enemmän kuin neljä maalia Neuvostoliittoa vastaan eli peräti 5 maalia. Tosin Sveitsillä ei ollut mitään jakoa sitä vastaan eikä se sitä edes odottanut.

    18.4.1987 pelipäivän avauspelissä Sveitsi odotti samaa murskatappiota Suomenkin kanssa, mutta Simon Schenkin valmentama Ristimaan miehistö venyi pitkälle ottelussaan ja Suomella oli vakavia vaikeuksia. Ensimmäisessä erässä peli oli vain 1-1! Sveitsi kärsi tappion maalein 2-3 toisen erän tulosten mukaan koska Sveitsi ei erittäin kovasta yrityksestä huolimatta saanut peliä millään tasapeliin tai oikein suotuisissa oloissa jopa voittoon asti.

    20.4.1987 Sveitsi odotti viimeistään lopullista toista murskatappiota Kanadaa vastaan. Sitä ei tullut. Ainakaan ennen kolmatta erää eikä Sveitsin tason huomioiden edes sittenkään. Ensimmäisessä erässä Kanada oli johdossa vain 0-2! Toisessa erässä Sveitsi sai maalin ja tilanne oli 1-2, mutta sitten Kanada vei voiton maalein 1-6 kolmannessa erässä. 21.4.1987 Ruotsi oli seuraavana vastassa ja jälleen kerran kenties hyvän peliseurantansa suhteen ja muutenkin Ruotsi ei alkanut leikkimään sitä vastaan vaan pelasi täysillä. Sen seurauksena Sveitsi hävisi 1-12 luvuin sille.

    23.4.1987 Sveitsiä vastaan asettui Tsekkoslovakia joka näytti hetkeksi ja ei ihan vain hetkeksi vaan pitkäksi aikaakin vajonneen tasoltaan edellisvuoden floppikisoihin Moskovaan ja sen tunnelmiin. Jossain määrin Sveitsi piti Tsekkoslovakiaa ottelun aikana jopa pinteessä. 0-0 tasapeli ensimmäisen erän jälkeen ja Sveitsin terävä, tarkka pelitapa keskialueella ennen kaikkea teknisine voimapelin piirteineen pitivät Tsekkoslovakiaa ongelmissa melkein koko ottelun ajan ja toisen erän jälkeen pelikin oli vain 2-2! Sittemmin Tsekkoslovakia sai hyökkäyksensä viimein läpi ja lopulta Sveitsi hävisi pelinsä luvuin 2-5.

    24.4.1987 Sveitsi allekirjoitti oman osansa Tapaus Sikoran aikana sillä sarjapaikan säilymisen edut ainakin tuntuivat siltä silloin vielä paremmilta. 25.4.1987 Sveitsi pelasi Yhdysvaltoja vastaan myös melko hyvän pelin, mutta aikaisempiin peleihin nähden Sveitsi alkoi selvästi jo väsyä turnauspaineeseen. Lopulta 1-3 tappiolukemat toisessa erässä vaihtuivat 3-6 tappioksi.

    27.4.1987 Alkusarjan viimeisen ottelupäivän ensimmäisessä ottelussa Länsi-Saksaa vastaan Sveitsi pelasi käytännössä myös sarjapaikastaan ja sen tunnelmista. Lopulta Sveitsi hävisi luvuin 3-4 ja oli Alkusarjan viimeisenä menossa Putoamissarjaan. Sveitsi kiinnitti huomiota myös Tsekkoslovakia-Yhdysvallat pelin jälkitunnelmiin joissa ottelutulos muutettiin doping-tapauksen myötä ja Sveitsi epäili muidenkin Yhdysvaltain pelaajien käyttäneen, mutta ei voinut todistaa seikkoja tuomioihin.

    Tapaus Sikoran tultua vahvistetuksi lopullisesti Putoamissarjan alkamisen ja Mitalisarjan viimeisen illan yhteyden välisen aikajakson kuluessa 28.4.1987 Sveitsi kohtasi välittömästi siinä uudelleen Putoamissarjan avausottelussa vihaisen Länsi-Saksan jota vastaan Sveitsi ei osannut varautua. Sikoran menettämisestä ja paljon muutenkin lokaa niskaansa saanut Länsi-Saksa päästeli höyryjä ja murskasi Sveitsin peräti luvuin 1-8.

    30.4.1987 Sveitsi pelasi myöskin tavallaan erittäin masentunutta, vihaista ja melkein muutenkin protestiksi Tapaus Sykoran takia kotiin Suomeen ja B-sarjaan omasta periaatteesta lähtenyttä Suomea vastaan melkoisen maalijuhlan aikana lopulta 4-7 kaiken jälkeen ottelun oltua jälleen 1-1 tasapelissä ja toisessa erässä vain 4-5 Sveitsin tappioksi.

    Lopulta 2.5.1987 pelatun Putoamissarjan toiseksi viimeisessä ottelussa ja Sveitsin omassa viimeisessä pelissä yleensäkin se kohtasi Yhdysvallat jota vastaan se myös pisti taistelun ollen ensin tappiolla vain 0-2, sittemmin vain toisessa erässä maalein 3-4 ja lopulta samoin maalein kuin Suomea vastaan kolmannessa erässä luvuin 4-7. Sveitsi oli pudonnut vuodeksi 1989 B-sarjaan.

    Samalla ennen lähtöään se tietenkin sai pelata Calgaryssa 1988 Talviolympialaisissa ja muutoin se sai Tapaus Sykoran jälkeen IIHF:n arkistot ja päämajan itselleen Berniin eli maan pääkaupunkiin. Sveitsi sai lisäksi vuoden 1990 A-sarjan MM-kisat mihin se odotti nousevan ja mihin kaikki A-sarjan maat sitä totta kai odottivat ilmaantuvan.

    Sveitsin tasosta oltiin muutenkin paljon iloisempia jääkiekon osalta kuin mitä Itävallan maan pelaamisesta B-sarjassa ja sen kolmospaikasta huolimatta. Toki jääkiekon suurmaita harmittivat Sveitsin vaatimukset 10 maan A-sarjan puolesta, mutta suurempien kiistojen aika tulisi vasta vähän myöhemmin vuosien 1987-1990 kuluessa.
     
  18. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ja luonnollisesti tässä tietenkin Sveitsin vuoden 1987 MM-joukkue:

    Maalivahdit: Olivier Anken, Renato Tosio ja Richard Bucher

    Puolustajat: Andreas Ritsch, Bruno Rogger, Jakob Kölliker, Fausto Mazzoleni, Edurard Edi Rauch, Marco Müller, Patrice 'Patrick' 'Pat' Brasey ja Sandro Bertaggia

    Hyökkääjät: Jörg Eberle, Alfred Fredy Lüthi, Thomas Vrabec, Peter Jaks, Gaetan Boucher, Reto Dekumbis, Manuele Celio, Pietro Cunti, Roman Wager, Peter Schlagenhauf, Thomas Müller ja Gil Montandon

    Päävalmentaja: Simon Schenk
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Yhdysvaltojen osalta vuoden 1987 MM-kisoja arvioitaessa joukkue lähti jälleen Dave Petersonin päävalmennuksessa kohti menestystä. Tai niin ainakin oletettiin ennen kisoja tilanteen olevan. Jälleen kerran Yhdysvallat lähti vakaana tavoitteenaan päästä kohti mitaleja tai edes Mitalisarjaan pääsyä mikäli mitaleja ei voinut saada sitten millään. Putoamissarjaan joutuminen oli myös harmin paikka aina kuin jouduttiin. Vakaa tarkoitus oli olla ehdottomasti edes paremmalla sijalla kuin vuoden 1986 MM-kisojen kuutospaikalla. Yhdysvalloilla oli jälleen jääkiekossa monipuolinen joukkueellinen ja taidollinen koostumus joka ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, mutta ei kuitenkaan huonoin tai huonoimpia sen koko historiaa peilaten.

    1980-luvun lopulla Yhdysvalloilla oli erittäin kovatasoista voimakiekollista peliä joka sittemmin tuntui jopa vähän tippuneen ja muuttuneen heikommiksi tulevina vuosina vain palatakseen sittemmin tasoaan jo muutenkin merkittävästi yleensäkin jääkiekossa kasvattaneelle Yhdysvalloille. Yhdysvaltojen kärkihyökkäysten torjuminen ja yleensäkin hyvänä ja etenkin huippuluokan pelipäivänä pysäyttäminen tuntui olevan mahdotonta pois lukien vain Neuvostoliittoa tai Kanadaa. Tosin tähän joukkoon tilapäisesti vuonna 1987 liittyi myös Ruotsi joka onnistui pysäyttämään niitä tavalla joka muutoin Ruotsille oli Yhdysvaltain huippupelipäivänä yleensä harvinaista tai jopa erittäinkin harvinaista.

    Kiekonkäsittelyssä Yhdysvallat oli vuonna 1987 sijoituksestaan huomioimatta yksi parhaimpia ellei jopa melkein paras maa kisoissa ja sen tason ollessa normaalina tai huononakin pelipäivänä lopulta olleen vuoden 1987 MM-kisojen normin mukaan huonokin sen hyökkäyksiä pelillisesti ei maailman parhaimmat puolustukset omaavat Neuvostoliitto, Kanada tai jopa Tsekkoslovakiakaan voineet sen maalipaikoille tai maaleille ajoittain yhtään mitään.

    Myös kiekonriistoissakin ja kärkihyökkäystenkin läpimenoissa nämä maat olivat kisojen aikana ajoittain vain Yhdysvaltain huippuluokan pelitapojenkin ja joukkueen yleisasenteenkin takia vaikeuksissa vaikka tiesivät sen voittavansa ja myös voittivatkin. Useita menetettyjäkin peliasemia ja pelitilanteita kohtaan ne kuitenkin yleensä lopulta saivat maaleja siinä missä Yhdysvallat niitä ei saanut. Varsinkin yksipuolisten kärkihyökkäysten läpimeno oli jopa Yhdysvaltain surkeanakin pelipäivänä melko harvinaista nähdä. Eräs keino oli kuitenkin jotenkin saada yleinen aloite-etu Yhdysvalloista.

    Sen hyökkäysten ja taitavien harhautusten puolustamiseen oli luotava tehokas ja moniulotteinen yleiskattava, rauhallinen passiivipainoitteinen puolustus, tarvittaessa rauhoittava, silti liikepeliä harjoittava passiivi-aktiivinen puolustus ja ennen kaikkea yleinen sitova puolustus jossa yhtä kärkihyökkääjää kohti oli sidottu 1-2 riittävän kovatasoista puolustajaa joista toinen oli aina selvässä ja jatkuvassa valmiudessa valmiina jotensakin riistämään kiekon ja palauttamaan sen pitkänä laitaan, muutoin pelialueelle tai vaihtoehtoisesti myös lyhyenä lähimmälle pelaajalle mikä joukkueesta toista puolustajaa huomioimatta löytyi käyttöön ja sitovan puolustuksen toisen puolustajan tehtäväksi jäi yksinkertaisesti olla liikkeessä toimia keskialuepelaamisen moottorina tai yleishyökkäyksen käynnistäjänä.

    Mikäli pelaajamoottorina toimiminen tai pelaaminen ei kelpaisi niin siinä tapauksessa kuitenkin tehtävä oli aina toimia ennen pitkää hyökkäyksen parhaaksi kiekonriistojen mukaan tai jopa lähteä ääritapauksessa luomaan omaa maalipaikkaa mahdollisen kiekonriiston jälkeen. Lopullinen tehtävä tietenkin tällä kaikella oli toimia maalipaikkojen estäjänä ja maalivahdin torjuntatyötä riippumatta siitä, että oliko puolustuksen oma todellinen pelisuunta passiivinen vai aggressiivinen.

    Vuoden 1986 kiekkotoikissa kertomani asioiden tavalla Yhdysvalloilla oli edelleen vuonna 1987 monta samaa keinoa käytössä ja sitä ei voinut normaalisti pelotella edes ylivoimaisinkaan vastustaja joskin masentuneella Yhdysvalloilla oli hyvin vähän tekemistä voittavan päivän tai edes oikeasti tasollaan pelaavan Yhdysvaltain kanssa jääkiekossa. Lisäksi sillä oli edelleen hyvä laitapelaaminen. Yhdysvallat voitti myös vuonna 1987 suhteellisesti eniten aloituksia kovemmista maista puhuttaessa jääkiekossa. Taktinen ennalta arvaamattomuus oli myös Yhdysvaltain kantavia voimia. Hyökkäyskuviot ja puolustuskuviot taktisesti olivat hienoja vaikka ajoittain sorruttiin taas vähän ylihienoihin NHL-kuvioihin.

    Vastustajan oma toivo sitä vastaan oli saada aina oma hyökkäyskuvio ja etenkin yleinen kärkihyökkäys pysymään kasassa. Mikäli ne eivät pysyneet niin Yhdysvallat juhli tilannetta ansiokkaasti. Ainoa keino tuttuun tapaan voittaa Yhdysvallat jääkiekossa melko säännöllisesti ilman satunnaista jäähyputkea maan osalta oli keskittää hyökkäykset ja käyttää jokainen Yhdysvaltain puolustuksen tai hyökkäyksen mahdollinen virhe. Lopullinen resepti voittoon oli päästä vain nopeaan ja selvään johtoon mitä Yhdysvallat ei pystynyt yleensä kestämään vielä vuonna 1987 jääkiekossa kovinkaan hyvin.

    Kärkihyökkäysten oli Yhdysvaltain osalta aina onnistuttava sitä vastaan ja Kanadan ja Neuvostoliiton osalta saattoi riittää myös sekin, että sen pelaajat käyttivät tilan jäällä siellä missä Yhdysvaltain pelaajia ei vain yksinkertaisesti ollut estämässä. Kanadalla saattoi vielä sattuakin kiekollisia mokia Yhdysvaltoja vastaan, mutta ei enää Neuvostoliitolla tai Ruotsilla. Nekin kuitenkin välillä joutuivat luottamaan siihen, että Yhdysvallat tekee vain normaaleja pienempisuuntaisia kiekollisia hyökkäyksiä tai aloittaa peruuttamisen kohti maalialuettaan jolloin vetäytyneisyyden pystyi käyttämään hyödykseen ja vain odottamaan Yhdysvaltain maalivahdin väsymistä pelissään.

    Mikäli Yhdysvaltoja ei saanut väsytettyä niin ylivoimaisenkin johdon pitäminen sitä vastaan oli jopa erittäinkin vaikeaa koska Yhdysvallat harvemmin menettivät kiekkojaan turnauksessa ja pystyivät tarvittaessa torjumaan erittäinkin vahvojakin kärkihyökkäyksiä niin Tre Kronorilta kuin Neuvostoliitoltakin. Valitettavasti jatkuvat pistemenetykset ja tappiot kuitenkin pitivät vielä Yhdysvallat tietyllä tapaa Suomen kanssa vieläkin A-sarjan keskikastissa vaikkakin Suomen tapaan se alkoi vihdoin ja viimein kehittyä sen ulkopuolelle tai ainakin nousevampaan keskikastiin normaalin keskikastitason yläpuolelle.

    Kuitenkin Suomeen verrattuna Yhdysvaltain oma jääkiekollinen kehitys huolestutti jo tuolloin sillä Suomessa nähtiin erittäin paljon positiivisen kasvun suuntaa jääkiekossa ja asiantuntijoilta eivät jääneet maassa huomaamatta Suomen voittama Nuorten MM-kultamitali Piestanyssa Tsekkoslovakiassa vaikkakin se jo kabinettipelin seurauksena Neuvostoliiton ja Kanadan hylkäyksen jälkeen. Myös monet Suomen menettämät MM-mitalit nähtiin yleensä huonon onnen oireina kuin pelillisyyden huonon päivän tason takia jääkiekossa.

    Siten Yhdysvallat oli huolissaan tulevaisuudestaan jääkiekossa joskin edelleen se luotti tulevaisuuteen ja ennen kaikkea mikä tahansa aikakausi ja pelitapa kuten vuoden 1987 vastaava millä turnauksessaan maa selvisi oli silti parempi kuin muutamat 1970-luvun vuodet ja vuoden 1983 B-sarjassa pelaaminen joka tosin Yhdysvaltain kiekkohistorian synkimpiin aikoihin verrattaessa oli enemmän vain vahinko joskin Yhdysvalloilla jääkiekon asema oli ollut monin tavoin verraten amatöörimäinen hyvinkin kauan maan huippuasemasta ja sittemmin selvästäkin ammattilaisen statuksesta piittaamatta. Varsinkin liittotasolla tai ylemmällä johtotasolla ei ollut ymmärrystä joukkuetason johtoon ja sen ratkaisuihin ja se myös näkyi kauan ennen selviä ja merkittäviä ratkaisuja.

    Hyökkäystaso oli ajoittain murskaavaa huippuluokkaa Yhdysvalloilla luisteluvoiman ollessa hyvää tai erinomaista, mutta kisojen aikana osin tappioidenkin lannistama puolustuspelaaminen oli edellisvuoden 1986 tai vuoden 1985 Yhdysvaltojen kiekolliseen puolustukseen nähden oikeammin korkeintaan vain hyvätasoista joskin kuten todettua huippuluokan pelipäivänä ja ilman tappioita ja niiden tuomaa mielipahaa Yhdysvaltojen puolustuspelaaminenkin oli huippuluokkaa ja jopa terävämpää kuin maalivahtipeli nimekkäistä torjujista huolimatta joskin vuoden 1986 A-sarjan MM-kisoihin nähden vuoden 1987 A-sarjan MM-kisoissa maalivahdit joutuivat kantamaan välillä kuitenkin kohtuuttomankin paljon taakkaa ja lopulta oikeastaan jopa pelastivat koko Yhdysvaltain A-sarjapaikan pelimasennuksen ollessa kovimmillaan.

    Seuraavassa viestissä käyn Yhdysvaltain pelejä turnauksessa paremmin läpi.
     
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1987 MM-kisojen A-sarjassa Yhdysvallat pelasi ainakin kisojen avauspäivänä 17.4.1987 Alkusarjan päivän viimeisen ottelunsa ja jossain määrin sanottuna ehkä koko turnauksen parhaimmaksi osoittautuneen pelinsä Kanadaa vastaan pakottamalla sen kovaan otteluun ja lopulta häviämällä luvuin 1-3. 18.4.1987 päivän toisessa ottelussa Ruotsia vastaan se oli avauserän jälkeen vain 0-1 tappiolla, nousi sitä vastaan tasapeliin tai jatkuvaan tasapeliuhkaan kiinni vaikka lopulta oli jälleen tappiolla luvuin toisessa erässä maalein 1-5 ja lopulta menetti otteensa ja hävisi sitä vastaan maalein 2-6.

    Tästä eteenpäin Yhdysvallat käytännössä masentui tavalla joka lopullisesti pahentui Neuvostoliittoa vastaan pelaamassaan pelissä 20.4.1987. Vaikka 0-6 tappio olikin arvioitu tapahtuvaksi huonona päivänä ja vähän sitä pahempi oikein huonona pelipäivänä niin Neuvostoliittoa vastaan se hävisi lopulta maalein 2-11 ja jossain määrin jo ensimmäisen erän 1-5 lukemat olivat tätä ennakoineet. Se lopullisesti tarkoitti Yhdysvaltojen pelivireyden ja tason laskua.

    21.4.1987 vastaan luisteli Suomi joka olisi pitänyt Yhdysvaltain ehdottomasti voittaa vielä tuon ajan jääkiekkotasollisesti keskikastin maiden keskinäisessä ottelussa tai sitten muutoin pelata tasapeli. Ei kuitenkaan hävitä mikäli mitään tasoa tai saavutusta Mitalisarjaan halusi ylläpitää. Ensimmäisessä erässä Yhdysvallat vielä pisti kampoihin ja luvut erätauolle olivat vain 0-2.

    Toisessa erässä vain ihme esti Suomea oikeasti karkaamasta todella suuresti ilmeisesti nimekkäiden torjujienkin tasolla aivan uskomattomiin lukemiin koko Yhdysvaltain pelitason romahtaessa. Lopulta Suomi rauhoitti pelaamisensa ja jopa salli hieman erikoisesti pari maaliakin päätöserässä Yhdysvalloille vaikka reaalisesti Suomella oli koko pelin ajan toisen erän alusta koko ottelun loppuun asti ylivoimainen asema pelissään. Yhdysvallat hävisi voiton tai edes tässä tapauksessa tasapelin tavoittelun sijaan maalein 2-5.

    23.4.1987 Yhdysvallat sentään edes voitti Länsi-Saksan vaikkakin pelistä tuli tarpeettomankin vaikeaa etenkin avauserässä missä Länsi-Saksa johti 0-1. Lopulta Yhdysvallat voitti lukemin 6-4 vaikka vielä kolmannessakin erässä peliinsä keskittymätön Yhdysvallat oli vaikeuksissa etenkin Länsi-Saksan omaa puolustusta kohtaan. Tapaus Sikorassa Yhdysvallat allekirjoitti oman suostumuksensa sillä se suojeli edes sen sijoituspaikkaa sarjassa.

    25.4.1987 Yhdysvallat voitti myös sarjanousija Sveitsin maalein 6-3 vaikkakin oli 40 minuuttia oikeastaan tarpeettomissa vaikeuksissa Sveitsin noudattaessa Länsi-Saksan tapaan omanlaistaan puolustuslinjaa joka eliminoi Yhdysvaltojen oman hyökkäyspelitavan jääkiekossa, mutta sen tavattoman onnistumisprosentin takana oli osittain Yhdysvaltojen omakin pelillinen masennus.

    Tapaus Sikoraa ennen Yhdysvaltojen noloin hetki turnauksessa tuli koko vuoden 1987 Alkusarjan viimeisessä ottelussa 28.4.1987 Tsekkoslovakiaa vastaan missä se hävisi myös melko lailla voitettavissa olleen, mutta myös erittäin vaikean ottelun sitä vastaan maalein 2-4. Yhdysvallat oli mennyt johtoon ensimmäisessä erässä ja ollut toisessa erässä vain 1-2 tappiolla viimeiseen erään lähdettäessä, mutta hävinnyt silti lopulta. Yhdysvaltojen osalta joukkuetta vaivasivat tai olivat vaivanneet jatkuvat doping-epäilyt läpi kisojen ja lopulta Scott Youngin todettiin kärähtäneen dopingista. Yhdysvallat tuomittiin erillisesti hävinneeksi Tsekkoslovakialle luvuin 0-4.

    Lisäksi maata varoitettiin doping-tapauksen toistumisesta ja sen myötä tulevista sanktioiden koventumisesta ajan kanssa. Scott Young suljettiin kisoista ja vielä Youngin sulkemisen jälkeenkin joukkuetta epäiltiin sen muutamien jäsenten olemisesta ja pelaamisesta dopingin alaisina. Etenkin Sveitsi tuki tätä teoriaa muidenkin jäsenten kuin vain Youngin pelaamista dopingin alaisena turnauksen olemisesta. Lopulta muutamaa muutakin syytteen alaisena ollutta pelaajaa epäiltiin, mutta ei voitu näytteiden pohjalta todistaa heidän pelanneen dopingin alaisina. Etenkään ratkaisevan B-näytteen osalta he olivat vapaita ja A-näytteenkin arvot olivat kaikkiaan vähäisiä jos lainkaan doping-pohjaisia.

    Siten Yhdysvallat lähti Tapaus Sikoran ratkettua muutenkin masentuneena pelaamaan Putoamissarjaa. Yhdysvaltojen eräs toive olisi ollut Suomen suuttunut ulosmarssi kisoista ja putoaminen siten automaattisesti B-sarjaan vuodeksi 1989, mutta sitä ei tapahtunut joten Yhdysvallat joutui pakotetusti pelaamaan Putoamissarjassa jopa ääritapauksessa koko sarjapaikastaan.

    28.4.1987 Yhdysvallat ja kaikesta vihainen ja myös masentunut Suomi pelasivat toisiaan vasaan Putoamissarjan avauspäivän viimeisessä ottelussa ja Yhdysvaltojen eduksi on mainittava tällä kertaa edes lähempänä oikeata tasoaan pelaaminen kuin Alkusarjassa. Se myös johti Suomea vastaan avauserässä sen päätteeksi 2-1 ja oli toisen erän päätteeksi vain 4-5 tappiolla.

    Lopulta 5-5 tasapelin tai jopa 6-5 voiton sijaan se kärsi 4-6 tappion ja oli masentuneen selväpiirteinen ottelun jälkeen. Nyt sen oli pakko voittaa mieluiten niin Länsi-Saksa kuin Sveitsikin. 30.4.1987 Putoamissarjan toisen pelipäivän viimeisessä pelissä Länsi-Saksaa vastaan se voitti sen luvuin 6-3, mutta oli oikeastaan läpi ottelun jatkuvassa paineessa sitä vastaan pelattaessa mikä oli hyvin harvinaista vaikka Yhdysvaltain valmennusjohto tiesi Länsi-Saksan pelanneen vuonna 1987 huikeinta jääkiekkoa neljään vuoteen sitten vuoden 1983 ja jossain määrin jopa hyvin pitkään aikaan muutenkaan.

    Lopulta koko Itävallassa pelattujen vuoden 1987 MM-kisojen A-sarjan toiseksi viimeisessä ottelussa Putoamissarjassa yleensäkin päätöspäivän avausotteluna pelatussa pelissä Yhdysvallat voitti Sveitsin luvuin 7-4 2.5.1987. Kyseisessä ottelussa Yhdysvallat johti 2-0 ensimmäisessä erässä ja vielä toisessa erässäkin maalein 5-3 ja lopulta 7-4 Sveitsin tasonnostosta huolimatta. Yhdysvallat säilytti sarjapaikkansa kaikki tyynni, mutta vuodesta 1987 tuli sille käytännössä kaikin puolin katastrofi ja jopa vuotta 1986 katsastellen entistäkin pahemmin Yhdysvaltojen oikeaa taitotasoa aliarvioiva ja vähättelevä kausi joka haluttiin MM-tasolla unohtaa.

    Huolimatta Dave Petersonin päävalmentajana toimimisesta ja nimekkäistä maalivahdeista ja vuoden 1986 maajoukkueen useiden pelaajien säilyttämisestä vuodeksi 1987 ei siitä ollut mitään apua loppupelissä ja se oli siksikin karmea katastrofi. Lisäksi jatkuvat doping-epäilyt joukkueen ympärillä ennen Scott Youngin kärähtämistä ja jopa sen jälkeen pelaajista puhuttaessa eivät auttaneet asiaa.

    Vuoden 1988 Calgarysta Talviolympialaisten osalta ja myös vuoden 1989 MM-kisoista mikä tahansa muu sija kuin kuudes tai seitsemäs sija olisivat sille jo hyviä, mutta oikeasti se halusi palata taistelemaan mitaleista sillä se kuului yleensäkin jääkiekossa sijoille 3-4 kuin sitä huonommille sijoille Kanadan ja Neuvostoliiton hallitessa varsinaista jääkiekkoa. Edes niitä vastaan esitetyt hyvät otteet Ruotsin äkkinousunkin yhteydessä tasoltaan eivät auttaneet loppupelissä sitä lainkaan.

    Tässä kuitenkin vuoden 1987 MM-joukkue Yhdysvaltojen osalta:

    Maalivahdit: John Vanbiesbrouck, Chris Terreri ja Mike Richter

    Puolustajat: Brian Leetch, Tom Kurvers, Craig Wolanin, Ron Wilson, Jim Johnson ja Gordie 'Gord' Roberts

    Hyökkääjät: Kevin Stevens, Mark Johnson, Tony Granato, Brian Lawton, Aaron Broten, Clark Donatelli, Brian Erickson, Bobby 'Bob' Carpenter, Bob Brooke, Jimmy Carson, Scott Young, Edward 'Ed' Olczyk, Craig Janney ja Lane McDonald

    Päävalmentaja: Dave Peterson
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Länsi-Saksalla oli vuoden 1987 arvioitavasti ennakoissa MM-kisojen osalta puhuttaessa jälleen vain säilymistä MM-kisojen A-sarjan osalta tiedossa Itävallassa. Sekin suhtautui aivan aluksi varsin epäileväisesti Itävallan ja myöhemmin myös Sveitsin vaatimuksiin MM-kisojen laajentamisesta A-sarjan osalta 10 maahan, mutta kannatti varsin paljon myöskin heidän tapaansa isäntämaan automaattista pelaamisoikeutta omissa MM-kisoissaan. Itävallasta ja Sveitsistä poiketen se olisi halunnut vielä vuoden 1987 aikana asiasta kyseltäessä vaikka isäntäjoukkueen pelaamista turnauksen ulkopuolisenakin maana koska se arveli olevan siitä kuitenkin jotakin hyötyä.

    Vähän sitä myöhemmin se ei sitä halunnut vaikka toki Sveitsiin ja Itävaltaan nähden pitempään alkuperäisessä kannassaan pysyikin. Sillä olikin sikäli tuoreessa muistissaan varsinkin vanhempien kiekkokannattajien osalta vuoden 1975 omat MM-kisat joissa ei ollut mukana niin Länsi-Saksaa kuin Itä-Saksaakaan.

    Pelaajavahvistuksia joukkue sai ja samalla se teki oman ja koko muunkin turnauksen kannalta kisojen erikoisimman ratkaisun ottaa puolalainen loikkari Miroslav Sikora mukaan Länsi-Saksan maajoukkueeseen. Kukaan ei tuossa vaiheessa ollut vielä muistanut sitä, että Sikora oli jo pelannut kaikkien aikojen ensimmäisissä virallisissa Nuorten MM-kisoissa vuonna 1977 Tsekkoslovakiassa edustaen tuolloin entistä kotimaataan Puolaa. Tuolloin varsinaisesti ei ollut olemassa Nuorten MM-kisojen B-sarjaa, mutta silti turnauksen päätteeksi IIHF:n oman listan mukaan Puola päätettiin äänestää pudonneeksi turnauksesta ja nostaa äänestyksen nousuehdokkaista Sveitsi mukaan vuoden 1978 Nuorten MM-kisoihin.

    Sikora vuorostaan oli loikannut vuosien 1977-1978 välisenä aikana Länsi-Saksaan ja pelannut siellä vuoteen 1986 saakka muutoin ja nousi nyt ensimmäisiin omiin MM-kisoihinsa väärällä tavalla uskoen ja vielä kaiken muun päätteeksi toista kansallisuutta edustavana. Myöhemminkin kaksoiskansalaisuuskiistoissa on usein noussut Tapaus Sikora esiin. Joka tapauksessa vaikka tietyllä tapaa erään suomalaisen herra Ratschunasin ja muutaman muun IIHF:n tilastomiehen mielessä raksuttikin nimi Sikora ja sen esiintyminen ennenkin niin aivan turnauksen alkupäivinä mitään asian suhteen ei tapahtunut tai ei ainakaan mitään ratkaisevaa.

    Kun sitten vielä ensin vahingossa tiedusteltiin vuoden 1987 Nuorten MM-kisojen pelaajia myöskin Tsekkoslovakiassa pelattujen tuoreimpien MM-kisojen tietoja niin sekin loi omaa sekoitustaan tapaukseen.
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Länsi-Saksan omat pelilliset kisat tapauksen edistyessä käynnistyivät 17.4.1987 Alkusarjan ja kisojen toisella ottelulla yleensäkin hyvällä, mutta silti aivan lopulta hävityllä ottelulla Ruotsia vastaan luvuin 0-3. Ruotsi oli pelillisesti jatkuvissa vaikeuksissa etenkin kun Länsi-Saksalla ei ollut mitään muuta kuin voitettavaa ja Tre Kronorille tämä oli käytännössä huonoin ottelu koko turnauksessa lopputilannetta katsoen jälleen kerran.

    Sittemmin 18.4.1987 Länsi-Saksa kohtasi Neuvostoliiton jolle tämä pisti uskomattomasti uudelleen kampoihin ja ensimmäisen erän jälkeen erityisesti Neuvostoliiton pelaajien alkaessa erittäin poikkeuksellisesti olla vaikeuksissa Länsi-Saksan puolustuksen ja jopa hyökkääjien kanssa tilanne oli ylivoimaiseen Sveitsi-otteluun nähden vain 0-0 ensimmäisen erän jälkeen! Jopa vielä toisessa erässäkin Neuvostoliiton saatua muutamaan myöhempään vuoteen nähden uskottavasti edes pelinsä käyntiin se silti vauhkoili ajoittain hyökkäyksissään ja roiski kiekkoa välillä minne sattui mikä kummastutti Punakoneen mahtiin tottuneitakin niin maasta pitäviä kuin myös sitä inhoaviakin.

    Länsi-Saksa oli vieläkin vain 0-3 tappiolla, mutta lopulta kolmannessa erässä Neuvostoliitto sai pelialoitteen viimein itselleen ja alun perin 5 minuutiksi arvioidun vaikean minuutin sijaan Neuvostoliitto pelasi 42 minuuttia ottelua vaikeasti ennen Länsi-Saksan murtumista tieltä. 0-7 olivat ottelun päätöslukemat Länsi-Saksan tappioksi. Tässä vaiheessa tilastoja alettiin Sikoran osalta kaivaa enemmänkin. Sitten nimi Sikora löytyikin Puolan Nuorten MM-joukkueesta vuodelta 1977, mutta jostain ihmeen syystä asiaa ei kunnolla julkaistu ennen kuin vasta Suomen hävittyä 20.4.1987 ottelupäivän avauspelinä Länsi-Saksalle pelatun pelin maalein 3-1 mille pelille Länsi-Saksassa tuuletettiin.

    Etenkin kun Suomi ei edes kyennyt vastaamaan kolmannessa erässä niin kuin sen olisi pitänyt kyetä vastaamaan. Ja mikä vielä ensin oli tuntunut selvältä tappiolta ensimmäisen erän 0-1 lukemissa pelin osalta. Länsi-Saksan pelivire tuntui vain paranevan minkä jälkeen Tapaus Sikorasta alettiin lopullisesti 21.4.1987 pelatun pelipäivän avausotteluna pelatun Länsi-Saksa-Kanadan jälkeen puhua kun se voitti uskomattomasti ensimmäistä kertaa joko koskaan tai ainakin erittäin hyvin pitkään aikaan Kanadankin A-maajoukkueen peräti 5-3!

    Länsi-Saksa oli toki erittäin harvoin voittanut maajoukkueellaan Kanadan silloin kun se oli edustanut B-maajoukkuettaan, C-maajoukkuettaan tai käytännössä niitäkin alempia lukuisia kokeilumaajoukkueita joiden pelitaso oli välillä uskomattomankin heikko, mutta silti riittävän korkea jopa vielä 1980-luvullakin voittamaan jääkiekon keskikastin maita, jääkiekon pikkumaita tai niiden alapuolellakin olevia maita hyvin selvin luvuin.

    Koskaan tai ainakaan hyvin pitkään aikaankaan Länsi-Saksa ei ollut pelannut edes tasapeliä Kanadan kanssa ja tasapelejä oli Kanadan alempiakin maajoukkueita vastaan enemmän kuin voittoja. Mikäli Länsi-Saksa olisi aiemmin voittanut Ruotsinkin tai saanut edes tasapelin niin Länsi-Saksa olisi mennyt jopa Mitalisarjaan! 21.4.1987 Kanada-voiton jälkeen lopullisesti alkoi jo aiemman IIHF:n ja Sikoran virallisen kuulustelun jälkeen melkoinen oikeustaistelu ja protestisota kun erillisesti Länsi-Saksa menetti Suomen ja Kanadan voittopisteensä. Vastalauseen Länsi-Saksa teki ilman muuta ja tapauksesta alkoi haastava riita myös Wienin Alioikeuden ja IIHF:n oman kisojen direktoraatin kesken.

    Lehdistössä ja tilastoissa alkoi esiintyä kahdenlaisia sarjataulukoita Sikoran pisteillä ja ilman niitä. Länsi-Saksan joukkue suostui pitkin hampain sulkemaan Sikoran toistaiseksi joukkueesta laittamalla hänet vilttiketjuun, mutta ei suostunut hyväksymään pistetappiota. Länsi-Saksan tueksi erikoisesti osoittautui tapauksessa Ruotsi jonka protesti asiasta Länsi-Saksan ja sen omaksi pelilliseksi eduksi ei mennyt ensin läpi. Mitä pidemmälle 22.4.1987 alkanut lopullinen käsittely venyi niin se uhkasi aluksi jopa Mitalisarjankin aloittamista ja kisojen venyttämistäkin mietittiin, mutta se ei käynyt.

    Lopulta Mitalisarja aiottiin aloittaa alkuperäisen aikataulun mukaan ja tämäkin mielessä tapaus sai uskomattomia mittasuhteita sen kestäessä. Ruotsi uhkaili kisoista vetäytymisellä ja sitä peloteltiin aina C-sarjaan laskemisella, Calgaryn 1988 olympiamatkan menetyksellä ja viiden vuoden mittaisella osallistumiskiellolla myös A-sarjaan.

    Myöhemmin Ruotsi aikoi kyllä hyväksyä tapauksen, mutta silti vetäytyä kisoista. Siinä tapauksessa Ruotsi olisi pudotettu vuodeksi 1989 B-sarjaan ja aluksi silti olympiamatka oli vaarassa kunnes se eli Talviolympialaisissa 1988 pelaaminen olisi kelvannut. Sittemmin kelpasi, mutta Ruotsi olisi kapinoinnista pudotettu B-sarjaan. Suomikin oli myös tippua tapauksen edistyessä ja välillä jopa molemmat eli Suomi ja Ruotsi olisivat tippuneet monien vaiheiden kautta ilman olympiamatkaa tai sen kanssa mutta kuitenkin silti joko myös A-sarjan osallistumiskielto niskassaan tai sitä ilman B-sarjaan tai C-sarjaan.

    Silloin kyse olisi ollut koko IIHF:n periaatteiden vastaisesta toiminnasta ja monista muista tapauksen aikana syytteenalaisiksi joutuneista teoista kyse kuten koko IIHF:n toimialapäätöksistä puhuttaessa. Etenkin pinnat johtajilta olivat IIHF:n osalta palaa kun molemmat maat johtohenkilöineen arvostelivat IIHF:n päätöstä noudattaa ulkopuolisen toiminnan tahtoa asiassa joka ei olisi ikinä pitänyt olla ulkopuolisen tahon päätettävänä ensinkään. 23.4.1987 Länsi-Saksa pelasi hyvän pelin Yhdysvaltoja vastaan menemällä sitä vastaan ensin 1-0 johtoon, mutta lopulta oli kykenemätön kolmannessa erässä kääntämään 4-5 tappiolukemaansa edes tasapeliksi vaan hävisi luvuin 4-6. Se vei käytännössä Mitalisarjan toiveet lopullisesti. Etenkin mikäli Tapaus Sikoran pistemenetys olisi tapahtunut.

    25.4.1987 Länsi-Saksa pelasi Tsekkoslovakiaa vastaan pelipäivän päätösottelussa ja lopullisesti menetti mahdollisuutensa Mitalisarjaan hävitessään ottelun maalein 2-5. Länsi-Saksa pelasi hyvin sitä vastaan 0-1 ensimmäisessä erässä ja tasoissa lukemissa 2-2 toisessa erässä ennen tappiota. Tiettyyn rajaan Länsi-Saksaa kiinnosti myös Yhdysvaltain doping-epäselvyydet muidenkin kuin Scott Youngin kohdalta etenkin omassa pelissään sitä vastaan, mutta lopulta syytteitä se ei voinut todistaa oikeaksi. Lopulta 27.4.1987 Länsi-Saksa voitti ns. Alkuperäisen Tehtävän mukaan Sveitsin maalein 4-3 Alkusarjan päätöspäivän avausottelussa ja toiseksi viimeisessä pelissä yleensäkin vuonna 1987. Alkuperäinen Tehtävä kun koski sarjapaikan säilymistä.

    28.4.1987 hieman aiemmin tehdyn uuden päätöksen mukaan Länsi-Saksa sai kuin saikin pitää voittonsa molemmista peleistä Kanadaa ja Suomea vastaan, mutta se joutui sulkemaan jo muutenkin vilttiketjussa olleen Sikoran kisoista ja raivokseen ei saanut Yhdysvaltoja käpälämäkeen doping-asiassaan mitä se ajoi pitkälti yksin ja välillä vahvasti Sveitsinkin kanssa. Sveitsin kanssa välit tosin eivät olleet parhaat mahdolliset sen asetuttua sitä vastaan Tapaus Sikorassa.

    Lopulta parin katkeran voiton menettämisen tai edes tasapelin menettämisen takia ehkä Neuvostoliittoa vastaan pelattua peliä huomioimatta Länsi-Saksa oli pelannut pelillisesti parhaat kisansa sitten vuoden 1983 ja henkisesti etenkin arvioituna parhaat kisansa monen saksalaista jääkiekkoa kannattaneen katsojan silmissä koskaan muutoinkaan, mutta Tapaus Sikora tuntui mustanneen Länsi-Saksan suorituksen henkisesti ainakin pitkäksi aikaa jääkiekossa aikaan saatua mainetta. Kaikkein parhaimmillaan Länsi-Saksa olisi voinut olla toinen tai kolmas ja matkalla Mitalisarjaan. Toki pelillisesti Mitalisarjassa kyyti olisi ollut melko todennäköisesti hyvin kylmää ja vuoden 1976 pronssimitalin tavoin pronssimitali olisi jo ollut sille kuin maailmanmestaruus. Lopulta Länsi-Saksa oli Alkusarjan viides ja maalieroilla Suomen edellä ja harmittavasti se jäi ulos Mitalisarjasta.
     
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Länsi-Saksa odotti silti ennen Putoamissarjaa ja sen alkua sitä, että Suomi suuttuisi Tapaus Sikoran osalta riittävän paljon ja vetäytyisi kisoista jolloin sekin säilyisi sarjassa ja Suomi saisi olla vähintään vuoden 1989 B-sarjassa tai kärvistellä monta vuotta ensin C-sarjassa ja sittemmin B-sarjassa A-sarjaan osallistumisen kiellon vuoksi.

    Sitä vetäytymistä ei lopulta Länsi-Saksan harmiksi suomalaisen jääkiekon edun nimissä tapahtunut ja niin Putoamissarja pidettiin sääntöjenmukaisesti eikä sitä muutettu Sijoitussarjaksi. Vuoden 1987 Putoamissarja käynnistyi 28.4.1987 juuri Tapaus Sikoran jälkihöyryissä ja Länsi-Saksa suivaantuneena kaikesta kirjaimellisesti murskasi Putoamissarjan avausottelussa Sveitsin maalein 8-1.

    Sellaisella tehokkuudella ja tarmolla mitä Länsi-Saksa esitti ottelussa olisi voinut maan jääkiekolla olla tilausta todella kovien jääkiekkomaiden piireissä ja ainakin niillä olisi ollut todella paljon vaikeampaa voittaa sitä isommin luvuin tai yleensäkään esittää mitään suurta niiden edessä. Toisaalta taas Länsi-Saksa saattoi purkaa energiaansa ratkaisevan paljon myös otteluun sillä Yhdysvaltoja vastaan joukkue oli paljon hitaamman oloinen ja myöhemmin jopa hieman masentunut. Lopulta Länsi-Saksa hävisi melko tiukasta kamppailusta huolimatta maalein 3-6 30.4.1987 pelatun Putoamissarjan toisen pelipäivän viimeisessä ottelussa Yhdysvalloille.

    Lopulta koko vuoden 1987 MM-kisojen Putoamissarjan viimeisessä ottelussa yleensäkin 2.5.1987 se kohtasi Suomen ja Tapaus Sikoran pohjalta tunteet kävivät kuumina. Muuta panosta sillä ei ollut kuin vain tulevan vuoden 1987 syksyllä pelattava Canada Cup johon se tosin pääsisi enää vain voitolla sillä tasapelikään ei riittäisi siihen ja tappiota ei haluttu missään nimessä.

    Tavallista kovemman vastuksen tarjonnut Länsi-Saksa sai pelin Suomea vastaan 2-2 tasapeliin, mutta ei Suomen hyvän maalivahtipelin tai melko tiukan puolustuksen kautta saanut monista vaarallisistakin tilanteistakaan huolimatta voittoon tarvittavaa maalia vaan se joutui tyytymään tasapeliin, Putoamissarjan toiseen sijaan ja koko MM-kisojen vuoden 1987 osalta kuutospaikkaan. Eikä se päässyt Canada Cupiin jossa se oli pelannut vuoden 1984 turnauksessa.

    Länsi-Saksa pelasi siis vuoden 1987 MM-turnauksessa lopulta ehkä parasta esittämäänsä jääkiekkoa muutamaan vuoteen ja seuraavan kerran vasta vuosina 1992-1993 nähtiin Saksalta näin hyvää jääkiekkoa ja silloin niin Länsi-Saksaa kuin Itä-Saksaakaan ei enää ollut jääkiekossa tai muutenkaan maiden yhdistymisen johdosta vuonna 1990.

    Lisäksi Miroslav Sikora ei enää koskaan temppunsa ja koko murheellisen tapauksen johdosta saanut enää edustaa Länsi-Saksaa tästä eteenpäin maajoukkueessa. Edes myöhemmin Länsi-Saksan muuttuessa Itä-Saksan kanssa varsinaiseksi yhteiseksi Saksaksi. Tosin Sikora oli tuolloin jo 33-vuotias eikä välttämättä ehkä olisi enää tullutkaan pelaamaan mikäli koko kohua ei olisi tullutkaan sillä vuoden 1987 aikaan Sikora oli jo 30 vuotta vanha muutenkin.

    Tässä kuitenkin vuoden 1987 Länsi-Saksan joukkue MM-kisoista:

    Maalivahdit: Helmut de Raaf, Karl Friesen ja Josef Schliekenrieder

    Puolustajat: Udo Kiessling, Horst-Peter Kretschmer, Andreas Niederberger, Harold Kreis, Dieter Medicus ja Joachim Reil

    Hyökkääjät: Manfred Schuster, Dieter Hegen, Gerd Truntschka, Helmut Steiger, Georg Franz, Ernst Höfner, Daniel 'Danny' Held, Roy Roetger, Axel Kammerer, Manfred Ahne, Manfred Wolf, Marcus Kuhl, Miroslav Sikora ja Georg Holzmann

    Päävalmentaja: Xavier Unsinn
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Suomella oli vuonna 1987 Itävaltaan ja Kiekkopingviinin Kotipesään Wieniin lähdettäessä melkoinen toiveikkuus meneillään. Vihdoin ja viimein toivottiin sen kauan kaivatun ensimmäisen pronssimitalin tulevan. Vuoden 1987 osalta luottoa lisäsivät myös Neuvostoliittoa vastaan saavutettu voitto ja kaksi tasapeliä muutoin ennen kisoja vuoden 1986 loppupuolella ja ennen kaikkea jopa yleiseen Leijona-menestykseen oman osansa tarjosi osin sittemmin hieman jälkikäteen vähätelty, mutta omana aikanaan sinänsä suuressa arvossa pidetty aivan ensimmäinen maailmanmestaruus joka tuli Suomelle jääkiekossa missään muodossa Nuorten Jääkiekkomaajoukkueen mukana Tsekkoslovakiassa pelatuista Nuorten MM-kisoista.

    Ikävä kyllä se tuli vasta kun Neuvostoliitto ja Kanada hylättiin kisoista. Sitä ennen Suomi oli muutoin pelillisesti ollut kisoissa kolmas. Toisaalta kritiikkiäkin oli paljon ja Suomelle todella alettiin oikeasti toivomaan mitalia koska pessimistisyys tietyissä piireissä ja muutenkin alkoi paistaa jossain määrin erittäin paljonkin läpi kun aiemmin oli vielä toivoa ollut joskin aivan pahimpia pessimistejä huolimatta myönnytyksiä niissäkin piireissä tehtiin pitkälti nuorten MM-kisojen voittamisen ja muutenkin edes pikkuhiljaa oikeasti nousseen tason myötä. Tosin jälleen kerran mitaleitta jääminen todella voisi merkitä vakavia seurauksia tuolloin suomalaiselle jääkiekolle ja siksi toivottiinkin, että mitali Itävallasta vihdoin ja viimein saavutettaisiin.

    Leijonien osalta voitiin sanoa jälleen se olleen hyvin paljon samanlainen kuin vuonna 1986 pelillisesti, mutta jälleen se otti oman aikansa suuntauksen kohti parempia aikoja. Vuoteen 1986 verrattuna tuntui olevan enemmän voimapelaamista käytettävissä maajoukkueella kuin aiemmin ja jälleen vanhempaan aikaan verrattuna vuonna 1987. Harjoituskausikin meni hyvin ja ainakin tiettävästi Leijonat eivät hävinneet nyt Kaj Kaitsu Matalamäen johtamalle Sisu Teamille harjoituskaudella.

    Edelleen Suomella oli vuonna 1987 kaikkien aikojen voimakkain hyökkäyspeli käytössään tai ainakin voimakkaampi kuin vuonna 1986 oli ollut, kärkihyökkäyksiä ja yleisiä ratkaisutilanteita pelitilanteellisissa ongelmia Suomi pystyi myös vuonna 1987 tekemään rohkeammin kuin koskaan ennen ja on paha sanoakin, että olisiko vuoden 1987 Wienin Suomen joukkueella vai Calgaryn 1988 Hopeamitalijoukkueella ollut tietyllä tapaa pelitilanteellisen rakenneongelman ratkaisutilanteet parempia suhteessa toisiinsa?

    Ainakin ne olivat silti parempia kuin minkään siihen asti olleen maajoukkueen 1980-luvulla ja parempia kuin vuoden 1989 yläilmoissa hopeamitalin takia leijuneen ja ratkaisukyvyssään sokaistuneen maajoukkueen osalta. Myöhempiin aikoihin verrattuna edes vuoden 1987 hyökkäysvoimallinen huipputaso ei ollut kuitenkaan niin hyvä kuin mitä myöhemmin on ollut, mutta parasta se oli oman aikansa mittapuulla.

    Hyökkäyssyötöt, syöttövarmuus ja nopeat ja terävät kiekonsiirrot ratkaisuineen olivat parempia kuin koskaan vaikka vielä vuonna 1987 valitettavasti Suomi onnistui ajoittain koheltamaan tai sittemmin pelaamaan vieläkin 1980-luvun muihin vuosiin nähden ja etenkin aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna harvinaistunutta ja onneksi harvinaisena pysynyttä pystysuunnan jääkiekkoa. Toisaalta vuoteen 1986 verrattuna jopa sitäkin vuotta vähemmän ja usein myös huomattavasti vähemmän kuin mitä on usein muisteltu/kritisoitu.

    Pelidynamiikka tuntui ajoittain parantuneen vuoteen 1986 verrattuna vuonna 1987 selvästi, mutta edelleen joukkuetta vaivasi dynamiikan liiallinen jyrkkyys joko taktiikkavastaavan tai päävalmentajan ehdoilla menemisen mukaan niin myötä kuin vastamäessä ja huonona päivänä mentiin pelaajien ja jään ehdoilla mikä sitten tietenkään ei luvannut mitään hyvää normaalisti.

    Paitsi ehkä jos vastaan olisi näin kevennyksenä marssinut vaikka Ijs-Oranje...

    Ijs-Oranjen supernopeaa versiota siitä Leijonat muistuttikin omalla 1980-luvun lopun hyökkäysvoiman dynamiikallaan missä painotettiin aina erittäin nopeista ja terävistä kärkihyökkäystason toiminnoista aina vain todella hitaaseen etenevään liikepeliin asti jolloin eroina olivat tosiaan Ijs-Oranjen liikepelin melkein aina ollut laiskan oloinen luistelukuvio yleisestä taktiikkakuvioista, Leijonista poiketen taktiikkaa vaihdettiin tarvittaessa ja jopa tarvitsemattakin ajoittain hyvinkin rohkeasti toiseen selvästi harjoiteltuun ja mielessä pidettyyn taktiikkaan ilman tappiotilannettakin ja lähdettiin syöksyyn vain tarvittaessa siinä missä Leijonat tuntui aina pitävän taktiikkaa kiinteänä ja syöksypelaamiseen ei lähdetty siinä missä Ijs-Oranje lähtikin syöksyyn aina kuin tarvittiinkin lähteä ja Ijs-Oranjen laukaisutehokkuus oli aina helvetin tarkkaa siinä missä Leijonilta aina sitä välillä puuttui omaan sarjatasoonsa ja yleiseen jääkiekkopelaamiseenkin nähden.

    Pelihallintaidon piti olla parasta koskaan Leijonilla. Näin sanottiin taas ainakin ennen turnausta ja lopulta vuoden 1986 pahimmat virheet sentään vältettiin vaikka edelleen muita virheitä kyllä esiintyi. Ja siten pelinhallintataidot etenkin tuleviin vuosiin heijastaen olivat lopulta huonommat niihin nähden.

    Vuoden 1987 MM-kisoissa Suomi pelasi jälleen uuden aikakauden jääkiekkoa joka kuten aiemmin todettua muistutti tavallaan ns. Esi-Kiekotonta Peliä tai Esi-Kiekotonta Pelitapaa joka sittemmin lanseerasi pohjan Pentti Matikaisen päävalmentajana toimimisen aikakaudelle. Sitä myös esiintyi enemmän kuin vuonna 1986, mutta vähemmän kuin vuodesta 1988 eteenpäin koskaan esiintyikään.

    Edelleen harvinaisuuden vuoksi on paha sanoa, että mentiinkö Suomen pelitavoissa edelleen Rauno Korven, Alpo Suhosen tai hänen edeltäjiensä mukaisilla pelitavoilla vai alkoiko sittenkin jo todella esiintyä jotain aivan uutta pelitapaa jonka Matikainen lanseerasi sittemmin käyttöön. Suomi pystyi Tre Kronoriin verrattuna taas enemmän luomaan painetta sille kuin mille tahansa muullekin huippumaalle vuonna 1987 kuin vuonna 1986 oli kyennyt vaikkakin edelleen teki vähän enemmän virheitä kuin Tre Kronor kiekollisessa pelissään, mutta vain hyvin vähän.

    Huippumaille Suomi tarjosi paljon annettavaa jääkiekossa, mutta silti sen pystyi vielä voittamaan ajoittain luvattomankin helposti. Silti se alkoi Yhdysvalloista poiketen kuitenkin olla se ensimmäinen todella vakava maa voitettavaksi kuin mitä se ennen vuotta 1987 oli ollut jääkiekossa. Lisäksi sen jopa oletettiin ensi kertaa varovasti kehittyvän jääkiekossa Yhdysvaltoja paremmaksi ja jopa saavuttavan ennemmin oman mitalinsa kuin, että Yhdysvallat olisi voittanut jääkiekossa tai olympialaisissa ainakaan maailmanmestaruutta tai olympiakultaa uudelleen ennen sitä.

    Suomella oli kuitenkin ongelmia ajoittaisesti kisoissa reagoida etenkään passiivipuolustusta ja yhdistynyttä tai yhdistyvää kärkihyökkäyksen pelityyliä mitä Ruotsi ajoittain harrasti, mutta varsinkin Länsi-Saksa ja Sveitsi harrastivat. Simon Schenk varsinkin Sveitsin päävalmentajana osasi yhdistää ne pelitavat toisiinsa varsin hyvin. Ne pitivät sillä Suomea vaikeuksissa vaikka Suomea valitettavasti vaivasi useinkin ns. Uusia ja Heikkoja Maita kohtaan osoittama uskomattoman ylimielinen, pilkkaava ja perseilevä asenne jolloin ei osattu reagoida omiin pelillisiin ongelmiin ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä siihen.

    Joskin Sveitsi sentään voitettiin molemmilla kerroilla joista etenkin ensimmäisellä aivan liian niukasti. Lisäksi tämä ei toki olisi suinkaan viimeiseksi jäävä sellainen ottelu Suomen jääkiekkohistoriassa milloin Leijonat olisi lähtenyt peliin takki auki ja ollut sitten jopa häviöuhan alaisena peleissään ja jopa hävinnytkin pelejään. Tai kärsinyt vältettävissä olleita pistemenetyksiä tasapelien muodossa.

    Muu keino huippumaille aikaisen suuren johdon lisäksi oli toivoa perisuomalaista luovutusta pelin ulkopuolisten ongelmien tai muiden pessimistisyyttä kuvaavien ongelmien takia vuonna 1987 ja vielä silloinkin ne onnistuivat kääntämään tilanteet edukseen. Huippumaiden joukkoon oli tilapäisesti ainakin vuonna 1987 laskettava tilapäisesti myös Länsi-Saksa joka tuntui pelaavan jälleen kuuluisaa ns. Hyvää Vuottaan jääkiekossa ja pystyi olemaan uskomattomankin sisukas ja vaikea vastustaja Suomelle. Ja Länsi-Saksaa Suomi sentään jotenkin kunnioitti jääkiekossa 1980-luvulla kuten Itä-Saksaakin ja sittemmin on Saksojen muututtua yhdistyneeksikin Saksaksi kunnioittanut sitä ainakin paremmin kuin useita muita jääkiekon keskikastin maita pikkumaista tai ns. Uusista Maista puhumattakaan.

    Vuoden 1987 Suomen joukkueella oli hyvä luistelunopeus, hyvä hyökkäysvoima ja puolustuspelaaminen valttia vaikka ajoittain puolustus taas päästi tarmokkuudestaan huolimatta luvattomia kiekkomääriä vastustajan toimesta ohitseen ja palautuspeli niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa toimi paremmin kuin milloinkaan siihen asti joskin vaikeammin kuin tulevina vuosina kiekollisen käsittelytaidon ohella.

    Siinä eli kiekollisessa käsittelyssä tapahtui yhä jonkin verran virheitä varsinkin Putoamissarjassa, mutta myös Alkusarjassa huippumaita vastaan ja ilmeisesti Tapaus Sikoran aiheuttaman stressin vuoksi. Samoin aivan kärkimaita kuten Kanadaa ja Neuvostoliittoa vastaan yhä etenkin jälkimmäisen vuoden 1986 voittamisesta huolimatta oli aina vuonna 1987 vaikeuksia kohdata niitä kuten mitä tahansa muutakin vastustajaa.

    Muita maita vastaan tätä ongelmaa ei ollut Sveitsin kanssa perseilyä, Länsi-Saksaa ja Ruotsin yllättäen noussutta tasoa huomioimatta. Vuosi 1987 oli Suomen viimeinen vuosi käytännössä oikeastikin jääkiekon MM-tason keskikastissa ja välillä se saattoi olla noussut jo näissäkin kisoissa sen yläpuolelle. Viimeistään se tulisi nousemaan ainakin Calgaryssa 1988 Talviolympialaisten yhteydessä.

    Kaikkiaan vuoden 1987 Leijonat oli tyydyttävä maajoukkue kaikilla osa-alueilla mitattuna.

    Suomi sai siis jännittää tulevia Wienissä pelattuja MM-kisoja paljonkin. Niistä lisää seuraavassa viestissä.
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1987 osalta Suomi lähti siis Itävaltaan tarmoa puhkuen ja ennen kaikkea Mitalisarjaan pääseminen vuoden 1986 tapaan oli vahvana tavoitteena. Ja tietenkin aivan selvästi se kuuluisa pronssimitali tai ehkä oikein suotuisissa oloissa parempikin mitali olisi kelvannut ehdottomasti. 17.4.1987 Suomi aloitti kisansa kuitenkin A-sarjan vuoden 1987 mittakaavalla arvioiden jopa tutun huonosti häviten Tsekkoslovakialle maalein 2-5. Ensimmäisen erän johtolukemista ei toivuttu ja pessimistisyys ja huonon päivän luovutusasenne tuntui vaivaavan pelaajia. Kuitenkin ottelun jälkeen katsottiin tulevaan paremmin.

    18.4.1987 vastaan tuli se helposti voitettava Sveitsi joka osoittautui lopulta jälleen Suomelle kaikeksi muuksi kuin sellaiseksi, välillä jopa liiankin pahaksi vastukseksi ja sen kanssa Suomi oli luvattomankin pitkään vaikeuksissa vaikka lopulta hyvin vaivoin voittikin 3-2 ja tässä vaiheessa kehuista huolimatta myös negatiivisia juttuja esiintyi lehtien palstoilla asian osalta ja aivan liian lähellä oli ollut tasapeli ja oikeastaan tästä perseilystä olisi tappiokin voinut olla ojennukseksi ihan hyvä ottaa. Voitto tuli kuitenkin pelipäivän vaikeasta avausottelusta. Suomella oli ollut läpi turnauksen omaa kyselyä myös Länsi-Saksan joukkueesta pelaavasta Miroslav Sikorasta ja valmennusjohdon mukaan missään tapauksessa Sveitsi-peli ei saanut toistua sitä vastaan pelatessa 20.4.1987 olleen pelipäivän avausottelun aikana.

    Lopulta Suomi oli terävöitynyt, mutta ottelussa Länsi-Saksa yllätti jostakin kumman syystä Suomen jääkiekossa taas kerran ja vielä pahemminkin kun Länsi-Saksa voitti sen 1-3 maalein. Tässä vaiheessa jo muutenkin epäilty Sikoran Tapaus lopullisesti räjähti käsiin tavalla joka Suomen voittaessa ainakaan samassa mittakaavassa ei ehkä välttämättä olisi aivan näin äkkiä leimahtanut liekkeihin. Suomi vaati Länsi-Saksan saamaa voittoa mitätöitäväksi ja Kanada samoin kun sekin oli kärsinyt 3-5 voiton.

    Suomi sai Tapaus Sikorassa puolelleen Sveitsin, Kanadan ja Yhdysvallat. Tsekkoslovakiaa se ei puolelleen saanut ja Neuvostoliiton mielestä asia oli neutraali eli sitä ei toisaalta kiinnostanut tapaus ja toisinaan tapaus kiinnosti, mutta sillä ei ollut vaikutusta Neuvostoliiton omiin peleihin jolloin turhasta protestoinnista toki periaatteessa väärästä asiasta sinänsä ei ollut mitään hyötyä koska IIHF pitäisi Neuvostoliiton mukaan päänsä Tapaus Sikorassa. Näin toki lopulta kävikin erillisen oikeusjuttu-uhkailun jälkeen ja Ruotsi asettui tukemaan Länsi-Saksaa mikä vain johti entisestään Suomen ja Ruotsin välisen henkisen maaottelun ja asenteen kuumentumiseen.

    Suomi voitti Yhdysvaltoja vastaan alustavasti erittäin vaikeaksi arvioidun pelin lopulta 5-2 ja vahvisti sentään edes vielä jotenkin mahdollista pääsyään Mitalisarjaan Tapaus Sikorasta huolimatta 21.4.1987. Se meni ilmeisesti Tapaus Sikorasta johtuen ja ehkä vähän muutenkin nopeasti, tarkasti ja tehokkaasti johtoon Yhdysvaltoja vastaan eikä luopunut asemastaan mikä oli hyvä juttu etenkin aikakauden mittapuulla Leijonien asemaa arvioitaessa ja ehkä toisinaan ihan jopa sen jälkeenkin.

    Sitten asettuikin 23.4.1987 pelipäivän avausottelussa itse Neuvostoliitto. Sitä vastaan pelattiin uskomattoman hyvä ensimmäinen erä joka päätettiin tasapelissä ja 0-0 lukemissa, mutta toisen erän 0-2 tappiolukemista masennuttiin kolmanteen erään ja alettiin pelata tehottomasti mitä ei olisi missään nimessä pitänyt tapahtua. Enemmänkin olisi vaikka kannattanut kuvitella Länsi-Saksa eteen, sisuuntua ja pelata vaikka tasapeli tai edes yrittää voittaa muutoin. Mitä tahansa muuta kuin taas kerran luovuttaa. Etenkin kun Neuvostoliitto oli nyt kuitenkin jo voitettu edellisvuonna uudelleen pitkän tauon jälkeen, mutta ei. Neuvostoliitto näki Suomen alkavan taas luovuttaa, haistoi tilaisuuden, teki tarvittavat maalit ja voitti 0-4 Suomen.

    24.4.1987 Suomi voitti Ruotsin pelipäivän ensimmäisessä ottelussa ja ehkä vähän edellisen kauden tappiosta muistaen kaiken katkeruuden Suomi pelasi ensin tasapelin 0-0 ensimmäisessä erässä, sittemmin pelasi tiukan 1-1 tasapelin ja kolmannessa erässä nousi huikeaan johtoon 2-1 lopulta voittaen koko ottelun selvästikin maalein 4-1 vaikka Ruotsin edelliskauden suorittama ohivedon vaara oli läsnä pelissä.

    Tässä vaiheessa Tapaus Sykora oli melkoinen ja sen vuoksi Suomi protestoi omin päin mahdollisesti Länsi-Saksan voiton säilymistä ja sitä peloteltiin Ruotsin tapaan myöskin niin B-sarjaan kuin C-sarjaankin pudottamisilla, olympiamatkan hylkäyksilläkin kuin lopulta A-sarjaan osallistumiskiellollakin. Tunteet koko asiasta olivat kasvaneet merkittävästi Suomen voitettua Ruotsin omassa pelissään sitä vastaan. Lopulta 26.4.1987 Suomen pelatessa omaa Alkusarjan viimeistä peliään yleensä Alkusarjan toiseksi viimeisenä päivänä muutenkin vuoden 1987 osalta muutenkin se hävisi Kanadalle maalein 2-7 mikä oli yllättävänkin huono tulos ja vain vaikeutti Suomen omaa tason säilyttämistä Leijonien päästessä muutenkin Mitalisarjaan.

    Toisaalta Suomen tappiota vaikeutti oman heikon ensimmäisen erän 0-3 lukemat ja kyvyttömyys edes yrittää reagoida niihin yhä pelaavasti vaan Neuvostoliitto-ottelun tapaan se luovutti kuin yritti edes. Tapaus Sikoran aikana varsinkin Raimo Häyrinen totisesti osoitti sen miksi häntä kutsuttiin tapauksen kestäessä Höyryksi. Lehtien palstoilla riitti herrasta juttua paljonkin ja IIHF:n tai Wienin Alioikeuden herrat saivat totisesti olla varpaillaan Höyryn suhteen.

    Kisojen viimeisenä Alkusarjan pelipäivänä 27.4.1987 Suomella, Kanadalla ja Ruotsilla ei ollut omia pelejä joten siksikin Tapaus Sikoran ratkeaminen niitä kiinnosti. Tapauksen kestäessä Suomea ja Ruotsia uhkasi myös pitkälti erillisten muiden Tapaus Sikoran aikana tapahtuneiden syytteiden nojalla pudottaminen niin B-sarjaan ja C-sarjaan kuin myös osallistumiskieltoa A-sarjaan tai olympialaisiinkin tuntui tulevan kaikesta. Alkusarjan päättyessäkin Suomen mielipide asiasta oli niin jyrkkä, että se saattoi vetäytyä kisoista vaikka hyväksyessäänkin protestin.

    Lopulta vajaa päivä ennen Mitalisarjan alkamista kuitenkin jo 28.4.1987 puolella julistettiin Alkusarjan tulosten jäämisestä voimaan ja siten Suomi oli ulkona Mitalisarjasta oltuaan noin vuorokauden verran jo Mitalisarjassa. Suomi oli niukasti protestin alkuperäisen hyväksymisen mukaan jo Mitalisarjassa 8 pisteellä niukasti. Maalierot Ruotsia vastaan eivät ilmeisesti olisi riittäneet, mutta keskinäisen ottelun voitto olisi riittänyt. Ikuisiksi ajoiksi jäi siis Suomen pärjääminen vuoden 1987 Mitalisarjassa.

    Mikä tahansa ensimmäisen mitalin saamisen tai hyvin kylmän kyydin ja mitaleitta jäämisen osalta olisi ollut mahdollista, mutta Tapaus Sikoran myötä Suomi ei pelannut vuoden 1987 Mitalisarjassa. Ajoittain toki Suomi ei ehkä olisi ansainnut sinne pelillisesti kuulua, mutta lähtökohtaisesti arvioituna kyllä. Suomi oli vetäytyä koko kisoista tapauksen johdosta, puhelimet ja faksit lauloivat viestejään ja lopulta pitkin hampain ja suomalaisen jääkiekon edun nimissä Suomi päätti jäädä kisoihin kuin vetäytyä.

    Suomi olisi voinut hyväksyä protestin ja silti vetäytyä jälkikäteen, mutta sitten se olisi pudotettu vuodeksi 1989 Norjassa pelattaviin B-sarjan MM-kisoihin. Vahvasta periaatesyystä huolimatta sitä ei vain haluttu tehdä B-sarjan ilmeisestä pelottavuudesta johtuen tai muutenkaan. Suomen hyvää olemusta jääkiekossa ei haluttu vaarantaa missään nimessä.

    Vaikka Suomi tietenkin olisi noussut vuodeksi 1990 takaisinkin A-sarjaan ja saanut pitkän tinkimisen jälkeen mahdollisesta jälkiprotestista huolimattakin pelata Calgaryssa 1988 Talviolympialaisissa ja silti voittaa sittemmin voittamansa hopeamitalin ja ensimmäisen mitalinsa muutenkin tapahtumahistoriallisesti kaiken mennessä samoin kuin myöhemmin menikin.

    Suomi oli siis päätösten jälkeen lopulta Alkusarjan kuudes kun maalieroilla ja keskinäisellä ottelulla Länsi-Saksa meni edelle viidenneksi. Suomea ei sittemmin ihme kyllä kiinnostanut edes Yhdysvaltain Scott Youngin doping-tapaus tai siitä Yhdysvaltain muustakin doping-ajojahdista mahdollisesti saatavat lisäpisteet siinä missä Länsi-Saksaa ne kiinnostivat.