(Digi)nomadius

[sampio]

Vaimon kanssa kun olemme välillä kurkistelleet elämään lapsien lennettyä kotipesästä, on yhtenä vaihtoehtona ollut jonkin sorttinen diginomadius. Nykyiset kuviot pitävät paikoillaan ainakin tyttären lukion ajan eli pari vuotta, ja todennäköisesti vielä poikakin saatetaan tutuissa ympäristöissä maailmalle, ellei sitten tule mahdollisuutta lähteä hänen lukion alkaessaan jollekin pidemmälle ulkomaankeikalle silloisella porukalla.

Anyway, koronan myötä ja varsinkin duunin vaihduttua olen alkanut haastaa ajatusta siitä, että näin keski-ikäisenäkään tarvitsisi mennä perinteisen kaavan mukaan omakotitaloineen ja olla pullantuoksuinen tukikohta mahdollisille lapsenlapsille. Duunia, lomanodotusta, duunia, eläkkeenodotusta... Ehkä opetustyön vahva syklisyys ja kesänodotus on tehnyt sen, että ainakaan tällä hetkellä ajatus tuollaisesta ei jaksa kiinnostaa. Ehdottomasti läheiset välit haluan pitää lapsiini ja joskus mahdollisiin heidän lapsiinsa, mutta samalla tämän yhden ainoan elämän sitä haluaisi käyttää mahdollisimman mielekkäällä tavalla kokemuksia keräten ja muistoja itsestään eteenpäin siirtäen. Meidän kohdallamme se olisi matkailu ja eri kulttuureihin tutustuminen sekä tällaisen avoimen asenteen eteenpäin siirtäminen.

Muksut olemme tehneet nuorehkoina, enkä ainakaan itse näe estettä sille, miksei aikanaan vaille 50-vuotiaana voisi myydä asuntojaan, pelejään ja pensseleitään, ja lähteä kiertämään läppärin kanssa maailmaa. Tässä vaiheessa mitään erityisiä suunnitelmia ei vielä ole, vaan vasta visiomme tulevaa, ja tarkemmat plänit laaditaan, jahka vaimoni alanvaihto konkretisoituu. Sen verran olemme kelailleet, että osin nomadius voisi olla myös muuta kuin digiä, että avustavat työt esim. maatiloilla tai vastaavissa matalan kynnyksen suorittavilla aloilla voisi tulla kyseeseen. Suomessa voisi olla "tiny house" tai jokin talviasuttava mökki, jonne tulla esim. jouluisin ja kesällä, mummola ja kiintopiste jälkipolville. Ehkä myös viimeisten työvuosien tukikohta, jos alkaa tuntua siltä, että on hyvä palata juurilleen ja asettua aloilleen. Tai ihan vain suunnitelmien muuttumisen varalta.

No, kuten todettua, ei kovin akuuttia vielä, mutta meillä molemmilla on sen verran vahva kaukokaipuu, että jotain viritelmää tulee aivan varmasti eteen. Näin suht anonyymisti nettipalstalla tällaista julkeaa lähteä pallottelemaan, josko täällä olisi peräti maailmaa työtä tehden kiertäneitä, parhaillaan kiertäviä tai sellaista suunnittelevia. Kasvokkain en kovin julkisesti tästä halua edes lähimmässä kaveripiirissäni keskustella, koska aika vahva defenssi on iskenyt monella päälle pelkästään perinteisen "iso omakotitalo järven rannalla hamaan tappiin saakka" -idyllin haastamisesta kokonaan eri yhteydessä kuin nomadiudesta puhuttaessa.

Mielelläni luen ajatuksia ja mahdollisesti jopa kokemuksia aiheeseen liittyen.

 

[K.A.H]

Vaimon kanssa kun olemme välillä kurkistelleet elämään lapsien lennettyä kotipesästä, on yhtenä vaihtoehtona ollut jonkin sorttinen diginomadius. Nykyiset kuviot pitävät paikoillaan ainakin tyttären lukion ajan eli pari vuotta, ja todennäköisesti vielä poikakin saatetaan tutuissa ympäristöissä maailmalle, ellei sitten tule mahdollisuutta lähteä hänen lukion alkaessaan jollekin pidemmälle ulkomaankeikalle silloisella porukalla.

Anyway, koronan myötä ja varsinkin duunin vaihduttua olen alkanut haastaa ajatusta siitä, että näin keski-ikäisenäkään tarvitsisi mennä perinteisen kaavan mukaan omakotitaloineen ja olla pullantuoksuinen tukikohta mahdollisille lapsenlapsille. Duunia, lomanodotusta, duunia, eläkkeenodotusta... Ehkä opetustyön vahva syklisyys ja kesänodotus on tehnyt sen, että ainakaan tällä hetkellä ajatus tuollaisesta ei jaksa kiinnostaa. Ehdottomasti läheiset välit haluan pitää lapsiini ja joskus mahdollisiin heidän lapsiinsa, mutta samalla tämän yhden ainoan elämän sitä haluaisi käyttää mahdollisimman mielekkäällä tavalla kokemuksia keräten ja muistoja itsestään eteenpäin siirtäen. Meidän kohdallamme se olisi matkailu ja eri kulttuureihin tutustuminen sekä tällaisen avoimen asenteen eteenpäin siirtäminen.

Muksut olemme tehneet nuorehkoina, enkä ainakaan itse näe estettä sille, miksei aikanaan vaille 50-vuotiaana voisi myydä asuntojaan, pelejään ja pensseleitään, ja lähteä kiertämään läppärin kanssa maailmaa. Tässä vaiheessa mitään erityisiä suunnitelmia ei vielä ole, vaan vasta visiomme tulevaa, ja tarkemmat plänit laaditaan, jahka vaimoni alanvaihto konkretisoituu. Sen verran olemme kelailleet, että osin nomadius voisi olla myös muuta kuin digiä, että avustavat työt esim. maatiloilla tai vastaavissa matalan kynnyksen suorittavilla aloilla voisi tulla kyseeseen. Suomessa voisi olla "tiny house" tai jokin talviasuttava mökki, jonne tulla esim. jouluisin ja kesällä, mummola ja kiintopiste jälkipolville. Ehkä myös viimeisten työvuosien tukikohta, jos alkaa tuntua siltä, että on hyvä palata juurilleen ja asettua aloilleen. Tai ihan vain suunnitelmien muuttumisen varalta.

No, kuten todettua, ei kovin akuuttia vielä, mutta meillä molemmilla on sen verran vahva kaukokaipuu, että jotain viritelmää tulee aivan varmasti eteen. Näin suht anonyymisti nettipalstalla tällaista julkeaa lähteä pallottelemaan, josko täällä olisi peräti maailmaa työtä tehden kiertäneitä, parhaillaan kiertäviä tai sellaista suunnittelevia. Kasvokkain en kovin julkisesti tästä halua edes lähimmässä kaveripiirissäni keskustella, koska aika vahva defenssi on iskenyt monella päälle pelkästään perinteisen "iso omakotitalo järven rannalla hamaan tappiin saakka" -idyllin haastamisesta kokonaan eri yhteydessä kuin nomadiudesta puhuttaessa.

Mielelläni luen ajatuksia ja mahdollisesti jopa kokemuksia aiheeseen liittyen.

En sinänsä osaa paljoa sanoa nomadiuteen elämäntapana, mutta on hienoa aina lukea, että ihmiset edes haaveilevat jostakin muusta kuin mukavasta keskiluokkaisesta elämästä. Edes jossakin vaiheessa elämäänsä. Se ennalta määrätty kaava kehdosta hautaan. Käy koulut, hanki työ, etsi kumppani, mene naimisiin, rakenna/osta omakotitalo, perusta perhe, kasvata lapset, jää eläkkeelle, sairastu miettien että tuliko elettyä sellaista elämää kuin halusi, vai menikö elämän läpi robottina ilman omaa tahtoa. Ja sitten kuole pois mahdollisesti katkerana. Eli ehdoton peukku sinulle @sampio kun haaveilet jostakin erilaisesta.

Olen pohtinut viime vuodet paljon omani näköistä tapaa elää tämä elämä, sillä minua ei välttämättä kiinnosta em. mainitsemani keskiluokkainen elämäntyyli. Lapsia minulle ja puolisolleni ei ainakaan toistaiseksi ole siunaantunut, ja mikäli asia jää siihen malliin, en oikeastaan tiedä mitä sitä elämällä tahtoisi tehdä. Palkkatyöstä en saa muuta sisältöä elämääni kuin mukavat työkaverit. Raha minua ei kiinnosta, sillä en tiedä mihin sen käyttäisin. Ei kiinnosta komea talo, ei auto, eikä mikään muukaan maallinen krääsä. Sellainen tuntuu täysin tyhjänpäiväiseltä. Toisaalta joku hyvin vaatimaton tönö jossakin metsässä voisi tarjota minulle jotakin mitä haluan, tietynlainen erakkoluonne kun olen. Pidän kyllä ihmisistä, mutta haluan paljon omaa rauhaa vastapainoksi. Sen kuitenkin tiedän, että en missään nimessä halua sahata joka aamu kehä kolmosta pitkin töihin niin että otsasuonet pullistuu stressistä, vain jotta saisin ylisuuret velkani joskus maksettua. Se olisi painajaiseni. Ja kun tietää, mitä ei missään nimessä halua, ehkä vastausta elämäänsä pitää etsiä päinvastaisesta suunnasta. Aika näyttää.

 

[sampio]

Eli ehdoton peukku sinulle @sampio kun haaveilet jostakin erilaisesta.

Kiitokset. Olen funtsinut paljon sitä, mitä tältä elämältä aidosti haluaa ja miten sitä haluamaansa voisi toteuttaa itselleen mahdollisin tavoin. Lasten ollessa pieniä homma oli aika selvää, mutta nyt kun elämässä lähestyy pikku hiljaa uusi vaihe, on alkanut enemmän ja enemmän pyöriä mielessä se, että välttämättä sitä 8-16 -rumbaa ja eläkkeen odottelua ei kaipaa. Ja jos ei sitä kaipaa, niin sitten täytyy tehdä jotain. Mua ja vaimoani ehkä helpottaa näissä ajatuksissa se, että olemme molemmat kokeilleet erilaisia duuneja ja opintoja, ja uskaltaneet peruuttaa, jos ei ole tuntunut omalta jutulta. Miksi tehdä mitään sellaista, mistä ei välitä, jos tekemättä jättäminen ei vahingoita ketään vaan peräti parantaa omaa elämänlaatua?

En tiedä ammattiasi ja siten mahdollisuutta etäduuniin, mutta muuttaminen jonnekin korpeen ei mikään mahdottomuus ole nykyään, jos vain netti kantaa perille. Korona tätä kehitystä on tietysti osaltaan lisännyt, mutta itse kelailimme esim. Kainuuta jo ennen koronaa - kämppä murto-osalla Etelä-Suomen hinnoista jostain järven rannalta, lähiruokaa kitusiin ja elämänrytmiä rauhallisemmaksi. No, tuolloin olin opetushommissa, eikä sen suhteen kiinnostanut muutoksenhaku. Nyt olisi paremmin mahdollista tehdä hommia etänä, ja olemme puhuneet uudelleen myös siitä, että diginomadiutta voisi harrastaa Suomessakin.

Lapsille olen halunnut tietyt juuret luoda, koska omassa lapsuudessani muuttelimme jatkuvasti, ja kärsin tietynlaisesta juurettomuudesta pitkään. Se on poistunut vasta asuttuani nyt liki 20 vuotta nykyisessä kylässäni. On hyvä, ainakin ajatuksissani, että muksuilla on tietty paikkakunta, johon lapsuuden tarina assosioituu, vaikka asuisimmekin heidän aikuisuudessaan jossain muualla - tai milloin missäkin.

 

[hiitti]

Meillä starttaa auto kohti "tuntematonta" ja muutetaan pelkkien tietokoneiden + koirien kanssa espanjaan noin about syyskuussa. Puolison kanssa kumpikin touhutaan työjutut netin kautta ja halutaan kokeilla nyt tälläistä täydellistä muutosta. Kamat myydään suomessa ja jos sitten menee niin että ei nappaa niin aina pääsee takaisin mutta epäilemme että aika pysyvä muutos tulee olemaan.

Kumpaakin on inhottanut ylimääräisen tavaran kerääntyminen nurkkiin ja sanotaanko näin että tämä on aika tehokas tapa päästä eroon siitäkin ongelmasta.

Ja kyllä. Olemme saaneet paljon haukkuja unelmamme suhteen ja suurin osa läheisistä ei ymmärrä ratkaisuamme.

 

[sampio]

Kumpaakin on inhottanut ylimääräisen tavaran kerääntyminen nurkkiin ja sanotaanko näin että tämä on aika tehokas tapa päästä eroon siitäkin ongelmasta.

Ja kyllä. Olemme saaneet paljon haukkuja unelmamme suhteen ja suurin osa läheisistä ei ymmärrä ratkaisuamme.

Ensimmäiseen sen verran, että meidän tiny house -haaveilu perustuu myös tavaran vähentämiseen. Ei varsinaisesti mihinkään materiavastaisuuteen, koska esim. Itse tykkään katsoa lätkää isolta ruudulta, mutta kaikenlaista krääsää sitä on nurkkiin kasaantunut, ja sitä voisi olla helvetisti vähemmän.

Jälkimmäiseen taas, aika klassinen setti. Samaa saanee kuunnella, jos ei hanki lapsi, juo viinaa tai syö lihaa.

 

[Domi28]

Itse ajauduin useiden sattumien ansiosta diginomadiksi.
Vuonna 2019 aloin kyrpiintymään uuteen kollegaan silloisessa työpaikassani, vaikka työ itsessään oli mielenkiintoista.
Samanaikaisesti päälle pukkasivat keski-iän kriisi ja avioero.
Niinpä päätin lähteä yksikseni lomailemaan Filippiineille. Etsiessäni kämppää Manilasta laitoin viestiä eräälle expatien keskustelupalstalle. Sieltä minut bongasi amerikkalaisen firman head hunter, joka etsi suomenkielen taitoista henkilöä töihin heidän Manilan toimistoonsa.
Kävin työhaastattelussa Manilassa ollessani ja sain paikan.
Minulla oli jo lentolippu hankittuna huhtikuulle 2020, kun korona muutti suunnitelmat Filippiinien sulkiessa rajansa.
Tällöin aloin diginomadiksi, koska palkka on liian huono suhteessa elinkustannuksiin Suomessa.

Heinäkuussa 2020 lähdin aluksi Krakovaan, koska Wizzair lensi sinne edullisesti Turusta.
Puolassa oli ihan hyvä olla ja työskennellä. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja nettiyhteydet toimivat hyvin. Parin kuukauden jälkeen Puolan hallitus päätti kuitenkin tiukentaa koronarajoituksia ja siinä vaiheessa oli aika jatkaa matkaa.

Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Ateena, koska löysin edullisen bisnesluokan lentolipun Krakovasta Ateenaan.
Ateenassa asustelin seuraavat pari kuukautta keskustan liepeillä Gkýzin kaupunginosassa AirBnb-kämpässä, jossa työskentelyä haitasi ajoittain heikko nettiyhteys.
Kreikka on ilmeisesti teknologian saralla kehitysmaa, sillä kyseisellä alueella ei ole edes mahdollista hankkia kiinteää laajakaistaa ja yhdenkään operaattorin mobiililaajakaista ei toimi siellä kovin hyvin.
Historiasta kiinnostuneena pidin silti Ateenasta kovasti, mutta marraskuussa koko maa laitettiin kiinni ja silloin oli taas paettava.

Tässä vaiheessa kansainvälinen matkailu oli jo melko vaikeaa ja maita joihin saattoi matkustaa ilman karanteenia (ja kohtuullisen edullisesti) oli vain muutama. Päädyin Afrikkaan, koska olin aina haaveillut safarista. Vaihtoehdoiksi valikoituivat Kenia ja Tansania. Ollessani Ateenassa otattamassa passikuvia juttelin valokuvaajan kanssa, joka varoitti matkustamasta Tansaniaan. Tyttärensä oli siellä lääkärinä hyväntekeväisyyshommissa ja oli kertonut maan karmaisevasta koronatilanteesta. Jälkikäteen onkin selvinnyt, että varoitus oli aiheellinen.

Siksi päädyin Keniaan, jossa olen nyt hengaillut seitsemisen kuukautta (poislukien viikon viisuminhakureissu Etiopiaan, joka oli omanlaisensa kokemus varastettuine läppäreineen yms.).
Kenia sopii sikäli diginomadeille hyvin, että hintataso on edullinen ja nettiyhteydet hyvät (joskin hieman hintavat).
Toki kehitysmaan infrastruktuuri aiheuttaa toisinaan ongelmia esimerkiksi sähkökatkojen muodossa.

Jatkossa nomadin urani saattaa tosin päättyä lyhyeen, jos firman johto saa tahtonsa läpi ja pakottaa kaikki duunarit töihin Manilan toimistolle matkustusrajoitusten päättyessä.
Monet aiemmin toimistolla työskennelleetkään eivät tosin ole halukkaita palaamaan sinne ja siksi asiasta käydään jo nyt kovaa vääntöä.
Esimerkiksi eräs sakemanni asuu Siargaon saarella omassa mökissä hiekkarannalla, josta maksaa vuokraa vähemmän kuin Manilan yksiöstään aiemmin. Hän ainakaan ei ole halukas palaamaan suurkaupunkiin.

 

[Grafix]

Itse olen elänyt viitisen vuotta reissaten ja matkan päältä töitä tehden. Kaikkia niitä tällaisen elämän hyviä juttuja tulee varmaan lankaan vaikka kuinka paljon, joten mä taidan laittaa muutaman tylsän pointin :D Tietämättä lainkaan mitä teet työksesi tai onko työnantajasi edes suomalainen, niin:

Jos aiot tehdä etänä töitä suomalaiselle yritykselle ja haluat hoitaa kaiken vimpan päälle oikein (tai sinulta edellytetään sitä), niin kannattaa miettiä mm vero-, eläke-, työsuhde- ja sosiaaliturva-asiat hyvissä ajoin kuntoon. Myös lokaatioilla on näissä merkitystä, esim EU-maa / ei-EU-maa / Euroopan ulkopuolinen maa. Kohteista riippuen myös ko maiden viranomaisilla saattaa olla oma mielipiteensä sanottavana, jos sinne mennään töitä tekemään. Multakin on joskus läppäriä tutkittu. Joissain tilanteissa on myös jännää milloin voidaan tulkita lähetetyksi työntekijäksi ja milloin miksikin. Selkeästikään kansallinen tai edes EU-lainsäädäntö ei oikein pysy perässä tällaisessa työntekemisessä.

Ei tosiaan tietoa miten sinun firmassasi tällaisiin juttuihin suhtaudutaan, mutta byroslavian näkökulmasta näissä voi vierahtää oma hikikarpalonsa. Ajoissa sumplimaan vaan.

Nomadielämässä toimivat verkkoyhteydet ovat tärkeitä ja siksi olen joskus joutunut säätämään omia reittejä ns työt edellä. Vaikka nettiin varsinaisesti pääsee nykyään lähes mistä vain, niin yhteydet eivät (työstä ja tarpeesta riippuen) ole aina välttämättä kovin raskaaseen työkäyttöön optimoitu. Mobiilidatallakin on tullut tehtyä paljon hommia. Ihan perusjuttuihin ok, mutta vaikka noi yhteydet on sinänsä suht nopeita, niin esim pingit on niissä usein niin valtavia, että osa ainakin omista hommista on hieman haastavaa tehdä mobiilin yli.

Aikaerot on tietty oma lukunsa. Itse olen reissanut pääasiassa mestoissa, joiden aikaero Suomeen on iso. Mulle ei ole ollut mikään ongelma tehdä hommia tarvittaessa yöllä ja suurimman osan duuneistahan voi nomadihenkisesti tehdä silloin kun itse haluaa.

Mutta nämä nyt vain tällaisia yksittäisiä fiksattavia juttuja, ei muuta kuin menoksi. Kaikki aina järjestyy kun järjestää.

 

[hege]

Minulla yksi puolituttu tehnyt saman muutoksen kun lapset hävinnyt jaloista. Ilmeisen hyvin viihtynyt, tosin koronan myötä palasivat Suomeen joskus loppuvuodesta ja nomadius jatkunee vasta kesän jälkeen. He hävittivät isohkon omakotitalon ja pitivät kesämökin mutta jossain kohtaa joutuivat hankkimaan pienen asunnon Helsingistä. Jos oikein ymmärtänyt niin rouva tekee oman firman kautta duunia ja se on ollut helpompaa mutta kaveri on monikansallisessa firmassa kirjoilla (Suomessa) ja siinä on ollut enemmän järjestelyä koska työnantaja ei ymmärrettävästi halua joutua ”verovelvolliseksi” maassa missä heillä ei ole oikeaa toimintaa vain sen takia että yksi työntekijä tekee sieltä käsin töitä (ja verottajat eri maissa taas mielellään verottaisivat kaikkea mikä mahdollista). Ilmeisesti yksi iso syy asunnonhankinnassakin oli se, että kaveri voi sanoa olevansa kirjoilla suomalaisessa osoitteessa jos sitä kysytään ja olisiko siinä ollut myös jotain pankki- ja vakuutusjuttua myös.

Tosin jotenkin kuvittelisin tämänkin kaltaisen elämän muuttuvan normaalimmaksi tulevaisuudessa ja näin ollen helpottuvan. Jos rehellinen olen niin kyllä sitä vähän kateellisena on tutun juttuja kuunnellut vaikkakin ilmeisesti haasteitakin on ollut juurikin erilaisen byrokratian takia.

 

[BaronFIN]

Itse olen töiden puolesta täysin vapaa fyysisestä sijainnista, mutta työnantaja edellyttää pysymistä Suomen rajojen sisäpuolella tietosuoja-asetuksiin liittyen.

Työ ei ole muuttunut miksikään kuluneiden vuosien aikana, mutta korona avasi silmät siihen, että avokonttoreiden aika on armotta ohi. Miksi maksaa seinistä ja konttorisijainneista kun toimitaan valtakunnallisesti ja työt ovat muutenkin verkossa ja pilvessä.

Mutta itsellä ei ole siis asiaa kaukomaille, mutta Suomesta täysin vapaasti valittavissa sijainnit Turusta Lappiin ja Savonlinnasta Pietarsaareen.

Hienoja paikkoja ja kaupunkeja löytyy Suomesta, mitta toistaiseksi lasten koulut pitää kuitenkin juuret maassa seuraavan vuosikymmenen ajan.

 

[Turder]

USA:ssa tämä on kai jonkinmoinen ilmiö. Talo ja isoin kiinteä omaisuus myyntiin, rahoilla ostetaan matkailuauto tai rakennetaan retkeilyauto isosta Sprinteristä tms. Sen jälkeen töitä etänä, ajellaan pitkin kesää auringon perässä, talveksi hiihtokeskukseen jne. Kyllähän tuollainen elämä varmasti hyvä vaihtoehto on jossain vaiheessa, en tiedä jaksaisiko tuota sitten ikuisuuteen. Varsinkaan Suomessa talven takia.

 

[sampio]

Ei tosiaan tietoa miten sinun firmassasi tällaisiin juttuihin suhtaudutaan, mutta byroslavian näkökulmasta näissä voi vierahtää oma hikikarpalonsa. Ajoissa sumplimaan vaan.

Oma mietintäni pohjautuu ajatukseen, että tekisin hommia oman firman kautta. Tämä tosiaan vielä aika kaukaisena ajatuksena, ja lisäksi sillä varauksella, että osa ajasta tehtäisiin hommia ihan aidosti kädet savessa eli paikallisilla viljelijöillä yms. matalan kynnyksen aloilla.

Hyviä pointteja joka tapauksessa. Meidän aikaikkuna avautuu vasta muutamien vuosien päästä, mutta tahto ratkaisuun on selkeä. Eri asia sitten, miten elämä tässä välissä heittelee.