Diskovalokiekosta kalinoihin ja laaksokiekosta kiekkopingviinin kotipesään – kiekkovuosi 1987

[Thusberg]

Vuosi 1987 oli käänteentekevä vuosi Jääkiekon MM-kisoissa kaikkiaan. Ensimmäistä kertaa pelattiin jääkiekossa neljää eri MM-sarjan tasoa A-sarjasta D-sarjaan saakka.

Jääkiekon osalta näistä kilpailuista eteenpäin alkoi myös jääkiekon televisioinnin oikeudet kaikissa maissa ensimmäistä kertaa todella nousta oman aikakautensa korkeimpaan arvoon vaikka tietenkin ne muutaman ensimmäisen ammattilaistuneenkin ja kaupallistuneen vuoden ajan olivat edelleen suolarahaluokkaa myöhempiin vuosiin verrattuna, mutta silloisessa mittakaavassa ne olivat kallistuneet kuin yhdessä yössä.

Suomen Yleisradiokin hankki aiempiin vuosiin verrattuna tuolloin hieman lisää otteluja ja erikoisesti parin-kolmen seuraavan turnauksen maksoi suurin piirtein samaa tai reilusti korkeampaa hintaa kisoista televisioitavien ottelumäärien pysyessä samana kuin ennenkin tai korottuen myöhemmin vain hyvin vähän.

Jääkiekon MM-vuoden osalta oli merkittävää tiettävästi kaikkien aikojen eniten mitään maaleja sisältänyt MM-kisojen turnaus D-sarjan ensimmäisenä vuonna ja A-sarjan osalta merkittävintä oli omanlaisensa suurin kiista koskaan siihen asti Tapaus Sikoran vuoksi mikä johti lopulta ilmeisesti jo tuolloin hyvin kauan olleiden, mutta ainakin varmasti jo Toisesta Maailmansodasta asti Itävallan Wienistä sijaitsevien arkistojen siirtämiseen Sveitsin Berniin koko sotkun myötä.

Näihin päiviin asti Suomi ja erikoisesti myös Ruotsi olivat kabinettikiistojen takia vaarassa pudota jopa pelaamatta pahimmillaan jopa C-sarjaan asti, mutta lievimmilläänkin B-sarjaan mitä eivät maat lopulta halunneet kokeilla raivostaan huolimatta.

Suomella ja myös Ruotsilla kysymys oli kerta kaikkiaan tuossa kiistassa melkein peräänantamattomista yleisasenteesta ja eettisistä arvovaltakysymyksistä. Samalla ensimmäistä kertaa käytännössä kovaan ääneen vaadittiin jääkiekkoon 10 maan MM-kisoja ja omanlaisia asioita herättivät myös sitä suuremmatkin MM-turnaukset, mutta vielä sitäkin suurempaa maamäärää haluttiin olympialaisiin.

Kiistan kestäessä olympialaisten maamäärää haluttiin suurentaa 12-16 maan suuruisiksi ja tämä oli pitkälti sen jälkeen kun edelleenkään kaikki maat ja etenkään pienemmät jääkiekkomaat eivät saaneet läpi vaatimuksiaan vapaista olympiakarsinnoista.

Eräs vaihtoehtoinen ratkaisu olisi ollut palata 16 maan turnaukseen jossa 12 maata olisi päässyt muutoin ja loput neljä erillisellä karsinalla, mutta se ei kelvannut isommille kiekkomaille. Myöskään 14 maan turnaukseen olympialaisissa ei suostuttu.

16 maan turnauksessa olisivat pelanneet kaikki A-sarjan ja B-sarjan maat mikäli mitään varsinaista karsintaa ei olisi pidetty tai sitten vain 12 maata edelleen, mutta B-sarjan neljäs olisi karsinut selvässä turnauksessa paikastaan jäljellä olleiden B-sarjan maiden kanssa.

Yksi vaihtoehtoinen viime hetken ehdotus olisi ollut saada saman tien 12 maata normaalein ehdoin plus yksi lisämaa eli 13 maata mikäli isäntämaa olisi ollut hyvin kaukana kärkimaista kuten vaikkapa joku C-sarjan maista tai vaihtoehtoisesti isäntämaan kuuluessa jo 12 maan joukkoon yksi lisämaa eli vaikkapa B-sarjan viides tai mikä tahansa riittävän sijoituksen omannut muu maa olisi saanut karsia paikastaan tuttuun tapaan B-sarjan neljännen kanssa.

Vaihtoehtoisesti toki muunkin hyväksi näkemänsä joukkueen kanssa. Lopulta yksikään muukaan vaihtoehtoinen olympialaisten ehdotus ei kelvannut jääkiekon isoille maille vaan turnausta päätettiin jatkaa entisenlaisena 12 maan turnauksena.

Myös MM-kisoihin ehdotettiin 8 maan sarjajärjestelmän säilyessä ennallaan muun muassa A-sarjan viimeisen ja B-sarjan 4-5 parhaan maan välistä karsintaturnausta jossa yksi sitten nousisi, mutta sekään ei kelvannut. Kuten ei myöskään A-sarjan laajentumiseen 12 joukkueeseen josta lisäksi vielä yksi maa olisi karsinut paikastaan tai 10 maan kisoiksi joista vielä 2-3 maata lisää olisi karsinut paikastaan.

Pienet maat jääkiekosta lopettivat kaikki nämä valitukset toistaiseksi kokonaan olympialaisista puhuttaessa ja väliaikaisesti MM-kisojen laajentamisesta puhuttaessa kun IIHF lupasi, että olympialaisten ulkopuolelle jääneiden maiden ikioma erillinen turnaus joka pienempien maiden mielestä heikensi heidän arvoaan eli Thayer Tutt Trophy-turnaus lopetettaisiin kokonaan vuoden 1988 jälkeen ja sen jälkeen joko vuonna 1992 Albertvillen tai tulevan olympiapaikan suhteen tai viimeistään vuoden 1994 oletettavien Lillehammerin olympialaisten jälkeen luotaisiin kaikille selvät ja suuremmat olympiakarsinnat.

Calgaryyn 1988 kun vaatimukset isoimmista turnausmuodoista normaalien ehtojen sijaan tuntuivat liian myöhäisiltä ja raskailta toteuttaa.

Toisaalta MM-kisojen 10 maan turnauksen osalta vaatimukset rauhoittuivat vain väliaikaisesti ja pian niistä puhuminen alkaisi uudestaan.

Lisäksi tästä vuodesta eteenpäin alkoi lopullinen arvostelu myös Jääkiekon MM-kisojen pelaamisesta sarjamuotoisena turnauksena jossa maailmanmestaruus ja loppusijoitukset Mitalisarjassa saattoivat joinakin vuosina ratketa liiankin helposti pelkkien maalierojen tai muiden kuin pelillisten seikkojen sijaan. Myös alemmissakin MM-sarjoissa uudistuksia vaadittiin, mutta niitä ei juurikaan kuunneltu.

Tosin vuoden 1987 jälkeen yllättäen vuodesta 1969 asti lähtökohtaisesti voimassa ollut 2 maan nouseminen tai tippuminen B-sarjasta C-sarjaan ja takaisin muuttui lopulta ennen pitkää vain yhden maan nousemiseen tai tippumiseen. Tosin tämä kaikki muuttui pysyväksi vasta vuoden 1989 MM-kisojen alempien kisojen aikana joten tuolloin mentiin alustavilla perinteisillä säännöillä.

Myös Itävallan valittaessa lopullisen paljon koti-isäntänä toimivan maan MM-kisojen pelaamisen oikeudesta jo aiemmin monena aiempana vuonna lähinnä nimellisesti havaittuun ongelmaan aiottiin reagoida joskin kovin hitaasti. Itävallalle ei kelvannut kompromissiehdotus pelata omissa MM-kisoissaan näytösotteluita A-sarjassa joita ei olisi laskettu muutoin lopputuloksiin.

Silloisten päättäjien mittakaavan mukaan kysymys ei olisi ollut lainkaan niin kovin paha. Etenkin kun kaikkein alimmalla tasolla Taiwan tai Kansallisen Kiinan ja myös Kiinan Tasavallan nimellä tunnettu maa oli pelannut D-sarjassa vuonna 1987 näytösotteluita joita ei ollut laskettu lopputuloksiin mukaan ulkopuolisena maana. Itävallalle tai muillekaan automaattista kisaisäntien pelaamisen oikeutta hakeneille maille tämä ehdotus isojen maiden haluamina ei kelvannut.

Suomelle tämä oli aikanaan turnaus jonka jälkeen urheilukansalta tuntui usko loppuvan lopullisesti Leijonien mitalijahtiin tai ainakin todella merkittäväksi heikentyneen niin paljon, että jääkiekon asemakin tuntui olevan jopa uhattuna.

Negatiivisuusaste oli jääkiekon osalta Suomessa todennäköisesti korkein sitten vuoden 1962 Englannin tappion jälkeen jolloin ns. Herraskaisissa Piireissä tuntui olevan moittimista siitä, että kannattiko Suomen sijoittaa rahojaan jääkiekkoon? Tai tavallisessa kansassa sitä, että miksi pitää pelata kun hävitään kuitenkin ja aina. Ja sitä negatiivisuutta jatkui oikeastaan aina MM-kisojen saantiin asti Suomessa ja vielä vähän myös vuoden 1965 Suomessa pelattujen MM-kisojen jälkeen.

Mitä Kiekkovuosi 1987 herättää teissä arvoisat forumistit?

Sana on vapaa ja voi ihan rohkeasti laittaa kommenttia toki tulemaan ettei käy niin kuin vuoden 1986 topikille harmittavasti näyttää käyneen yhtä muuta vastausta lukuun ottamatta...

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoja ennen täytyy sanoa kyllä, että kyseisissä Australiassa pelatuissa kilpailuissa oli kyllä aikanaan oman aikansa kaikkien aikojen D-sarjan kisat amatöörimäisyyden puhtaimmassa mielessä jossa oikeastaan vain isäntämaalla oli juuri ja juuri yksi ainoa kunnollinen joukkue ja sekin oli huomattavista satsauksista huolimatta korkeintaan puoliammattilaistasoa tai huippuluokan amatöörijoukkue.

Perthin jäähalli oli mielenkiintoisesti yksi oman aikansa mielenkiintoisimpia paikkoja pelata jääkiekkoa ja siellä oli toisinaan kisojen aikana valaistusongelmien takia melkein säkkipimeää!

Lisäksi sittenkin kun valaistusongelmien hoidon myötä edes rajallisesti saatiin jäähallin valaistus edes välttävälle tasolle niin heijastus oli silti ajoittain niin tummasävyistä, että muun muassa ainakin yksi Australian erittäin harvoista kisan aikana päästetyistä maaleista tuli tällä tavalla koska Australian maalivahti Paul Groves ei erottanut kiekkoa sokeasta kohtaa pimeyden ja hailakkaan Fostersin mainosvalon keskeltä!

Myöhemmin kisoissa ja niiden kestäessä jäähallista särkyi muun muassa pleksilasi ja ajoittain yritettiin pelata jopa rajallisesti lasittomalla kaukalolla pelejä, mutta silti jo tuolloinkin touhuun vihellettiin stoppi ainakin korjausten ajaksi. Valaistusongelmista ennen todellista kunnostamista yritettiin ongelmaa poikkeuksellisesti keskittämällä kirkkaampia valoja mainostaululta jäälle ja lisävalaistukseksi hankittiin eräässä vaiheessa kisoja ennen lopullista korjausta jopa diskovalopallokin...

Aussien maajoukkue muun muassa Adelaiden Jään Tiikeri Arto Malsteen mukaan lepäili kyllä kisojen aikana melkoisen railakkaasti ja kaikilla oli ainakin helkkarin hauskaa vaikka väistämättä myös Fosters-tankkauksen jälkihöyryt välillä pääsivät valloilleen ja kisojen aikana tiettävästi ainakin 1-2 pelissä Australian vastustajat tai pelaajat itse olivat kohmelokunnossa jäällä. Myöhemminkään vielä 1989 C-sarjan kotikisoissa Australialla ei ollut Perthin jäähallissa kaikki kyllä kunnossa sillä jälleen kerran kisojen aikana pleksilasit särkyivät joskin kunnollinen valaistus oli jo kyetty hankkimaan onneksi!

Australian lisäksi myös Uudella-Seelannilla oli melkoinen turnaus ja kyseisen maan joukkue oli koottu maan sarjapelaajista ja niistäkin vain ennalta valitusti ja pahinta oli se, että Aucklandin seuramiehiä ei joukkueeseen valittu. Siitäkin valtavasta puutteesta huolimatta Uusi-Seelanti pystyi rajallisesti kuitenkin kehittymään kisojen aikana.

Malsteen mielestä hienoa oli se, että ainakin maan kaksoiskansalaiset osasivat laulaa herran itsensä lisäksi sentään jo vuonna 1987 maan kansallislaulun ennen ottelua oikein toisin kuin vuonna 1986 tai sitä aiemmin maan kaksoiskansalaiset olivat hoilanneet yleensä kansallislaulua päin honkia tai sitä itseään...

Pitää laittaa melko nopeasti nuo Taiwanin ja Hong Kongin katsaukset läpi joskin niissä ei kyllä ole paljon puhumista tai kehumista...

 

[Thusberg]

Taiwan oli jääkiekon saralla myöskin melkoinen vasta-alkaja. Se päätti vuonna 1986 yrittää mennä Jääkiekon MM-kisoihin C-sarjaan, mutta se ei silti lopulta niihin mennyt vaan päätti osallistua vasta vuoden 1987 D-sarjaan. Osin myös IIHF:n herrat toppuuttelivat Taiwanin innokkuutta tulla pelaamaan. Lopulta se oli osallistumassa D-sarjaan, mutta viime hetkellä joukkueiden alkaessa kokoontua Taiwan päättikin luopua kisoista koska se ei joukkueen johdon mielestä tuntunut olevan valmis pelaamaan kisoissa.

Kuitenkin ainutlaatuisesti Taiwan pyysi lupaa pelata turnauksessa ulkopuolisena vuoden 1989 D-sarjan MM-kisoja varten joissa se sitten ainakin tuolloin tuntui olevan valmis pelaamaan. Se sai lupansa ja niin se sitten lopulta pelasikin kisoissa ulkopuolisena maana näytösotteluissa joiden tuloksia ei laskettu lopputuloksiin.

Yksi syy tälle oli myös se, että omilla hankinnoillaan isolla rahalla mukaan koko turnaukseen lähteneet pelaajat olisivat valtavasti pettyneet mikäli joukkue olisikin vain lähtenyt turnauksesta yksinkertaisesti pois ja sitä ei siten toteutettu.

Taiwan pelasi Hong Kongin kanssa tasapelin 2-2 kisojen avauspäivänä 13.3.1987, hävisi Australialle 17.3.1987 luvuin 3-31, hävisi Etelä-Korealle 18.3.1987 luvuin 0-18 ja lopulta 20.3.1987 kisojen päätöspäivän alkajaisiksi ennen päätöspäivän varsinaisia pelejä se hävisi Uudelle-Seelannille luvuin 1-12.

Taiwan vaikutti huonoimmalta joukkueelta turnauksessa joskin Hong Kong tuntui ajoittain erittäinkin toivottomalta tapaukselta jopa siihenkin verrattuna. Joskus vuosia sitten näin aikanaan Taiwanin maajoukkueesta muutamankin eri valokuvan tuon vuoden kisoista ja heillä oli muistaakseni kahdenkin laisia peli asuja.

Toiset peliasut olivat valkoisen punaisia vaihdellen värisävyiltään tumman ruskean punaiseen jossa oli tekstialalla Taiwan aasialaisittain kirjoitettuna tai romanisoitunakin tekstinä ja toinen oli tumman ruskean punamusta jossa oli keltainen hieman avainta muistuttanut kuvio jonka taustalla oli ilmeisesti aasialaistyylinen lootuskukka jossa selvemmin luki Taiwan joko keltaisella tai valkealla tekstillä tummempaa pelipaitaa vasten.

Mahdollisesti olen voinut sotkea tuon jälkimmäisen pelipaidan vahingossa myös vuoden 1987 Uuden-Seelannin pelipaitaan joskin Uusi-Seelanti muuttui pelipaitansa osalta joukkueen muutenkin valitessa nimen Ice Blacks vanhemman Ice Kiwis-nimen sijaan lopullisesti vasta vuonna 1997 tai 1998 riippuen hieman näkökulmasta ja uutisoinnista. Samoin ennen vuosia 1997-1998 myös muitakin pelipaitoja oli kuin vain pelkkiä mustia peliasuja Uudella-Seelannilla käytössään.

Pelaajia en tiedä oikeastaan ainuttakaan sillä kyseisen vuoden kokoonpano joukkueelta tuntuu olevan melkoinen mysteeri joskin melko todennäköisesti ainakin maan nykyinen tai joitakin vuosia sitten virassa ollut kiekkoliiton puheenjohtaja pelasi noissa kisoissa sen joukkueessa. Vuoden 1987 jälkeen Taiwan ei ole osallistunut kertaakaan ajoittaisista yrityksistä huolimatta MM-kisoihin ja vuoden 1989 kokeilustakaan D-sarjatasolla ei tullut mitään koska maan kiekkoliitto yksinkertaisesti tuomitsi joukkueen tason liian huonoksi ja vetäytyi jääkiekosta.

Jonain päivänä olisi mielenkiintoista nähdä kyllä tämäkin joukkue koittamassa onneaan sillä maan jäähalliasiat ovat noista vuosista ainakin parantuneet vaikkakin ovat hyvin erikoisissa paikoissa. Vuonna 1987 maan tiettävästi ainoa jäähalli sijaitsi maan pääkaupungin ostoskeskuksessa ja oli oikeastaan enemmän lastenkaukaloksi sopiva sylinterin muotoinen koppitila joka oli ahdas kuin tunneli ja jota oli raskaasti muokattu vain jos siinä joku aivan välttämättä halusi pelata laajempaa jääkiekkoa. Kovin laajaa jääkiekkoa ei voinut niissä pelata vaan joukkueet olivat muistaakseni korkeintaan koottu 1-3 pelaajan kentällisistä jotka sitten kehivät raskaasti keskenään yhtä uraa pitkin maalista toiseen...

Nykyään sentään ne tiettävästi ovat edes välttävän kunnollisen kokoisia halleja vaikkapa ostoskeskuksen sisällä joita kylläkin käytetään enemmän normaaleihin luisteluvuoroihin kuin jääkiekkoon näin keskimäärin.

 

[Thusberg]

Hong Kong vuorostaan oli myös innokas Taiwanin tapaan vuoden 1986 C-sarjan MM-kisoihin tulemaan tuolloin paikalle, mutta lopulta ei kuitenkaan mennyt eikä oikein saanutkaan tulla. Vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoihin jääkiekossa Hong Kong kuitenkin saapui paikalle. Hong Kongilla oli Taiwanin tapaan samanlaiset huolenaiheet. Maan ainoa varsinainen jäähalli oli samanlainen kuin Taiwanissakin eli käytännössä sylinterin muotoinen koppitila maan pääkaupungin ostoskeskuksessa joka samaan tapaan oli sopiva oikeastaan enemmän lastenkaukaloksi kuin oikeaksi jääkiekkokaukaloksi. Hong Kong kuitenkin Taiwaniin verrattuna sai harjoitusta alleen mikä kuitenkin vain korosti joukkueen naurettavuutta kisoissa.

Taiwan tuli Hong Kongiin verrattuna täysin kylmiltään ja omillaan turnaukseen lähes täysin harjoittelematta ja mikäli se olisi kärsinyt samanlaisesti kuin mitä Hong Kong tulisi kärsimään kisoissa niin sen suorituksen olisi voinut jopa ymmärtääkin sillä käytännössä mitään harjoittelua ei ollut heillä. Ei lainkaan ja osalla tuntui olevan jopa elämänsä ensimmäisiä luistelusessioita pystyssä.

Hong Kong ja sen maajoukkue vuorostaan olivat harjoitelleet viikon verran Pohjois-Kiinassa sijaitsevalla alueella jääkiekkoa pelaajien siihen asti elämänsä suurimmassa kaukalossa ennen Perthin kaukaloa Australiassa kiinalaisten alasarjan seurojen kanssa ja alasarjan seuratkin olivat vieneet pelaajia mennen, tullen ja palatessa. Siten Australiaan lähtenyt joukkue oli lähtökohtaisestikin hyvin masentunut. Toisaalta taas kisojen hyvä tunnelma yleensäkin ja kylmä totuus siitä, että he pelasivat omaa kautta aikojen ensimmäistä maajoukkueturnausta muutenkin auttoivat kuitenkin piristämään maajoukkueen pelaajia.

Taiwanin tosin muuttaessaan viime hetkellä turnausstatustaan joukkueena vain näytösotteluja pelaavaksi joukkueeksi Hong Konginkin olisi näin jälkiviisaasti lausuttuna ehdottomasti kannattanut tehdä niin. Asiasta kyllä vedettiin pitkää tikkua, mutta lopulta päätettiin pelata varsinaisena turnausjoukkueena ja huonosti siinä kävisi. 13.3.1987 Australia tuhosi ympäriinsä koheltavat Hong Kongin pelaajat jäällä ja tappio tuli luvuin 0-37. Avauspäivänä Hong Kong sai tosiaan kylmää kyytiä ja tahti jatkui 14.3.1987 Etelä-Korean asettuessa vastaan.

Hong Kong sai hädin tuskin minkäänlaista tilannetta aikaan jäällä ja vuoden 1986 tai aikaisempienkin vuosien satunnainen Australian maajoukkuekin alkoi kuulostaa hyvinkin ammattimaiselta jääkiekkojoukkueelta jota vain vaivasi selkeä harjoittelun ja yleensäkin taitotason ero muutoin kuin, että ne olisivat olleet todella niin huonoja kuin olisi näyttänyt. Hong Kong ei oikeastaan saanut lainkaan edes kiekkoon kosketustakaan koko ottelun aikana ja peli päättyi 0-44 Hong Kongin tappioon.

15.3.1987 vastaan asettui sitten 0-58 ennätystappiostaan kärsinyt Uusi-Seelanti ja vaikka Hong Kong sentään sitä vastaan sai edes pidettyä kiekkoa jopa itsellään ja edes joitakin laukauksia kohti maalia niin Uusi-Seelanti silti vei sitä hyvin nopeasti ja tehokkaasti pelissään. 0-19 päättyi peli Hong Kongin tappioon. 17.3.1987 Australia tuli uudelleen vastaan ja jos edes mitään luultiin maan oppineen niin ei. Hong Kong kärsi vielä koko kisojen avauspäivään nähden uskomattomasti pahemmankin tappion ja 0-42 oli tappio sille. Tässä vaiheessa pelaajia alkoi masentaa koko turnaus varsin paljon. Se ei kuitenkaan vetäytynyt pois.

18.3.1987 Hong Kong kohtasi Etelä-Korean ja kun ihmeen kaupalla se enemmän tai vähemmän teki siihen asti kaikkien aikojen temppunsa ja sai jopa yhden maalin sitä vastaan. Tosin monien kymmenien jopa naurettavienkin yritysten jälkeen ja maali tuntuikin enemmän Etelä-Korean hyvätahtoiselta ns. Vahingolta kuin oikealta pelaamalla tehdyltä maalilta. Joka tapauksessa kaikki laskettiin ja joukkueelle edes yksikin maali tuntui todella hyvältä kaiken jälkeen. Hong Kong silti hävisi pelinsä Etelä-Koreaa vastaan luvuin 1-24.

Kisojen päätöspäivänä 20.3.1987 ja yleensäkin koko D-sarjan MM-kisojen viimeisessä pelissä muutenkin Hong Kong hävisi uudestaan Uudelle-Seelannille maalein 0-19 vaikkakin tämä ottelu oli juuri ja juuri oikeastaan koko jääkiekon opit edes jotenkin sisäistäneen joukkueen peleistä paras. Hong Kongin turnaus oli murskaavan heikko ja usein kritisoituakin Uutta-Seelantia tuolta vuodelta maa oli selvästi kaikkein heikoin sillä yhden ainoan maalin lisäksi vain pari-kolmekymmentä laukausta kohti maalia joukkue sai aikaan koko turnauksessa ja maalla oli lievästi sanottuna hyvin kamalaa aikaa koko turnauksessa. Ainoa valopilkku oli vain Taiwanin tapaan turnauksen ulkopuolisena otteluna pelattu keskinäinen tasapeli australialaisfanien kaljanhuuruisena silmänilona heti karmean 0-37 tappion jälkeen avauspäivänä. Taiwanin valopilkku turnauksessa tuntui myös olevan ja olikin juurikin Hong Kongia vastaan pelattu tasapeli muiden pelien ollessa tappioita joskin Taiwan oli liikepeliltään silti parempi kuin Hong Kong ja vain Etelä-Korea onnistui murskavoittonsa aikana pitämään maalinsa puhtaana sitä vastaa näytöspelissään.

Hong Kongin jääkiekkomaajoukkueen debyyttiä on myös erittäin vaikea pitää hyvänä joukkueen saaman harjoitusmääränkin takia verratessa Taiwaniin tai huonoimpaan turnauksen uskottavimpaan maahan eli Uuteen-Seelantiin joista jälkimmäiselläkin pelaajat oikeammin sanottuna melkein käskettiin jäälle turnaukseen kun asiat olivat selvät.

Pelipaita Hong Kongin osalta vuoden 1987 kohdalla oli paljon selvempi kuin Taiwanin sillä hieman enemmän olen noita Hong Kongin maajoukkueen valokuvia tuolta vuodelta nähnyt vuosien saatossa ja paitoja oli kahdenlaisia joissa tavallisessa pelipaidassa oli selvä vaaleansininen pelipaita valkoisella tekstialalla isoin kirjaimin HONG KONG kirjattuna siihen ja lisäksi oli pieniä valkoisia raitoja joissa oli pieniä timanttikuvioita jotka muistuttivat ruutupelikortin ruutuja tai salmiakkikuvioita. Nämä kuviot olivat tummansinisiä.

Toinen pelipaita oli hillityn tumman mustansininen vaihdellen myös värisävyiltään laivastonsiniseen ja siinä oli tummemmalla sävyllä, mutta silti edelleen valkoisella tekstialalla isoin kirjaimin HONG KONG kirjattuna siihen ja lisäksi oli leveämmät valkoiset raidat toiseen pelipaitaan verrattuna. Siinä oli edelleen pieniä ruutuja/salmiakkikuvioita/timanttikuvioita jotka kuitenkin poikkesivat normaalista värisävystä ollen tietenkin vaaleansinisiä.

Lisäksi tavalliseen pelipaitaan poiketen leveämpien raitojen loppupuolella kuvioiden vieressä oli vaihtelevan kokoisia tekstikuvioin kirjattuja aasialaisia kirjaimia. Ilmeisesti onnentoivotuksia tai nimenselvennyksiä varten, joskin jälkimmäiset puuttuivat toisista pelipaidoista kokonaan joten lienevät olleen onnentoivotuksia tai vastaavia hyvän asian kehuja.

Tai vaikka sponsoriehdokkaita mene ja tiedä.

Pelaajia en tiedä ainuttakaan sillä kokoonpano on vuoden 1987 osalta melkoinen mysteeri joskin Taiwanin tapaan maan nykyinen tai ainakin joitakin vuosia sitten ollut kiekkoliiton puheenjohtaja on tiettävästi pelannut tuon vuoden joukkueessa ja hänellä oli muistaakseni hiekanväriset mustat hiukset, aasialaiseksi yllättävänkin vaalea iho ja melkoiset liuhuviikset...

Toivottavasti jonain päivänä tuokin kuvio Taiwanin tapaan selviäisi. Nykyään Hong Kongilla on kaikki muuttunut tiettyyn rajaan asti aina maan lippuakin myöten koska vuonna 1987 Hong Kong oli Iso-Britannian kruunun alainen itsehallintoalue ja nykyään tai 1.7.1997 lähtien Kiinan alainen itsehallintoalue joka saa jatkaa itsehallintoalueena ainakin vuoteen 2047-2050 saakka ja tarvittaessa artiklan mukaisesti aina 100+100 vuotta periaatteella eli oikein ääritapauksessa vuoteen 2097 saakka ulottuu tuo laki joskin äärimmäisen sitovasti vain korkeintaan vuosiin 2047-2050 saakka.

Jääkiekon osaltakin maa on muuttunut ja ainakin maassa on edes nykyään välttävän kunnollisiakin ostoskeskuksessa sijaitsevia jäähalleja Taiwanin tapaan vaikkakin niitä käytetään enemmänkin luisteluun kuin jääkiekkoon.

Saa nähdä, että nähdäänkö Hong Kongin paluu Taiwanin kanssa MM-jääkiekon sarjatasoille lähivuosina vai ei. Mahdollisesti tuon ainoan Hong Kongin maalin maajoukkuetasolla toistaiseksi on ilmeisesti tehnyt juuri tuo maan kiekkoliiton puheenjohtajana toiminut mies.

Vuoden 1987 turnauksen jälkeen maan kiekkoliito ei ollut tyytyväinen suoritukseen ja siten maa ei ole sen jälkeen pelannut MM-tasolla jääkiekossa joskin joskus olen kyllä kuullut vuosien saatossa Hong Kongin olleen ulkopuolisena maana vuoden 1989 D-sarjan MM-turnauksessa ulkopuolisena maana tai aikoinaan yrittäneen kyllä hakea paikkaa, mutta perunut sen kun tuon vuoden D-sarjan MM-kisat pidettiin Belgiassa eikä missään aasialaisessa maassa eli ilmeisesti talouspula esti joukkueen tulemisen silloiseen turnaukseen. Ja vuoden 1987 D-sarjan huonot suoritukset varmaankin. Eikä noista vuoden 1989 D-sarjan mahdollisista peleistä ole paljon liikkunut tietoja.

Kun unohtui mainitsematta niin vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoihin Englanti ei edelleenkään viitsinyt osallistua vaikka huhuja siitä liikkui. Kuten ei myöskään C-sarjasta vuodeksi 1987 melkoisella perseily päätöksellä ensin ilman syytä ja myöhemmin erillisen protestivetäytymisen johdosta D-sarjaan pudonnut Espanjakaan.

 

[Thusberg]

Uusi-Seelanti oli Taiwanin ja Hong Kongin tapaan vasta-alkaja jääkiekossa vuonna 1986 sen yrittäessä hakea niiden tapaan jo vuoden 1986 C-sarjan MM-kisoihin. Kuitenkaan joukkue ei vielä silloin päässyt mukaan. Kaikkien aikojen ensimmäiset D-sarjan MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1987 Australiassa ja niihin Uusi-Seelanti sittemmin pääsikin jo mukaan.

Kuten todettua Uusi-Seelanti lähti oikeastaan kokoomajoukkueena kuin varsinaisen kunnollisen pelaajavalinnan kautta ja vielä oikeammin Uusi-Seelanti vuonna 1987 muistutti maajoukkueen osalta enemmänkin kutsujoukkuetta sillä keskimäärin pari pelaajaa kustakin maan seurajoukkueesta kutsuttiin muodostamaan ensimmäistä MM-kisajoukkuetta ja jostakin syystä yhtäkään maan parhaimmista pelaajista tai ennen kaikkea sitten parhaimmista seuroista eli Aucklandin alueen seuroista tai niiden pelaajista ei kutsuttu. Siten joukkue jäi 3 pelaajaa vajaaksi turnaukseen lähdettäessä.

Siten Uusi-Seelanti oli jo sinänsä lähtökohtaisesti alakynnessä kisoihin lähdettäessä. Välittömästi 13.3.1987 jääkiekon D-sarjan MM-kilpailuissa Uusi Seelanti kohtasi avauspäivän viimeisenä pelinä heti Taiwanin ja Hong Kongin välillä pelatun näytösottelun jälkeen Etelä-Korean. Etelä-Korean maajoukkue koostui sillä kertaa sinä vuonna maan armeijan Talviurheilujoukoista koottuun joukkueeseen jotka suorittivat asepalvelustaan tai vastaavasti säännöllisesti ja hätäpäivinä jopa jatkuvasti harjoitelleen aseellisen reservin reservipalvelusta.

Etelä-Korean maajoukkue pelasi selkeää ja nopean liikkuvaa voimapeliä mihin ei käytännössä vasta-alkajan asemassa olleet Uuden-Seelannin joukkueen jäsenet päässeet koskaan kiinni ja vasta-alkajan osa oli hyvin helppo. Se hävisi maalein 2-35. 14.3.1987 pelattiin sitten tietyllä tapaa koko Uuden-Seelannin maineen ikiajoiksi jääkiekossa mustannut ottelu Australiaa vastaan.

Vaikka ennen pitkää turnauksessa Uusi-Seelanti kuitenkin kehittyi koko ajan niin silti sitä pidettiin huonoimpana ja on jostain syystä pidetty yhtenä huonoimmista joukkueista näihin päiviin asti tai ainakin noin vuosiin 1997-1998 saakka vaikkakin Hong Kong oikeastaan oli ylivoimaisesti ennen pitkää jopa Uutta-Seelantiakin monta kertaa huonompi ja Taiwankin oli melkein yhtä huono joskin edes vähän parempi kuin Hong Kong vuoden 1987 MM-kisojen D-sarjassa. Joka tapauksessa ikään kuin Australian varman voiton tietäen katsojia ei paljon murskavoittopeliin vaivautunut historiallista näkyä katsomaan.

Uusi-Seelanti kävi taistoon rohkeana, mutta turhaan. Australialla oli täysi ylivoima läpi koko pelinsä ajan siihen mitä se teki. Uusi-Seelanti oli surkea läpi ottelun, mutta täytyi muistaa ensikertalaisuus ja Australia olisi kyllä oikeammin vaikuttanut samanlaiselta astetta kovemmassa sarjassa C-sarjassa samalla tapaa kuin Uusi-Seelanti D-sarjassa. Uudella-Seelannilla oli paljon samanlaista kuin Australialla oli ollut vuonna 1986 joukkueen yleisolemuksessa. Eli mikään ei sinänsä toiminut millään tavalla, mutta yritystä piisasi joukkueella.

Lopulta 0-58 Uusi-Seelanti hävisi Australialle ja lisäksi laukaisi maalia kohti ottelussa vain 7 hyväksyttyä laukausta. Uuden-Seelannin maalivahti Frank Banwell jaksoi pysyä melkein koko hirvittävän maalikarkelon ajan kentällä, mutta loppua kohti maalivahdiksi vaihdettiin vielä joukkueen kakkosmaalivahti Robin Wilson. 15.3.1987 Uusi-Seelanti onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa jääkiekossa Hong Kongin jonka se voitti 19-0 alun vaikeuksien jälkeen. Se oli joukkueelle kuin olisi maailmanmestaruuden voittanut.

17.3.1987 palattiin voittoisista tunnelmista takaisin arkeen häviämällä Etelä-Korealle luvuin 2-21, mutta tällä kertaa Etelä-Korea ei tehnyt lähimainkaan niin paljon maaleja kuin aiemmin eikä myöskään saanut yrityksiään perille. 18.3.1987 päivän avauspelinä pelatun Australia-Uusi-Seelanti ottelun tahti oli paljon parempi kuin neljä päivää aiempi murskatappion päivä oli ollut Uudelle-Seelannille. Uusi-Seelanti pelasi paremmin kuin koskaan ennen Australiaa vastaan, mutta hävisi osin Australiankin jäähdytellessä peliä 'vain' 0-29 eli puolta pienemmin luvuin.

Päätöspäivänä 20.3.1987 joukkue juhli itse asiassa toista voittoaan ennen virallisesti hyväksyttyä toista voittoaan Hong Kongista voittamalla epävirallisessa näytösottelussa Taiwanin luvuin 12-1 ja itse Hong Kongin Uusi-Seelanti voitti uudelleen luvuin 19-0. Robin Wilson sai kunnian kakkosmaalivahtina torjua tässä ottelussa ainoan kerran koko ottelun ajan. Siten D-sarjan vuoden 1987 päätteeksi Uusi-Seelanti lähti luottavaisempana kohti uusia MM-kisoja kuin koskaan ennen ja ainakin alustavasti oli erittäinkin valmis pelaamaan vuoden 1989 D-sarjan MM-kisoissa. Toisin kuin Taiwan tai Hong Kong.

Uusi-Seelanti kehittyi kaikkien aikojen ennätystappiostaan 0-58 huolimatta silti kisojen loppuun mennessä uskomattoman paljon ja pienetkin voitot olivat aina tärkeitä uudesta maasta puhuttaessa. Ja aivan kisojen lopulla Uusi-Seelanti ei todennäköisesti olisi suhteelliselta taitotasoltaan ollut yhtään sen huonompi kuin vuoden 1986 Australian maajoukkue.

Joukkue pelasi vuoden 1987 kisoissa mahdollisesti jo tuolloin sittemmin yleiselläkin Ice Blacks-peliasullaan, mutta muutoin muistelisin Uuden-Seelannin peliasun olleen noissa kisoissa vihreä koristellulla keltaisella avainkuviolla jossa oli muutenkin Uuden-Seelannin kansalliskuvioita. Mahdollisesti vieraspaita oli muutoin samanlainen, mutta vihreän valkea maan ulkoisella kuviolla lisättynä eli siltä millaiselta maa näytti karttakirjoissa.

Yksi mahdollinen peliasu joukkueella on voinut olla myös tummanpunaisen vaalean sininenkin joka olisi sisältänyt tietenkin kiivi-linnun ja myös kiivi-lintua käytettiin joissakin turnauksissa joukkueen peliasuissa. Mahdollisesti myös vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoissakin ja viimeistään ainakin vuoden 1989 ja 1995 D ja C-sarjan MM-kisoissa. Nuo vuoden 1987-1996 peliasut Uuden-Seelannin osalta ovat olleet myös melkoinen mysteeri, mutta mahdollisesti olen voinut sotkea yhden Taiwanin joukkueeksi luulemani peliasun juurikin Uuden-Seelannin käyttämään pelipaitaan vuoden 1987 D-sarjan MM-kisojen osalta puhuttaessa. Noina vuosina kiivilintu esiintyi myös yleensä jollakin tapaa maajoukkueen pelipaidassa.

Uuden-Seelannin osalta turnaus oli toisaalta menestys ja osin tietenkin myös pieni floppi koska joukkueen luultiin esittävän parempaa peliä kuin esitti, mutta tulevaisuus tästä eteenpäin vaikutti kuitenkin paremmalta joten tuloksista ei masennuttu ainakaan samalla tavalla kuin miten Taiwan tai Hong Kong reagoivat. Maan päävalmentajaa tämän historiallisen Uuden-Seelannin ensimmäisen turnauksen osalta en harmittavasti tiedä, mutta pelaajat kylläkin.

Tässä kuitenkin Jään Kiivien kokoonpano vuodelta 1987 kaikkien aikojen ensimmäisen sellaisen osalta:

Maalivahdit: Frank Banwell ja Robin Wilson

Puolustajat: Darren Ward, Mike Symons, Wayne Weir, Doug Graham, Peter Anderson, Lindsay Read ja Mike Seelen

Hyökkääjät: Chris Howell, Doug Williamson, Norm Hawker, Graeme Glass, Steve Fahey, Steven Bowden, John Dowman, Murray Becker, Nigel Brown, Lionel Ritchie ja Gerald Phillips

 

[Thusberg]

Etelä-Korealla oli vuonna 1987 D-sarjan MM-kisoissa jälleen suoritettu valinta siitä, että lähetetäänkö Australiaan yliopistotason joukkue vai armeijatason joukkue. Vuoteen 1986 poiketen päätettiin lähettää maan Talviurheilujoukkueen miehet kaukalon taistoihin. Talviurheilujoukkue oli omalle sarjatasolleen nopea ja tekninen ja loppupelissä ainoa edes jotenkin Australialle vastaan pistänyt joukkue koko turnauksessa. Sen sijaan yliopistotason joukkueella olisi todennäköisesti edelleen voitettu Hong Kong ja Taiwan ainakin, mutta Uudelle-Seelannille ei olisi tappio tullut välttämättä ollenkaan niin kovin helpolla. Talviurheilujoukkueen miehistä koottu joukkue kohtasi 13.3.1987 Uuden-Seelannin ja voitti sen heti maalein 35-2.

Etelä-Korean osalta se voitti seuraavaksi 14.3.1987 vielä tätäkin ottelua ylivoimaisemmin Hong Kongin maalein 44-0. 15.3.1987 Etelä-Korea pelasi koko kisojen kovatasoisimman ottelun siihen asti yleensäkään D-sarjatasolla joka edes vastasi jotenkin alkeellisesti jääkiekkoa minkään A-sarjan, B-sarjan tai C-sarjan mittapuulla tai oikeammin hädin tuskin välillä edes amatööritasonkaan seuramittapuun mukaan Australiaa vastaan häviten vasta kovan taistelun jälkeen luvuin 2-7 joka tarkoitti Australialle vuorostaan pientä revanssia edellisvuoden Huonoimpien keskinäisestä ottelusta. Tuolloin Etelä-Korean yliopistojoukkue oli niukasti voittanut Australian maalein 9-7, mutta Australian vuoden 1986 taso yleensäkin olisi ollut keskinäisesti verrattavissa Uuden-Seelannin tasoon vuonna 1987 joten se ei sikäli vertailun osalta ollut reilua.

17.3.1987 Etelä-Korea voitti Uuden-Seelannin uudelleen edelleen murskaluvuin, mutta ei enää todella suurin määrin ja se joutui tekemään työtä enemmän sen eteen. Etelä-Korea voitti ottelun 21-2. Etelä-Korea löylytti pienempiä maita 18.3.1987 voittamalla ensin uudelleen Hong Kongin maalein 24-1 päästäen osin ehkäpä ns. Vahingossa yhden maalin ottelussa omaan verkkoon ja lopulta pelipäivän illan päätteeksi pidetyssä näytösottelussa Taiwania vastaan se voitti maalein 24-0.

Lopulta koko D-sarjan vuoden 1987 MM-kisojen viimeisessä ottelussa yleensäkin 20.3.1987 se kohtasi uudelleen Australian jonka kanssa se lopullisesti pelasi kisojen kovatasoisimman ottelun minkään jääkiekon MM-sarjatason mittapuulla katsoen edes niitä kalpeasti muistuttaen ja lopulta molemmat joukkueet tyytyivät tasapeliin maalein 4-4. Etelä-Korea oli turnauksen toinen Uuden-Seelannin saadessa kolmostilan haltuunsa ja tietenkin omat muistomitalit turnauksesta.

Joukkueen parhaat pelaajat turnauksessa olivat maalivahtien Jung Tae Kimin ja Bo Khwang Simin ohella hyökkääjät Seong-Yup Yun ja Won Sik Choi ja puolustaja Young Woon Pyo. Näistä Won Sik Choi ja Young Woon Pyo äänestettiin turnauksen parhaimmaksi hyökkääjäksi ja puolustajaksi. Harmittavasti en ole vielä saanut selville koko Etelä-Korean joukkuetta vuoden 1987 osalta. Ehkä se löytyisi jonain päivänä. Etelä-Korean joukkue oli aluksi jäämässä D-sarjaan, mutta paljon myöhemmin vuosien 1987-1988 välisenä aikana Romania päätti erillisesti luopua C-sarjan paikastaan vuodelle 1989 jolloin se tippui D-sarjaan ja koska se oli vapaaehtoisesti luopunut paikastaan ja C-sarja oli jäämässä yhtä joukkuetta vajaaksi niin Etelä-Korea sai nousta vuoden 1987 D-sarjan perusteella C-sarjaan vuodeksi 1989 vaikka normaalitapauksessa se ei enää olisi sinne noussut. Samalla alun perin putoamisvaarassa ollut Bulgaria sai jäädä pelaamaan vuodeksi 1989 C-sarjaan.

Vuoden 1987 Etelä-Korean pelipaita oli muistaakseni hyvin tummansinisen musta tai vastaavasti vieraspelipaidan osalta mustan tummansininen pohjaväriltään ja molemmissa paidoissa oli mukana valkoisia ja punaisia poikkikuvia pienillä samanvärisillä salamakuvioilla koristeltuna ja lisäksi koristeltu punaisen vaaleansinisellä spiraalikuviolla jonka värit vieraspaidassa olivat tietenkin toisin päin. Pelipaidan kaulaosa oli valkoinen yhtä valkoisten raitojen ja punaisen kaulusosan koristama. Molemmissa pelipaidoissa oli isolla kirjainalalla kirjattu valkoisella sana KOREA ja vieraspelipaidassa hieman tummemman valkoisen sävyllä yhtä isolla kirjainalalla kirjattu sana KOREA.

Lisäksi maan Talviurheilujoukkueen ollessa kyseessä pelaajien pelipaitoja komistivat keltaiset karjuvat tiikerinpäät tai muutoin normaalit keltaiset armeijan epoletit. Maan yliopistojoukkueilla oli niiden asemasta kuten esimerkiksi vuonna 1986 pelanneella joukkueella paidassaan yksinkertaiset opistojen logot hihamerkkeinä joko valkealla tai mustalla kirjainalalla kirjoitettuna ja joko sinisellä, mustalla, punaisella tai valkealla pelipaitaan merkittyjä aasialaisia merkkejä ilmeisesti onnensanoina tai muina merkkeinä toimimaan, mene ja tiedä. Merkkien sävy vaihteli tietenkin käytetystä pelipaidasta riippuen koon ohella ja niissä kotijoukkueena toimiessaan merkit olivat isommat ja kirkkaammat kooltaan ja muutoin pienemmät ja tummemmat.

 

[Thusberg]

Australialla oli paljon syitä olla iloinen vuoden 1987 D-sarjan MM-jääkiekossa. Se sai itselleen melko lailla yksinoikeuden kisoihin ja sen joukkue oli turnauksessa kaikkein ammattimaisin kaikista joukkueista. Joukkueella oli lähinnä ongelmia ainoastaan harjoittelun tasostaan. Koko D-sarjan MM-turnaus kuten myös edellisen vuoden 1986 C-sarjan MM-turnaus oli pelattu maaliskuussa ja Australian kiekkoliiga myöhempine Goodal Cupin peleineen alkoi 1980-luvun puolivälissä ja sen lopulla poikkeuksetta aina aikaisintaan huhtikuussa jolloin joukkue ei siis ollut paljoakaan harjoitellut kisoihin tullessa ja mikä vaikutti myös myöhemminkin Australian pelaamiin turnauksiin myöhemminkin.

Muun muassa 1988 Thayer Tutt Trophyn ja vuoden 1989 C-sarjan omiin MM-kisoihin myöskin. Lisäksi jäähallin heikot jääolot ajoittain, liian usein hajoava pleksilasi ja valaistusongelmat joita helpotettiin Perthissä jopa läheisestä yökerhosta toimitetulla diskovalopallolla tilapäisesti ennen kunnon valojen saantia ensin mainosvalotauluun ja lopulta itse koko halliin muutenkin aiheuttivat päänvaivaa yleisölle ja pelaajille pelin läpiviemiseen. Australialla oli kuitenkin puutteellisesta harjoittelutasostaan ja muista ongelmista huolimatta silti ylivoimainen määrä harjoittelua kuitenkin yleensä taidon ohella suhteessa muihin joukkueisiin joista Etelä-Koreaa lukuun ottamatta ei ollut käytännössä mitään vastusta turnauksen aikana.

Maajoukkueen kokoonpanoissa tapahtui jonkin verran muutoksia ja joukkueeseen tuli myös uusia kasvoja. Paul Grovesin ylennyttyä joukkueen päämaalivahdiksi Damien Hollandin viettäessä aikaansa kansainvälisellä kiekkoleirillä oli löydettävä uusi kakkosmaalivahti. Lopulta toiseksi maalivahdiksi joukkueelle löytyi Emanuel Hadjigeorgiou. Maajoukkuekapteenina Ice Roosin tai myös The Mighty Roosin nimellä tunnetulla joukkueella toimi Sandy Gardner joka 32-vuotiaana turnauksen aikaan oli kokenein ja hän oli pelannut ensimmäisen maajoukkuepelinsä jo vuonna 1974 Australian paidassa.

Gardner oli eniten maaleja tehnyt pelaaja turnauksessa 23 maalillaan ja joukkueen koko pistepörssin kolmas. Kaikkein tehokkain mies turnauksessa oli 42 tehopisteellään Scott Davidson. Myös Charles Cooper, John Botterill, David Emblem, Guy Grant ja Vladimir Mihal olivat erittäin tehokkaita miehiä turnauksessa. Arto Kalevi Malste tuli suomalaisista pelaajista mukaan joukkueeseen Jaakko Valkosen ohjauksella ja edelliskisojen C-sarjan MM-kisojen suomalaisedustaja Ari Pullinen ja edelleen Kari Pynnönen jäivät pois maajoukkueen paidasta. Suomensukuisista ausseista myös Gary Sohkanen jäi edelleen pois joukkueesta.

Ruotsalaisista syntyperää edustaneet kaksoiskansalaiset John 'Joni' Ekberg ja Ronald 'Roni' Nilsson edustivat Australiaa myös vuoden 1987 D-sarjan MM-turnauksessa. Ekberg oli pelannut Australian paidassa jo vuoden 1979 MM-kisojen C-sarjassa. Nilsson vuorostaan oli edustanut aikanaan ennen loikkaamistaan Australiaan Ruotsissa Malmötä enimmäkseen Ruotsin 1. Divisionissa, mutta myös Elitserienissä tai sen edeltäjässä SM-Serienissä tai alkuperäisen 1. Divisionissa tai Äldre HockeyEttanissa eli toisin sanoen korkeimmalla Ruotsin sarjatasolla. Myös muissakin seuroissa kuin vain Malmössä Nilsson ehti olemaan, mutta enimmäkseen Malmössä.

Australian maajoukkueelle ennen pitkää maalivahdiksi valittu Hadjigeorgiou oli myös lopulta turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittu maalivahti. Australia vaikutti vuoden 1986 C-sarjassa todella surkealta joukkueelta, mutta kun se pantiin vuonna 1987 pelaamaan D-sarjassa se tuntui parantaneen hetkessä otteitaan huippuluokkaan. Toki esittämällään pelillään se olisi voinut kelvata jopa pirteästikin pelaamaan C-sarjan MM-kisoihin samana vuonna. Ainakin Belgian maa olisi kyllä todennäköisesti voittanut ja ehkä oikein äärimmillään jopa jonkun muunkin maan sen flopatessa pahoin.

Australialla parani etenkin silmissä vuoden 1986 joukkueeseen nähden yleissuoritustaso. Huippuluokan selvää parantumisesta näytti esimerkiksi C-sarjan kisojen erittäin puutteellisen keskialuepelin parantuminen jonka moottorina toimivat Howard Howie Jonesin puuttuessa loukkaantumisen takia Nilsson ja Malste. Australian nopeus oli niin huikeaa luistelun osalta turnauksen osalta, että vastustajien mahdollinen aggressiivinenkin puolustaminen oli naurettavaa.

Yksinkertaisesti Australian ei helpoimmillaan tarvinnut muuta kuin luistella ohi pelaajista ja tehdä maali. Myös edellisiin kisoihin verrattuna Australian lyöntilaukaustekniikka oli parantunut merkittävästi tarkkuuden ohella. Australialla oli merkittävästi parantuneet myös hyökkäyssyötön palautuksen ja ennen kaikkea helkkarin paljon myös yleinen puolustuspeli joka toki D-sarjan kisoissa löysäili lopulta välillä jopa lapsellisen paljon koska taso oli melkoisen amatöörimäinen. Pois lukien Etelä-Korean kanssa käytyjä pelejä huomioimatta jolloin Australian oli pakko varsinkin jälkimmäisessä pelissä panostaa puolustuksenkin osalta peliin.

Australia teki myös edelliseen vuoteen nähden harvinaisen vähän yleensäkään mitään virheitä. Mikäli vuoden 1987 Australian maajoukkue olisi kohdannut minkä tahansa alemman C-sarjan maan tai etenkin MM-kisoihin palanneen Belgian niin haastetta sitä vastaan olisi ollut runsaasti ja ainakin niiden olisi pitänyt laittaa kaikki peliin Australian voittamiseen koska se oli edistynyt paljon enemmän kuin mikään muu Australian maajoukkue ennen sitä vuotta jääkiekossa olikaan.

Omalle sarjatasolleen Australialla toimi siis hyökkäyspeli, puolustuspeli ja yleinen voimapeli erinomaisesti, usein se pystyi pelaamaan etenevän hyökkäyspelin taktiikkaa paremmin kuin edellisen vuoden kisoissa koska tason helppouden vuoksi sillä oli runsaasti aikaa hioa kuvioitaan parempia maajoukkueita varten, passiivistakin puolustuspeliä pystyi harjoittamaan paremmin koska painetta muilta joukkueilta oli enimmäkseen vain nimeksi ja aggressiivinenkin puolustus joskus hyvin, hyvin harvoin tilanteeseen edes joutuessaan pystyi kyllä myös torjumaan vastustajan tehottomat hyökkäykset, mutta normaalioloissa sille oli hädin tuskin edes tarvetta ja kaikkiaan Australia menetti vain yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla laskettavan määrän verran turnauksessa kiekkoja reilusti pelaamalla vastustajille.

Hyökkäyssyötön palautuksia tehtiin verraten vähän ja toisinaan pelaajien kesken mikä turnauksen leppoisuuden takia johti myöhemmin tahattomiin vaikeuksiin parempia maita vastaan ja lisäksi kärkihyökkäyksiä tapahtui lopulta Australian ylivoimaisuuteen nähden uskomattoman harvoin kisoissa mikä sokaisi Australialta mahdollisuuden kehittää omaa taktista kärkipelaajiston ulottuvuutta hyökkäyspäässä. Joka tapauksessa C-sarjan vuoden 1987 verratessa Australialla olisi ollut keskinkertainen puolustus melko kovan luokan hyökkäyspelin lisäksi ja etenkin Australian pakkitason pelaaminen olisi ollut erittäin tehokas C-sarjassa, mutta murskaavan mahtava se oli D-sarjassa.

Ainoa keino voittaa Australia edes teoreettisesti vuonna 1987 D-sarjassa olisi ollut Etelä-Korean pelaama tehokas, nopeuteen perustuva sitova puolustus, vapaan liikkuva levittäytyvä kiekollinen syöttöpelaaminen lisättynä nopealla puolustuksen ohittamisen pelitavalla kulmapelaamista ja laitapelaamista hyödyntävällä pelitavalla ja ennen kaikkea hyvin nopean hyökkäyspelin aloitekyvyn saaminen aikaan parilla-kolmella nopealla maalilla heti ottelun alkuun. Valitettavasti Etelä-Koreallakaan ei käynyt näin hyvä onni. Tosin tasapeliin joukkue kyllä venyi Australiaa vastaan turnauksen toisessa pelissä.

Seuraavassa viestissä laitan Australian pelaamat ottelut ja niiden tuloksia.

 

[Thusberg]

Australian taival omissa D-sarjan kotikisoissa vuonna 1987 alkoi 13.3.1987 Hong Kongia vastaan pelatulla pelillä. Hyvin äkkiä kävi selväksi Hong Kongin naurettavan huono taso ja koko ottelusta oli tulla lekkeripeli lähes heti. Lopulta Australia pelasi pakottaen itsensä hitaaksi jäällä ja kyllästyttyään väsyi peliin ja voitti ottelun maalein 37-0. 14.3.1987 vastaan asettui arvioissa paljon kovemmaksi veikattu naapurimaa eli Uusi-Seelanti. Lopulta sekin osoittautui alustavasti jopa Hong Kongia heikommaksi joukkueeksi jääkiekossa ainakin alustavasti.

Australia rauhoitti jo hyvin äkkiä pelin, mutta vain ihmeiden ihme, Uuden-Seelannin Frank Banwellin torjunnat maalin suulla melkein koko ottelun ajan lukuun ottamatta viimeistä kolmea minuuttia yleensäkin jolloin Uuden-Seelannin kakkosmaalivahti Robin Wilson vaihdettiin maaliin torjumaan ja osin laukausten kaaosmaisen heikko tarkkuus pelleilyn takia aiheutti lopulta 'vain' 105 hyväksyttyä laukausta maalia kohti vaikka kaikki mahdolliset laukaukset huomioituna Australia laukoi varovaistenkin arvioiden mukaan ainakin 200-300 laukausta maalia kohti ottelussa!

Australia itse joutui kestämään vain pari-kolmekymmentä laukausta maalia kohtia koko ottelun aikana kaikki laukaukset laskien mukaan, mutta vain 7 laukausta niistä oli hyväksyttyjä! Paul Groves torjui historiallisesti 58-0 Australialle voittoon päättyneessä ottelussa maalissa. Australia ei todellakaan tarvinnut ottelun aikana varamaalivahtiaan Emanuel Hadjigeorgiouta maaliin vaikka peluutusaikaa ottelun yksipuolisuuden vuoksi olisi ollut runsaasti tarjolla. Se oli kaikkien aikojen eniten maaleja sisältänyt ottelu koko jääkiekon MM-historiassa. Ja kisojen jälkeen on säilynyt eniten maaleja sisältäneenä virallisena MM-tason otteluna jääkiekossa vaikkakin kaikkien aikojen hurjin ja eniten maaleja sisältänyt yksittäinen maaottelu nähtiin legendaarisessa Etelä-Korea-Thaimaa-ottelussa vuonna 1998 ja sehän päättyi maalein 92-0 Etelä-Korealle.

Arto Malste teki tuossa ottelussa erittäin maltilliset tehopisteet 4+4 ja maaleista hän teki 32-0, 54-0, 55-0 ja koko ottelun päättäneen 58-0 maalin. Syöttöpisteet Malste antoi 30-0 maalissa toisessa erässä John Botterillille, 47-0 maalissa Dean Pollockille Alexander Sandy Gardnerin ohjauksesta ja Gardnerin toimiessa muutenkin yhtenä syöttöpistemiehistä, 48-0 maalissa Davi Emblemille John Botterillin ohjauksesta ja 53-0 maalissa Dean Pollockille. Kaikki muut syöttöpisteet Malste syötti kolmannessa erässä. Ensimmäisessä erässä Australia teki 18 maalia, toisessa 20 maalia ja lopulta viimeisessä ja kolmannessa erässä jälleen 20 maalia. Katsojia historiallisella pelillä oli 276 katsojaa...

Australia kohtasi 15.3.1987 Etelä-Korean ja voitti sen maalein 7-2. 17.3.1987 Australia voitti pelipäivän alkajaisiksi itse ensin näytösottelun Taiwania vastaan maalein 31-3 ja sitten varsinaisesti virallisen ottelun uudelleen Hong Kongia vastaan maalein 42-0. 18.3.1987 Australia voitti Uuden-Seelannin uudelleen ja ehkä hieman naapurimaan osoittaman sisukkuuden takia tyytyi voittamaan sen vain luvuin 29-0.

Muutenkin peli oli rauhallisempi kuin 4 päivää aiemmin pelattu ottelu sitä vastaan. Lopulta 20.3.1987 koko vuoden 1987 D-sarjan MM-turnauksessa jääkiekossa Australia kohtasi kisojen päätöspäivänä Etelä-Korean uudelleen ja pelasi sen kanssa 4-4 tasapelin. Australia nousi ylivoimaisesti takaisin C-sarjaan vuodeksi 1989. Samalla Australian joukkuejohto innostui niin paljon tuloksista, että se ilmoittautui pelaamaan Thayer Tutt Trophy-turnaukseen mukaan vuoden 1988 osalta. Siitä turnauksesta ei totisesti tulisi helppo.

Parhaimpana pelimiehenä A.K Malste piti kentällä Ronald Nilssonin eli tuttavallisemmin Ronin lisäksi vuoden 1987 kokoonpanossa hänen pakkipariaan ja kärkipelaajana usein toiminutta Jim Fuyarchukia. Malste piti Australian pelipaitaa numeroa 5 hallussaan ja yllään kisojen aikana. Kisojen edetessä halliin tuli yleisöä enemmänkin kuin vain tuo 276 katsojan määrän verran, mutta vuoden 1989 C-sarjan MM-kisojen katsojamääriin verrattuna D-sarjan MM-kisat olivat katsojallisesti verrattuna hyvinkin heikot. Vuoden 1989 C-sarjan MM-kisojen parhaiten katsotuimmalla Australian ottelulla ja koko turnauksen aikana yleensäkin pelatun ja katsotun ottelun aikana oli näin vertailun vuoksi jopa 3500 katsojaa!

Tässä kuitenkin ylivoimainen Jääkengurujen kokoonpano voittoisista vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoista:

Maalivahdit: Paul Groves ja Emanuel Hadjigeorgiou

Puolustajat: David Allen, Kelly Armitage, Richard McLean, Roland Nilsson, Jim Fuyarchuk ja Arto Kalevi Malste

Hyökkääjät: John Botterill, Charles Cooper, Scott Davidson, Paul Donley, John Ekberg, David Emblem, Guy Grant, Andrew Hall, Vladimir Mihal, Dean Pollock, Kevin Sands ja Alexander Sandy Gardner

Päävalmentaja: Dan Reynolds

Joukkueenjohtaja ja Manageri: Peter Rintel

Joukkuelääkäri: Tohtori Peter Gwozdecky

Yleislääkäri: Peter Boyle

Terapeutti ja Ravintoloitsija: Liza Liz Rintel

Varustehuoltaja: Paul Raphael

Kuntovalmentaja: Bruce Paxton

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoista laitan tähän vielä Uuden-Seelannin useimmin käyttämät peliketjut kisoista.

Tässä ne tulevat:

Ykkösketju: Chris Howell-Doug Williamson-Norm Hawker-Darren Ward-Mark Symons

Kakkosketju: Graeme Glass-Steve Fahey-Steven Bowden-Wayne Weir-Doug Graham

Kolmosketju: John Dowman-Murray Becker-Peter Anderson-Lindsay Read-Nigel Brown

Ketjun ylimäärämiehet olivat Dowmanin ja Beckerin johtamassa sekoitusketjussa ajoittain pelaajia vaihtaen Lionel Ritchie, Gerald Phillips ja Mike Seelen.

Aucklandista otetuilla ylimääräpelaajilla olisi saatu varmaan vielä nelosketjukin joukkueelle kunnolla hankittua.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 D-sarjan MM-kisoista laitan tähän vielä Australian useimmiten käyttämät peliketjut kisoista.

Tässä ne tulevat:

Ykkösketju: Guy Grant-Andrew Hall-Alexander Gardner-Arto Malste-Jim Fuyarchuk

Kakkosketju: Charles Cooper-John Ekberg-Kevin Sands-David Allen-Ronald Nilsson

Kolmosketju: Scott Davidson-David Emblem-Vladimir Mihal-Kelly Armitage-Richard McLean

Ketjun ylimäärämiehet olivat Davidsonin ja Emblemin ja satunnaisesti kerran tai parikin kertaa turnauksessa välillä vaihtaen Malsteen tai Fuyarchukin tai Ekbergin tai Nilssonin johtamassa sekoitusketjussa ajoittain pelaajia vaihtaen Dean Pollock, John Botterill ja Paul Donley.

Muutaman poisjääneen pelaajan kuten Howie Jonesin turvin olisi saatu Australialle neljä ketjua peleihin ja alun perin päävalmentaja Reynolds aikoikin peluuttaa D-sarjan MM-kisoissa neljää ketjua säännöllisenä omana kentällisenään, mutta turnauksen helppouden vuoksi olisi varmaan pärjännyt parillakin ketjulla sillä sen verran ylivoimainen Australia kyllä noissa kisoissa oli.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 C-sarjan MM-kisat pelattiin Tanskassa ja suurin osa peleistä pelattiin Kööpenhaminassa ja loput pelit pelattiin Herlevissä ja Hörsholmissa. Näiden lisäksi C-sarjan MM-kisoissa pelillisenä panoksena oli sarjanousijalle tuttuun tapaan olympiakarsintapaikka. D-sarjan maita ei kelpuutettu ehdolle olympialaisiin, mutta C-sarjan voittaja kelpuutettiin karsintaan.

Vuoteen 1986 nähden C-sarja palasi normaaliin päiväjärjestykseen pelaamisen ohella eli sarjajärjestelmäturnaukseen jossa ymmärrettävästi pelattiin normaaliin tapaan sarja otteluja ja ottelukierroksia joiden päätteeksi voittajat ja putoajat ensimmäistä kertaa D-sarjaan vuoden 1986 tuolloisen uuden sarjan muodostamista huomioimatta olivat voimassa.

Edellisenä vuonna oli C-sarjassa poikkeuksellisesti ollut voimassa oma Alkusarja ja muunnetun järjestelmän myötä Huonoimpien Ottelu, Sijoitussarja ja Voittosarja tai toiselta nimeltään myös Noususarjan tai Jatkosarjan nimellä tunnettu sarja. Ennen muutoksia piti olla vain pelkkä Alkusarja ja Jatkosarja.

Jossain määrin C-sarja otti myös omanlaisia askeleita kohti puoliammattilaisuutta ja alun perin Espanjan piti pelata sarjassa, mutta se ja IIHF ajautuivat riitoihin pelaamisen oikeudesta ja lopulta Espanja protestiksi jättäytyi kisoista pois ja putosi D-sarjaan muutenkin. Belgia vuorostaan sai pelata C-sarjassa suoraan ilman aloittamista pitkän tauon jälkeen D-sarjassa mitä Espanja etenkin protestoi eikä D-sarjan maatkaan pitäneet päätöksestä.

Tanskassa pelatut kilpailut olivat jälleen yksi tärkeitä askeleita sinällään tanskalaisen jääkiekon historiassa. Kisoissa oli myös verraten erittäin tasaista ja ainoastaan Belgia oli varsinainen heittopussi ja jopa sekin osasi yllättää turnauksessa. Alisuorittaja ja jopa järkyttävän huonosti pelannut joukkue oli Konstantin Mihailovin maalillaan ehdottomasti säilyttänyt Bulgaria ja kisojen epäilemättä huono-onnisin oli huonoon ylivoimaan, uskomattomaan jäähyjen määrään ja jälleen kerran uskomattoman huonon onnen kautta jopa pari varmaakin ylivoimaista voittoa menettänyt Unkari jonka otteet jo erittäin kokeneella veteraanimiehistöllä olivat melkoisia kisoissa, mutta myös tavallaan aikansa eläneitä ja valmentajavaihdoksestakin maa kärsi myös.

Seuraavaksi kuitenkin laitan tähän asiaa Belgiasta.

 

[Thusberg]

Belgian Kuninkaallinen Jääkiekkoliitto ja sen asiat tuntuivat herättäneen enemmän asiaa ja valitettavasti myös enemmän pahennusta kuin itse joukkue ennen vuoden 1987 C-sarjan MM-kisoja Tanskan Kööpenhaminassa. Belgia osallistui pitkien protestivalitusten ja niistä seuranneiden taistelujen jälkeen lopulta C-sarjaan saatuaan oikeuden niissä poikkeuksellisesti pelata. Päätös tuntui poliittiselta suuntaan ja toiseen. Edellisen kerran Belgia oli pelannut MM-jääkiekossa vuonna 1978 C-sarjan MM-kisoissa silloisella varsin eksoottisenkin kuuloisessa paikassa kuin Las Palmasin jäähallissa Espanjan Gran Canarialla.

Belgia oli tuolloin ollut nöyryyttävän huono jääkiekossa ja sille jäi valitettavasti osa olla tuolloin viimeinen C-sarjassa ja samalla kantaa vuoden 1978 huonoimman jääkiekkoa pelanneen maan arvonimeä joskin huonompiakin toki oli olemassa. Ne eivät kuitenkaan osallistuneet turnaukseen siinä missä Belgia osallistui. Erityisen nöyryyttävää oli hävitä myös melkein vasta-alkajana jääkiekossa tuolloin olleelle Espanjallekin maalein 4-11. Ja muita vastaan jo pelkkä maalin saaminenkin oli tuon ajan C-sarjankin mittapuulla hyvin harvinaista...

Sen jälkeen Belgia vetäytyi eikä se ilmoittautunut kisoihin kunnes vuonna 1986 se innostui tulemaan taas C-sarjaan, mutta ei ehtinyt ajoissa ilmoittautua ja myöhemmin kuin D-sarja tuli sinä vuonna selväksi kaudelle 1987 niin siihen Belgian olisi oikeasti kuulunut mennä. Belgia ei mennyt ja siten se pelasi jo todetusti C-sarjassa. Kööpenhaminan Kalinoissa ei Belgia pärjännyt. Kuitenkin pitkästä aikaa pelanneeksi maaksi Belgia kehittyi paljon turnauksen aikana, mutta Espanjan ohella ainakin Australia ja Etelä-Korea jääkiekossa olisivat sen hyvinkin voineet jopa voittaa mikäli ne olisivat saaneet pelata sitä vastaan. Kuten myöskin vuoden 1987 D-sarjan kisoista poissa pysynyt Iso-Britanniakin.

Belgialla turnaus käynnistyi yhtä pelottavan huonosti kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä Japanin marssiessa sitä vastaan. Tuoreimpana B-sarjan pudokkaana sillä oli täydellinen ylivoima. Suorastaan murskaava. Kuitenkin japanilaisten passiivisuus oli yllättävää kuten myös belgialaisten ainakin menettelevän hyvä vastarinta. Ensimmäisen erän jälkeen Belgia oli 20.3.1987 pelatussa C-sarjan MM-kisojen ottelupäivän toisessa ottelussa 0-9 tappiolla, mutta lopulta Belgia hävisi maalein 0-24.

Sitten 21.3.1987 vastaan asettui Romania ja belgialaiset joutuivat entistä kovempaankin kyytiin. Joskin Belgian puolustuksen sisukkuus ja ennen kaikkea Romaniankin löysäily pelissä sen ensimmäisessä erässä takasivat vain pelkät 0-6 lukemat sitä vastaan. Lopulta Belgia onnistui saamaan toisessa erässä maalinkin, mutta hävisi silti pelin 1-19 maalein.

23.3.1987 Belgia pelasi kuitenkin oman turnauksen ehdottomasti parhaimman pelinsä ja oli enemmänkin kuin hyvä vastus yllättäen Bulgarialle jonka maalivahti Konstantin Mihailov sai kiittää hyvää onneaan siitä, että torjui niin hyvin kuin torjui ja jääkiekon mahdolliset asiantuntijat C-sarjan osalta saivat pyöritellä epäuskoisena päätään Bulgarian hyökkäystason surkeudelle. Rikkonaisessa ja täynnä jäähyjä olleessa pelissä Belgia hävisi maalein 0-6 mikä oli uskomattoman pieni luku kaikkiaan sillä missään ottelun vaiheessa Bulgarialla ei ollut myöskään mitään todella huippuluokan aloite-etua puolellaan ja Belgia tuntui oppineen kahdesta ensimmäisestä turhan rajusta pelistä nopeasti.

Jos Bulgariaa vastaan Belgian tahtoa oli ihmetelty niin Tanskan otellessa sitä vastaan 25.3.1987 kotiyleisö tuntui jopa avoimesti hämmästelevän ja kyllästyneen Tanskan johtaessa peliä uskomattoman hitaan pelitahdin takia vain 0-2 ensimmäisen erän jälkeen. Toki sittemmin Tanska aloitti pelaamaan edes puolivaloilla, mutta Belgia pisti sisukkaasti vastaan. Lopulta se sai maalinkin, mutta se lopetti tanskalaisten leikkimishalut pelissään siihen paikkaan ja siten Belgia hävisi lopulta taas maalein 1-8.

Sitten 26.3.1987 vastaan asettui Unkarin veteraanimiehistö joka oli kärsinyt kaksi uskomattoman paljon pahaa mieltä aiheuttanutta tappiota ja oli siten erittäin masentunut Belgiaa vastaan asennoitumaan. Belgia pääsi jopa 2-2 tasapeliin ensimmäisellä erätauolla ja kiusasi unkarilaisia sietämättömän kauan. Toisessa erässäkin Belgia oli tappiolla vain 3-4! Lopulta sentään Unkari voitti pelin ja Belgia hävisi luvuin 4-9. Belgia tuntui rohkaistuneen pelissään ja maan valmennusjohdolle sateli kehuja Brysselin päämajasta käsin turnauksen aikana. Tuloksista riippumatta.

Jugoslavian asettuminen vastaan 28.3.1987 asetti kehut väliaikaisesti erittäin huonoon valoon sillä Jugoslavia ei lähtenyt peruuttelemaan sitä vastaan ja siten Belgia hävisi pelin 1-28. Lopulta C-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 päätöspäivän ensimmäisessä ottelussa 29.3.1987 Pohjois-Korean asettuminen vastaan asetti Belgialle taas kerran kaiken sitä vastaan. Belgiaa piinasi kuuluisa Pohjois-Korean Voimanelikko ja Punainen Goljat joiden kuviot jäillä runnoivat vastustajat ja belgialaisetkin saivat tämän kokea nahoissaan.

Tosin niiden hitaus ja yleensäkin melko heikko Pohjois-Korean maalivahtipelaaminen Belgiaan nähden aiheutti sen, että Belgia sai pidettyä nollapelin ensimmäisessä erässä ja lopulta Belgia sai kokea vain 1-3 tappion ottelussa joka oli loukkaantumisten piinaamaa jäähyjuhlaa pääasiassa Pohjois-Korealle.

Belgialle jäi siis kohtaloksi olla C-sarjan huonoin joukkue, mutta huonoudestaan huolimatta se silti kehittyi turnauksen aikana ja sen tähtihetket olivat Bulgariaa ja Pohjois-Koreaa vastaan pelatut pelit ja Unkarin pitkä piinassa pitäminen. D-sarjaan vuodeksi 1989 putoamisesta huolimatta ensimmäistä kertaa ikuisuuteen Belgialla oli ennen kaikkea uskoa jääkiekkoon lajina sitä kohtaan. Olihan Belgia ollut vanhimpia IIHF:n jäsenmaita ja yksi perustajajäseniä muutenkin. Ja ennen maailmansotia varsinkin yksi kovimmista maista maailmassa jääkiekon saralla. Huonoin puoli oli joukkueen hyökkäyspelin lisäksi myös ennen kaikkea teknisyyden puuttuminen kiekonkäsittelyssä ja ennen kaikkea poliittinen pelaaminen C-sarjassa yleensäkin vuonna 1987.

Belgian onnistujat turnauksessa ehdottomasti olivat puolustuksen tärkeimmäksi mieheksi noussut ja juuri edes tuolloin miehenaluksi kutsuttu 18-vuotias Tim Vos ja ennen kaikkea Belgian maalin suulla pahimmat katastrofit estänyt ja Bulgaria-ottelussa melkein Pohjois-Korea-ottelun tapaan kansallissankariksi noussut Yannick Verstappen.

Lempinimensä mukaisesti tunnetut Jään Mustat Paholaiset tai Jään Punaiset Paholaiset alkoivat aloittaa jääkiekon kehittämisen paremmaksi johdonmukaisesti tästä alkaen. Tosin väistämättä Belgialla olisi edessään pitkä ja vaikea taivallus kohti edes huippua. Jo C-sarjassa säilyminen olisi ollut pääpalkinto joukkueelle vuonna 1987. Belgian osalta huonoa kuului ennen pitkää myös poliittisen pelin saralla kun Kuninkaallinen Kiekkoliitto ei lopulta lähettänytkään joukkuetta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy-turnaukseen vaikka jopa sekin oli kutsun saanut. Se harmitti erityisesti myöhemmin erittäin paljon Yannick Verstappenia ja Tim Vosia. Molemmat kun olisivat muuten turnauksessa pelanneet mikäli Belgia sinne olisi lähtenyt.

Valitettavasti en Verstappenia ja Vosia lukuun ottamatta tiedä noita muita tuon vuoden Belgian maajoukkueessa pelanneita joukkueen jäsenten nimiä. Päävalmentaja saattoi olla jo vuonna 1987 Dirk Laenen, mutta mahdollisesti joku muukin oli päävalmentaja koska Laenenin aikana vuosina 1989-1990 pelaamisen meininki Belgialla taktisesti oli ihan erilaista kuin mitä vuonna 1987 oli. Toivottavasti joskus tuokin kuvio selviäisi ja joukkueen jäsenten nimet löytyisivät.

 

[Thusberg]

Vuonna 1987 C-sarjan MM-kisoissa Tanskassa Bulgarialla oli ennen kisoja kovat odotukset. Joukkueen tuki ja turva tuntui olevan nyt 23-vuotias maalivahti Konstantin Mihailov. Bulgaria oli ollut edellisvuoden C-sarjan MM-kisoissa Espanjassa korkeimmillaan aikoihin ja odotukset vaihtelivat aina C-sarjan keskikastin sijoista huonoimmillaan aina kolmen parhaan joukkoon C-sarjassa ja jopa sarjavoittoon ja ennen kaikkea olympiakarsintapaikkaan Bulgarialla tuntui olevan halukkuutta. Lopulta Bulgaria tulisi floppaamaan tavalla jonka jälkeen saatiin vastaavaa katastrofia odottaa kauan ennen tason vajoamista todellisesti aivan pohjalle saakka.

Bulgaria tosin aloitti kisat loppupelissä erittäinkin hyvin joskin jo heti kisojen avauspäivänä 20.3.1987 ja yleensäkin ensimmäisessä ottelussa koko turnauksessa sen saadessa vastaan Romanian ottelu käynnistyi hyvin, mutta ennen pitkää Romanialla oli etu kaikesta kentällä. Ensimmäisessä erässä tilanne oli vielä 1-1, mutta lopulta peli päättyi Bulgarian tappioon 3-7.

21.3.1987 vastaan asettui Japani jolle hävittiin vielä sitäkin suuremmin. Bulgaria jaksoi Japanin ylivoimaista ja murskaavaa nopeusetua vajaat 20 minuuttia. Toiseen erään lähdettäessä Bulgaria oli tappiolla vain 0-2, mutta lopulta se hävisi 3-11. 23.3.1987 se kohtasi pitkästä aikaa jääkiekossa yleensäkään pelaavan Belgian ja voitti sen jopa alitehoisen oloisesti toki erittäin paljon jäähyjä sisältäneessä ja muutenkin rikkonaisessa pelissä maalein 6-0. Bulgaria tuntui saavan tästä uutta virtaa alleen ja pelasi parhaan pelinsä sinällään turnauksessa Jugoslaviaa vastaan ja saavutti tasapelin 3-3 25.3.1987 pelatussa ottelussa.

26.3.1987 Pohjois-Koreaa ja pelättyä Voimanelikkoa ja Punaista Goljatia vastaan eväät tuntuivat riittävän aina voittoon asti, mutta lopulta tasapeli 2-2 vaihtui 2-3 tappioksi. Bulgaria alkoi tässä vaiheessa todella pelätä putoamista D-sarjaan. Lisäksi tilannetta ei auttanut Mihailovin loukkaantuminen ottelussa sitä vastaan. Silti uskomattomasti Tanskaa vastaan se pystyi 28.3.1987 pelatussa ottelussa pitämään puolensa jälleen ensimmäisen erän ajan jolloin tilanne oli 1-3. Sittemmin Bulgaria hävisi maalein 3-10.

Lopulta 29.3.1987 kisojen päätöspäivänä koko C-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 toiseksi viimeisessä ottelussa yleensäkin se kohtasi masentuneen Unkarin jonka se olisi voinut vielä ensimmäisessä erässä voittaa 1-2 tappioasemasta huolimatta, mutta hävisi lopulta maalein 2-6. Bulgarialle vuoden 1987 C-sarjan MM-kisat olivat melkein miltä mittarilta tahansa katsottuna floppi ja Mihailoville tämä turnaus oli vuosikausiin ylivoimaisesti surkein silloin kun hän itse oli maajoukkueen mukana tai sitä edustamassa. Etenkin sellaisista vuosista milloin C-sarjassa tai D-sarjassa meno ei vielä jääkiekon osalta kovinkaan korkeatasoista ollut. Tai silloin kun siellä ei pelannut entisiä Neuvostoliiton alusmaita tai muutoin jääkiekon osalta uusia maita.

Bulgaria olisi normaalein säännöin pudonnut Belgian kanssa vuodeksi 1989 D-sarjaan, mutta Romanian vetäytyminen taloudellisten vaikeuksien takia avasi sille tien sarjassa säilymiseen. Etenkin kun kaiken jälkeen myöhemmin päätettiin Etelä-Koreankin siirtämisestä mukaan C-sarjaan ilman mitään suurempia seikkoja ja Espanjan jouduttua muutoin D-sarjaan vuoden 1987 poissaolemisensa takia.

Bulgarialle tämä turnaus oli katastrofi etenkin ennen turnauksen alussa olleisiin suuriin toiveisiin ja jopa olympiapaikkaunelmaan heijastettuna. Joskin realistisesti sanottuna Bulgaria olisi todennäköisemmin aivan parhaimmillaan ollut C-sarjan kolmas, neljäs tai viides sillä Japani, Tanska, Romania ja Jugoslavia nähtiin yksinkertaisesti liian kovina maina sille C-sarjassa ja tietyin ehdoin myös Unkari.

Konstantin Mihailovia lukuun ottamatta en tiedä muita joukkueen jäseniä ja vuoden 1987 maajoukkueen päävalmentaja sai tämän turnauksen takia kenkää ja tilalle hankittiin Nikolai Iankov.

 

[Thusberg]

Jääkiekon MM-kisojen C-sarjassa vuoden 1987 osalta Pohjois-Korealla oli melkoinen taival edessään. Se ei juurikaan haaveillut vuoden 1988 Calgaryn olympiapaikassa, mutta se kuitenkin tuntui olevan propagandallinen riemuvoitto ja luonnollisesti muutenkin Pohjois-Korea yritti kaikkensa saadakseen parhaimman mahdollisen suorituksen kisoista jääkiekon arvoa korottaakseen. Pohjois-Korea aloitti turnauksensa heti isäntämaana toiminutta Tanskaa vastaan Kööpenhaminan Kalina-illassa avauspäivän viimeisessä ottelussa 20.3.1987.

Alku sujui erinomaisesti, mutta lopuksi murskatappio oli tosiasia. Ensimmäisen erän 1-4 tappioasema muuttui 1-9 tappioksi ottelun päätteeksi. 22.3.1987 Pohjois-Korea pelasi jälleen menettelevän hyvän ensimmäisen erän Jugoslaviaa vastaan, mutta jälleen pelin edetessä sen asema heikentyi ja 1-2 tappiolukemat vaihtuivat 2-8 tappioksi.

23.3.1987 se kohtasi edelleen Tanska-ottelun järkyttävästä mokastaan toipuvan Unkarin jota vastaan se pelasi ensimmäisen erän aikaan vielä 2-2 tasapelin vain ottelun lopulta vaihduttua 3-9 tappioksi kun vielä toisessa erässä Pohjois-Korea oli tappiolla vain 3-5. Kolmannessa erässä väsymys iski päälle. 25.3.1987 Pohjois-Korea kohtasi päivän avausottelussa Romanian jonka kanssa se pelasi jälleen erinomaisen ensimmäisen erän ja 1-1 tasapeliluvutkin näyttivät olevan otettavissa, mutta lopulta Romania karkasi siltä tavoittamattomiin ja tappio luvuin 1-7 oli tosiasia. Tämän jälkeen Pohjois-Korea oli pelannut siis vauhdikkaita otteluja jotka olivat päättyneet kaikki tappioon.

Pohjois-Koreaa uhkasi nyt käytännössä tippuminen D-sarjaan ja Bulgarian ohella Pohjois-Korea oli verraten kisojen alisuorittajia joskin Pohjois-Korealla ei ollut käytettävissään Konstantin Mihailovin kaltaista torjujaa tai edes puoliakaan hänen taidoistaan tuohon aikaan vastannutta maalivahtia maalin suulla. Ilman nopeita toimia putoaminen olisi ollut totta, mutta lopulta Pohjois-Korea saavutti elintärkeän voiton tiukassa ottelussa juurikin nimenomaan Bulgariaa vastaan luvuin 3-2 ja seuraavassa ottelussa osin voiton piristämänä ja osin vain Japanin äärimmäisen jarruttelun takia 28.3.1987 pelatussa ottelussa oli vain 0-1 tappiolla sitä vastaan ensimmäisessä erässä, mutta muutoin hävisi sille 0-9.

Lopulta koko C-sarjan vuoden 1987 MM-kisojen viimeisenä päivänä 29.3.1987 viimeisen pelipäivän alkajaisiksi Pohjois-Korea kohtasi Belgian jonka kanssa se pelasi taitotasoon nähden koko turnauksen surkeimman pelinsä vaikka toki voittikin maalein 3-1.

Loppupelissä hieman paremmalla tuurilla ja etenkin ensimmäisten erien peliensä perusteella Pohjois-Korea olisi ehkä voinut vielä voittaa Unkarin mikäli Unkari olisi vain ajautunut pahempaan masennukseen ja muutenkin se oli haaste, mutta mitään paljoa parempaa ei C-sarjassa sille olisi ollut odotettavissa eikä ollutkaan vuonna 1987 kuin vain neljäs tai viides sija korkeintaan ja toteutuneesti se oli kuudes. Pohjois-Korean pelaajia en Voimanelikkoa tai Punaista Goljatia lukuun ottamatta tiedä, mutta päävalmentaja vaihtui vuodeksi 1989 Ik Song Kimiin.

 

[Thusberg]

Unkarin osalta jääkiekon MM-kisojen C-sarjassa vuonna 1987 Tanskassa riitti onnistumisia ja epäonnistumisia suuntaan ja toiseen. Tämä turnaus oli ensimmäinen sitten vuoden 1979 kokonaan ilman Gabor Borozcia Unkarin päävalmentajana ja vuosina 1975 ja 1980 hän oli valmentanut yhdessä hänen edeltäjänsä Laszlo Galabhazyn kanssa. Galabhazy kuului Borozcin kanssa vuoden 1964 Unkarin viimeiseen Talviolympialaisissa ja sinällään myös viimeisessä MM-kisoissa pelanneeseen ryhmään siihen asti.

Galabhazyn lisäksi Borozci oli jatkanut uraansa muutaman vuoden ajan tuon jälkeenkin ja suomalaisetkin olivat saaneet Tampereella seurata miesten edesottamuksia Unkarin maajoukkuepaidassa sikäli kun vuonna 1965 Suomessa kiinnosti seurata myös jääkiekon MM-kisojen C ja B-sarjaa sillä kaikki sarjat pelattiin samassa kisapaikassa kuin A-sarjakin. Toki tietenkin eri päivinä ja eri aikaan vuotta, mutta kuitenkin pelattiin.

Joka tapauksessa Galabhazy palasi pitkästä aikaa valmentamaan Unkaria ja se oli tavallaan hyvä asia, mutta tavallaan erittäin huono juttu sillä valmentajina niin Borozcin kuin Galabhazyn tavat valmentaa joukkueitaan poikkesivat tavallaan toisista yhtä paljon kuin päivä ja yö. Galabhazy haki enemmän suoraviivaisempaa taktiikattoman kiekon pelitapaa siinä missä Borozci oli hyvinkin innokas keksimään myös runsaita taktisia ulottuvuuksia ja olemaan huomattavasti enemmän kekseliäs, kokeilunhaluisempi ja modernimpi päävalmentaja kaikkiaan kuin Galabhazy.

Huonot jutut johtuivat pitkälti Galabhazyn yksisilmäisyydestä tehdä hyvin itsepäisesti sen mukaan miltä aina itsestä tuntui tai korkeintaan pelaajien kärkimiehen suunnitelmien mukaan siinä missä Borozci arvioi aina ennen kaikkea yleistä hyödyllisyyttä kaikelle mitä teki ja oli vain huonona päivänään todella itsepäinen. Mitkä sitten heijastuivat joukkueen pelivireeseen jäällekin.

Hyvänä puolena Galabhazy oli kuitenkin ahkera organisaattori ja hänestä olikin paljon hyötyä taustapuhujana Unkarin Kiekkoliitossa jonka oma asema Unkarin urheilukartalla tuolloin oli hyvin heikko ja muutenkin jääkiekon aikakaudella vuonna 1987 Unkarin Kiekkoliitto joutui talousvaikeuksiin sosialistisen hallituksen urheilupäätöksistä johtuen jotka leikkasivat elintärkeitä forinttitukia ja jotka ennen pitkää heijastuivat muutaman vuoden ajaksi koko lajiin ja mitkä päättyivät vasta 1990-luvun alkupuolella jolloin alkoi hidas elpyminen Unkarilla jääkiekossa ja mikä tietenkin ennen pitkää johti asioihin joista vuonna 1987 vasta uneksittiin unkarilaisessa jääkiekossa.

Joka tapauksessa Unkarin pelitapa oli vuoden 1986 tapaan hyvin samanlainen, edelleen tärkeimmät miehet porukasta olivat Janos Jani Ancsin, maajoukkuekapteeni Antal Palla, Csaba Kovacs Senior ja Laszlo Szajlai. Voimapelaaminen oli vuonna 1987 Unkarilla parempaa kuin vuonna 1986 ja kaiken kaikkiaan aavistuksen verran hyökkäävämpi joukkue kuin puolustavampi se oli edelliseen vuoteen verrattuna. Syöttöpelikin oli parempaa kuin edellisenä vuonna tarkkuuden ohella, mutta yksi uusi todella huono puoli oli Unkarilla.

Sen nopeuspelaaminen oli huonontunut ja joukkue alkoi kerta kaikkiaan olla aivan liian iäkäs suhteessa yleiseen joukkueiden ikä/tehokkuus-keskiarvoon nähden vuoden 1987 C-sarjan MM-kisoissa tai missään muussakaan vuoden 1987 jääkiekon maajoukkuepeleissä mitä Unkari pelasi. Useimmat olivat aloittaneet pelaajista uransa jopa lähempänä 1960-luvun loppua kuin vaikkapa 1970-luvun puoltaväliä tai 1980-luvun alkupuolta!

Unkaria ei kuitenkaan voinut lyödä maahan juuri koskaan C-sarjan kisoissa ellei se sitä sitten antanut vastustajalle masentuneisuuden johdosta. Lisäksi Unkarin pystyi aivan täysin varmasti voittamaan Galabhazyn pelikirjan ohittavalla yleispassiivipelin puolustuksella, sitovalla keskialuepelillä ja ennen kaikkea nopeilla ja tehokkailla hyökkäyksillä joilla vastustaja saisi mahdollisimman nopeasti aloite-edun nopeilla maaleilla. Unkarin selvästi hidastunut pelitempo näkyi kaikkein karmeimmin turnauksen maalivahdeilla joiden hitauden takia osittain ja osin liian kärkevien puolustajille tapahtuneiden jäähyjen takia Unkari menetti turnauksessa kaksi ylivoimaista johtoaseman ottelua turnauksessa ja se tulisi pakottamaan Unkarin joukkueen uudistumaan erittäinkin pian. Pelit Unkarin osalta laitan seuraavaan viestiin.

 

[Thusberg]

Unkarin vuoden 1987 C-sarjan MM-kisojen osalta sillä oli oikeastaan vain kaksi asiaa mielessään. Tulevan olympiavuoden takia päästä mahdollisimman korkealle sarjassa ja ehkä jopa oikein hyvällä tuurilla päästä B-sarjaan vuodeksi 1989 vaikka vain toiseksi sijoittumalla mikäli se ei sitten millään voisi voittaa.

Esimerkiksi Japani tuntui Unkarille liiankin vaikealta joukkueelta suoraan B-sarjasta pudonneena, mutta Tanska, Romania ja Jugoslavia tuntuivat hyvänä päivänään selvästi enemmän voitettavilta joukkueilta jääkiekossa joskin ne olivat erittäin vaikeita voittaa sellaisinaan C-sarjan tasolla.

Muutoin unelmana tietenkin äärimmillään oli päästä olympiakarsintapaikkaan kiinni, mutta B-sarjan maat kaiken kaikkiaan tuntuivat liiankin kovilta maille Unkarille siinä vaiheessa oikeastaan kautta linjan. Joka tapauksessa ainakin tasoa piti nostaa edellisvuoden turnaukseen nähden. Siten Unkari lähti kisoihin 20.3.1987 ainakin melko luottavaisena joukkueena huolimatta dramaattisesta päävalmentajana vaihdosta niin viime hetkellä.

Turnauksen avauspäivänä yleensäkin C-sarjan MM-kisojen 1987 kolmannessa ottelussa se kohtasi Jugoslavian ja hyvän 1-2 avauserän tappioasemasta tuli lopulta erittäin harmittava 2-6 tappio. Toisessa erässäkin kun tilanne oli vain 1-4. Sitten sattuikin turnauksen ensimmäinen todella paha ottelu joka olisi pitänyt voittaa.

Tanska asettui vastaan 22.3.1987 ja shokkialku isännille oli kun Janos Jani Ancsin sai maalin alle 2 minuuttia pelin alusta. Tilanne oli siis 1-0. Myöhemmin vain 2 lisäminuuttia ensimmäisen maalin jälkeen Ancsin teki jälkeen maalin tällä kertaa Antal Pallan syötöstä lähes siniviivalta. Tilanne oli tämän jälkeen 2-0.

Tanskan alkaessa vauhkoilla Unkari lisäsi painetta ja Unkari sai uskomattomasti maalin Ancsinin ja Jens Nielsenin välisen huippuluokan harhauttelukaksintaistelun päätteeksi jonka hämäykseksi Ancsin palautti hyvän kärkisyötön Laszlo Szajlaille ja Szajlai ohjasi ennen pitkää Nielsenin pyllähdettyä ympäri jäätä Janos Tijzerin estelystä johtuen vapaaksi jääneelle Ancsinille ja pian Unkari oli jo 3-0 johdosta.

Galabhazyn Laszlo Unkarin toimitsija-aitiossa oli revetä riemusta kun Ancsin laukaisi vielä illan neljännen maalin ensimmäiseen erään itse Csaba Kovacs Vanhemman hienosta punaviivasyötöstä. Unkari johti Kööpenhaminan illassa uskomattomasti 4-0!

Kööpenhaminan yleisö oli järkyttynyt näkemästään. Valitettavasti toisesta erästä alkaen Tanska alkoi lisäämään painettaan, mutta silti Unkari ei tajunnut vaaran merkkejä. Tanska johti 1-4. Kolmannesta erästä tuli miesmuistiin Unkarin jääkiekon synkimpiä hetkiä.

Tanska toki lisäsi epätoivon vimmalla painettaan Unkaria kohtaan ja maalivahti Unkarilla väsyi peliin, mutta kakkosmaalivahti alkoi aivan yhtä paljon olemaan vaikeuksissa ja pian Tanska teki kaikkiaan kaksi rangaistuksesta johtunutta ylivoimamaalia ja yhden tasakentällisten maalin. Siten ottelu oli 4-4.

Unkarilla oli ensin taas vain pari-kolme minuuttia ennen loppua uskomaton perseily jäällä ja kun Ancsin oli jäähyllä niin Tanska teki maalin ja pahin oli 4-5 tappioasemassa se, että Unkari ei enää toipunut ennalleen omaan peliinsä vaan jäätyi Tanskan sankariksi nousseen Christian Juul-Jensenin edessä liikaakin ja Juul-Jensen teki sittemmin Unkarille kohtalokkaat 4-5 ja 4-6 maalit 40 pari-kolme minuuttia ja 40 sekuntia ennen loppua.

Unkari yritti vielä ilman maalivahtia hakea tasoitusta tai edes lähemmäksi tasapeliin pääsyä, mutta sitä se ei saanut. Unkari oli hävinnyt 4-6 ja nyt vuorostaan tanskalaisyleisö hurrasi omilleen äänekkäästi. Unkarin pukukopissa tappio kirveli ja pahasti. Erittäin pahasti. Sillä voitolla olisi saanut paljon enemmän arvokkaita pisteitä kohti B-sarjaunelmaa tai ainakin edes parempaa sijoitusta varten. Jos ei sitten mitään muuta.

Seuraavaksi tämän tappion jälkeen Unkari kohtasi 23.3.1987 Pohjois-Korean jolla ei Voimanelikkoa ja Punaista Goljatia enempää ollut laittaa kunnon huippumiehiä Unkaria pysäyttämään. Unkari teki taas työnsä tarpeettoman vaikeaksi jatkuvien jäähyjen ja huonon ylivoiman takia. Ensimmäinen erä oli tasatilanteessa 2-2 tauolle lähdettäessä ja vaivoin toisessakin erässä sen mennessä tauolle johdettiin maalein 5-3. Sittemmin toki voitettiin 9-3.

Sitten 25.3.1987 Unkari kohtasi Japanin ja sitä vastaan Tanska-ottelun ohella se pelasi turnauksen parhaan, mutta myös noloimman pelinsä sillä toista kertaa peräkkäin joskaan ei aivan niin ylivoimaisesti kuin Tanskaa vastaan se menetti johtonsa aivan ottelun loppuhetkiä tai viimeistä erää kohti. Se johti pitkään 1-0 jälleen Janos Ancsinin maalilla, mutta lopulta Japani hivuttautui tasapeliin mikä sai Unkarin paniikkiin ja lopulta häviämään taas voitettavissa olleen pelin kolmannessa erässä viime hetken kahden melko lailla nopean perättäisin maalein 1-3.

26.3.1987 Unkari voitti Belgian vaikkakin ensimmäinen erä oli tarpeettoman vaikea koska koko joukkue oli kyllästynyt häviämään niin paljon ja Belgia pisti liiankin paljon vastaan kuin mitä Unkari olisi sen halunnut tekevän. 2-2 tasapeli ensimmäisessä erässä vaihtui sentään 4-3 johtoon toisessa erässä ja lopulta 9-4 voittoon.

28.3.1987 Unkari kohtasi pelipäivän avaukseksi Romanian jonka kassa se johti melko pitkään, mutta Romania ei venynyt Tanskan tai Japanin kanssa ongelmissaan vaan otti lahjansa puoleksi takaisin jo toisessa erässä ensimmäisen erän 0-1 tappioasemasta maalein 1-2 ja lopulta Unkari hävisi niukasti 2-4.

Unkari oli lopen kyllästynyt koko turnaukseen ja lopulta 29.3.1987 koko C-sarjan MM-kisojen toiseksi viimeisessä ottelussa vuonna 1987 Tanskassa Unkari pelasi masentuneen ottelun Bulgariaa vastaan ja voitti sen pakkopullana maalein 6-2. Ensimmäinen erä oli vaikein sillä Unkari johti vain 2-1 ennen Bulgarian murtumista omassa pelissään.

 

[Anzi]

Suomelle tämä oli aikanaan turnaus jonka jälkeen urheilukansalta tuntui usko loppuvan lopullisesti Leijonien mitalijahtiin tai ainakin todella merkittäväksi heikentyneen niin paljon, että jääkiekon asemakin tuntui olevan jopa uhattuna.

Negatiivisuusaste oli jääkiekon osalta Suomessa todennäköisesti korkein sitten vuoden 1962 Englannin tappion jälkeen jolloin ns. Herraskaisissa Piireissä tuntui olevan moittimista siitä, että kannattiko Suomen sijoittaa rahojaan jääkiekkoon? Tai tavallisessa kansassa sitä, että miksi pitää pelata kun hävitään kuitenkin ja aina. Ja sitä negatiivisuutta jatkui oikeastaan aina MM-kisojen saantiin asti Suomessa ja vielä vähän myös vuoden 1965 Suomessa pelattujen MM-kisojen jälkeen.

Mitä Kiekkovuosi 1987 herättää teissä arvoisat forumistit?

Jaha. Itse en muista kokeneeni noin, vaan mielestäni nämä hiuksenhienot mitalilta tippumiset ja Sykora-skandaali vain loivat kansassa mielenkiintoa. 80-luvun alun Suomi ensin suoritti keskinkertaisesti ja sen jälkeen rämpi, kunnes Rauno Korpi toi jääkiekon jälleen uskottavaksi -86 ja -87. Korven kyynelistä -86 keskusteltiin kahvipöydissä raksoilta, opettajanhuoneista, kaupan kassoilta johtajien lukaaleihin. Vuonna 1987 Suomi voitti myös nuorten maailmanmestaruuden joka oli myös suht iso juttu mediassa.

Muuten tuo vuosi 1987 herättää tarunhohtoisia muistikuvia keväisistä kisoista, joita edes jotenkin pystyi pitämään arvokisoina, sillä olihan mukana eittämättä kaksi maailman parhaimmistoon lukeutunutta maajoukkuetta Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Ja Ruotsi toki pystyi ne päihittämään suunnilleen c-maajoukkuellaan ja nousemaan mestariksi.

 

[Thusberg]

Unkari oli siis lopulta C-sarjan viides vuonna 1987. Se jäi tavoitteistaan olla edes lähellä kolmen parhaan kärkeä, suotuisassa tapauksessa tavoitteellisesta toisesta sijasta jolla olisi myös noussut B-sarjaan vuodeksi 1989 ilman tarvetta voittaa sarjaa, ilman myös sarjavoittoa jolla paremminkin olisi noussut B-sarjaan vuodeksi 1989 ja ilman mahdollisen sarjavoitonkin tuomaa olympiakarsintapaikkaa vuoden 1988 Calgaryn talviolympialaisiin. Erityisen pahasti kirvelivät tappiot Tanskalle ja Japanille ylivoimaisesta johtoasemasta.

Etenkin Tanska-ottelun floppi oli sellaista tasoa, että maajoukkueessa oli pakko reagoida tosiasioiden edessä pelaajien ja varsinkin maalivahtien ikääntymisongelmaan. Romaniankin kanssa pelattu niukka tappio harmitti. Mikäli se olisi edes tuurilla voittanut joukkueista kaksi niin se olisi ollut jo Jugoslavian kanssa sarjanelonen ja kaikki voittamalla tai saamalla vaikka jostakin muusta pelistä erillisen 1-2 tasapeliä tai voittamalla kaksi kertaa lisää niin se olisi voinut nousta B-sarjaan sarjavoittajana ja päästä karsimaan olympialaisista puhuttaessa!

Kaiken jälkeen ikään kuin huomaamatta Bulgaria-ottelussa oli debytoinut koko Unkarin maajoukkueen ainoa uusi jäsen. Ennen sitä täytyy kuitenkin sanoa, että vuosien 1986-1987 MM-kisat Unkarille C-sarjassa olivat oikeastaan viimeiset täydet vuodet sellaisinaan Unkarille maan ns. Jääkiekollisessa Esihistoriassa. Oikeastaan vain viimemainittu sillä Bulgariaa vastaan debytoi vuoden 1987 C-sarjan MM-turnauksessa aiemmin vain äärimmäiselle hätävaralle pelikirjaan merkitty, mutta ei kuitenkaan ennen Bulgaria-ottelua koskaan paikalla ollut ja vasta tuolloin ensimmäisen maaottelunsa muutenkin Unkarin paidassa pelannut Öreg Szuperman tai oman aikakautensa unkarilaisen jääkiekon Szuperman eli itse György Poznik.

Poznikin mukaantulo käynnisti tavallaan jo Unkarin ensimmäisen uuden jääkiekkosukupolven pelaajavirran alun ja Unkarin Jääkiekon Historiallisen kauden, mutta lopullisesti uuteen aikakauteen Unkari siirtyi sinänsä vasta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy-turnauksessa jossa debytoi itse Balazs Bika Kangyal ja vuonna 1989 C-sarjan MM-kisoissa uuteen aikakauteen joukkueen valtavan pelaajaremontin aikaan Gabor Boroczi palasi Unkarin jääkiekkojoukkueen päävalmentajan paikalle kun taas Laszlo Galabhazy lähti tuolloin viimeistään Unkarin Jääkiekkoliiton hommiin tai katosi ns. Kartalta sillä sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut paljoa mitään.

Ja vuoden 1989 jälkeenkin Unkarilla kesti vielä kauan ennen lopullista tulemista sellaisenaan kuin se nykyään tunnetaan jääkiekossa eli tavallaan erikoiseksi ja sinällään todella hyväksikin maaksi. Ja aivan lopullisesti ns. Uusi Aikakausi alkoi Unkarin jääkiekossa 20 vuotta sitten eli vuonna 1995 ja heti sen jälkeisellä aikakaudella. Joka tietenkin huipentui monen katkeran poisjäännin jälkeen vuoden 2009 MM-kisoihin pääsyyn vuoden 2008 Japanin Sapporossa.

Maajoukkueesta jäi vuoden 1986 tapaan maajoukkueen harjoitusleirien jälkeen ulos Laszlo Razstovszky, Zoltan Balint ja Kalman Kevevari puolustajista ja hyökkääjistä pois jäivät Andras Meszöly, Gabor Lantos ja Zsigmond Bodor. Nämä herrat vuoden 1987 poisjäämisten jälkeen lopettivat myös maajoukkueuransa jo ennen kisoja. Järkyttävää oli sinällään ainakin 1-2 kautta liian pitkään pysynyt edustus maajoukkueessa Unkarilla pelaajien osalta ja hyvin pian joukkue muuttuikin lähivuosina kokonaan urien loppumisten tai maajoukkueurien lopettamisten myötä.

Ainoana uutena miehenä mukaan tuli maalivahdiksi sittemmin vuosien 1987-1995 ajaksi elintärkeäksi osoittautunut alkuperäinen Szuperman eli György Poznik.

Tässä joukkue siis vuodelta 1987:

Maalivahdit: Peter Kovalcsik, Gabor Szadovsky ja György Poznik

Puolustajat: Peter Flora, Laszlo Gogolak, Imre Balogh, Guyla Pinter, Tibor Hajzer, Janos Hajzer ja Csaba Kovacs Senior

Hyökkääjät: György Pek, György Buzas, Gaspar Menyhart, Adam Kereszty, Andras Farkas, Janos Zölei, Tibor Kiss, Attilla Balint, Antal Palla, Laszlo Szajlai ja Janos Jani Ancsin

Päävalmentaja: Laszlo Galabhazy

 

[Thusberg]

Jugoslavialla jääkiekon C-sarjan MM-kisoista toisena B-sarjan pudokkaista tehtävänä oli vuonna 1987 Tanskassa pelatuissa MM-kisoissa päästä takaisin B-sarjaan vuodeksi 1989 ja mahdollisesti sarjavoittajana päästä olympiakarsintaan. Mikäli se tavoite ei olisi ollut mahdollista niin siinä tapauksessa C-sarjan toinen sija B-sarjaan nousemista varten riittäisi. Jugoslavia oli koonnut jälleen varsin omanlaisensa ja tunnetun joukkueen kehiin. Jugoslavia voitti 20.3.1987 avauspäivänä Unkarin maalein 6-2 vaikka ensimmäinen erä ja toinen erä vaikeita olivatkin. Sittemmin 22.3.1987 Jugoslavia jatkoi hyvää tahtiaan voittamalla Pohjois-Korean maalein 8-2.

Ensimmäinen erä oli vaikea luvuin 2-1, mutta muutoin peli meni Jugoslavian nimiin. 23.3.1987 Jugoslavia pelasi tasapelin 6-6 Tanskan kanssa kovatasoisessa ottelussa. Jugoslavia johti ensin 2-0 ensimmäisessä erässä, toisessa erässä jatkoi vielä johdossa niukasti 4-3 ja kolmannessa erässä pelasi lopulta tasapelin. Jugoslavian MM-kisojen jossiteltavin tasapeli tuli 25.3.1987 Bulgariaa vastaan pelatessa joskin toki maalilla oli Konstantin Mihailov. 3-3 oli tasapelin lukemat ottelun jälkeen. 26.3.1987 Jugoslavia pelasi Japanin kanssa käytännössä C-sarjan mestaruudesta ja voitosta B-sarjaan ja toivoi ehdottomasti voittavansa sillä jälleen yksi uusi tasapeli veisi siltä pisteitä jotka olivat arvokkaita.

Kyseisen pelipäivän avausottelu päättyi 5-5 tasapeliin jossa Jugoslavia oli 1-2 tappiolla ensimmäisessä erässä, nousi toisessa erässä 4-5 tappioasemaan ja lopulta pakotti Japanin viime hetkellä tasapeliin. 28.3.1987 Jugoslavian vastaan asettui Belgia jonka Jugoslavia murskasi jääkiekossa voittaen sen 28-1. Vasta viimeisessä erässä Jugoslavia käytännössä lopetti pelaamisen antaen Belgian melkoisen vapaasti tehdä yhden maalin.

Toisaalta jatkuvien tasapeliensä vuoksi Jugoslavia oli vaikeuksissa kisojen päätöspäivänä. Kaikki neljä C-sarjan kärkimaata eli Jugoslavia, Romania, Tanska ja Japani pystyivät voittamaan mestaruuden tai nousemaan B-sarjaan eli toisin sanoen niistä siis kaksi nousisi B-sarjaan vuodeksi 1989. Olympiakarsintapaikastakin pelattiin. Tanska johti 11 pisteellä, Romania tuli toisena 10 pisteellä, Japani kolmantena 9 pisteellä ja Jugoslavia neljäntenä 9 pisteellä. Romanian tai Jugoslavian voittaessa ottelunsa voittaja nousisi B-sarjaan ja häviäjä jäi C-sarjaan, mutta Japani ei saisi saada siinä tapauksessa pistettäkään eli maalierolla ratkaistaisiin muutoin kohtalo mahdollisesti vielä auki jäävästä B-sarjaan menemisen paikasta.

Siten Jugoslavia oli ainoana tappiottomana joukkueena jatkuvien tasapelien takia menettämässä kaiken. Lopulta voiton olisi pitänyt riittää, mutta kummankin joukkueen ja erityisesti Jugoslavian harmiksi molemmat joukkueet eli Jugoslavia ja Romania pelasivat 29.3.1987 päätöspäivänä tasapelin 4-4 keskenään. Se tarkoitti sitä, että Jugoslavia jäi C-sarjan neljänneksi eikä saanut paikkaa olympialaisista karsimista varten ja myös yleensäkin se jäi C-sarjaan. Voitolla se olisi vielä tilanteesta riippuen voinut päästä B-sarjaan ja ehkä jopa olympiapaikan karsintaan kiinni. Japanin voittaessa Tanskaa vastaan teoreettista voittoa vastaan olisi vielä pitänyt taistella maalieroilla.

Romania joutui taistelemaan maalieroilla niin Japania kuin Tanskaakin vastaan ja hävisi pelin. Jugoslavian päävalmentaja Momcilolle tämä oli raskas isku vasten kasvoja maajoukkueen päävalmentajan ominaisuudessa. Jugoslavia ja Romania jäivät alustavasti C-sarjaan vuodeksi 1989 kunnes Romania päätti taloudellisten vaikeuksien vuoksi vetäytyä ja pudottautua vuodeksi 1989 vapaaehtoisesti D-sarjaan. Jugoslavian erillistä sarjasijoitusta ei korjattu. Sen sijaan mikäli Jugoslavia olisi ollut kolmas niin se olisi saattanut Romanian ollessa toisena sarjassa tehdä protestin mikäli Romanian sijoitusta ei olisi laskettu Jugoslavialle suotuisaksi. Sitä ei tarvinnut nähdä.

Se oli surullista sillä Jugoslavian joukkueen yleisellä tehokkuudella se olisi ansainnut karsia paikastaan vuoden 1988 Calgaryn Talviolympialaisiin tai nousta edes lohdutuspalkinnoksi B-sarjaan vuodeksi 1989.

 

[Thusberg]

Seuraavaksi laitan tähän vuoden 1987 Jugoslavian maajoukkueessa pelanneet pelaajat. Maajoukkuekapteenina toimi edelleen Mustafa Besic. Jugoslavian päävalmentajan etunimeä en vieläkään harmittavasti tiedä joten laitan tähän vain hänen etunimensä eli kirjoitan hänet tähän K. Momcilona. Tässä kuitenkin kokoonpanot:

Maalivahdit: Dominik Domine Lomovsek, Darko Prusnik ja Cveto Pretnar

Puolustajat: Joze Kovacs, Igor Beribak, Dejan Burnik, Murajica Pajic, Marjan Kozar, Matjaz Ogrin, Drago Mlinarec, Ignac Kavec, Boris Pajic ja Andrej Vidmar

Hyökkääjät: Tomaz Lepsa, Tomaz Bratina, Srdan Kuret, Blaz Lomovsek, Lazar Dunda, Marjan Gorenc, Matjaz Sekelj, Zvone Zvonko Suvak, Edo Hafner ja Mustafa Besic

Päävalmentaja: Urheiluintendentti K. Momcilo

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 C-sarjan MM-turnaus jäi Tricolori Hochein kaikkein tärkeimmältä mieheltä eli Romanian Doru Tureanulta hänen uransa viimeiseksi jääkiekon MM-turnaukseksi. Tureanun lisäksi joukkueen tärkeitä pelaajia kisoissa olivat myös Istvan Gereb, Paul Burada, Marius Gliga, Laszlo Solyom, Alexandru Halauca ja Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescu maalivahdin Gheorghe Hutanin ohella turnauksessa. Romania aloitti C-sarjan turnauksen Tanskassa pidetyissä kisoissa sen ensimmäisenä päivänä ja otteluna yleensäkin pelatun 20.3.1987 olleen Bulgariaa vastaan hyvin.

Alun tasapeliä lukuun ottamatta muutoin Romania voitti sen maalein 7-3. Seuraavaksi 21.3.1987 vastaan luisteli Belgia jonka Romania voitti 19-1 ja otti tärkeän voiton 23.3.1987 päivän ensimmäisessä ottelussa mahdollista Kultaisen Sukupolven yhden vuoden jäämistä edistävää olympiamatkaa varten Japanista tiukan pelin jälkeen tuloksella 5-3. 25.3.1987 Romaniaa vastaan luisteli Pohjois-Korea ja sen Voimanelikko yhdessä Punaisen Goljatin kanssa. Nämä erikoiset jääkiekon punasinipaitaiset Kim Il-Sungin ystävät ainakin virallisessa mielessä jos eivät muuten pakottivat Romanian 25 minuutin ajaksi varsin ahtaalle pelissään. Myös 1-1 olivat lukemat ennen kuin Romania alkoi jaksaa taas pelata kunnolla ja lopulta voitti sen 7-1.

Sitten se otti ja hävisi tärkeässä paikassa Tanskaa vastaan 26.3.1987 pelipäivän päätösottelussa luvuin 2-8 oltuaan tappiolla ensimmäisessä erässä vain 0-1! Lopulta 28.3.1987 Romania pelasi Unkaria vastaan ja voitti sen maalein 4-2 tiukan taiston jälkeen pelipäivän alkajaisiksi. Sarjatason siinä vaiheessa Romania olisi jatkossa mikäli se voittaisi Jugoslavian ja nousisi B-sarjaan varmasti ja jopa ehkä olympialaisiinkin niistä karsimaan. Tasapelillä se jäisi pahimmillaan joko rannalle koko B-sarjaa ajatellen tai oikein hyvässä tapauksessa pääsisi maalieroista huolimatta silti ainakin B-sarjaan jos ei edes sittenkään olympialaisiin karsimaan. Pahimmillaan molemmat asiat jäisivät saavuttamatta niin Romanialta kuin myös Jugoslavialtakin. Lopulta ne pelasivat keskenään hyvin tiukan pelin ja kaikki päättyi luvuin 4-4 eli tasapeliin.

Romania odotti hampaita kiristellen Japanin ja Tanskan välisen koko C-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 ottelua. Mikäli Japani voittaisi päädyttäisiin tasapisteisiin jolloin laskettaisiin maalieroja. Niin Romanian, Tanskan kuin Japaninkin kesken. Jolloin sijoitukset tuntuivat vuoden 1986 B-sarjan tapaan menevän onnenpyöräpeliksi. Mikäli Japani ja Tanska pelaisivat tasan niin Tanska lähtisi karsimaan olympialaisista ja B-sarjaan vuodeksi 1989 kuten myös Romaniakin pelkästään pääsisi B-sarjaan. Mikäli taas Japani häviäisi pelin niin tasapelistään huolimatta Romania pääsisi B-sarjaan, mutta ei kuitenkaan olympialaisiin ja sen karsintaan mikä Romanian Kultaista Sukupolvea ja sen pelihaluja lähinnä piti pystyssä.

Lopulta Japani suoritti takaa ohivedon Tanskasta ja voitti sen 6-0 järkyttyneen tanskalaisyleisön silmien edessä. Siten laskettiin maalieroja ja lopulta Romania tuomittiin kolmanneksi. Tanska nousi B-sarjaan Japanin kanssa ja Japani nousi samalla myös karsimaan olympiapaikastaan mitä tahansa B-sarjan neljänneksi sijoittunutta maata vastaan.

Romania jäi siis alustavasti C-sarjaan vuodeksi 1989 kunnes ennen pitkää Romania vapaaehtoisesti putosi kaikista alimpaan sarjaan eli D-sarjaan vuodeksi 1989 talousvaikeuksien takia ja jo kauan tätä ennen Doru Tureanu oli muutaman muun Kultaisen Tricolori Hochein Sukupolven pelaajan kanssa lopettanut uransa. Sen verran kova pettymys heille oli hävitä.

Tanskan voittamalla tai edes pelaamalla tasan se olisi voinut vielä nousta olympialaisiin ajallaan karsimaan, mutta toisaalta Romanian talousvaikeudet huomioon ottaen tiukkaa olisi saattanut tehdä B-sarjaan menokin tai sitten olympialaisiin joskin ehkä olympialaiset olisivat onnistuessaan karsinnan osalta tuoda rahaa Romanian jääkiekkojoukkueelle matkaa varten Calgaryyn. No selvää oli, että Bulgaria kiitti Romanian päätöksestä ja jäi C-sarjaan kun muutoin se olisi pudonnut D-sarjaan. Lisäksi Etelä-Korea tuli D-sarjasta C-sarjaan sen uhatessa jäädä yhtä joukkuetta liian vajaaksi Romanian tippumisen myötä. Romanian sarjataulukkoerikoisuuskin herätti huomiota, mutta se silti jätettiin sellaisenaan tilastoihin. Toinen olisi ollut asia mikäli Romania olisi ollut toinen tai etenikin C-sarjan voittaja jolloin vastalauseita ainakin Jugoslavialta tai joltakin muultakin maalta olisi ollut odotettavissa.

Noita aiemmin luettelemiani pelaajia lukuun ottamatta en tiedä muita Romanian joukkueen jäseniä vuoden 1987 MM-kisojen C-sarjasta. Ehkäpä ne selviävät jonain päivänä.

 

[Thusberg]

Tanskalla oli luonnollisesti omat intressinsä C-sarjan jääkiekon MM-kisoissaan vuonna 1987. Se haaveili kotiyleisönsä silmien edessä pääsevän olympialaisiin vuodeksi 1988 tai vähintään ainakin karsivan paikastaan. Siihen vaaditiin C-sarjan voitto ja päävastustajana pidetty Japani tai yleinen päävastustaja C-sarjassa silloin tällöin eli Jugoslavia vaikutti olevan sille vaikeita paloja. 20.3.1987 kotiyleisönsä edessä Tanska voitti avauspäivän viimeisen pelin välittömästi Pohjois-Koreaa vastaan luvuin 9-1.

Huolimatta ensimmäisen erän pienistä vaikeuksista. 22.3.1987 Tanska voitti aluksi suorastaan uskomattoman vaikean, mutta yhtä uskomattoman onnekkaalla tavalla lopulta Unkarin alun 0-4 tappiosta huolimatta luvuin 6-4. 23.3.1987 olympiaunelmaan tai B-sarjapaikan unelmaan tuli pieni ongelma kun vastaan asettui Jugoslavia. Jugoslaviaa vastaan oltiin ensin 0-2 tappiolla, sittemmin 3-4 tappiolla toiseen erään tultaessa ja lopulta taistellen noustiin tasapeliin 6-6.

25.3.1987 Tanska voitti Belgian melko niukankin oloisesti maalein 8-1. Pelipäivän viimeisen pelin jälkeen Tanskalle kilpailuja televisioon Tanskan TV2:lle, paikallisille pienemmille kaapelitelevisioyhtiöille ja Nordisk Filmin kausivideo-koosteisiin kommentaattorina toiminut entinen Tanskan maajoukkuepelaaja Per-Holten Möller ilmoitti tosipelien vasta alkavan tällä menolla ja mikäli ne olivat alkaneet niin missään tapauksessa ei silti voinut alkaa hötkyilemään ennen kuin oltiin selvillä vesillä koko C-sarjan viimeistä ottelua Japania vastaan.

26.3.1987 Tanska voitti yllättäen yhden pahimmista vastustajistaan eli Romanian maalein 8-2 ja helpotti huomattavasti omaa pistetilannettaan. Tanska voitti vielä 28.3.1987 vihreä-valkoisessa peliasussa pelannet ja mustin numeroin koristellut bulgarialaiset kiekkoilijat maalein 10-3 ja oli valmis 29.3.1987 kohtaamaan Japanin kaikkien Tanskan kiekkoasiantuntijoiden mielestä tärkeimmässä ottelussa pitkiin aikoihin. Tanskalla oli pistetilanteensa kannalta 11 pistettä eli se oli sarjajohdossa, mutta silti Romania, Jugoslavia tai Japani saattaisi mennä sen ohitse.

Mikäli Romania ja Jugoslavia pelaisivat tasan niin Jugoslavia putoaisi kokonaan ja Romaniaa vastaan maalierolla pystyisi mahdollisesti pääsemään jatkoon vaikka Japani voittaisikin sarjan viimeisen ja koko kisojen viimeisen ottelun. Mikäli taas Tanska häviäisi ja Romania voittaisi pelinsä niin se olisi ulkopuolella mahdollisesti maalierolla. Tanskan oma tasapelitilanne Japania vastaan oli myös riippuvainen hieman Romanian mahdollisesta voitosta ja eliminoisi Japanin nousuhaaveet ja Tanskan oma voitto lopettaisi kaikki spekuloinnit. Tanskan tappio tietäisi vaikeaa tilannetta ja olympiamatkan hyvinkin todennäköistä pois menoa. Tanskalla oli kaikkein helpoimmat avaimet Jugoslaviaa vastaan mikäli edes jotenkin se voittaisi Romanian sillä sitten pistekin riittäisi ilman maalierolaskentaa. Tanska halusi lähteä voittamaan.

Hieman ivallisesti yleensä Punaisiksi Leijoniksi kutsuttu Tanskan maajoukkue käytti kotikisoissaan punaista pelipaitaa jossa oli valkoinen leijona joka muistutti jostakin syystä enemmänkin ilvestä kuin leijonaa. Lehdistökin oli nimennyt joukkueen Valkoisiksi Leijoniksi kisojen aikana. Joka tapauksessa Jugoslavian ja Romanian pelatessa tasan 4-4 Tanskan tehtäväksi jäi vain voittaa tai pelata tasapeli Japania vastaan.

Valitettavasti vaikeuksien kautta turnauksesta voittoon asti noussut Japani toteutti unelmansa ja hyvän parin erän jälkeen Tanska oli hävinnyt maalein 0-6. Tanskalaisyleisö oli järkyttynyt ja pelaajat samoin vaikka Japanin taso toki tiedettiin. Siten turnauksessa laskettiin kaikkien kolmen maiden eli Japanin, Tanskan ja Romanian maalieroja.

Lopulta voittajaksi ja olympiakarsintapaikkaan vuoden 1989 B-sarjan MM-kisojen lisäksi nousi Japani ja niukasti Tanska jäi ulos olympiakarsintapaikasta, mutta sai sentään osallistua B-sarjaan C-sarjan kakkostilalla vuodeksi 1989. Ilman Jugoslavian kanssa pelattua tasapeliä voitolla Tanska olisi voinut pelata jo vuoden 1988 olympialaisissa vähintään karsintapaikasta. Joskin oikeastaan mikä tahansa B-sarjan maa oli sitä edellä jääkiekossa joten kylmää kyyti todennäköisesti olisi ollut. Edelleen päävalmentajina pyörivät Frank Barth ja Dana Barbin. Jens Nielsen oli palannut maajoukkueeseen edelliskauden loukkaantumisen jälkeen.

Tässä Tanskan maajoukkue vuodelta 1987:

Maalivahdit: John Hansen ja Lars Pagh Kristensen

Puolustajat: Jesper Duus, Benny Pedersen, Jens Carlsen, Jesper Hille, Carsten Svendsen, Morten Kristensen, Hans Peter Hartzberg ja Christian Juul-Jensen

Hyökkääjät: Jens Nielsen, Heinz Ehlers, Per Viggo Mortensen, Sören True, Lars Östergaard, Erik B. Andersen, Sören Clausen, Kjeld Petersen, Erik Lodberg, Peter Rasmussen ja Olaf Eller

Päävalmentaja: Frank Barth

Varapäävalmentaja: Dana Barbin

 

[Thusberg]

Japani oli pudonnut vuodeksi 1987 C-sarjaan suoraan B-sarjaan joskin Jugoslavian tapaan erittäin niukasti. Paljon uudistuksia tapahtui Japanin maajoukkueessa kulissien takana. Hirohisa Kobori sai päävalmentajan tehtävien lisäksi ylennyksen valmennusjohtajaksi ja yleiseksi toimitusjohtajaksi. Lisäksi Japanin Kiekkoliitto lähetti hänen avukseen pari muuta valmentajaa ja lisäksi Yoshio Hoshino oli lopettanut uransa maajoukkueessa. Ja keskusteli kulisseissa Japanin Maajoukkueen päävalmentajan paikasta kunhan saisi ensin liiton takaamaa muuta valmentajan pestiä alleen ennen sitä.

Japani piti edelleen mainettaan yllä C-sarjan nopeimpana maana ja sen saadessa kisoihin jälleen parhaimman tai lähes parhaimman miehistönsä se pystyi pelaamaan huikeita pelejä kisoissa, mutta silti olemaan välillä vaikeuksissa jopa C-sarjassakin.

Koko nousu oli jäädä tekemättä yhden tappion, yhden tiukan tasapelin ja ennen kaikkea Unkarin oman mokailun vuoksi Japania vastaan sen omassa pelissä sitä vastaan. Japanin maajoukkueelle annettiin kaksi hyvin selvää tehtävää ja ne piti täyttää ehdoitta. Pääsy takaisin B-sarjaan minne Japani muutenkin oikealta tasoltaan kuului jääkiekossa ja myös C-sarjan voittamisen myötä saatavaan olympiakarsintaan pääsyä haettiin.

Mikäli Japani putoaisi C-sarjan toiseksi se oli valtava pettymys ja mikäli Japani putoaisi kolmanneksi C-sarjassa tai sitäkin alemmaksi niin Japanin jääkiekolle kysymys olisi suuren luokan häpeästä jonka seuraukset tuntuivat olevan ennalta arvaamattomia. C-sarjassa Japanin jääkiekko oli ylivoimaista oikeastaan kaikilla mittapuilla ja vain Tanskalla rajallisesti myös Romanian ja Jugoslavian tapaan olivat ainoat varsinaiset kunnolliset ammattitaustaiset joukkueet ja myös Tanskan ohella Japanilla oli ainoa kunnollinen C-sarjatasolla toimiva maan pääsarja J-Hockey-Liiga. Ainakin taitotasoltaan toimiva vaikka jopa Belgiassakin oli liiga...

Joka tapauksessa Japanilla oli kaikki edut puolellaan vaikkakin Japani oli ajoittain C-sarjassakin vaikeuksissa vastustajan voimapelaamisen kanssa ja joukkue keskittyi liikaa välillä keskinäiseen syöttöpelaamiseen. Huonoa oli myös kärkihyökkäysten pelkääminen ajoittain niin, että vastustajat tekisivät siitä selvää ellei se olisi niin hyvä ollut C-sarjassa mikä tarkoitti käytännössä minkä tahansa B-sarjan maan ja varsinkin A-sarjan maiden osalta Japanin ehdotonta murskatappiota niiden edessä.

Sen takia Japanin asemasta oli paljon pelkoja mikäli joukkue pääsisi Calgaryyn. Japani toivoi, että mahdollisesti Kiina tai Hollanti saisi paikan olympiakarsintaan koska mikäli se siitä olisi ollut kiinni niin ne se olisi voinutkin voittaa siinä. Japanin puolustuspeli oli loistava C-sarjaan, hyvästä kelvolliseen vaihtelevaa B-sarjan mittapuulla ja välttävää tai jopa todella huonoa A-sarjatasolla mikäli se olisi siellä pelannut. Joka tapauksessa Japani kohtasi ensimmäiseksi koko C-sarjan MM-kisojen vuoden 1987 ensimmäisen pelipäivän toisessa ottelussa Belgian 20.3.1987 ja voitti sen 24-0. Lisäksi Japani voitti 21.3.1987 toisessa ottelussaan Bulgarian maalein 11-2 vaikeasta ensimmäisestä erästä huolimatta.

Japani hävisi ottelunsa 23.3.1987 Romanialle luvuin 3-5 hyvästä ja tasaisesta pelistä huolimatta. 25.3.1987 Japani voitti todella suurten vaikeuksien jälkeen Unkarin luvuin 3-1 ja kaikki näytti edelleen tappiosuuntaiselta. Japani vaikeutti omaa menoaan olemalla melkein 50 minuuttia voitolla Jugoslaviaa vastaan ollen sitä ensin ensimmäisessä erässä voitolla luvuin 2-1, edelleen niukasti voitolla ensimmäisessä erässä luvuin 5-4 ja antamalla kaiken lipsua Zvone Zvonko Suvakin tekemään yhteen 5-5 maaliin.

Lopulta Japani kesti edelleen paineet ja pelasi edes tasapelin, mutta voitto olisi ehdottomasti 26.3.1987 pelatusta pelistä tarvittu. Japani oli vaikeuksissa 28.3.1987 pelaamassaan pelissä Pohjois-Koreaa vastaan. Etenkin ensimmäisessä erässä sen johtaessa vain 1-0. Lopulta Japani voitti 9-0. Viimeisenä pelipäivänä 29.3.1987 Japani lähti olosuhteiden pedattua sille, Romanialle, Jugoslavialle ja Tanskalle vielä omanlaisensa tilanteet. Tosin Japani ei voinut hävitä eikä se voinut pelata edes tasapeliäkään vaan se oli pakkovoiton edessä mikäli se halusi niin B-sarjapaikan käytännössä ja aivan todellisesti C-sarjan voiton ja myös olympiakarsintapaikan Calgaryyn 1988 Talviolympialaisiin.

Ensin Japani odotti Pohjois-Korea-Belgia-ottelun ajan sen nähdessä ensimainitun voittavan sen maalein 3-1, lopulta Japanin tilanteen parantamiseksi kuin tilauksesta Jugoslavia ja Romania pelasivat tasapelin luvuin 4-4 jolloin Jugoslavia ei mitenkään voinut enää saada mitään paikkaa ja Romania taas jäisi enemmän olosuhteiden armoille. Edelleen Japanin oli pakko voittaa Tanska ja sittenkin vielä jännittää maalieroja sen ja Romanian kanssa mitä tuli olympiamatkaan, C-sarjan voittoon tai toiseen sijaan jolla B-sarjaa nousu vuodeksi 1989 varmistuisi. Japanin osalta se selvisi loistavasti Kööpenhaminan Kalinan paineista ja yleisön mylvinnästä ja epätoivon kiljumisista huolimatta voittoon numeroin 6-0. Sitten jännitettiin maalieroja ja ne riittivät niin sarjavoittoon, nousuun B-sarjaan vuodeksi 1989 ja myös Calgaryn olympiakarsintaan vuoden 1988 olympialaisia varten.

Ainoa toivo Japanilla tosin oli enää vain riittävän huonon maan tuleminen B-sarjasta sitä vastaan karsimaan. Muutoin toivoa päästä olympialaisiin ei olisi rahtuakaan. Lopulta kiitos siis seisoi, mutta aivan liian läheltä kaikki oli käynyt ja tavallaan moni muu varsinkin B-sarjan maista olisi ansainnut näkyä Calgaryn 1988 olympialaisissa tai edes karsia kunnolla toisin kuin Japanin. Ehkä C-sarjan maista jopa Tanskakin sillä Romanian maajoukkue alkoi olla jo melkoisen iäkäs ja Jugoslaviallakin taso tunnetusti heitteli ja oli jo vakavassa laskusuunnassa. Japani kuitenkin oli voittaja ja Calgaryn karsija joten muut saivat sitä toistaiseksi jäädä odottelemaan korkeintaan Thayer Tutt Trophy-turnaukseen.

Japanin supertähdet kisoissa olivat käytännössä sen maalivahdit Takeshi Iwamoto ja Katsunori Hirano ja Kunio Takagi ja Norio Suzuki.

Tässä kuitenkin aivan koko voittoisa Japanin vuoden 1987 maajoukkue:

Maalivahdit: Takeshi Iwamoto ja Katsunori Hirano

Puolustajat: Kazuma Tonozaki, Hayato Aoyama, Kunio Takagi, Toshihiro Kikuchi, Koji Wakasa, Shuichi Nakasato ja Kenichi Suzuki

Hyökkääjät: Toshiyuki Yajima, Kazutoshi Kawamura, Kazumi Unjo, Mikiya Kurata, Yoshitaka Kano, Toshiyuki Sakai, Takayuki Ueno, Shuji Momoi, Kenji Tanaka, Motoki Ebina ja Norio Suzuki

Päävalmentaja: Junji Masukawa

Valmennusjohtaja, Toimitusjohtaja ja vastaava päävalmentaja: Hirohisa Kobori

Varapäävalmentaja: Tsutomu Nakada

 

[Viltsu]

Jaha. Itse en muista kokeneeni noin, vaan mielestäni nämä hiuksenhienot mitalilta tippumiset ja Sykora-skandaali vain loivat kansassa mielenkiintoa. 80-luvun alun Suomi ensin suoritti keskinkertaisesti ja sen jälkeen rämpi, kunnes Rauno Korpi toi jääkiekon jälleen uskottavaksi -86 ja -87. Korven kyynelistä -86 keskusteltiin kahvipöydissä raksoilta, opettajanhuoneista, kaupan kassoilta johtajien lukaaleihin. Vuonna 1987 Suomi voitti myös nuorten maailmanmestaruuden joka oli myös suht iso juttu mediassa.

Muuten tuo vuosi 1987 herättää tarunhohtoisia muistikuvia keväisistä kisoista, joita edes jotenkin pystyi pitämään arvokisoina, sillä olihan mukana eittämättä kaksi maailman parhaimmistoon lukeutunutta maajoukkuetta Tsekkoslovakia ja Neuvostoliitto. Ja Ruotsi toki pystyi ne päihittämään suunnilleen c-maajoukkuellaan ja nousemaan mestariksi.

Samaa mieltä. Jo kisoihin valmistautuminen Leijonien osalta sai laineet lyömään ja medialle tuli aihetta kirjoittaa. Vuoden vaihteessa olleet nuorten MM-kisat kun poikivat muhevan episodin Leijoniinkin, kun Tappara kielsi Teppo Nummista osallistumasta U20-kisoihin. Tappara selitti tätä Nummisen silmäsairaudella. Kuitenkin Numminen pystyi pelaamaan Tapparassa SM-liigaa samaan aikaan. Jotkut tahot olivat sitä mieltä, että Nummista ei tule ottaa mukaan aikuisten MM-kisoihinkaan. Korpi kuitenkin valitsi Nummisen ja tästä suivaantuneena, kakkosvalmentaja Olli Hietanen erosi tehtävistään ennen kisoja.

Leijonille vuoden 1987 MM-turnaus oli merkittävä myös siksi, että turnauksessa karsittiin paikkoja saman syksyn Canada Cupiin. Edellisestä Canada Cupista kun Suomi oli pudonnut pois vuoden 1983 surkean MM-turnauksensa takia.

Itse kisat tosiaan sai ikimuistoisen käänteen tapaus Sykoran takia. Suomella oli kohtalaisen hyvä joukkue jalkeilla. Tosin kisoihin vahvistukseksi tullut NHL-ketju Summanen-Ruuttu-Skriko epäonnistui aika lailla.

 

[Thusberg]

Vuoden 1987 B-sarjan MM-kisoja ennen on sanottava, että Italiassa pidettyjen turnauksen panoksena oli hyvin vahvasti arvioitu A-sarjan nousupaikan lisäksi tarjolla myös kolme suoraa paikkaa olympialaisiin ja samalla myös nelospaikan myötä tarjottava karsintapaikka C-sarjan voittajaa vastaan. B-sarjan osalta viime vuoteen eli vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoihin nähden vuoden 1987 kisat Italiassa olivat huomattavasti suoraviivaisemmat. Eli hirvittäviä määriä tasapelejä ja maalierotusratkaisuja ei nähty ja siten huonoimmilla kiekkomailla oli vähemmän mahdollisuuksia edes päästä himoittuun olympiakarsintapaikkaankaan kiinni. Vuoden 1986 kaltaisilla kisoilla olympiapaikkaan ja sen karsimiseen olisi voinut käsiksi päästä ainakin Hollanti. Ehkä jopa Kiinakin!

Kisojen ehkä ehdottomasti pahin epäonnistuja oli koti-isäntä Italia jonka Sininen Kone piiputti kyseisissä kisoissa pahastikin. Valmentajapaikatkin olivat sekaisin ja sitä myöten koko joukkue sillä se kärsi paljon vältettäviä tappioita turnauksen aikana ja kun sitten A-sarjan nousupaikka menikin niin käytännössä huonoimmillaankin Italian olisi pitänyt ehdottomasti saada edes olympiakarsintapaikka. Ei saanut.

Turnauksessa kahtiajakoinen homma oli myös DDR:llä jonka vihamielinen suhtautuminen olympialaisiin tuntui olevan edelleen voimissaan ja alustavasti maan epäiltiin jälleen vetäytyvän olympiapaikastaan vaikka se pääsisi siihen kiinnikin. Ei päässyt vaikkakin lähellä oli. Kykyjä sillä kyllä oli ja enemmän sen odotettiin pääsevän juurikin A-sarjaan vuodeksi 1989 vielä tuolloinkin toisin kuin sittemmin. Kisoissa parhaiten profiiliaan nostivat omista A-sarjan kisapaikan menetyksestään kärsinyt Itävalta ja ennen kaikkea koko B-sarjan yllätti melkein kokonaan C-sarjan nousuvoittaja eli Norja.

Jääkarhut olivat hyvin lähellä nousta jo suoraan A-sarjaan vuodeksi 1989. Mikäli niin olisi käynyt niin B-sarjan MM-kisat olisi sinä vuonna pitänyt järjestää jossakin toisessa maassa. Alun perin Norjan piti B-sarjan arvioissa huonoimmillaan pelata joko sarjapaikastaan tai sitten korkeintaan sijoista 4-6 joten yllätys oli varsinkin B-sarjan kermamaille erittäin suuri ja odottamaton. Mikäli Jääkarhut olisivat ottaneet vielä pari-kolme lupaavinta pudokastaan joukkueesta sen vuoden mittapuulla arvioiden niin Norjalla olisi voinut olla suurikin menestys A-sarjan paikalta totta.

Toisaalta Jääkarhut tuulettivat kyllä kisojen jälkeen olympiapaikkaakin kuin maailmanmestaruutta. Ja kisojen ainoa tappiokin Puolalle tuli lähinnä Puolan rutiininomaisesta pelistä ja Jääkarhujen liiasta jännittämisestä ennen peliä. Jääkarhut hieman vaikeuttivat myös asemaansa pelaamalla ottelun avauspäivänä tasapelin Ranskan kanssa. Ranskan saldo kisoista periaatteessa pelillisen ja onnistumisen saralla oli plus miinus nolla luokkaa itsessään johtuen Kjell Larssonin ja muun joukkueen ollessa vielä kokeilutasolla suhteessa toisiinsa, mutta olympiakarsintapaikkaan kyettiin pääsemään kiinni mikä oli hyvä juttu.

Pian tuleekin noista kisoista enemmän asiaa alkaen Kiinan taipaleesta.