Vuosi 1987 oli käänteentekevä vuosi Jääkiekon MM-kisoissa kaikkiaan. Ensimmäistä kertaa pelattiin jääkiekossa neljää eri MM-sarjan tasoa A-sarjasta D-sarjaan saakka.
Jääkiekon osalta näistä kilpailuista eteenpäin alkoi myös jääkiekon televisioinnin oikeudet kaikissa maissa ensimmäistä kertaa todella nousta oman aikakautensa korkeimpaan arvoon vaikka tietenkin ne muutaman ensimmäisen ammattilaistuneenkin ja kaupallistuneen vuoden ajan olivat edelleen suolarahaluokkaa myöhempiin vuosiin verrattuna, mutta silloisessa mittakaavassa ne olivat kallistuneet kuin yhdessä yössä.
Suomen Yleisradiokin hankki aiempiin vuosiin verrattuna tuolloin hieman lisää otteluja ja erikoisesti parin-kolmen seuraavan turnauksen maksoi suurin piirtein samaa tai reilusti korkeampaa hintaa kisoista televisioitavien ottelumäärien pysyessä samana kuin ennenkin tai korottuen myöhemmin vain hyvin vähän.
Jääkiekon MM-vuoden osalta oli merkittävää tiettävästi kaikkien aikojen eniten mitään maaleja sisältänyt MM-kisojen turnaus D-sarjan ensimmäisenä vuonna ja A-sarjan osalta merkittävintä oli omanlaisensa suurin kiista koskaan siihen asti Tapaus Sikoran vuoksi mikä johti lopulta ilmeisesti jo tuolloin hyvin kauan olleiden, mutta ainakin varmasti jo Toisesta Maailmansodasta asti Itävallan Wienistä sijaitsevien arkistojen siirtämiseen Sveitsin Berniin koko sotkun myötä.
Näihin päiviin asti Suomi ja erikoisesti myös Ruotsi olivat kabinettikiistojen takia vaarassa pudota jopa pelaamatta pahimmillaan jopa C-sarjaan asti, mutta lievimmilläänkin B-sarjaan mitä eivät maat lopulta halunneet kokeilla raivostaan huolimatta.
Suomella ja myös Ruotsilla kysymys oli kerta kaikkiaan tuossa kiistassa melkein peräänantamattomista yleisasenteesta ja eettisistä arvovaltakysymyksistä. Samalla ensimmäistä kertaa käytännössä kovaan ääneen vaadittiin jääkiekkoon 10 maan MM-kisoja ja omanlaisia asioita herättivät myös sitä suuremmatkin MM-turnaukset, mutta vielä sitäkin suurempaa maamäärää haluttiin olympialaisiin.
Kiistan kestäessä olympialaisten maamäärää haluttiin suurentaa 12-16 maan suuruisiksi ja tämä oli pitkälti sen jälkeen kun edelleenkään kaikki maat ja etenkään pienemmät jääkiekkomaat eivät saaneet läpi vaatimuksiaan vapaista olympiakarsinnoista.
Eräs vaihtoehtoinen ratkaisu olisi ollut palata 16 maan turnaukseen jossa 12 maata olisi päässyt muutoin ja loput neljä erillisellä karsinalla, mutta se ei kelvannut isommille kiekkomaille. Myöskään 14 maan turnaukseen olympialaisissa ei suostuttu.
16 maan turnauksessa olisivat pelanneet kaikki A-sarjan ja B-sarjan maat mikäli mitään varsinaista karsintaa ei olisi pidetty tai sitten vain 12 maata edelleen, mutta B-sarjan neljäs olisi karsinut selvässä turnauksessa paikastaan jäljellä olleiden B-sarjan maiden kanssa.
Yksi vaihtoehtoinen viime hetken ehdotus olisi ollut saada saman tien 12 maata normaalein ehdoin plus yksi lisämaa eli 13 maata mikäli isäntämaa olisi ollut hyvin kaukana kärkimaista kuten vaikkapa joku C-sarjan maista tai vaihtoehtoisesti isäntämaan kuuluessa jo 12 maan joukkoon yksi lisämaa eli vaikkapa B-sarjan viides tai mikä tahansa riittävän sijoituksen omannut muu maa olisi saanut karsia paikastaan tuttuun tapaan B-sarjan neljännen kanssa.
Vaihtoehtoisesti toki muunkin hyväksi näkemänsä joukkueen kanssa. Lopulta yksikään muukaan vaihtoehtoinen olympialaisten ehdotus ei kelvannut jääkiekon isoille maille vaan turnausta päätettiin jatkaa entisenlaisena 12 maan turnauksena.
Myös MM-kisoihin ehdotettiin 8 maan sarjajärjestelmän säilyessä ennallaan muun muassa A-sarjan viimeisen ja B-sarjan 4-5 parhaan maan välistä karsintaturnausta jossa yksi sitten nousisi, mutta sekään ei kelvannut. Kuten ei myöskään A-sarjan laajentumiseen 12 joukkueeseen josta lisäksi vielä yksi maa olisi karsinut paikastaan tai 10 maan kisoiksi joista vielä 2-3 maata lisää olisi karsinut paikastaan.
Pienet maat jääkiekosta lopettivat kaikki nämä valitukset toistaiseksi kokonaan olympialaisista puhuttaessa ja väliaikaisesti MM-kisojen laajentamisesta puhuttaessa kun IIHF lupasi, että olympialaisten ulkopuolelle jääneiden maiden ikioma erillinen turnaus joka pienempien maiden mielestä heikensi heidän arvoaan eli Thayer Tutt Trophy-turnaus lopetettaisiin kokonaan vuoden 1988 jälkeen ja sen jälkeen joko vuonna 1992 Albertvillen tai tulevan olympiapaikan suhteen tai viimeistään vuoden 1994 oletettavien Lillehammerin olympialaisten jälkeen luotaisiin kaikille selvät ja suuremmat olympiakarsinnat.
Calgaryyn 1988 kun vaatimukset isoimmista turnausmuodoista normaalien ehtojen sijaan tuntuivat liian myöhäisiltä ja raskailta toteuttaa.
Toisaalta MM-kisojen 10 maan turnauksen osalta vaatimukset rauhoittuivat vain väliaikaisesti ja pian niistä puhuminen alkaisi uudestaan.
Lisäksi tästä vuodesta eteenpäin alkoi lopullinen arvostelu myös Jääkiekon MM-kisojen pelaamisesta sarjamuotoisena turnauksena jossa maailmanmestaruus ja loppusijoitukset Mitalisarjassa saattoivat joinakin vuosina ratketa liiankin helposti pelkkien maalierojen tai muiden kuin pelillisten seikkojen sijaan. Myös alemmissakin MM-sarjoissa uudistuksia vaadittiin, mutta niitä ei juurikaan kuunneltu.
Tosin vuoden 1987 jälkeen yllättäen vuodesta 1969 asti lähtökohtaisesti voimassa ollut 2 maan nouseminen tai tippuminen B-sarjasta C-sarjaan ja takaisin muuttui lopulta ennen pitkää vain yhden maan nousemiseen tai tippumiseen. Tosin tämä kaikki muuttui pysyväksi vasta vuoden 1989 MM-kisojen alempien kisojen aikana joten tuolloin mentiin alustavilla perinteisillä säännöillä.
Myös Itävallan valittaessa lopullisen paljon koti-isäntänä toimivan maan MM-kisojen pelaamisen oikeudesta jo aiemmin monena aiempana vuonna lähinnä nimellisesti havaittuun ongelmaan aiottiin reagoida joskin kovin hitaasti. Itävallalle ei kelvannut kompromissiehdotus pelata omissa MM-kisoissaan näytösotteluita A-sarjassa joita ei olisi laskettu muutoin lopputuloksiin.
Silloisten päättäjien mittakaavan mukaan kysymys ei olisi ollut lainkaan niin kovin paha. Etenkin kun kaikkein alimmalla tasolla Taiwan tai Kansallisen Kiinan ja myös Kiinan Tasavallan nimellä tunnettu maa oli pelannut D-sarjassa vuonna 1987 näytösotteluita joita ei ollut laskettu lopputuloksiin mukaan ulkopuolisena maana. Itävallalle tai muillekaan automaattista kisaisäntien pelaamisen oikeutta hakeneille maille tämä ehdotus isojen maiden haluamina ei kelvannut.
Suomelle tämä oli aikanaan turnaus jonka jälkeen urheilukansalta tuntui usko loppuvan lopullisesti Leijonien mitalijahtiin tai ainakin todella merkittäväksi heikentyneen niin paljon, että jääkiekon asemakin tuntui olevan jopa uhattuna.
Negatiivisuusaste oli jääkiekon osalta Suomessa todennäköisesti korkein sitten vuoden 1962 Englannin tappion jälkeen jolloin ns. Herraskaisissa Piireissä tuntui olevan moittimista siitä, että kannattiko Suomen sijoittaa rahojaan jääkiekkoon? Tai tavallisessa kansassa sitä, että miksi pitää pelata kun hävitään kuitenkin ja aina. Ja sitä negatiivisuutta jatkui oikeastaan aina MM-kisojen saantiin asti Suomessa ja vielä vähän myös vuoden 1965 Suomessa pelattujen MM-kisojen jälkeen.
Mitä Kiekkovuosi 1987 herättää teissä arvoisat forumistit?
Sana on vapaa ja voi ihan rohkeasti laittaa kommenttia toki tulemaan ettei käy niin kuin vuoden 1986 topikille harmittavasti näyttää käyneen yhtä muuta vastausta lukuun ottamatta...
Jääkiekon osalta näistä kilpailuista eteenpäin alkoi myös jääkiekon televisioinnin oikeudet kaikissa maissa ensimmäistä kertaa todella nousta oman aikakautensa korkeimpaan arvoon vaikka tietenkin ne muutaman ensimmäisen ammattilaistuneenkin ja kaupallistuneen vuoden ajan olivat edelleen suolarahaluokkaa myöhempiin vuosiin verrattuna, mutta silloisessa mittakaavassa ne olivat kallistuneet kuin yhdessä yössä.
Suomen Yleisradiokin hankki aiempiin vuosiin verrattuna tuolloin hieman lisää otteluja ja erikoisesti parin-kolmen seuraavan turnauksen maksoi suurin piirtein samaa tai reilusti korkeampaa hintaa kisoista televisioitavien ottelumäärien pysyessä samana kuin ennenkin tai korottuen myöhemmin vain hyvin vähän.
Jääkiekon MM-vuoden osalta oli merkittävää tiettävästi kaikkien aikojen eniten mitään maaleja sisältänyt MM-kisojen turnaus D-sarjan ensimmäisenä vuonna ja A-sarjan osalta merkittävintä oli omanlaisensa suurin kiista koskaan siihen asti Tapaus Sikoran vuoksi mikä johti lopulta ilmeisesti jo tuolloin hyvin kauan olleiden, mutta ainakin varmasti jo Toisesta Maailmansodasta asti Itävallan Wienistä sijaitsevien arkistojen siirtämiseen Sveitsin Berniin koko sotkun myötä.
Näihin päiviin asti Suomi ja erikoisesti myös Ruotsi olivat kabinettikiistojen takia vaarassa pudota jopa pelaamatta pahimmillaan jopa C-sarjaan asti, mutta lievimmilläänkin B-sarjaan mitä eivät maat lopulta halunneet kokeilla raivostaan huolimatta.
Suomella ja myös Ruotsilla kysymys oli kerta kaikkiaan tuossa kiistassa melkein peräänantamattomista yleisasenteesta ja eettisistä arvovaltakysymyksistä. Samalla ensimmäistä kertaa käytännössä kovaan ääneen vaadittiin jääkiekkoon 10 maan MM-kisoja ja omanlaisia asioita herättivät myös sitä suuremmatkin MM-turnaukset, mutta vielä sitäkin suurempaa maamäärää haluttiin olympialaisiin.
Kiistan kestäessä olympialaisten maamäärää haluttiin suurentaa 12-16 maan suuruisiksi ja tämä oli pitkälti sen jälkeen kun edelleenkään kaikki maat ja etenkään pienemmät jääkiekkomaat eivät saaneet läpi vaatimuksiaan vapaista olympiakarsinnoista.
Eräs vaihtoehtoinen ratkaisu olisi ollut palata 16 maan turnaukseen jossa 12 maata olisi päässyt muutoin ja loput neljä erillisellä karsinalla, mutta se ei kelvannut isommille kiekkomaille. Myöskään 14 maan turnaukseen olympialaisissa ei suostuttu.
16 maan turnauksessa olisivat pelanneet kaikki A-sarjan ja B-sarjan maat mikäli mitään varsinaista karsintaa ei olisi pidetty tai sitten vain 12 maata edelleen, mutta B-sarjan neljäs olisi karsinut selvässä turnauksessa paikastaan jäljellä olleiden B-sarjan maiden kanssa.
Yksi vaihtoehtoinen viime hetken ehdotus olisi ollut saada saman tien 12 maata normaalein ehdoin plus yksi lisämaa eli 13 maata mikäli isäntämaa olisi ollut hyvin kaukana kärkimaista kuten vaikkapa joku C-sarjan maista tai vaihtoehtoisesti isäntämaan kuuluessa jo 12 maan joukkoon yksi lisämaa eli vaikkapa B-sarjan viides tai mikä tahansa riittävän sijoituksen omannut muu maa olisi saanut karsia paikastaan tuttuun tapaan B-sarjan neljännen kanssa.
Vaihtoehtoisesti toki muunkin hyväksi näkemänsä joukkueen kanssa. Lopulta yksikään muukaan vaihtoehtoinen olympialaisten ehdotus ei kelvannut jääkiekon isoille maille vaan turnausta päätettiin jatkaa entisenlaisena 12 maan turnauksena.
Myös MM-kisoihin ehdotettiin 8 maan sarjajärjestelmän säilyessä ennallaan muun muassa A-sarjan viimeisen ja B-sarjan 4-5 parhaan maan välistä karsintaturnausta jossa yksi sitten nousisi, mutta sekään ei kelvannut. Kuten ei myöskään A-sarjan laajentumiseen 12 joukkueeseen josta lisäksi vielä yksi maa olisi karsinut paikastaan tai 10 maan kisoiksi joista vielä 2-3 maata lisää olisi karsinut paikastaan.
Pienet maat jääkiekosta lopettivat kaikki nämä valitukset toistaiseksi kokonaan olympialaisista puhuttaessa ja väliaikaisesti MM-kisojen laajentamisesta puhuttaessa kun IIHF lupasi, että olympialaisten ulkopuolelle jääneiden maiden ikioma erillinen turnaus joka pienempien maiden mielestä heikensi heidän arvoaan eli Thayer Tutt Trophy-turnaus lopetettaisiin kokonaan vuoden 1988 jälkeen ja sen jälkeen joko vuonna 1992 Albertvillen tai tulevan olympiapaikan suhteen tai viimeistään vuoden 1994 oletettavien Lillehammerin olympialaisten jälkeen luotaisiin kaikille selvät ja suuremmat olympiakarsinnat.
Calgaryyn 1988 kun vaatimukset isoimmista turnausmuodoista normaalien ehtojen sijaan tuntuivat liian myöhäisiltä ja raskailta toteuttaa.
Toisaalta MM-kisojen 10 maan turnauksen osalta vaatimukset rauhoittuivat vain väliaikaisesti ja pian niistä puhuminen alkaisi uudestaan.
Lisäksi tästä vuodesta eteenpäin alkoi lopullinen arvostelu myös Jääkiekon MM-kisojen pelaamisesta sarjamuotoisena turnauksena jossa maailmanmestaruus ja loppusijoitukset Mitalisarjassa saattoivat joinakin vuosina ratketa liiankin helposti pelkkien maalierojen tai muiden kuin pelillisten seikkojen sijaan. Myös alemmissakin MM-sarjoissa uudistuksia vaadittiin, mutta niitä ei juurikaan kuunneltu.
Tosin vuoden 1987 jälkeen yllättäen vuodesta 1969 asti lähtökohtaisesti voimassa ollut 2 maan nouseminen tai tippuminen B-sarjasta C-sarjaan ja takaisin muuttui lopulta ennen pitkää vain yhden maan nousemiseen tai tippumiseen. Tosin tämä kaikki muuttui pysyväksi vasta vuoden 1989 MM-kisojen alempien kisojen aikana joten tuolloin mentiin alustavilla perinteisillä säännöillä.
Myös Itävallan valittaessa lopullisen paljon koti-isäntänä toimivan maan MM-kisojen pelaamisen oikeudesta jo aiemmin monena aiempana vuonna lähinnä nimellisesti havaittuun ongelmaan aiottiin reagoida joskin kovin hitaasti. Itävallalle ei kelvannut kompromissiehdotus pelata omissa MM-kisoissaan näytösotteluita A-sarjassa joita ei olisi laskettu muutoin lopputuloksiin.
Silloisten päättäjien mittakaavan mukaan kysymys ei olisi ollut lainkaan niin kovin paha. Etenkin kun kaikkein alimmalla tasolla Taiwan tai Kansallisen Kiinan ja myös Kiinan Tasavallan nimellä tunnettu maa oli pelannut D-sarjassa vuonna 1987 näytösotteluita joita ei ollut laskettu lopputuloksiin mukaan ulkopuolisena maana. Itävallalle tai muillekaan automaattista kisaisäntien pelaamisen oikeutta hakeneille maille tämä ehdotus isojen maiden haluamina ei kelvannut.
Suomelle tämä oli aikanaan turnaus jonka jälkeen urheilukansalta tuntui usko loppuvan lopullisesti Leijonien mitalijahtiin tai ainakin todella merkittäväksi heikentyneen niin paljon, että jääkiekon asemakin tuntui olevan jopa uhattuna.
Negatiivisuusaste oli jääkiekon osalta Suomessa todennäköisesti korkein sitten vuoden 1962 Englannin tappion jälkeen jolloin ns. Herraskaisissa Piireissä tuntui olevan moittimista siitä, että kannattiko Suomen sijoittaa rahojaan jääkiekkoon? Tai tavallisessa kansassa sitä, että miksi pitää pelata kun hävitään kuitenkin ja aina. Ja sitä negatiivisuutta jatkui oikeastaan aina MM-kisojen saantiin asti Suomessa ja vielä vähän myös vuoden 1965 Suomessa pelattujen MM-kisojen jälkeen.
Mitä Kiekkovuosi 1987 herättää teissä arvoisat forumistit?
Sana on vapaa ja voi ihan rohkeasti laittaa kommenttia toki tulemaan ettei käy niin kuin vuoden 1986 topikille harmittavasti näyttää käyneen yhtä muuta vastausta lukuun ottamatta...