En kyllä usko, että tällä kaudella tullaan Teemua ylhäällä näkemään edes loukkaantumissuman osuessa kohdalle. Eiköhän hyökkääjien osalta ainakin seuraavat jätkät ole Pulun edellä: Nyquist, Glendening, Sheahan, Jurco, Ferraro. Pulkkinen ja Järnkrok saavat viettää tämän kauden totutellessa uuteen ympäristöön.
Näinhän se menee. Ei näe Pulkkinen peliäkään ylhäällä ellei jotain 6-7 äijän loukkaantumissumaa tule. Waiver-vapauden ensi kesänä menettävät Sheahan, Ferraro ja jopa Mitchell Callahan lienee näissä kutsuissa automaattisesti Pulkkista edellä.
On tullut noita GR:n matseja katsottua ja täytyy sanoa, että onpahan taas kova jengi jalkeilla. Omaan silmään jopa viime kauden mestarijengiä kovempi. Pisteitäkin on monella pelaajalla iso määrä, kun joukkue on tehnyt eniten maaleja (n. 3,9/peli) koko liigassa. Hyökkäyksen kolmesta ensimmäisestä ketjusta melkeinpä mikä tahansa voisi olla ykkönen ja pakisto saattaa olla jopa hyökkäystäkin kovempi, vaikka sieltä puuttuu edelleen esim. loukkaantunut Nick Jensen.
Hienosti on Blashill tuon rakentanut. Yksikään ketju tai pakkipari ei ole viime kauden mestaruusporukasta jäljellä. Kaikki on tehty uusiksi. Roolitukset kuitenkin kohdillaan, maalinedusjyrä, pelintekijä ja maalintekijä löytyy kolmesta ketjusta ja nelonen on sitten fyysinen grind-line. Kaikki peruselementit kohdallaan.
Tämän kauden joukkueesta löytyy sitten vielä nuo rightin pakit, joita ei viime vuonna ollut ainuttakaan. Alexei Marchenko on yllättänyt monet valmiilla pelillään. Sproulin kanuuna ei vielä mahdottomasti ole maaleja laulanut, mutta puolustuspeliähän siellä ensisijaisesti opetellaan. Pelipuolen vaihto yms. juttuja tapahtunut Sproulin kohdalla. Viime kaudella mies oli lähinnä leftin puolen pakki toisen rightin miehen, Kings-varaus Colin Millerin parina OHL:ssä.
MV-osastolla McCollum on aivan eri mies verrattuna aikaisempiin kausiin ja on ottanut Mrazekin haparoitua muutamassa pelissä jo otetta ykköskassarin paikkaan. Eiköhän Mrazek kuitenkin vielä nouse ja nappaa lopulta paikan itselleen, mutta nyt löytyy tarpeen tullen kaksi voittavaa veskaria rosterista.
Näitä McCollum-kehuja on saanut huuli pyöreänä ihmetellä. Lähellähän se kesällä oli, että mies oli päästetty ilman sopimusta vapaalle jalalle. Aivan viime tingassa jatko kuitenkin tehtiin, vaikkakin vain AHL-sopimuksena. Välttämättä siis Red Wings ei omista McCollumin pelaajaoikeuksia.
Tämän hetken kentät:
Jurco - Järnkrok - Nyquist
Hoggan - Emmerton - Pulkkinen
Sheahan - Glendening - Ferraro
Grant - Nestrasil - Callahan
Fournier (Almqvist) - Paetsch
Evans - Sproul
Ouellet - Marchenko
McCollum
Mrazek
Reservissä Aubry, McIntyre(loukkantunut) ja Nedomlel, ECHL:ssä Frk, Tvrdon, Parkes ja Nicastro.
Mielenkiintoinen on ollut tuo Riley Sheahanin rosteripaikka kolmosketjussa. Periaatteessahan tuo on selvä jarrukenttä, jossa on kuitenkin offensiivistakin potentiaalia. Mutta viime kausi kului kokonaan 1-2 ketjujen keskellä, riippuen siitä oliko Andersson NHL:ssä vai ei. Kyseessä ei siis välttämättä ole mikään alennus, vaan jo totuttuelua tuleviin hommiin, eli ensi kauden touhuihin Red Wingsin puolustavissa alaketjuissa. Ferraron kanssa molemmilla on vuoden päästä sama osoite.
Pelaa kyllä isoja minuutteja ykkösessä, mutta rooli on noiden kahden taiturin keskellä muita hieman puolustavampi. Ei ole myöskään ollut kaikissa peleissä YV:llä, mutta AV:lla taas saa suht paljon vastuuta. Selkeästi tarvitsee aikaa sopeutuakseen uuteen kulttuuriin, mutta on jo parantunut paljon ekoista peleistä. Viime peleissä tullut jo pisteitä ja tänäänkin oli paikka pistää kiekko puolityhjään häkkiin.
Järnkrokissa jännästi näkyy tuo, että kaveri on vähän Gralundmaisesti se ison kaukalon pelintekijä ja ollut hieman vaikeuksissa kun pitäisi suoraviivaisemmin pelata. Pulkkisen "päätön kouhotus" sen sijaan on kuin valettu Pohjois-Amerikan kaukaloihin. Päästä päähän mennään ja vaihto päättyy lähes poikkeuksetta laukaukseen maalia kohti, siitä tykätään.
Järnkrokia on takuulla auttanut tuo Nyquistin olemassaolo AHL:ssä, kauden alusta olisi tullut paljon vaikeampi ilman. Calle kun ei oikein vakuuttanut viime keväänä, ei prospect turnauksessa, eikä training campilla, mutta AHL:n alettua alkoi homma kulkea. Jos jotain hyvää tuossa Nyquistin alhaalla pitämisessä on ollut, niin se on tuo Rautakoukun sisäänajaminen. Aikanaan sitten jos kutsu ylös käy, niin kemioita Nyquistin kanssa löytyy valmiiksi. Veikkaanpa vain, että vanha welho Ken Holland osasi kääntää tämänkin hankalan tilanteen lopulta organisaatiolle positiiviseksi parhaalla mahdollisella tavalla.