Olen aika samoilla linjoilla vladin kanssa, mutta kirjoittelenpa tähän nyt vielä lisää tekstiä.
Viestin lähetti HN
Iso koko on rankasti yliarvostettu kriteeri pelaajia arvioitaessa. Jos pienempi jätkä on vähänkin taitavampi ja tehokkaampi kuin isompi jätkä, niin kannattaa valita se pienempi.
Mainitsemistasi Wingsin pelaajista Lang ainoana tekee paljon pisteitä - hänkin tosin melko ailahtelevasti. Datsyukilla ja hieman vähemmässä määrin myös Zetterbergillä on potentiaalia kehittyä kovan luokan ratkaisijoiksi. Jos tätä kolmikkoa kuitenkin vertaa vaikkapa juuri Tampan Lecavalieriin (isokokoinen - kyllä), St.Louisiin ja Richardsiin, on tehokkuusero merkittävä jälkimmäisten hyväksi. Jos haluaa voittaa Stanley Cupin, pitää riveissä olla vähintään yksi huippuratkaisija - mieluummin kaksi. Ellei sellaista ole varaa ostaa, se pitää kasvattaa tai jalostaa itse.
Kyllä kannattaisikin valita pienempi äijä, jos se on vähänkään taitavampi kuin iso,
mutta,jos joukkueessa olisi jo hyökkääjistön puolella muutama kookas pelaaja. Tampalla oli näitä isoja äijä, jotka käytännössä tekivät tilaa ratkaisijoille, ja välillä laittoivat itsekin kiekon tolppien väliin, mm. Lecavalier, Andreychuk, Roy ja samaan joukkoon vodaan laittaa varmaan vielä Modin ja Fedotenko. Joten kyllä Detroit tarvitsee muutaman, tai edes ainakin yhden isomman kaverin hyökkäykseen jos Shanny lähtee.
Lang teki Washingtonissa yli pisteen per ottelu(1,17), mutta Wingseissä se tippui alle pisteen(0,83). Tuo kertoo siitä että Langilla oli isompi rooli Capitalseissa kuin Red Wingseissä, ja loppukautta kohti se vain suureni Jagrin ja Bondran lähdettyä. Siksi Lang alkoi olla ainoa joukkueen "sankari", joka tekee maalit. Detroitissa sen sijaan ei ollut ketään, joka olisi pystynyt tuohon yli pisteen per ottelu-juttuun. Mutta toisaalta Wingseissä pisteet jakautuivat tasaisemmin kuin Washingtonissa.
Tuossa sillä piste per ottelu-menetelmällä Detroitin top 10. Alempana sama Washingtonista.
Pavel Datsyuk, 0,91
Brett Hull, 0,84
Ray Whitney, 0,70
Henrik Zetterberg, 0,70
Steve Yzerman, 0,68
Brendan Shanahan, 0,67
Kris Draper, 0,60
Mathieu Schneider, 0,59
Steve Thomas, 0,50
Niklas Lidstrom, 0,47
(mukaan ei ole mm. Kevin Milleriä, 0,50, joka pelasi vain 2 ottelua)
Robert Lang, 1,17
Sergei Gonchar, 0,88
Anson Carter, 0,53
Jeff Halpern, 0,58
Dainius Zubrus, 0,50
Kip Miller, 0,47
Alexander Semin, 0,42
Josef Boumedienne, 0,38
Brian Willsie, 0,31
Mike Grier, 0,29
(mukaan ei ole laskettu Jagria ja Bondraa, jotka lähtivät puolessa väliä kautta. Mukaan ei ole myöskään laskettu mm. Michael Nylanderia, 0,67, mutta vain 3 ottelua)
Joten kuten noista tilastoista huomaa, pisteet jakautuivat Detroitin puolella tasaisesti, toisin kun Washingtonissa, jossa kova pudotus tulee Langin ja Goncharin jälkeen. Se kertoo siitä, että Capitalseissa oli vain muutama pelaaja, jotka kunnolla saalistivat pisteitä. Kun Bondra ja Jarg lähtivät, jäljelle jäi enää vain yksi ns. sankari, Lang. Kuten aikaisemmin jo totesin, siksi niitä pisteitä tuli niin paljon. Detroitissa oli monia tähtiä, Yzerman, Shanahan, Datsyuk, Whitney, Draper... joille pisteet jakautuivat tasaisesti, eikä vain jollekkin ykkösketjulle, kuten Capitalsissa hieman kävi.
Viestin lähetti HN Mihin saavutuksiin se Bertuzzi on Canucksin johtanut?
Yksin on vaikea nostaa joukkuetta suosta, vaikka jotkut ovat siihen pystyneetkin. Jos Bertuzzi pelaisi vaikkapa Detroitissa, olisi hänen tilastonsa vielä paremmat, vaikka hyvät ne ovat nytkin. Vancouverissa on hieman sitä ongelmaa, että heillä on hyviä pelaajia vain muutama, ja muut ovat sitten huonompia. Ja ei joukkue pysty voittamaan pelkän hyvän ykkösketjun avulla, tai harvat pystyvät.
