Noniin, sitten varsinaisiin playoffeihin! Rosterit taitavat näyttää kuta kuinkin tältä:
Stars:
Benn - Hintz - Seguin
Jänmark - Pavelski - Radulov
Gurianov - Dickinson - Perry
Cogliano - Faksa - Comeau
Lindell - Klingberg
Oleksiak - Heiskanen
Sekera - Johns
Bishop
Khudobin
Flames:
Gaudreau - Monahan - Lindholm
Tkachuk - Backlund - Mangiapane
Lucic - Bennett - Dubé
Jankowski - Ryan - Rieder
Giordano - Brodie
Hanifin - Andersson
Forbort - Gustafsson
Talbot
Rittich
Dallas Stars siis kaatoi kuin kaatoikin viimeisessä Round Robin -matsissa St. Louis Bluesin, jonka myötä tämä sarja sai lopullisen sinettinsä. Tuossa tulikin pelin tiimellyksessä paneuduttua Bluesiin enemmän, kun Starsin alku oli aika huono, eikä pelin edetessäkään meinannut kiekko maaliin löytyä. Noh, vikalla minuutilla tasoihin ja rankkareilla ohi, heh. Asetelmat ovat tietysti sellaiset, että Starsia voidaan pitää tämän sarjan suosikkina, vaikka Round Robin -peleistä oli vähän kritiikkiä sadellut. Noiden matsien painoarvoa voidaan sitten analysoida hiukan myöhemmin, jahka jokainen niitä pelejä pelannut on aloittanut playoff-taipaleensa. Lännen puolen voimasuhteita pohtiessa Stars taitaa sijoittautua nelossuosikiksi, kun Avs ja Vegas ovat nykyotteilla ne kovimmat hepat, ja Blues tietenkin puolustavana mestarina heti siinä vanavedessä.
Flamesin puolelta tästä saatiin nyt mukava haaste, kun Flames raivasi Jetsin tieltään lopulta 3-1 -voitoin. Vaikka tuota sarjaa ei ehkä voi aidoksi playoff-sarjaksi luokitella, niin se oli ensimmäinen post-season -sarjavoitto Flamesille sitten sen v. 2015 Canucks-sarjan, joten tätä fiilistä olikin saatu jonkin aikaa odottaa. Jos viime vuonna Flames poltti runkosarjassa muut lännen porukat tieltään ja eteni konferenssivoittajaksi, niin kausi päättyi todella karmeaan pettymykseen Avalanchen käsittelyssä. Siinä sai tehdä aika kovanlaisen reality checkin, ja tähän käynnissä olevaan kauteen sai lähteä Flames-fanille tuttuun tapaan aika nöyrin mielin. Nyt tilanne on täysin erilainen mitä viime keväänä: Flames on ennakkoon altavastaaja, ja lisäksi nuo parjatut post-season -flopit Monahan ja Gaudreau pelasivat tuloksellisesti ihan hyvin Jets-sarjassa. Tasakentällisin ykkösvitja ei esittänyt mitään ihmeitä, mutta oma pää pysyi kuitenkin puhtaana, ja pari maalia herrat värkkäsivät myös 5vs5-pelissä, joten hirveää määrää lokaa ei tarvitse ainakaan vielä sinne suuntaan kaataa. YV-pelikin oli sarjan aikana aika hyvää, josta yksi iso kiitos viivaan Erik Gustafssonille, joka on selkeästi parempi yv-pakki kuin sitä viulua useamman kauden soittanut Flames-kapteeni Mark Giordano.
Jets-sarjasta kaikkein positiivisimmassa mielessä on nostettava näitä middle-six -osaston pelaajia: sieltä suunnalta Tkachuk hankki pirusti ylivoimia, muttei kuluttanut itse jäähypenkkiä. Dubé oli energinen, ja tuon kolmosketjun toinen laituri Lucic pääsi pisteille jokaisessa pelissä. TOP3-hyökkääjiksi tuosta sarjasta nostan kuitenkin Mikael Backlundin, Andrew Mangiapanen sekä Sam Bennettin. Backlund on toisen ruotsalaisen, Elias Lindholmin ohella mielestäni Flamesin paras ”200ft-pelaaja”, joka tekee kaikenlaista hyvää siellä kentällä. Viime keväänä mies joutui pelaamaan miltei koko sarjan Nathan MacKinnonia vastaan, joten Jets-sarjassa haaste oli inhimillisempi, ja sama pätee myös tähän Stars-sarjaan, jossa ei tarvitse ihan vastaavalle supertähdelle olla kansitakkina (yhtään Seguinia ja kumppaneja väheksymättä). Mangiapanen karvaus- ja päätypelaaminen sekä duunimäärä olivat puolestaan tämän nuorukaisen ehdottomia valtteja Jetsiä vastaan. Bennett taasen oli se vanha tuttu playoff-Bennett, joka tuntuu olevan joka kerta erilainen pelaaja kuin runkosarja-Bennett. Useampia hyviä taklauksia tuossa Flamesin energiaketjussa (kyllä, energiaketjussa, vaikka Lucicia ei luistelun puolesta sillä termillä voi kutsua), ja tuntuisi nyt siltä, että mies on parempi sentterinä kuin laiturina. Pakiston puolelta nostaisin esiin TJ Brodien ja Rasmus Anderssonin, jotka olivat Flamesin parhaimmistoa sillä osastolla. Ei mitään näkyvää kiekollista supertaiteilua, mutta todella varmaa peliä noin muuten. Brodie on pelannut tämän kauden muutenkin paremmin kuin 18/19 kaudella, ja vastaavasti Anderssonin osalta on sanottava, että tuntuu aina tekevän pakkiparistaan paremman pelaajan kuin mitä on totuttu. Nyt kyse on siis Hanifinista, jonka tekeminen hitaamman Hamonicin parina näytti selkeästi huonommalta, mitä tuossa ruotsalaisen rinnalla.
Jos taasen haetaan niitä nimiä, joilla on vielä varaa nostaa tasoa, niin ehkäpä kapteeni Giordanolta voisi odottaa vähän parempaa kokonaisvaltaista panosta. Näkyvästi kukaan ei ollut mitenkään paska Jetsiä vastaan, mutta Giordano oli ehkä vähän vaisu offensiivisesti tarkasteltuna, ja kyllä sitä ykköseltäkin toivoisi vielä hieman vaarallisempaa peliä 5vs5-pelissä. Uskoisin myös, että Tkachukillakin on vielä kykyjä nostaa peliään. Kurinalaisuus on tietysti myös yksi asia, joka meni pahasti reisille siinä Flamesin ainoassa tappiopelissä tuossa Jets-sarjassa. Tämän ohella peleihin valmistautuminen on ollut jo runkosarjasta lähtien Flamesin yksi akilleen kantapää, ja tuossa Jets-sarjassakin ainoastaan viimeisessä pelissä Flames oli ottelun avausmaalin tekijä.
Alla olevat asiat nousivat itselleni ensimmäisenä mieleen, kun pohditaan sitä, mitä tämä sarja tarjoaa:
#1: 12.8. klo 00.30
#2: 14.8. klo 05.30
#3: 15.8. klo 05.30
#4: 16.8. klo 21.00
#5: 19.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
#6: 21.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
#7: 23.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
@NIN, @M10, @Alamummo, @Breeze Harbour ja muut Starsista paremmin tietävät avannevat sitä puolta vielä paremmin. Nyt pitäisi ainakin sieltä kaverin puolelta tulla enemmän materiaalia kuin tuossa Jets-sarjassa.
E: Pakko linkata vielä tämä, liittyen tuohon Tkachuk-Perry -asetelmaan:
Stars:
Benn - Hintz - Seguin
Jänmark - Pavelski - Radulov
Gurianov - Dickinson - Perry
Cogliano - Faksa - Comeau
Lindell - Klingberg
Oleksiak - Heiskanen
Sekera - Johns
Bishop
Khudobin
Flames:
Gaudreau - Monahan - Lindholm
Tkachuk - Backlund - Mangiapane
Lucic - Bennett - Dubé
Jankowski - Ryan - Rieder
Giordano - Brodie
Hanifin - Andersson
Forbort - Gustafsson
Talbot
Rittich
Dallas Stars siis kaatoi kuin kaatoikin viimeisessä Round Robin -matsissa St. Louis Bluesin, jonka myötä tämä sarja sai lopullisen sinettinsä. Tuossa tulikin pelin tiimellyksessä paneuduttua Bluesiin enemmän, kun Starsin alku oli aika huono, eikä pelin edetessäkään meinannut kiekko maaliin löytyä. Noh, vikalla minuutilla tasoihin ja rankkareilla ohi, heh. Asetelmat ovat tietysti sellaiset, että Starsia voidaan pitää tämän sarjan suosikkina, vaikka Round Robin -peleistä oli vähän kritiikkiä sadellut. Noiden matsien painoarvoa voidaan sitten analysoida hiukan myöhemmin, jahka jokainen niitä pelejä pelannut on aloittanut playoff-taipaleensa. Lännen puolen voimasuhteita pohtiessa Stars taitaa sijoittautua nelossuosikiksi, kun Avs ja Vegas ovat nykyotteilla ne kovimmat hepat, ja Blues tietenkin puolustavana mestarina heti siinä vanavedessä.
Flamesin puolelta tästä saatiin nyt mukava haaste, kun Flames raivasi Jetsin tieltään lopulta 3-1 -voitoin. Vaikka tuota sarjaa ei ehkä voi aidoksi playoff-sarjaksi luokitella, niin se oli ensimmäinen post-season -sarjavoitto Flamesille sitten sen v. 2015 Canucks-sarjan, joten tätä fiilistä olikin saatu jonkin aikaa odottaa. Jos viime vuonna Flames poltti runkosarjassa muut lännen porukat tieltään ja eteni konferenssivoittajaksi, niin kausi päättyi todella karmeaan pettymykseen Avalanchen käsittelyssä. Siinä sai tehdä aika kovanlaisen reality checkin, ja tähän käynnissä olevaan kauteen sai lähteä Flames-fanille tuttuun tapaan aika nöyrin mielin. Nyt tilanne on täysin erilainen mitä viime keväänä: Flames on ennakkoon altavastaaja, ja lisäksi nuo parjatut post-season -flopit Monahan ja Gaudreau pelasivat tuloksellisesti ihan hyvin Jets-sarjassa. Tasakentällisin ykkösvitja ei esittänyt mitään ihmeitä, mutta oma pää pysyi kuitenkin puhtaana, ja pari maalia herrat värkkäsivät myös 5vs5-pelissä, joten hirveää määrää lokaa ei tarvitse ainakaan vielä sinne suuntaan kaataa. YV-pelikin oli sarjan aikana aika hyvää, josta yksi iso kiitos viivaan Erik Gustafssonille, joka on selkeästi parempi yv-pakki kuin sitä viulua useamman kauden soittanut Flames-kapteeni Mark Giordano.
Jets-sarjasta kaikkein positiivisimmassa mielessä on nostettava näitä middle-six -osaston pelaajia: sieltä suunnalta Tkachuk hankki pirusti ylivoimia, muttei kuluttanut itse jäähypenkkiä. Dubé oli energinen, ja tuon kolmosketjun toinen laituri Lucic pääsi pisteille jokaisessa pelissä. TOP3-hyökkääjiksi tuosta sarjasta nostan kuitenkin Mikael Backlundin, Andrew Mangiapanen sekä Sam Bennettin. Backlund on toisen ruotsalaisen, Elias Lindholmin ohella mielestäni Flamesin paras ”200ft-pelaaja”, joka tekee kaikenlaista hyvää siellä kentällä. Viime keväänä mies joutui pelaamaan miltei koko sarjan Nathan MacKinnonia vastaan, joten Jets-sarjassa haaste oli inhimillisempi, ja sama pätee myös tähän Stars-sarjaan, jossa ei tarvitse ihan vastaavalle supertähdelle olla kansitakkina (yhtään Seguinia ja kumppaneja väheksymättä). Mangiapanen karvaus- ja päätypelaaminen sekä duunimäärä olivat puolestaan tämän nuorukaisen ehdottomia valtteja Jetsiä vastaan. Bennett taasen oli se vanha tuttu playoff-Bennett, joka tuntuu olevan joka kerta erilainen pelaaja kuin runkosarja-Bennett. Useampia hyviä taklauksia tuossa Flamesin energiaketjussa (kyllä, energiaketjussa, vaikka Lucicia ei luistelun puolesta sillä termillä voi kutsua), ja tuntuisi nyt siltä, että mies on parempi sentterinä kuin laiturina. Pakiston puolelta nostaisin esiin TJ Brodien ja Rasmus Anderssonin, jotka olivat Flamesin parhaimmistoa sillä osastolla. Ei mitään näkyvää kiekollista supertaiteilua, mutta todella varmaa peliä noin muuten. Brodie on pelannut tämän kauden muutenkin paremmin kuin 18/19 kaudella, ja vastaavasti Anderssonin osalta on sanottava, että tuntuu aina tekevän pakkiparistaan paremman pelaajan kuin mitä on totuttu. Nyt kyse on siis Hanifinista, jonka tekeminen hitaamman Hamonicin parina näytti selkeästi huonommalta, mitä tuossa ruotsalaisen rinnalla.
Jos taasen haetaan niitä nimiä, joilla on vielä varaa nostaa tasoa, niin ehkäpä kapteeni Giordanolta voisi odottaa vähän parempaa kokonaisvaltaista panosta. Näkyvästi kukaan ei ollut mitenkään paska Jetsiä vastaan, mutta Giordano oli ehkä vähän vaisu offensiivisesti tarkasteltuna, ja kyllä sitä ykköseltäkin toivoisi vielä hieman vaarallisempaa peliä 5vs5-pelissä. Uskoisin myös, että Tkachukillakin on vielä kykyjä nostaa peliään. Kurinalaisuus on tietysti myös yksi asia, joka meni pahasti reisille siinä Flamesin ainoassa tappiopelissä tuossa Jets-sarjassa. Tämän ohella peleihin valmistautuminen on ollut jo runkosarjasta lähtien Flamesin yksi akilleen kantapää, ja tuossa Jets-sarjassakin ainoastaan viimeisessä pelissä Flames oli ottelun avausmaalin tekijä.
Alla olevat asiat nousivat itselleni ensimmäisenä mieleen, kun pohditaan sitä, mitä tämä sarja tarjoaa:
- Missä on Starsin ja toisaalta Flamesin iskunpaikat? Löytyykö tuolta Starsin loppujen lopuksi suht tasavahvasta rosterista varsinaisia selviä heikkoja palasia, joihin Flames onnistuisi iskemään? Runkosarjakeskinäisiä kun viime vuosilta muistelee, niin aika tasaista on ollut (muistetaan toki, että niillä aiemmilla keskinäisillä ei tähän vaiheeseen tultaessa ole mitään väliä). Se nyt on ainakin jäänyt meikäläiselle aika vahvasti mieleen, että Ben Bishop on varmaan kaikista maalivahdeista ollut isoin mörkö Flamesilla viimeisen muutaman kauden ajalta. Yksittäisistä kenttäpelaajista tulee ehdottomasti positiivisessa valossa ensimmäisenä mieleen Miro Heiskanen, joka oli ainakin tuossa Round Robinin Stars-Blues -pelissä paras kenttäpelaaja. Suomalaiset näkyivät muutenkin aika positiivisessa valossa, mitä nyt Hintz kunnostautui tuhlaajapoikana. Sitten on jyrä-Benn, jolle tuli vähän ansaitustikin kritiikkiä mm. ylivoimapelissä toisessa erässä (toisaalta oli sen jälkeen jo selvästi nälkäisempi, eli tuossakin varmaan näkyi nämä Round Robin -pelien mitättömyydet vrt. oikeisiin playoff-peleihin). Puhdasta yksilötaitoa on aika paljon tuossa nipussa myös, ja sitä sirkusta tietysti johtaa Tyler Seguin, venäläiset Radulov ja Gurianov vanavedessään. Joe Pavelskin merkitys lienee myös varsin iso. Ja kun neloseenkin on laittaa luotettavan oloista haalariosaston miestä Coglianon ja Faksan johdolla, niin siinä paperivertailussa Stars vie pidemmän korren Calgaryn Jankowskiin ja Riederiin nähden, vaikka keskikaistalla Ryanissa onkin sellainen sveitsiläinen linkkari. Starsin alakertaa pidän aika laadukkaana, ja Heiskanen on ennakkoon tämän sarjan paras pakki, vaikka Giordano onkin puolustava Norris-voittaja. Heiskasen ja Klingbergin vanavedessä siellä on monta isoa puolustusorientoitunutta pakkia, joten tässäkin suhteessa Flamesin vahvalle päätypelille Jets-sarjasta tulee useampaa astetta kovempi haaste vastaan. Materiaaliero tässä sarjassa ei ole kuitenkaan mielestäni mikään hirveä, joten odotan itse melko tasaisia pelejä.
- Fyysinen puoli ja kovuus. Flames oli Jets-sarjassa tällä osastolla vastustajaa edellä, ja tällä osastolla näen muutenkin joukkueen vahvuudet. Starsiltakin löytyy kyllä ihan hyvin noita fyysiseen peliin pystyviä kavereita. Flamesilla on heittää etunenässä Tkachuk, Bennett, Lucic, Forbort sekä Giordano, ja vastaavasti Starsilla Benn, Perry, Oleksiak ja Johns. Jotenkin luulen, että Tkachukin ja Perryn tiet tulevat kohtaamaan ainakin pariin otteeseen pienessä nahinamielessä. Eli toivottavasti myös fyysistä puolta nähdään rutkasti tässä sarjassa.
- Erikoistilannepelaaminen. Flames sai nämä osastot aika hyvään jamaan Jets-sarjassa, mikä myös pitkälti avitti tuon sarjan klaaraamisessa. Toki Jetsiltä meni ykkösylivoima täysin uusiksi heti alkajaisiksi, eikä Winnipeg ollut runkosarjassakaan alivoimalla mikään huippunippu, joten nuo numerot pienellä otannalla voivat hiukan mairitella Flamesia. Toki ylivoima toimi runkosarjassakin aika ajoin ihan jees. Starsilla oli ennen koronataukoa runkosarjastatseja vilkuillen aika lailla yhtä tehokas ylivoima kuin Flamesilla, ja av taisi olla hiukan perässä siellä alemman keskikastin tuntumassa. Starsilta löytyy kyllä rosterista useampi hyvä ylivoimapelaaja, mainittakoon erityisesti Pavelskin taidot ohjata kiekkoja maaliin, sekä Heiskasen ja Klingbergin roolit yv-pakkeina. Saa nähdä, miten tämä paletti lähtee purkautumaan.
- Bowness vs Ward. Joukkueissa on tältä kaudelta aika samanlaiset kehityskaaret, ja toisaalta hyvinkin erilaiset. Nimittäin molemmilta lähti päävalmentajat vaihtoon, käytännössä kentän ulkopuolisten asioiden takia. Flamesin Peters oli rasismikohun keskellä, ja Starsin Montgomery oli ajautunut alkoholin pirulaisen kautta sivuraiteille. Starsillahan ei pelitavallisesti ollut suuria ongelmia noiden potkujen aikaan, ja sikäli se oli ikävä särö Starsin kaudelle, että Montgomerysta jouduttiin luopumaan. Flamesilla sen sijaan tilanne oli erilainen: Petersin alaisuudessa oltiin menty loppusyksyllä melko heikoilla otteilla, ja voisi sanoa, että tuo kohu tuli kreivin aikaan. Wardin astuessa päävastuuseen peli nimittäin rentoutui ja parani jonkin verran, jonka myötä myös runkosarjassa nähtiin käännös parempaan. Bowness taitaa olla vähän enemmän vanhaa liittoa, kun on jo lähes kolme vuosikymmentä sitten ollut NHL-seurassa päävalmentajana. Ward sen sijaan on uransa ensimmäistä kautta päävalmentajan saappaissa, ja molemmat miehet ovat siis "interim coach" -leimoilla penkkien takana. Tästä sarjasta toinen joukkue luonnollisesti jatkaa, joten jatkaako myös voittajajoukkueen pääkäskijä saamalla vakipestin nykyhommastaan?
- Yksi kliseinen asia lisää: maalivahtipeli. Bishop vs. Talbot näyttäisi olevan, tosin Bishop oli ”unfit to play” viimeisimmässä Stars-pelissä. Flamesin mahdollisuuksia parantaa huomattavasti se, mikäli Talbot pystyisi jatkamaan Jets-sarjan aika takuuvarmalla tasolla. Bishopista tulikin jo sanottua, että on tuntunut olevan aikamoinen muuri näin Flames-fanin näkökulmasta, joten sen muurin murtamista tältä sarjalta toivotaan. Ellei sitten tuo loukki ole sellainen, että luotettava backup Anton Khudobin pääsee tositoimiin.
#1: 12.8. klo 00.30
#2: 14.8. klo 05.30
#3: 15.8. klo 05.30
#4: 16.8. klo 21.00
#5: 19.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
#6: 21.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
#7: 23.8. klo xx.xx (tarvittaessa)
@NIN, @M10, @Alamummo, @Breeze Harbour ja muut Starsista paremmin tietävät avannevat sitä puolta vielä paremmin. Nyt pitäisi ainakin sieltä kaverin puolelta tulla enemmän materiaalia kuin tuossa Jets-sarjassa.
E: Pakko linkata vielä tämä, liittyen tuohon Tkachuk-Perry -asetelmaan:
Viimeksi muokattu: