Näyttää keskustelu siirtyneen jo hieman pois aiheesta, mutta sain koottua itseni vasta nyt tutkimaan mitä ottelusta on kirjoitettu, joten rustaan tässä vielä pari sanaa Red Wingsistä, jota ei tässä kokoonpanossa nähdä enää ikinä.
Herättyäni 05.00 katsomaan 6. peliä, ja lintsattuani töistä (melkein) jatkoerän verran, täytyy kyllä antaa kaikki kunnia Calgaryn hyvälle esitykselle. Kipper ei yksinään kaatanut "punakonetta" vaan yhtenäinen, työtä tekevä joukkue. Zeta ja Datsyuk pidettiin kyllä hyvin aisoissa, eikä muillakaan kentillä kyllä hyökkäys toiminut odotetulla tavalla. Jotenkin odotin koko ajan Shanahan-Lang-Homer -ketjulta ratkaisua, mutta se jäi harmittavasti uupumaan yrityksistä huolimatta. Cujo saa ainakin minulta puhtaat paperit esityksistään tänä vuonna, joten maalivahtipeliin ei homma kaatunut. Yksi avaintekijä, kapteeni puuttui, joka olisi omalla esimerkillään voinut tuoda jäältä puuttumaan jäänyttä johtajutta, mutta turha käyttää aikaa jossitteluun.
Ensi kausi jää mitä todennäköisimmin kokonaan pelaamatta, joten kun punasiivet seuraavan kerran astuvat kaukaloon, tulee jäällä olemaan aivan toinen porukka, kuin se, jota olen tässä viimeiset 10 vuotta uskollisesti kannattanut. Toivottavasti koko NHL lähtee siihen suuntaan, mitä Detroitissa on peräänkuulutettu koko tämän ajan - panostetaan hyökkäyspeliin puolustuksesta tinkimättä. Tarkoitan tällä nyt sitä, että on paljon kivempi seurata pelejä, joissa molemmat joukkueet yrittävät pelata hienoja kuvioita ja tehdä maaleja kun taas seurata 0-0 tulokseen tähtäävää keskialueen tukkimista. Uutta rosteria / valmennusjohtoa en lähde tällä erää spekuloimaan, siitä on kirjoitettu ainakin Detroitin suunnalla jo ihan tarpeeksi nyt. Aika näyttää millä jengillä mennään. Kiitos The Mighty Red Wings - 3 Stanley Cupia jäävät muistoihin ikuisesti!