Tuntuu että löytäisin tämän hetken joukkueesta 80% huonoja puolia, ja 20% hyviä. Saa nähdä koska tämä lama muuttuu Hockeytownissa.
Ei kai se lama siitä helpota ennen pitkää kesälomaa ja ensi kautta. Kun saadaan taas normaali startti pitkien harjoitusleirien kautta leveillä rostereilla kuten ennenkin, eikä tule mitään älytöntä ottelurykäisyä kylmiltään, jossa kaikki loukkaantuu heti, niin sieltä se lähtee. Esim. Quincey ja Brendan Smith vetävät tuolla nyt jo toista vuotta ilman kunnollista harjoitusleirialoitusta, jossa oikeasti harjoitellaan sitä systeemipelaamista. Onhan se ihan eri pohja ponnistaa.
Lockoutin takia Datsyukin, Zetan ja Brunnerin pelaaminen Euroopassa piti poikia hyvä aloitus kauteen, ja osittain se saatiinkin, mutta lopulta senkin pilasi tämä loukkaantumissuma. Kertaakaan ei olla saatu oletusrosteria jalkeille. Joskus niillä vanhusjoukkueillakin vedettiin pitkiä putkia kaikki uskomattomalla tavalla terveenä ja nyt nuorentunut rosteri ei kestä millään kasassa. Ehjänä pysyneet avainmiehet alkaa olla sitten pelikuorman alla väsyneitä, kun ottelukuorma ja vääränlainen minuuttikuorma on ollut jo pitkään liian suuri. Pitäis tulla niitä helppojakin voittoja väliin, jossa voi vähentää minuutteja sekä henkistä kuormaa ja siten virtaa riittää tasaisemmin. Mutta tämmöistä se negatiivinen oravanpyörä tekee.
Täytyy oikeastaan ihmetellä, että näinkin hyvin on selvitty vaikka "kaikki" tuntuu olevan päin peetä. Mitähän nuo muut organisaatiot alapuolella oikein tekee vielä enemmän väärin? Missähän sitä oltaisiin ilman näitä suurempia ongelmia? Lidströmin lopettaminenhan piti olla vähintään kuolemaksi.
Jos nyt haluaa jossitella, niin Lidström olemassaolollaan ehkä eniten vaikutti tähän, että miehen yli-ihmismäisen terveyden ansiosta näistä loukkaantumiskuopista päästiin aina vähin vaurioin yli, koska joukkuetta kannatteleva selkäranka oli olemassa. Nyt yhtä vahvaa sellaista ei joukkueessa ole, mutta joukkue ei ole silti täysin romahtanut, mutta tokihan tuollainen kaikki pelit pelaamaan pystyvä Norris-mies olisi tämänkin kauden sijoituksia nostanut monta pykälää ylemmäs, poikinut johtoasemia, jotka olisi mahdollistaneet lepuutuspelejä avainmiehillle jne. Positiivisempi oravanpyörä.
Harkitsisin silti Babcockille Jack Adams -ehdokkuutta tästä kaudesta, miten hyvin se on tuloksellisesti nykytilanne huomioiden tuon porukan kanssa vetänyt. Ei se tämän kauden paras valmennuksellinen suoritus ole, se sijaitsee tuolla Ottawan suunnalla, mutta ehdokkuus kuitenkin. Onhan näissä tietysti Quennevillet, Boudreaut, Bylsmat ja Therrienitkin vahvoilla.
Quincey pelasi tosi vähän, alle vartin. Se on erittäin vähän kun ottaa huomioon että peli meni vielä jatkoillekkin. Kindl jatkaa tehoilua, on se vaan kova.
Onkohan näissä Back-to-backeissä jotenkin vaihdeltu noita TOP4-rooleja? Koska tuo Quinceyn peliaika on usein vaihdellut ihan ihmeellisesti. Sharksia vastaan 22 minuuttia ja nyt 15min. Sinänsä voisi olla ihan viisas ajatusmalli, että tasapaksulla puolustuksella eri kavereita kuormitetaan enemmän peräkkäisiä iltoina, mutta en ole tuota vielä sen tarkemmin ehtinyt tutkia.