Ian Gillan, tamburiini, 2022, Kerava.
Jo yksistään, että tämä yhdistelmä realisoitui on oltava iloinen. Rock-musiikin ystävillä Deep Purplen pioneeriasema koko raskaamman rockin kehittäjänä ja innovaattorina tuleville sukupolville on liki vertaansa vailla, mutta niin vain dinosaurus edelleen vetää maailmankiertueita, ei ehkä 1960-1970-lukujen vaihteen vimmalla, mutta nevertheless. 1968 on vuotena useimmille meistä kaukainen, mutta tuosta lähtien käsite Deep Purple on ollut määrittävä brittiläistä raskasta rockia, tai ei ennen tuota raskasta rockia varsinaisesti ollut edes olemassa, mutta nimenomaisesti Purplen, Sabbathin ja Zeppelinin viitoittamaa tietä on jatkanut lukematon määrä artisteja. Miehistövaihdoksia on sattunut matkan varrelle lukuisia, mutta jo se että vanha juna vain puksuttaa eteenpäin monien tuoreempienkin yhtyeiden eläköityessä on todella kiehtovaa.
Keikkana vanhoille mestareille oletettavimmin rutiinisuoritus, mutta hyvän mielen keikka kerta kaikkiaan. Olin tosiaan "ilmaispaikoilla", minne kaikki kuului ja näkyi hyvin screenin välityksellä, mutta tännekin välittyi joka tavalla lämmin fiilis. Festarikeikan luonne huomioidenkin settilista ei jättänyt kylmäksi ja encoren Hushin soidessa, oli eräänlaisen reality checkin paikka. Tosiaan on 2022, itsekin olen piakkoin kolmekymppinen, musamaailmassa tapahtunut sitä sun tätä, mutta juuri nyt rockin legendaarisin edelleen keikaileva nimi on täällä Suomessa.