Kyllä täälläkin päässä odotella jaksetaan, että Datsyuk ja Zeta löytävät taas jyvän ja homma alkaa toimia. Viime yön pelissä ykkösketju kuittasi tililleen -2, mutta niin kuin sanottu jo miljuuna kertaa, don't stop believin'.
Ei mennyt ihan putkeen Ohiossa. Totesin ja aikaisemmassa postauksessa, että helppo peli ei tule olemaan missään nimessä ja näin kävi. Ensimmäinen erä tuli katsottua suorana, kaksi muuta aamusella sieltä täältä kelaillen. Selväksi kävi, että Sinitakit oli koko matsin kuskin paikalla. Vedot maalia kohden meni CBJ:lle vain niukasti 32-31, mutta vaarallisia paikkoja tiimi sai luotua rutkasti enemmän Red Wingsin lammaslaumaan verrattuna. Missään vaiheessa ei oikein tullut sellaista fiilistä, että voitto kaivettaisiin. Aivan loppuminuuttien ylivoimalla, 3-2 kavennustakaan hakiessa ei saatu kunnollista draivia päälle, vaikka kiekko hyökkäysalueella pysyikin kohtalaisesti ja pari napakkaa vetoa lähti. Blue Jacketsin pakit blokkasivat hyvin, Mason koppasi tarvittavat ensimmäisen päästetyn maalin jälkeen.
Tuomarilinjasta kitiseminen on ihan turhaa, mutta jotenkin jäi semmoinen kuva, että joku ihan olematon vihellettiin Detroitille ja Columbus selvisi pariin otteeseen varsinkin Clearyn estämisestä kuin koira veräjästä. Eipä peli näihin ratkennut millään tavalla, mutta kunhan pistin asian merkille. Ylivoima oli aika huolimatonta kautta linjan ja av oli silloin tällöin aika hukassa. Näihin osasyyllinen löytyy kuitenkin kotijoukkueen pelistä, sillä vaikka Red Wings olikin melko huono, oli Blue Jackets sitä vastoin melko hyvä. Vielä muutamaa luokkaa parempi, kuin Joe Louis Arenalla viime viikolla. Erityisesti nuori Ryan Johansen jäi mieleen melkoisena pörrääjänä ja jos en aivan väärin muista, niin eikös miestä istutettu katsomossakin tällä kaudella? Näillä otteilla siihen tuskin on tarvetta.
Punasiipien paras pelaaja oli selkeästi Posthumuksen edellä mainitsema Helm. Mies jaksoi puurtaa vaihdosta toiseen hyvällä asenteella, niin erikoistilanteissa kuin tasakentällisin, puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin. Huomioni kiinnittyi myös kolmosvitjan Justin Abdelkaderiin. Muistan jannun aivan käsittämättömänä koohottajana, jonka kiekolliset avut ovat karmaisevia ja jäähyalttius käsittämätön. Tuntuu, että tällä hetkellä kaukalossa pelaa joku aivan muu, kuin viimekautinen Abby. Toivon todella, että mies jatkaa hyviä otteitaan. Kartalta katosivat täysin viime peleissä hyvin pärjänneet Filppula ja Muuli, joiden pelistä ei kyllä kummempaa kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Ei sillä, koko tiimin esitys oli suht ala-arvoinen. Eräs palstakollega HFBoardsilla kiteyttikin matsin hyvin (lyhennetyllä) lausunnollaan:
Xvash2 @ HFBoards kirjoitti:
2 day rest, just got beaten 7-1? What does this team respond with? Nothing. Zero heart, zero energy, zero emotion, and zero wins. If it weren't for Darren Helm I could say zero goals too. The points in October count just as much as the points in April.
Seuraavaksi kotona vastassa nousussa oleva Sharks, jolta on viimeyön kaltaisella pelillä turha odottaa pistettäkään. Kotipelit ovat menneet tosin vieraspelejä paremmin tähän mennessä ja San Jose toivottavasti herättää joukkueen taistelemaan payback-meiningillä. Ja please, Howard maaliin. Conklin on kankea. Kiitos!
