Tälle päivälle on toiveena molempien joukkueiden halu palloon, eikä tuttua "pitäkää te, me kytätään." Silloin oikeastaan korostuu klassinen "Saksan topparit on aina hitaita" -asetelma. Toinen toive on, että keskikentällä pelataan tarkkaa peliä, eikä sorruta huonoihin syöttöihin. Mielummin vaikka jauhetaan sata kertaa varmoilla syötöillä alakerran kautta, kuin annetaan pikkunätti kaverille viereen, koska se on ennenkin onnistunut.
Meidän keskikenttä on täyttä timanttia, mutta jotenkin on jäänyt sellainen maku, että Portugalia vastaan päästiin pelaamaan just niinkuin toiveissa oli ja sen jälkeen ollaan vähän menty puolivaloilla. Puuttuu se viimeinen 10% suorituksesta ja vaikka kaikilla varmasti on asenne kunnossa, niin mentaalipuolella on tapahduttava se vaadittava viimeinen sysäys jo ennen ottelua eikä vasta puoliajalla.
Ghana ja Algeria pääsi molemmat käyttämään hyväkseen tota kyttäyspeliä ja keskialueelta ne virheet pääasiassa sai alkunsa, joista sit kaveri saa näitä ikäviä vastaiskuja, joissa sitten taas jalkanopeus ja täydessä vauhdissa oleva vastustaja tekee ikävää jälkeä meidän puolustukselle. Skarppausta vaan kehiin, niin matsi on todnäk meidän. Vastustaja tietysti on monta napsua kovempi tänään, mutta jotenki fiilis tulevasta on parempi, kun on vastassa oman mantereen maa.
Yleensä saman mantereen maat sopivat paremmin vastustajiksi, kuin ennalta heikommat, jotka saattaa pelata riskillä ihan hurmiopalloa ja puolustaa sadalla miehellä omaa maalia. Vastustajan pelaajat on myös kaikki jo entuudestaan tuttuja ja huippuominaisuudet tiedetään jo ennakkoon sekä eurooppalaisilla tuppaa olemaan samankaltaiset pelityylit huippuseurojen myötä. Ei siis samanlaiset, mutta jotenkin tutumpaa ja turvallisempaa.
Itselle päänvaivaa on aiheuttanut lähinnä Lahmin pakottaminen keskikentälle ja miksei Grosskreutzia ole kokeiltu Höwedesin tilalla. Tietysti myös Mustafi. En ymmärrä, mikä hänestä tekee Löwin luotto(vaihto)miehen. Lahm vs. Mustafi on päivänselvä vertailu ja samoin Khedira vs. Lahm keskikentän pohjalla kaatuu suoraan näillä esityksillä Samille. Grossia kun olisi kokeiltu jo alkusarjassa Höwedesin paikalla, niin tiedettäisiin mikä on kaverin istuvuus laitapakiksi, vaikka seurassaan pelaa myös keskikenttää. Tätä vielä puoltaisi Hummelsin kanssa molempien Dortmund-tausta. Myös Neuerin vastaantulot pelottavat ja aiheuttavat pulssin nousua niin, ettei sykemittarista löydy digitaaleja sinne asti, vaikkakin tähän asti olleet aikamoista timanttia. Pelottaa silti!
Illalla siis toivottavasti odotettavissa molempien halu pallonhallintaan, jolloin pelistä tulisi aivan järkyttävää katsella, kun peli aaltoilee päästä päähän ja tilanteita syntyy jatkuvasti ja minä näppäilen 112 minuutin välein. Mutta muille peli olisi äärimmäinen näytös jalkapalloviihdettä. Huippumaiden välillä näin pitäisi olla aina.
Alkusarjan jälkeen en ole pystynyt katsomaan kunnolla kuin omien peliä, koska jännitys on niin kova ja odotus tulevaan otteluun on ehkä jo epänormaalin puolella. Sama myös sokeiden värilasieni kautta lehtijuttujen lukeminen on yhtä helvettiä, kun yhtä maailman menestyneintä fudismaata mustamaalataan ja vähätellään joka paikassa ja voitetun ottelun jälkeen otsikot ovat lähinnä "me oltiin paskoja ja toinen aivan paras vaikka nenään saikin" tai "Saksa pelastui meganöyryytykseltä vain tuurilla ja ps. topparit oli tosi hitaita ja pps. ne topparit oli muuten tosi, tosi hitaita ja kaikki helisi ja kilisi kuin kulkuset jouluna!"
Olo on kuin humalassa kirjottaisi (ja varmaan myös kuulostaa siltä). Tuntuu, että Pasi Rautiainen on ainoa joka ymmärtää! Hymiö.