Tämän kauden joukkueesta löytyy sitten vielä nuo rightin pakit, joita ei viime vuonna ollut ainuttakaan. Alexei Marchenko on yllättänyt monet valmiilla pelillään. Sproulin kanuuna ei vielä mahdottomasti ole maaleja laulanut, mutta puolustuspeliähän siellä ensisijaisesti opetellaan. Pelipuolen vaihto yms. juttuja tapahtunut Sproulin kohdalla. Viime kaudella mies oli lähinnä leftin puolen pakki toisen rightin miehen, Kings-varaus Colin Millerin parina OHL:ssä.
Nämä kaksi tosiaan olleet hyvin esillä, erityisesti Sproul. Tykki on puhunut ja pari häkkiäkin saanut aikaan, mutta myös toiseen suuntaan pelaaminen näyttää aika hyvältä. Tuossa pojassa on aivan älytön potentiaali enkä malta odottaa, että hän Detroitissa pelaa. Marchenko on ollut tasaisen varma ja pelaa paljon erityisesti AV:lla. Huomaa, että on pelannut pari vuotta KHL:ssä kovia pelejä, vaikkei peliaikaa ihan hirveästi tullut muutamaa pätkää lukuun ottamatta. Xavier Ouellet on ollut hieman näkymätön, mikä ei toisaalta ole ollenkaan huono juttu rookie-pakille. Detroit-johto tykkää pojasta ja pääsee varmaan uudemman kerran kauden aikana näyttämään taitojaan ylhäällä. Odotan Nick Jensenin näkemistä, sillä hän oli hyvin esillä parissa viime vuonna näkemässäni St.Cloudin matsissa.
Näitä McCollum-kehuja on saanut huuli pyöreänä ihmetellä. Lähellähän se kesällä oli, että mies oli päästetty ilman sopimusta vapaalle jalalle. Aivan viime tingassa jatko kuitenkin tehtiin, vaikkakin vain AHL-sopimuksena. Välttämättä siis Red Wings ei omista McCollumin pelaajaoikeuksia.
McCollumille tarjottiin QO:ta, joten oikeudet on edelleen Detroitilla. Päättivät varmaan yhdessä, että Tommy valitsee sen AHL-diilin, jotta Detroit saa yhden lisäsopimuksen käyttöönsä. Tuossa linkki MLiveen:
Red Wings make qualifying offer to goaltender Thomas McCollum, retaining his rights | MLive.com
Mielenkiintoinen on ollut tuo Riley Sheahanin rosteripaikka kolmosketjussa. Periaatteessahan tuo on selvä jarrukenttä, jossa on kuitenkin offensiivistakin potentiaalia. Mutta viime kausi kului kokonaan 1-2 ketjujen keskellä, riippuen siitä oliko Andersson NHL:ssä vai ei. Kyseessä ei siis välttämättä ole mikään alennus, vaan jo totuttuelua tuleviin hommiin, eli ensi kauden touhuihin Red Wingsin puolustavissa alaketjuissa. Ferraron kanssa molemmilla on vuoden päästä sama osoite.
Tuo kenttä pelaa kuitenkin aika paljon, vaikka on listalla "kolmonen". Ferraro on ollut ykkös-YV:llä viivassa ja Sheahan ainakin välillä toisessa viisikossa. Kaikki kolme saavat luonnollisesti myös paljon vastuuta AV:lla. On sikäli mielenkiintoinen kombinaatio, että kaikki kolme kykenevät pelaamaan erittäin hyvin keskellä, erityisesti Sheahan ja Glendening. Jälkimmäinen on siinä pääosin ollut, mutta taitavat vaihdella noita rooleja tilanteen mukaan.
Järnkrokia on takuulla auttanut tuo Nyquistin olemassaolo AHL:ssä, kauden alusta olisi tullut paljon vaikeampi ilman. Calle kun ei oikein vakuuttanut viime keväänä, ei prospect turnauksessa, eikä training campilla, mutta AHL:n alettua alkoi homma kulkea. Jos jotain hyvää tuossa Nyquistin alhaalla pitämisessä on ollut, niin se on tuo Rautakoukun sisäänajaminen. Aikanaan sitten jos kutsu ylös käy, niin kemioita Nyquistin kanssa löytyy valmiiksi. Veikkaanpa vain, että vanha welho Ken Holland osasi kääntää tämänkin hankalan tilanteen lopulta organisaatiolle positiiviseksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Nyquistin (ja Jurcon) ollessa samassa ketjussa ei CJ:n tarvitse heti alkuun kannatella ketjuaan yksin, vaan voi laitureiden kiekotellessa opetella rauhassa pienen kaukalon saloja. Olen aivan varma, että poika alkaa jossain vaiheessa ottaa enemmän vastuuta myös hyökkäyssuuntaan ja siinä vaiheessa pisteitäkin kertyy enemmän. YV:kin on pyörinyt tähän asti pitkälti Almqvist-Nyquist-Jurco -akselin välillä.
