Deep Purple

[Sledge Hammer!]

Deep Purple

Shades of Deep Purple (1968) Blackmore (g), Evans (v), Simper (b), Lord (k), Paice (d) = MarkI
Ennen kuin Deep Purplesta tuli yksi raskaan rockin tiennäyttäjistä, se oli pieni englantilainen pop-yhtye joka halusi olla seuraava The Beatles. Tätä korostettiin mm. kierrättämällä Helpiä, jota itse McCartney kehui. Yllätyshitiksi muodostui ensisingle Hush, joka meni aina USA:n top kymppiin.
Kohokohta: loistava pop-helmi Love Help Me josta Oasis saisi itselleen seuraavan ykköshitin..

Book of Taliesyn (1968) Blackmore (g), Evans (v), Simper (b), Lord (k), Paice (d) = MarkI
Vaikka yhtye haki vielä itseään ja punainen lanka oli kadoksissa löytyy levyltä silti tukku kauniita pop-melodioita edeltäjänsä tapaan.
Kohokohta: Kentycky Womanin väliosan jamittelut

Deep Purple (1969) Blackmore (g), Evans (v), Simper (b), Lord (k), Paice (d) = MarkI
Hushin menestyksen innoittamana tehtiin samalla muotilla kolmaskin levy reiluun vuoteen. Se tie kuitenkin käveltiin loppuun niin yleisön kuin yhtyeen osalta joka oli jakautunut nyt kahtia rock ja pop osastoihin. Linjattomuus vaivaa tällä levyllä kuten kahdella ensimmäisellä, nyt vielä korostetummin.
Kohokohta: Why Didn’t Rosemary? Letkeää boogierockia.

In Rock (1970) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
-Jos musiikki ei ole dramaattista, sillä ei ole tekemistä tällä albumilla, tokaisi kitaristi Ritchie Blackmore. Jimi Hendrix oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen ja pienet pop-kappaleet vaihtuivat yksinkertaisiin rock-riffeihin joita alettiin myöhemmin kutsumaan heviksi. Harvoin on levyn nimi kertonut yhtä paljon sen musiikillisesta sisällöstä.
Kohokohta: Speed Kingin urkuintro joka jää taustalle yksinkertaisen ja nerokkaan kitarariffin näyttäessä suuntaa uudelle musiikin tyylilajille.

Fireball (1971) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Fireballin ”vika” on se että se ilmestyi In Rockin ja Machine Headin välissä ja siksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Myös hieman kokellisempi ja näin vaikeammin lähestyttävä. Silti kaikki perusasiat kunnossa päästä varpaisiin.
Kohokohta: Ian Paicen tuplabassari nimikappaleen alussa.

Machine Head (1972) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Yhtyeen luomisjakson terävin huippu joka kirjoitettiin, äänitettiin ja tuotettiin hotellin käytävillä Montreaux’ssa. Levyn kaikki kappaleet ovat tavalla tai toisella hittejä.
Kohokohta: Highway Starin kitarasoolo.

Who Do We Think We Are? (1973) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Riitaisan yhtyeen riitaisa levy. Epätasaisuudestaan huolimatta voittaa kuulijan puolelleen instrumentaalisuudellaan (Rat Bat Blue) ja itseironiallaan.(Smooth Dancer).
Kohokohta: Place In Linen bluesrenkutus.

Burn (1973) Blackmore (g), Coverdale (v), Hughes (b,v), Lord (k), Paice (d) = MarkIII
Uusi laulaja ja basisti antoi Blackmorelle mahdollisuuden tehdä enemmän bluespohjaisia kappaleita. Näin tehtiin kuitenkaan unohtamatta raskautta. Tummasävyinen levy, jolla viimein saatiin Amerikkakin polvilleen.
Kohokohta: Mistreated (myös valkoinen mies taitaa bluesin)

Stormbringer (1974) Blackmore (g), Coverdale (v), Hughes (b,v), Lord (k), Paice (d) = MarkIII
Deep Purple goes funk! Oma sooloprojekti (Rainbow) oli jo Blackmoren ajatuksissa. Niinpä kitara sai väistyä koskettimien ja funkahtavan bassoilun alta. Coverdale alkoi jo löytämään teksteissään kunnon cockrock-asennetta Nikki Sixxin ja kumppaneiden opetusmateriaaliksi.
”eipä sillä levyllä paljon kitara kuulu”, totesi kitaristimme ja perusti Rainbow’n.
Kohokohta: Highball Shooterin urkusoolo.

Come Taste The Band (1975) Bolin (g), Coverdale (v), Hughes (b,v), Lord (k), Paice (d) = MarkIV
Tämä levy on vaikeimmin lähestyttävä koska yhtye oli jo mailien päässä juuristaan niin musiikillisesti kuin kokoonpanoltaan. Kuitenkin monipuolisuutensa ansiosta tämä levy on voittanut joukon kuulijoita puolelleen ajan myötä. Levyllä Deep Purple jätti mahdollisuuden tehdä tulevaisuudessa haluamaansa musiikkia. Valitettavasti vuonna 1976 bändi hajosi kahdeksaksi vuodeksi johtuen riidoista ja vuosia jatkuneesta rock and roll elämästä.
Kohokohta: Comin’ Homen kitaravalli





Perfect Strangers (1984) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Comeback levy jolla yhtye lunasti taas paikkansa eturivin hard rock-orkesterina. Silloin kun Gillan on kaveria Blackmoren kanssa kuuntelija palkitaan kananlihalla ja kylmillä väristyksillä. Gillanilla oli ongelmia äänensä kanssa näihin aikoihin mikä on pientä miinusta.
Kohokohta: nimikappaleen luuytimiin tunkeva melodia

The House of Blue Light (1987) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Asteen kaupallisempi kuin edeltäjänsä ja tähän aikaan ilmeisesti oli pakko tunkea syntetisaattoreita joka levylle mikä ei sopinut kaikille faneille. Sisältää paljon kasariheviä (Call of the Wild, Dead or Alive, Mad Dog) mikä on sitten jokaisen oma asia laskeeko sen plussaksi vai miinukseksi.
Kohokohta: Hidas blues venytys Mitzi Dupree joka on loistava matkakertomus laulajamme matkasta Salt Lake Cityyn ajalta jolloin hän lauleskeli Ozzyn-aikaisia lavahittejä paperilta Black Sabbathin jäsenenä.

Slaves and Masters (1990) Blackmore (g), Turner (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = Mark V
Deep Purple sivuraiteilla. Tämä projekti syntyi kuolleena monesta syystä. Yhtye pakeni kannattajiaan pop-heviin ja uusi laulaja mollasi edellistä saaden fanit niskaansa. Levy floppasi pahemman kerran ja konserteista löytyi enemmän ja enemmän tyhjiä tuoleja. Positiivisena asiana mainittakoon että Mark III:n lauluja otettiin livesettiin. (Gillan ei niitä suostu laulamaan).
Kohokohta: Fire in the Basement joka on läheistä sukua Hushille.

The Battle Rages On (1993) Blackmore (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkII
Klassisen kokoonpanon toinen uusi tuleminen joka oli levy-yhtiön taholta pakkoavioliitto (Gillan kehiin tai kenkää). Musiikkiin keskittyessään bändi oli huimassa vedossa. Näihin aikoihin konserteissa jännättiin onko kaikki lavalla samaan aikaan. Levy on vuoristorataa huumaavista rock-kappaleista (Anya, Solitaire) aina tusinaheviin (Lick it up, Twist in a tale). Nimikappaleessa ei puhuta yhtyeen sisäisestä tilasta vaan Sarajevosta. Tätä levyä voisi verrata pakkovoiton edessä olevaan jääkiekkojoukkueeseen joka voittaa vaikeuksien kautta jatkoajalla.
Kohokohta: Anya jolla Blackmore vielä kerran näytti mistä se kana pissii.

Purpendicular (1996) Morse (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkVII
Blackmore lähti pois ja tämä levy tehtiin todisteena että ilmankin pärjätään. Vastaavaa soittamisen iloa ei monelta Purple-levyltä ole kuultu. Uusi jäsen Steve Morse ei pärjää edeltäjälleen, mutta pelasti yhtyeen olemassaolon ja on jo siksi paikkansa ansainnut.
Kohokohta: Sometimes I feel Like Screaming ja sen koskettava intro.

Abandon (1998) Morse (g), Gillan (v), Glover (b), Lord (k), Paice (d) = MarkVII
Purpendicularilla saavutettu momentum hukattiin liian tasapaksulla ja keskitempoisella tekeleellä joka on kuin satiini lakanaa mistä ei saa kiinni. Menopalat ja nopeat rockarit loistavat 69-biisiä lukuunottamatta poissaolollaan.
Kohokohta: 69, joka ei kerro kiihottavasta asennosta vaan vuodesta 1969.

Paras live: Made In Japan (1972) joka aloitti raskaan rockin pakollisten tuplalive-levyjen julkaisun. Lähteistä riippuen maailman eniten myyty live, joka teki Smoke On the Waterista sen mitä se tänään on.

Paras kokoelma: Yllättäen EMI Finlandin vastikään kesällä julkaisema Purple Hits joka kattaa kahdella CD:llä mainiosti kaiken olennaisen. Vai onko se sitten yllätys kun levyn on koonnut fani eikä levy-yhtiö?

Muuta: Concerto for Group and Orchestra. 1969 tehty Jon Lordin kokeellinen konsertto Purplen ja Lontoon Sinfonia Orkesterin kanssa. Metallica, Kiss, Scorpions, Yngwie tulleet perässä.

Mark VI kokoonpano ei levyttänyt vaan teki yhden kiertueen 1993-1994 joka oli sama kuin Mark II, mutta kitaristin tehtäviä hoiti Joe Satriani.

 

[PeteX]

En ole "hevari", mutta niin vain kännyni soittoäänenä on Smoke on the Water. Purplea olen silti kuunnellut/kuullut jo varhaisnuoruudesta asti kun isommat pojat sitä vinyyliltä soittelivat. Made in Japanin jopa omistin joskus, mutta vaihdoin sen vanhemman kaverin kanssa Hurriganesin Roadrunneriin. Smoke on the Water, Speed King ja erityisesti Black Night ovat sen verran kovaa kamaa, että piti ostaa kaverille Purple Hits 40-vuotislahjaksi ja itselle äänitettäväksi. Toimii.

 

[Potnapekka]

Yksi tähän astisen elämän kohokohtia oli Deep Purplen keikka Bankokissa 2002 toukokuussa.Iho meni kananlihalle kun alkoi Smoke on the water soimaan.
2 ja puolituntia tykitystä ja ne hienot soolot väliin.
Harvoin on konsertista lähtiessä ollut tunnelma niin katossa kun silloin Bankokin katuja mittaillessa.

 

[Stonecold]

Kiitokset tästä koosteesta, tuosta saa vallan mainion yleiskuvauksen eri aikakausien kokoonpanoista ja levyistä. Nostan hattua! Suurin osa on tuttuja ja löytyvätpä myöskin levyhyllystä. Erittäin validia tavaraa kaikkinensa. Taisi olla Purplen nettisivuilla joskus sellainen jonkun tahon kasaama "Family Tree", josta selviää myöskin Purplen eri kokoonpanot, samoin tietysti Rainbowin, Whitesnaken monen muunkin. Aika huima "kasvusto" kyseessä!

 

[Monipuolisenhuono]

Juu kiitokset isot myös minulta Sledgelle.

 

[Brewer]

Kiitos , Mr. Pajavasara !

Oli asiantunteva ja tarpeellinen lista ! Tuohon listaan vielä lisäisin Tommy Bolinin ( R I P ) soololevyn ( v.1975 ). Se on loistolätty , joka jostain kumman syystä on jäänyt lähes huomiotta ?!
Lopuksi vielä kysymys : " Miten sanat biisiin Fireball alkavat ?" Gillan heittää sen niin nopeasti , että en koskaan ole päässyt jyvälle mitä se sanoo .

 

[Willimies]

Googleen 'Deep Purple Fireball lyrics' :

The golden light about you
show me where you're from
The magic in your eye
bewitches all you gaze upon
...

 

[finnishninja]

Muistuu hämärästi mieleen tarina Smoke on the water biisistä, sehän tosiaankin äänitettiin Montreuxissa, mutta mistä nimi? Hotelli (jossa he asuivat?) paloi ja ensimmäinen minkä he aamun valjetessa huomasivat oli savu, joka liejui veden pinnalla. Siitä idea kappaleen Smoke on the water nimeksi.

 

[Vteich]

Ja mitä Ostajan opas sanoo Deep Purple Mark VIII:stä eli tuttavallisemmin Bananasista?

Itse olen yhden biisin vasta kuullut, eikä kuulosta yhtää huonolta. Myöskään sen-uuden-kosketinsoittajan-jonka-nimeä-en-muista soittotaidossa ei näyttäisi olevan mitään valitettavaa.

Kommentteja? Kai sen jo joku omistaa?

 

[Henkku]

Totta kai, pitihän banaaneja käydä ostamassa heti viime perjantaina.

Mielestäni Bananas on parempi levy kuin edeltäjänsä Abandon (tuttavallisemmin ABadOne), joka tosin onkin Purplen ehkä huonoin studiolevy. Sanoisin että Bananas on sellainen perusvarma suoritus, must-hankinta vanhoille faneille, muuten tuskin tulee kulmakarvoja nostattamaan. No, ovathan Purple-äijätkin jo kuusikymppisiä ja ihan tarpeeksi klassikkobiisejä tähän maailmaan luoneet, kyllä tämä platta niiden edellisten sekaan mahtuu.

Suosikkibiisini tässä vaiheessa ovat Never A Word, House Of Pain, Razzle Dazzle ja Haunted. Levyn päättävä Steve Morsen kitaraosuus on niinikään ookoo. Tasapaksua junnausta levyltä ikävä kyllä myös löytyy, mutta ei yhtä suuressa määrin kuin Abandonilta.

P.S. Uusi kosketinsoittaja on vanha kunnon Don Airey, joka vaikutti jo Rainbow'ssa 1970/80-lukujen taitteessa ja on sittemmin soittanut mm. Gary Mooren ja Ozzy Osbournen levyillä.

 

[Sledge Hammer!]

Purplen paras levy sitten Perfect Strangersin!

Toki viiden vuoden odotus ja sen palkitseminen ei tee vielä allekirjoittaneesta ihan kriittistä. Niin kuin Henkku kirjoittaa alla niin tiettyä tasapaksuutta on havaittavissa mutta niiden lisäksi todellisia helmiä alkaen avausraidasta House of Pain joka saa kuuntelijan nostamaan sormensa ronniejamesdiomaisesti pirunsarville ja toteamaan mielessä: Rock and Roll!

"Uusi" urkuri Don Airey lunastaa hienosti paikkansa joten Jon Lord voi viettää rauhassa eläkepäiviään kartanossaan jossain Englannin maaseudulla. Voisi taas todeta yhtyeen historiasta ja sen lukuisista miehistönvaihdoksista että Deep Purple on enemmän kuin sen soittajien summa.

Purplella ei koskaan ole ollut oikein varsinaista tuottajaa ja yhtye onkin ennen pääasiallisesti itse on tuottanut itseään. Nyt miksauspöydän takana on "oikea" tuottaja mikä tekee levystä itseasiassa varsin monipuolisen ja vivahteikkaan. Voisi sanoa että kyseessä ei ole banaaneja vaan raikasta hedelmäsalaattia!

Voisi esittää valituksen taas liian hidastempoisista kappaleista mutta kun yhtyeen keski-ikä on n. 56 niin ei kai sitä voi enää pelkkää nopeuttakaan arvostaa (vrt. Raipe).

I Love this band!

 

[wade]

Ylös: Elikkä liput tulivat myyntiin tänään helsingin ja jyväskylän keikoille. Itsellä liput permannolle hommattuna jyväskylään. Onko muita menijöitä jatkoajasta tuolle jyväskylän keikalle? Täytyyhän sitä mennä bändiä mitä on kuunnellut liki 20 vuotta katsomaan.

edit:Modet näköjään tekivät tästä oman ketjunsa. No parempi näin, parempi näin. Mitä tulee hintaan niin eihän tuon legendasta mikään mahdoton ole ja onhan siellä joku lämppärikin. Niin ja lippuja sai tuossa ennen 11:sta enää vain permannolle. Tämä siis tilanne jyväskylässä.

 

[Mzt_t]

Ylös: Elikkä liput tulivat myyntiin tänään helsingin ja jyväskylän keikoille. Itsellä liput permannolle hommattuna jyväskylään. Onko muita menijöitä jatkoajasta tuolle jyväskylän keikalle? Täytyyhän sitä mennä bändiä mitä on kuunnellut liki 20 vuotta katsomaan.

Kyllä kait se on lippupalvelun puhelinjonoon eksyttävä kohtapuolin. On kyllä melkoisen suolaiset hinnat (50 euroa) verrattuna esim. siihen, että joulukuun alussa näkee kaksi kovaa (Dio ja Uriah Heep + Asia päälle) halvemmalla. Mutta pakkohan se on hilautua paikalle, ei näitä keikkoja ainakaan täällä liian kanssa ole.

Edit. Kirjoitusvirheiden paikkailua. Tuli mokattua myös uuden viestin osalta, joka deletoin. Sorry.

 

[Sledge Hammer!]

Kiertue alkoi eilen Mexico Cityssä. Settilista oli:

1 Fireball
2 Strange Kind of Woman
3 Wrong man
4 Kiss Tomorrow goodbye
5 Demon´s eye
6 Rapture of the deep
7 Contact lost
8 Don Airey solo
9 Perfect Strangers
10 Highway star
11 Space Trucking
12 Smoke

Encore

13 Lazy
14 Hush
15 Black night

Vain kolme uutta kappaletta eikä muuta Morse-eralta (Contact Lostia ei lasketa). Pettymys, mutta kiertue on onneksi vasta alussa.

 

[Marko Lehtinen]

Musiikki on edelleen hyvää mutta ihan periaatteesta en mene katsomaan Purplea ilman Blackmorea ja Lordia.

 

[Tretjak]

itse tulee aika paljon kuunneltua deeppiä. lazy on aika kova piisi.

 

[massimo]

Itse menossa paikalla(jyväskylään), jos kaveri sai hommattua liput keikalla. Täytyykin pistää viestiä mikä on tilanne. Lippuja on vielä jäljellä että mitään paniikkia ei ole.

 

[entti7]

Harmittavaa, että työkiireet taas kerran häiritsivät vapaa-aikaa; jäi saamatta liput alakatsomoon, kun menin ihmettelemään lippupalvelun luukulle liian myöhään. No, toiset sanoo, että ainoa oikea paikka katsoa rokkikonserttia on kentällä.

Mielellään sitä kuulisi loistavia biisejä Morsen aikakaudeltakin, etunenässä uljas Sometimes I feel like screaming, mutta katsomaan lähden vaikka soittais pelkästään uuden levyn kappaleita. Morse on lavalla enemmän elementissään kuin kukaan näkemäni huippukitaristi ja Aireykin sopii kuulemma Purpleen kohtuullisen hyvin, vaikka vaikea kuvitella Purplea ilman Lordia... mielenkiinnolla odotan helmikuun alkua!

 

[Sledge Hammer!]

Uusi Rapture of the Deep studioplatta kuunneltu nyt muutamaan otteeseen ja Ostaja Opas voi tehdä paluun.

Koska koville on oltava kova täytyy tunnustaa pettymyksensä. Uutuudenviehätyksen kadotessa jäljelle jää varsin keskinkertainen levy. Ongelmana on yhtyeen biisinteko mikä tapahtuu jamipohjalta. Näin moni kappale kuulosta vain sekalaiselta jammailulta johon kukin soittaja vuorollaan laittaa omaa allekirjoitusta ja lopulta Gillan tekee tekstit.

Kuuntelijalle tulee mielikuva että levy on tehty kiireessä vaikka pienelle ajatustyölle ja tarkemmalle tuotannolle olisi ollut oma sijansa. Perusteena tälle lienee ollut että yhtye meni studioon suoraan vuoden kerstäneeltä maailmankiertueelta ja halusi säilyttää momentumiaan. Itse soitossa ei kuitenkaan ole mitään valittamista herrat kun ovat omien soittimiensa arvostettua aatelia.

Varsin lyyrinen levy myös. Tekstejä tutkailemalla mietti useamman kerran että mistä pirusta tässäkin lauletaan. Mita tapahtui teksteille jossa laulettiin maantiestä, autosta ja naisesta?

Money Talks: Steve Morse yrittää riffitellä, mutta keskitempoinen rockpala menee metsään. Roger Gloverin vahva bassorytmi pitää kuitenkin aloitusraidan kasassa.

Girls Like That: Don Aireyn Hammondilla ajava nopea rallatus joka löytänee tiensä helposti settilistaan. Hittipotentiaalia olisi ollut kertosäkeen nopealla toistolla, mutta Purple antaa periksi.

Wrong Man: Levyn paras kappale. Omaa erittäin raskaan poljennon hyvällä groovella. Purplea parhaimmillaan.

Rapture Of The Deep: nimikappale on sukua Perfect Strangersille ja sen itämaisille vivahteille. Kunnianhimoinen yritys, vaan toimisi paremmin nopeammalla rytmillä. Tuntuu valuvan kasaan hetkellä millä hyvänsä.

Clearly Quite Absurd: balladi joka pitää tunkea joka levylle. Enemmän kaunis kuin imelä.

Don't Let Go: an album track, you know eli ei loista eikä petä. Tavallinen rock-kappale jonka tekoon lienee käytetty 15minuuttia.

Back To Back: pahin esimerkki jamittelusta; missään vaiheessa ei oikein tiedä minne biisi menee ja lopulta ei mene mihinkään.

Kiss Tomorrow Goodbye: Loistava Gillan teksti, Paice vauhdissa, hyvä riffi ja soolot päälle. Ei valituksen sanaa!

MTV: Ei kerro tv-kanavasta vaan formaattiradiosta ja sen kykenemättömyydestä soittaa jotain uutta. Varsin tekopyhää yhtyeeltä jonka settilistalla ei paljon muutoksia ole ollut. Bonusraita Euroopan julkaisulle ja siltä se kuulostaakin.

Junkyard Blues: Taas kiusataan jättämällä hyvä kertsi taka-alalle.

Before Time Began: Deep Purple hapoissa eli psykedeelisyysaste 100. Loistava äänimaisema killeri väliosalla. Instrumentaalina silkkaa leffamusaa.

Ainoa _levyttävä_ Hard Rock pioneeri jatkaa siis valitsemallaan linjalla ja vuoden vaihteessa alkaa taas uusi maailmankiertue. Tammi-helmikuun vaihteessa nähtävissä myös Jypin ja IFK:n kotikentillä.

 

[Sledge Hammer!]

No niin, nostetaan ylös kun DP saapuu ihastuttamaan (taas) meitä. Paikkoina 12.8.08 IFK:n kotikenttä ja seuraavana päivänä (kotisivujen mukaan) Kuopio-halli. Onkos tuo nut sitten kansainvälinen nimi Niiralan Montulle? Nazareth lämmittelee.

 

[Jani82]

Onkos tuo nut sitten kansainvälinen nimi Niiralan Montulle? Nazareth lämmittelee.

Ei vaan lähellä sijaitseva urheilu/messuhalli, jonne mahtuu enemmän ihmisiä seuraamaan tuollaista keikkaa.
Enemmän infoa kyseisestä hallista tuolta.

 

[Vintsukka]

Mitäs DP on soitellut lähiaikoina keikoillaan? Onko keskitytty uudempaan kamaan vai koostuuko setti lähinnä niistä klassikoista parilla uudella biisillä ryyditettynä?

Lähinnä koitan tässä miettiä, viitsisikö sitä keikalle lähteä...

 

[Hartiapankki]

Katselin joku aika sitten taltioinnin Purplen Montreauxin keikalta, olikohan se vuodelta 2006. Valitettavasti Gillanin ääni ei tunnu enää riittävän useimpiin kappaleisiin, mm. Highway Star oli tuolla DVD:llä pettymys.

Tai mistä sen tietää oliko jotakin akuuttia ongelmaa äänen kanssa tuolloin, mutta DP-fanaatikko kaverini totesi myös että alkaa aika ajamaan jo Gillanista ohi, tai lähinnä hänen äänestään. Muutenhan karisma vain lisääntyy..

 

[Osmo Rapeli]

Oma tuntumani on että Gillan kuulosti nimenomaan (80-luvun lopusta,) 90-luvulla kaikkein kaameimmalta ja kokosi itsensä ja äänensä nyt uudelle vuosituhannelle. Ihan viimeisimpiä bootlegejä en ole kuullut, mutta kokonaisuutena 2000-luku on ollut Gillanille vielä hyvä.

*****

Mainittakoon näin lyhyesti nyt että MarkII:n yli ei pysty pääsemään monikaan bändi edes koko rockin historiassa, eikä kokoonpanoista yksikään, mutta BURN on hel~wetin kova levy. Aivan huikea autolevy, ja Coverdalen uran kohokohta ehdottomasti, menee parhaiden MarkII-levyjen rinnalle.

 

[Sledge Hammer!]

Mitäs DP on soitellut lähiaikoina keikoillaan? Onko keskitytty uudempaan kamaan vai koostuuko setti lähinnä niistä klassikoista parilla uudella biisillä ryyditettynä?

Lähinnä koitan tässä miettiä, viitsisikö sitä keikalle lähteä...

Riippuu siitä onko uutta levyä promottavana vaiko ei. Jos on niin uusia biisejä tulee noin 7-8. Nyt kuitenkin yhtye täyttää 40v. ja mitään infoa uudesta studiolevystä ei ole joten veikkaisin jonkinmoista greatest hits-settiä.