Juuh, aivan älytön peli. Perhana, eipä ole ollut fiilis noin korkealla varmaan viiteen vuoteen Wingsin pelissä.
Kaikki tärkeempi lienee jo kerrottu, tietysti huikeaa että peli alkaa uuden Kapteenin nimeämisellä ja keskiympyrässä oli kaikki edelliset Red Wingsin kapteenit toivottamassa Dylan Larkinin uudeksi kapuksi. Delvechhio, Yzerman, Lidström, Zetterberg jne. huhuh. Tuo nosti jo fiiliksen aivan kattoon. Ja tietysti se täysi tupa ja kun näkee miten tuo kaupunki rakastaa tuota lajia.
Seider otti vielä ylirauhallisesti ja ikäänkuin mietiskellen noita asioita, mutta meni myös kertaalleen ärsyttämään Hedmania. Oikeasti siis meni, Mr Norrikselta ottamaan pelikatkolla kiekon lavasta, vähän tuuppasi kyynärpäälläkin ja siitähän Hedman vähän jo hermostui ja meinas lähteä ties kuin monennet pelin MYLLYT. Minä tulkitsin tuon kyllä signaaliksi, että uusi prinssi on saapunut paikalle haastamaan kyseisen pelipaikan kuningasta. Se on jännä nähdä milloin Seider aloittaa sen fyysyytensä, mutta tällaisiin tilanteisiin tietoisesti hakeutuminen tuntuu kuuluvan arsenaaliin. Nyt se oli vielä lievää, mutta isompaa voi olla tulossa. Jos Tampan pojatkin tuollaista selkääntaklaamista tykkää harrastaa, niin Seider avoniitit vastapalloon tulee repertuaariin vielä joku kaunis päivä. Aikanaan Traverse Cityssä piti Kirby Dachin kanssa vähän nahistella samaa. Saman draftin miehiä ja halusi vaan mennä ihon alle. Jotain Corey Perrymäistä tuossa asenteessa on. Mutta vielä se ei ole räjähtänyt esiin. Tutkii asioita.
Jotenkin jäi voiton tunne tästä, vaikka peli nyt hävittiinkin. Koska nyt tuntuu, että isossa kuvassa surkeus ja se tankkauspaska on yksinkertaisesti ohi. Tämä jengi taistelee pää pystyssä koko kauden ketä tahansa vastaan ja tulee olemaan playoff-racessäkin pitkään mukana. Raymond ja Seider eivät tule kokemaan epätoivon kulttuuria ollenkaan, vaan omaksuvat tuon voitosta pelaamisen kulttuurin. Pelejä on taas järkeä katsoa.
