FOUR MORE YEARS OF HELM. Dreger announces he's signed a 4 year, $8.5M deal ($2.125M cap hit until 2016).
Hudler: Antaa mennä vaan. Katoaa kuvasta fyysisiä joukkueita vastaan, ei saa koskaan kulmista kiekkoa.
Tilalle iso scoring winger (joo pienet vaatimukset).
Niin paljon kuin henk. kohtaisesti Hudleria "vihaan", särähtää tuo aina korvaan. Muistetaan kuitenkin, että kyseessä on kuluneen kauden top-2 hyökkääjä.
25 häkillä hävisi ainoastaan Franzenille maaleissa!
En itke itseäni uneen, vaikka jäisi joukkueeseen.
uskon että Pavelin tai Zetan vierellä joku luontaisempi maalintekijä (esim. Semin) pystyisi tekemään ainakin sen 10-15 maalia Hudsia enemmän.
Juha Hiitelän juttu uusimmassa Veikkaajassa nosti esille mielenkiintoisen (joskin aika ilmeisen) asian. 2008 (DET), 2009 (PIT) ja 2010 (CHI) Cup meni selkeästi hyökkääville, kiekkokontrollipeliä pelaaville joukkueille.
Sittemmin Cup on mennyt Bostonille (vastassa kiekkokontrollipeliä pelaava taitojoukkue VAN) ja Kingsille, molemmat isokokoisia, kurinalaisesti puolustavia duunarijengejä.
Olisiko Hollandin järkevää "ottaa mallia" parin edellisen Cup-voittajan joukkuerakenteesta ja keskittyä kesällä hankkimaan Wingsiin lisää fyysisyyttä ja "särmää" ?
Kaiken kaikkiaan Wings-pakisto on mielestäni riittävä ja hyvin roolitettu, jos se kuuluisa ykkösheppa (Suter) saadaan hankittua ja muutamaan kysymysmerkkiin (Quincey, Smith) saadaan vastaus.
Ilman sitä voi tulla tukalat paikat ensi kaudella.
Vielä mahdollisesti jonkun stay-at-home pakin voisi jostain napata..
Hyökkäyksen top-kutosesta mielestäni Hudler pois ja tilalle maalintekovoimaa ja/tai kokoa (ala Kingsin Carter). En myös pitäisi Clearyn lähtöä mitenkään pahana, jos tilalle saadaan edellämainittuja ominaisuuksia.
Homerin voitaisiin antaa lopettaa ja Emmerton kauppatavaraksi. Heidän jättämänsä paikat voitaisiin korvata juuri Moen-tyylisillä grindereillä jos mahdollista.
Mikä on Eavesin tilanne muuten? Kuinka toipuminen on sujunut?
MV-puolella Howardilla on mielestäni täysi potentiaali vetää samanlainen playoff-run, kuin Quick veti, jos joukkue edessä puolustaa hyvällä tasolla.
Hyökkäyksen top-kutosesta mielestäni Hudler pois ja tilalle maalintekovoimaa ja/tai kokoa (ala Kingsin Carter). En myös pitäisi Clearyn lähtöä mitenkään pahana, jos tilalle saadaan edellämainittuja ominaisuuksia.
En ole Hiitelän juttua lukenut, mutta paljon siinä on ilmeisesti mutkia oiottu, jos Kingsiä väittää vain kurinalaiseksi duunarijengiksi. Jos Phoenix, Rangers tai Capitals olisi voittanut, olisi tuollaista ehkä voinut pudotuspelien perusteella väittää, mutta Kingsillä oli kuitenkin tilastojen valossa runkosarjan neljänneksi paras corsi-arvo, millä mitataan myös pelinhallintaa ja samalla kiekkokontrollia. Kings siis laukoi säännöllisesti enemmän kuin vastustaja, siitä on vaikea kierrellä ja väittää, etteikö kyseessä olisi tuolloin hyökkäävää peliä. Sama jatkui pudotuspeleissä. Vedot pleijareissa 30,6 vs. vastustajan 27 per peli, omat missatut laukaukset/blokit 14,6/13,6.
Ja mitä pelejä katsoi, niin näkihän sen omin silmin. Kings haki aktiivisesti hyviä maalipaikkoja korkean karvauksen voimin, mutta oli jäätävän hyvä rakentamaan hyökkäyksiä vaikka omista hitailla lähdöillä. Ei sellainen onnistu yleensä perseroiskuja tarjoavalta duunarijengiltä.
Sittemmin Cup on mennyt Bostonille (vastassa kiekkokontrollipeliä pelaava taitojoukkue VAN) ja Kingsille, molemmat isokokoisia, kurinalaisesti puolustavia duunarijengejä.
Kyllä, ainakin osittain. Siellä on nyt ne pre-draft palaverit pidetty ja päätökset joukkueen tulevaisuuden suunnasta tehty. Mitäänhän ei tiedetä mitä organisaation viisaat päät ovat päättäneet, mutta se Devellanon vihjaama "we need to get bigger and tougher to play against" on toivottavasti asia, jota tullaan korjaamaan.
Paremmasta kakkosmaalivahdin hankinnasta on myös puhuttu, tosin Joey MacDonaldin selkävaivoihin vedoten. Muutenkin tähän voisi panostaa, jotta Howard pysyisi freshinä läpi runkosarjan. Mies tuntuu tykkäävän pelata paljon ja parhaimmat esityksensä on tehnyt juuri pitkissä peliputkissa ja ollut vaikeuksissa lähinnä taukojen jälkeen. Mutta, niin ne loukkaantumisetkin vaan tulee sen ylipeluutuksen takia. Ehdottomasti tärkeintä on pitää mies terveenä ja jakaa kuormaa, kärsikööt sitten taso vaikka hieman. Pleijareissa mies joka tapauksessa starttaa kaikki pelit.
FORWARDS
Valtteri Filppula ($3.000m) / Henrik Zetterberg ($6.083m) / Johan Franzen ($3.955m)
Todd Bertuzzi ($2.075m) / Pavel Datsyuk ($6.700m) / Alexander Semin ($6.000m)
Danny Cleary ($2.800m) / Darren Helm ($2.125m) / David Moss ($2.000m)
Gustav Nyquist ($0.875m) / Justin Abdelkader ($1.300m) / Patrick Eaves ($1.200m)
Drew Miller ($0.838m) / Cory Emmerton ($0.533m) / Jan Mursak ($0.550m)
DEFENSEMEN
Ryan Suter ($7.000m) / Niklas Kronwall ($4.750m)
Jonathan Ericsson ($3.250m) / Ian White ($2.875m)
Kyle Quincey ($3.125m) / Brendan Smith ($0.875m)
Jakub Kindl ($0.883m)
GOALTENDERS
Jimmy Howard ($2.250m)
Martin Biron ($1.125m)
------
CAPGEEK.COM TOTALS (follow @capgeek on Twitter)
(these totals are compiled without the bonus cushion)
SALARY CAP: $70,300,000; CAP PAYROLL: $66,167,045; BONUSES: $37,500
CAP SPACE (24-man roster): $4,132,955
Tuollainen nippu on toivottavasti kasassa heinäkuun puolella. Sitten voi alkaa miettiä vielä sitä pakiston viilaamista treideillä. Palkkakattoon jäisi reilusti tilaa, kun ei vielä tiedä mikä se mahdollinen uuden CBA:n cap-pudotus voisi olla. Ja jäähän se tila myös mahdollisesti sinne 2013 kesälle.
Biron on kyllä hyvä vaihtoehto, mutta epäilen että pysyy Rangersissa.
Miten olisi Scott Clemmensen tai Johan Hedberg?
Toki vladin mainitsema Doankin olisi mitä mainioin vaihtoehto, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä että lähtee Kojooteista.
Ensinnä on sanottava, että tuollainen lokerointi on typeryydessään jotain käsittämätöntä.
Toiseksi Bruins on myös kiekkokontrollijoukkue, on ollut Julienin aikana kausi kauden jälkeen enemmän. Se että Canucks oli sitä "ainoastaan " ja että se oli siinä Bruinsia parempi, ei mielestäni oikeuta sanomaan Bruinsista päinvastaista.
Hiitelän kriteereillä NHL:ssä ei ollut viime kaudella kuin kaksi kiekkokontrollijoukkuetta. Kolmanneksi paras oli sitten jo jotain muuta.
Hedberg voisi olla ok. Voisi tuoda jotain Brodeurin oppeja mukanaan Howardille. :)
Joo, eihän se Kings nyt mikään puhdasverinen duunarijengi olekaan, mutta selvästi vähemmän kiekkokontrollipeliä pelaava kuin nuo Hawks, Wings ja Pens.
Muistuttaa kuitenkin Bruinsia siinä mielessä, että on fyysinen, isokokoinen,tunnollisesti puolustava ja luukulla on kuumaakin kuumempi maalivahti.
Muutenkin kun miettii konferenssifinaaleissa pelanneita joukkueita (Rangers, Devils, Kings, 'Yotes), niin kyllä mielestäni keskimääräistä puolustavampia jengejä ovat.
Heti ensimmäisellä kierroksella putosi paljon juuri kiekkokontrollipeliin nojaavia ns. taitojoukkueita esim. Canucks, Wings, Pens, Sharks ja Hawks..
Mikä nyt on vähemmän ja vähemmän, tuo on täysin mutu-pohjaista arviotasi.
Ns. taitojoukkueet Canucks ja Sharks hävisivät kuitenkin possessionissa Kingsille ja Bluesille kumpainenkin. Jälkimmäinen oli muuten runkosarjassa paras possession-jengi, ja myös vähiten maaleja päästänyt joukkue. Että kyllä se kiekonhallitsija vaan aika kuningas on vielä, turha mitään "kuolleita kiekkoja" on pelätä.
Toki jokainen ottakoon fantasiajengeihinsä menestyjistä mallia miten tahtoo, mutten usko että se on mikään oikotie onneen että aletaan apinoida esimerkiksi tämän kauden mestarin puolustajakuusikon tyyppejä, roolituksia ja kätisyyksiä. Enemmän merkitsee se, miten ne pelasivat kuin että kuka siellä pelasi. Väitän, että esimerkiksi muutaman pudotuspelijengin pakisto oli jopa parempi kuin Kingsillä, jos ihan yksilö vs. yksilö vertaillaan. Mutta se viisikon kokonaisuus ratkaisee, jos vaikka puolet valmentajista saa ensi kaudeksi joukkueensa avaamaan peliä paineen alla kuin Kings teki, niin se voi luoda hyvin mielenkiintoisia asioita jääkiekon kehitykselle. Detroitkaan ei pääse yhtään mihinkään sillä, että alkaa nykykokoonpanoon haalimaan pelaajia tuolla "iso ja right, kuin Matt Greene" -periaatteella.
Kingsillä esim. on avuja voittaa pelejä, vaikka posessioni olisi vastustajalla enemmän kun esim. Canucksilla samassa tilanteessa.
Moni joukkue oli pleijareissa helteessä esim. Kingsin loistavan karvauspelin vuoksi.
Lähinnä tässä ollaan sitä kovuutta ja kokoa kaipailtu Wingseihin ja kun pari viimeistä Cupia on satuttu voittamaan isokokoisilla, fyysisillä joukkueilla (eri mieltä?), joten tuskin nuo ominaisuudet pahastakaan ovat.
***naps naps***
Tuohon Kingsin tapaan avata peliä paineen allakin pitää olla sellaiset pakit/pakkiparit, jotka siihen kykenevät optimaalisesti, tai sitten tuo tapa on luotu materiaalin mukaan.
Yhtä kaikki, Kingsin puolustuksen roolitus nimenomaan oli mielestäni huipputasoa.
Toki vladin mainitsema Doankin olisi mitä mainioin vaihtoehto, mutta pidän erittäin epätodennäköisenä että lähtee Kojooteista.
Oli oli, mutta näen tuon onnistuneen karvauksen kiekkokontrollina tai ainakin suoraan välillisesti sen lopputuloksena. Kun omasta päästä lähdetään kontrolloidusti pakki->pakki->sentteri->laituri->täyteen vauhtiin laiturille, niin jokainen hyökkääjä ajaa vauhdilla kohti päätyä, siitä kun pistää dump and chase, niin kiekkokontrolli säilyy karvauksen seurauksena lähes automaationa. Tätä Kings toteutti kerta toisensa jälkeen, koska omista lähtö toimi niin mainiosti lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kun karvaus toimii kuin rasvattu, ei vastustaja saa niitä kontrolloituja hyökkäyksiä, huonosti lähteneet hyökkäykset törmäävät keskialueeseen tai viimeistään hyökkäyspäähän, kun ei niistä saa aikaan onnistuneita karvaustilanteitakaan. Pyörä pyörii, pelin flow pysyy Kingsin käsissä. Vähän tällaista muna-kana -ajattelua, mutta näin minä sen näen. Parhaankin kiekkokontrollijengin on myös saatava se kiekko itselleen kohtuu vaivattomasti.
Pienessä kaukalossa näen tuon syklin ehkä tärkeimpänä osana pelin hallintaa, kiekkokontrollissa pitäisi tähdätä aina siihen maalipaikan luontiin, mikä toki eurooppalaisessa keskialueen pyörimisessä ja "jätön, jätön jättö" -ajattelussa joskus unohtuu. Tyyli ajaa tuloksen edelle.
Vaikka Wingsissä on pari ketjua, jotka tuovat kiekkoa lähes miten päin tahansa hyökkäysalueelle, niin väitän että karvaus kuuluu kahden alemman ketjun lisäksi myös heillä kiekonhallinnan työkalupakkiin.
Toki toki, kovuus ei ole koskaan huono asia. Kings oli kova joukkue, ehkä jopa fyysisin, mutta se patti ei ollut merkittävissä määrin puolustuksessa esimerkiksi jos vertaa Bostonin vastaavaan, vaan kovuus tuli paljolti kokonaisuudesta. Kun peli toimi, niin etenkin äsken selittämälläni karvauksella haettiin sitä mehua irti vastustajasta.
Väitän, että tapa on luotu materiaalin mukaan ja niin hyvin, että ketä tahansa materiaalissa sitä voi toteuttaa. Kingsin pakisto kun oli viime kaudella ja kauden alussa lähes samanlainen, poislukien Jack Johnsonin lähtö, eikä mitään tällaista ahaa -elämystä ollut silloin nähtävissä. Ja se tuskin teki joukkueesta mestaria, että hyvä kiekollinen kahden suunnan pakki ulostetaan. Tapa ja se, että pelaajat uskoivat ja iskostivat sen, ratkaisi. Bluesin peliin on helppo verrata koska ero näki niin konkreettisesti. Väitän ettei Blues-pakisto juuri kalpene yksilöiden vertailussa Kingsistä. Mutta kentällä tilanne oli täysin eri, ihan syystä. Siinä missä Kings-pakilla oli kolme mahdollisuutta (sentteri, laituri, pakki) avata kiekko paineen alla omista, oli Bluesilla yksi ja sekin saman puolen laituri paikallaan ja vartioituna. Siinä kohdin on ihan sama miten roolitukset ovat, kun ainoa mahdollisuus on perseroiskaisu pleksiin.
Toki toki, kovuus ei ole koskaan huono asia. Kings oli kova joukkue, ehkä jopa fyysisin, mutta se patti ei ollut merkittävissä määrin puolustuksessa esimerkiksi jos vertaa Bostonin vastaavaan, vaan kovuus tuli paljolti kokonaisuudesta. Kun peli toimi, niin etenkin äsken selittämälläni karvauksella haettiin sitä mehua irti vastustajasta.
Väitän, että tapa on luotu materiaalin mukaan ja niin hyvin, että ketä tahansa materiaalissa sitä voi toteuttaa. Kingsin pakisto kun oli viime kaudella ja kauden alussa lähes samanlainen, poislukien Jack Johnsonin lähtö, eikä mitään tällaista ahaa -elämystä ollut silloin nähtävissä. Ja se tuskin teki joukkueesta mestaria, että hyvä kiekollinen kahden suunnan pakki ulostetaan. Tapa ja se, että pelaajat uskoivat ja iskostivat sen, ratkaisi. Bluesin peliin on helppo verrata koska ero näki niin konkreettisesti. Väitän ettei Blues-pakisto juuri kalpene yksilöiden vertailussa Kingsistä. Mutta kentällä tilanne oli täysin eri, ihan syystä. Siinä missä Kings-pakilla oli kolme mahdollisuutta (sentteri, laituri, pakki) avata kiekko paineen alla omista, oli Bluesilla yksi ja sekin saman puolen laituri paikallaan ja vartioituna. Siinä kohdin on ihan sama miten roolitukset ovat, kun ainoa mahdollisuus on perseroiskaisu pleksiin.
Detroitissa ongelma on juuri tuo, että omista ei päästä ajoissa pois. Tässä vaikuttaa ne kätisyydetkin ja ongelman pitäisi vain pahentua ensi kauden joukkueessa, jos niitä vasemman puolen pakkeja aletaan entisestään opettaa pelaamaan väärällä puolella, mihin ovat aiemmin tottuneet. Kun se rightin pakki menee hakemaan kiekkoa oikeasta nurkasta, niin se saa sen tehtyä juuri ne ratkaisevat 0,5 sekuntia nopeammin, ennen kuin on karvaaja kimpussa ja syöttää pakkiparilleen tai sentterille kiekon pois ja todennäköisyys päästä pois alueelta turvallisesti kasvaa.
Pieni, mutta sitäkin turhauttavampi päivitys Darren McCartyn elämästä. Jääkiekkoilijanahan Mac oli mitä parhainta seurattavaa, mutta Darren McCarty, ihminen, on nykyään melkoinen vitsi. Huonoja valintoja on ilmeisesti taas tehnyt viime vuosina. Kaveri on 40-vuotias ja joutuu anelemaan oikeudelta apua yrittäessään pitää itsensä kaidalla polulla ja pahoja vaikutteita antavat kaverinsa loitolla. Ja herra on kuuden lapsen isä vieläpä. Olisiko jo korkea aika aikuistua?
Detroit Newsin uutinen aiheesta.
Kaipa universumin jokaisella nicklaslidströmillä on darrenmccarty-vastakappaleensa.
Pieni, mutta sitäkin turhauttavampi päivitys Darren McCartyn elämästä. Jääkiekkoilijanahan Mac oli mitä parhainta seurattavaa, mutta Darren McCarty, ihminen, on nykyään melkoinen vitsi.
Detroit Newsin uutinen