Joitain ajatuksia kauden lopusta, pudotuspeleistä, pelaajista ja valmennuksesta.
Dallas Stars eteni 4 parhaan joukkoon, mikä on ehdottomasti loistava suoritus ja jo siinä valossa kautta voi pitää menestyksenä. Kauden ja pudotuspelien aikana ajettiin sisään menestyksekkäästi Wyatt Johnston, Thomas Harley ja myös Ty Dellandrea. Nämä kolme voivat olla varmoja pelipaikasta shown puolella tulevaisuudessakin.
Pelitapamielessä DeBoer ajoi oman hyökkäävämmän ja viihdyttävämmän pelityylinsä Rick Bownessin paskakiekon tilalle ja etenkin runkosarjassa tämä toimi erinomaisesti. Myös pudotuspeleissä roiskimisen sijaan lyhytsyöttöpeliin perustuva avauspeli toimi kaksi kierrosta kohtalaisesti. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että aktiivinen karvaus, jota etenkin Kraken ja Vegas pelasivat, oli pudotuspeleissä myrkkyä Starsin hyökkäyksiinlähdölle. Tässä näen yhden DeBoerin pelisysteemin heikkouden: kun koko kausi oli pelattu yhdellä tapaa, joka toimi runkosarjassa, jossa intensiteetti ei suoraan sanottuna ole samalla tasolla ja jossa et kohtaa samaa vastustajaa joka ilta. Tällöin DeBoerilla ja joukkueella ei ollutkaan eväitä tehdä muutoksia peliinsä siinä kohtaa, kun harjoiteltu kuvio ei toiminutkaan. Tämä johti puolustajien ylikuormittumiseen ja vaihtojen pitenemiseen sekä pakkien joutumiseen kovien taklausten kohteiksi, kiekonmenetyksiin ja lukuisiin epätyypillisiin takaiskumaaleihin.
Toinen pelitapaan liittyvä asia, joka muuttui vahvuudesta heikkoudeksi pudotuspeleissä, oli puolustajien pinchaus syvälle. Lukemattomia kertoja pinchaus epäonnistui, vastustaja pääsi nopeaan vastahyökkäykseen ja yksinäinen Stars-puolustaja joutui ottamaan 4-2, 2-1 tai jopa 3-1 -hyökkäyksiä vastaan.
Kolmas asia, mikä toimi kauden aikana, mutta sakkasi pudotuspeleissä, oli ylivoimapeli. Vielä Wildin kurittomuutta vastaan Stars sai riittävän määrän jäähyjä, jotta sillä pystyttiin paikkaamaan 5v5-pelin tehottomuutta (tai ehkä oikeammin 5v5-onnistujien ohuutta), mutta Kraken ja etenkin Vegas ottivat niin vähän jäähyjä, että Starsin maalintekopeli alkoi sakata ja pahasti. Tässä alkoi näkyä myös puolustajien jalattomuus ja kädettömyys Heiskasen takana. Miro joutui viimeisessä ottelusarjassa pelaamaan käytännössä kaikki ylivoimat, mikä kuormitti tarpeettoman paljon. Harleytä ei jostain syystä uskallettu pistää kakkosylivoimaan ja Suterista ei ollut mitään hyötyä kakkosyv:ssä.
Jamie Benn (GP17, G3, A8, P11, -1, PIM51, FO62,36%)
Bennin pudotuspelit on ehkä vaikeimmin arvioitavissa koko Stars-nipussa. Toisaalta 11 pistettä 17 pelissä ei ole huono suoritus, mutta toisaalta vain 1 niistä pisteistä tuli Vegasia vastaan, mikä on kestämätöntä ajatellen, missä roolissa kapteeni pelasi. Tai olisi pitänyt pelata. Sitten jos mennään pisteiden ulkopuolelle, saiko joukkue Benniltä sen panoksen, mitä olisi tarvinnut? 2 ottelun (käytännössä 3 ottelun) pelikiellon ottaminen siinä kohtaa, kun on pakkovoitto edessä, romuttaisi kenen tahansa arvosanan, vaikka olisi ollut dominoiva pelaaja siihen saakka. Mitä Benn ei ollut. Ei fyysisenä pelotteena, ei maalintekijänä, ei puolustuspelin eksperttinä. Ainoa, mistä kapteeni saa puhtaat paperit, on aloitusympyrä, jossa raapi ja kaapi todella ison määrän aloitusvoittoja. Stars ei hävinnyt sarjaa Bennin pelikieltoon. Eikä Stars hävinnyt siihen, että Benn tuli takaisin (tai ainakin tämän todistaminen on mahdotonta). Mutta johtava pelaaja hän ei ollut, ei lähelläkään. Ja se Bennin olisi pitänyt olla. Voi olla tärkeä pelaaja muiden joukkueen pelaajien mielestä, kopissa tapahtuvista asioista kun meillä ei ole aavistustakaan, mutta toivoin ja odotin Chubbyn jatkavan siitä, mihin runkosarjassa päätyi ja siinä ei onnistunut. Odotin myös, että Vegas-sarjan G6:ssa olisi nähty kaikkensa joukkueelle antava Benn, joka ottaa koko joukkueen reppuselkään ja pelaa vähintään kauden parhaan pelinsä. Tuli pannukakku kuten koko joukkueelta.
Evgenii Dadonov (GP16, G4, A6, P10, +5)
Siirtotakarajalla hankittu Dadonov oli ehdottomasti parannus vaihtokaupassa menneeseen Gurianoviin. Hän muodosti jo runkosarjan lopussa toimivan combon Bennin ja Johnstonin kanssa ja jatkoi hyvää peliä pudotuspeleissä. Harmittava loukkaantuminen Vegas-sarjan G3:ssa päätti kauden ennenaikaisesti ja pisti osaltaan DeBoerin muokkaamaan kokoonpanojaan uusiksi. Ei saanut valitettavasti juurikaan peliaikaa ylivoimalla. Uskomatonta kyllä nämä olivat vasta Dadonovin toiset pudotuspelit koko uralla. Mielellään näkisin Dadonovin jatkavan ensi kaudellakin Dallasissa.
Ty Dellandrea (GP15, G3, A0, P3, -3, PIM22)
Dellandrea haki paikkaansa koko pudotuspelien ajan. Pääsi pelaamaan koko Wild-sarjan, joutui katsomoon kesken Kraken-sarjan ja palasi takaisin Vegas-sarjaan pelaten G5:ssä uransa parhaan pudotuspelin. Teki tärkeää työtä alivoimassa ja muodosti hyvän trion Domin ja Kivirannan kanssa viimeisissä matseissa. Positiivista oli, että pääsi hyviin maalipaikkoihin useasti. Valitettavasti siellä usein tila ja aika loppui, laukaukset menivät maalivahdin logoon tai blokkiin. Potentiaalia tehdä tehoja on, vielä vaatii hiomista, mutta on 22-vuotiaana toki myös erittäin nuori pelaaja, joten aikaa on. Negatiivista on jäähyherkkyys, joka on osittain seurausta pelityylistä. Pelityylissä on lisäksi yksi asia, joka huolettaa aika lailla: ajautuu helposti ja usein tilanteisiin, jossa ottaa täydessä vauhdissa todella kovia taklauksia vastaan. Vielä toistaiseksi on aina pompannut niistä pystyyn, mutta joku päivä voi tulla väärä kaveri vastaan ja silloin sattuu pahasti.
Max Domi (GP19, G3, A10, P13, -3, PIM52, FO56,25%)
Domi on toinen haastava tapaus arvioitavaksi. Aloitti pudotuspelit kakkosketjussa Seguinin ja Marchmentin kanssa ja lopetti ne kolmosketjussa Kivirannan ja Dellandrean kanssa. Näen jälkimmäisen paikan paremmin Domille sopivaksi. Tai toisin sanoen, että jos Domi on joukkueen kakkossentteri, on joukkueen rakentamisessa ollut ongelmia. Tykkään energiasta, mitä Domi tuo. Mistä en tykkää, on hänen pass-first -tyylinsä. Laukominen useammin avaisi ripareita ja tekisi hänen hyökkäyspelistään vähemmän ennalta-arvattavaa. Louhi hyvin aloituksia ja jäähymäärää kasvatti 4 käytöskymppiä, eikä niistä ole sen isommin valittamista, kun tulivat kaikki tilanteissa, joissa peli taisi olla jo ohi. Rapatessa roiskuu. Mahtuisi minun Dallas Starsiin jatkossakin, mutta luultavasti pyytää liikaa rahaa, että olisi mahdollista pitää.
Radek Faksa (GP19, G1, A2, P3, -5, FO60,61%)
Faksa jatkoi nelosketjussa ja alivoimassa raatamista hyvin ja vaikka +/- -tilasto mairittelekaan, ei kaveria voi bussin allekaan työntää. Syö kiekkoja, kaivoi aloituksia ja pelaa uhrautuvasti joka ilta.
Luke Glendening (GP17, G2, A1, P3, -5, FO60%)
Glendening putosi pariin otteeseen kokoonpanon ulkopuolelle, mutta aloituksia hyvin raapiva nelosketjulainen palasi ja täytti roolinsa erinomaisesti myös alivoimassa. Oman pään aloituksissa ei yleensä ollut huolenhäivää, kun Luke kyykistyi ympyrään. 34-vuotiaan pelaajan sopimus loppuu tähän kauteen ja vaikka mielelläni hänet takaisin ottaisin, on ehkä nuoremmille raivattava tilaa.
Roope Hintz (GP19, G10, A14, P24, +4, FO50,4%)
Hintz nousi eliittiin myös pudotuspeleissä, eliittipelaaja hän on ollut runkosarjassa jo pidempään. Pistevauhti ehkä vähän hidastui Vegas-sarjassa, mutta ei 5 pistettä 6 ottelussa mikään huono statsi ole. Dallas-hyökkääjistä ainoa, joka pystyi pelaamaan itsensä läpiajoon pelkällä luistelullaan. Korvaamaton pelaaja tällä hetkellä Stars-hyökkäykselle.
Wyatt Johnston (GP19, G4, A2, P6, -4, FO40,9%)
Johnston löi läpi kauden aikana, kuten aiemmin tuli sanottua. Pudotuspeleissä vauhti hiipui kuitenkin tehojen mielessä, mitä ei tietenkään voi pitää yllätyksenä noin nuoren ja vielä hieman hentoisen pelaajan ollessa kyseessä. Vegas-sarjan 0+0=0 ja -5 jätti jonkin verran toivomisen varaa, vaikkakin osa menee ketjuloton piikkiin Bennin pelikiellon ja Dadonovin loukkaantumisen jälkeen. Tulevaisuus näyttää kuitenkin kirkkaalta ja kunhan varteen saadaan jonkin verran enemmän lihasta, on Johnston varmasti kova pelimies pudotuspeleissäkin jatkossa.
Joel Kiviranta (GP15, G1, A4, P5, +0)
Kiviranta pelasi energisesti aina kun pääsi pelaavaan kokoonpanoon. Välillä peluutettiin kakkosessa, välillä nelosessa ja välillä istui poppareilla. Hyvää pelaamista alivoimalla ja oikea mies roolissaan. Sopimus katkolla ja saa nähdä, tuleeko jatkoa. Mieluusti hänet pitäisin Dallasissa.
Mason Marchment (GP18, G4, A2, P6, -8, PIM18)
MM on joukkueen murheenkryyni, johon kohdistui kovat odotukset ja oikein missään vaiheessa kautta ei onnistunut odotetulla tavalla. Tai odotetulla ja odotetulla. Ehkä oli kohtuutonta odottaa, että kaveri jatkaisi melkein piste/ottelu -tahdilla edelliskauden tapaan, kun niitä otteluita ei ollut ennen kauden alkua edes sataa mittarissa koko liigassa ja kun ei ollut koskaan aiemminkaan niin hyvin pelannut. Petti odotetusti? Itsellä meni häneen ja Dellandreaan kuppi nurin pudotuspelien aikana. Erona on se, että Dellandrea näyttää yrittävän. MM ei näytä. Valitettavasti sopimusta MNTC-lausekkeen kera on vielä 3 vuotta jäljellä. Minun Starsissa ei pukisi enää koskaan pelipaitaa ylleen.
Fredrik Olofsson (GP2, G0, A0, P0, +1)
Yrittämisestä puheenollen...Olofssonin otanta oli pudotuspeleissä pieni, mutta toi energiaa loistavasti nelosketjuun Bennin hölmöiltyä itsensä pelikieltoon. Viimeisen matsin katsomokomennus oli vääryys. 27-vuotias ruotsalainen on vapaa agentti kauden loputtua.
Joe Pavelski (GP14, G9, A5, P14, -1, FO52,7%)
Captain America oli 38-vuotiaana ilmiömäinen näissäkin pudotuspeleissä. Toki tehot tippuivat Hintzin tavoin Vegas-sarjassa, mutta Krakenia vastaan oli aivan pitelemätön. Olisi ansainnut päästä finaaliin. Vielä vuosi sopimusta jäljellä.
Jason Robertson (GP19, G8, A14, +3)
Robo pelasi kaksijakoiset pudotuspelit. Oli kaksi ekaa sarjaa pisteiden valossa varjojen mailla, mutta Vegas-sarjassa taas tuttu maaliruisku. Ehkä hänellä kesti hieman pidempään päästä pudotuspelien intensiteetin kyytiin mukaan. Ehkä kärsi kaikista eniten Pavelskin loukkaantumisesta Wild-sarjan ekassa matsissa.
Tyler Seguin (GP19, G5, A4, P9, -8, PIM28, FO53,46%)
Seguin oli myös kaksijakoinen suorittaja. Stuntatessaan Pavelskia Wild-sarjassa painoi 6 pistettä ykkösketjussa ja sen jälkeen 3 pistettä koko pudotuspeleissä. Vauhti ei ole enää entisellään loukkaantumistensa jälkeen ja kemia ketjukavereiden Domi ja Marchment kanssa oli aika hukassa. Kaikki tietävät, että on Starsin kallein pelaaja ja siihen nähden pitäisi täyttää isommat saappaat. Valitettavasti ei vaan siihen pysty enää.
Jani Hakanpää (GP15, G1, A3, P4, -5, PIM24)
Hakanpää kärsi loukkaantumisista, mutta myös muuten otti turhia jäähyjä ja oli liian suuressa roolissa. Kauden aikana kakkospakkiparin paikka meni vielä ihan ok, mutta pudotuspeleissä olisi pitänyt olla kolmosparissa. Eikä Hakanpää ollut ainoa. Starsilla oli 2 ykkösparin puolustajaa ja liian monta kolmosparin pakkia. Vielä vuosi sopimusta jäljellä.
Joel Hanley (GP13, G0, A1, P1, +5, PIM4)
Hanley oli oikea mies oikeassa roolissaan ja pelasi odotuksiin nähden hyvin. Myönnettäköön, että odotukset eivät olleet korkealla. Pudotti Millerin pelaavasta kokoonpanosta ja pelasi "väärässä laidassa". Oikeastaan ainoat huolet alkoivat, kun sai kiekon haltuunsa. Hyökkäyspäässä ei näyttänyt tietävän mitä sillä tehtäisiin. Sopimus loppuu tähän kauteen. Ei jatkoa.
Thomas Harley (GP19, G1, A8, P9, +1, PIM14)
Harleynkin peli ailahteli, mutta lähtökohtaisesti oli mies paikallaan. Sai arvokasta kokemusta siitä, mitä pudotuspelit vaativat ja ei tule tippumaan ihan heti farmiin. Harmi ettei saanut yv-vastuuta.
Miro Heiskanen (GP19, G1, A11, P12, -6, PIM8)
Starsin paras puolustaja heittämällä ja valitettavasti järkyttävän isolla erolla. Joutui pelaamaan todella paljon ja koko ajan vastustajan vaarallisimpia kavereita vastaan. Miron kanssa ei ollut silti hätää, mutta jäi kovin yksin puolustuksessa. Ei tarkoita, etteikö Heiskasellekin olisi sattunut virheitä, joista vastustajat eivät olisi rokottaneet. Sattui ja rokottivat. Mutta ilman värilasejakin täysin korvaamaton kaveri Dallasille.
Esa Lindell (GP19, G0, A3, P3, -10, PIM14)
Lindell on ollut yleensä vuodesta toiseen itse varmuus Stars-pakistossa. Valitettavasti näin ei ollut näissä pudotuspeleissä. Yllättävän suuria ongelmia Hakanpään kanssa omassa päädyssä ja Esa joutui liian usein olemaan yksin ylivoimahyökkäyksiä vastaanotettaessa.
Colin Miller (GP10, G0, A1, P1, -2, PIM4)
Miller joutui jostain syystä kesken pudotuspelien valmennuksen epäsuosioon ja putosi kokoonpanosta Hanleyn hyväksi. Palasi vielä hetkeksi Hakanpään loukkaannuttua, mutta viimeiset matsit oli katsomossa. Vielä vuosi sopimusta jäljellä.
Ryan Suter (GP19, G0, A6, P6, -3, PIM18)
Toinen syntipukki joukkueessa. Ei aiheetta. Jälleen yksi tapaus, jossa kolmosparin puolustajaa peluutetaan ykkösen minuuteilla. Ei ole kestävää. Aivan jäätäviä virheitä omassa päässä, joista tuntui, että jokaisesta rokotettiin. Ulososto olisi ainoa oikea veto.
Jake Oettinger (GP19, W10, GAA 3.06, SV 89.5%)
Jake oli parhaimmillaan maaginen, heikoimmillaan ailahtelevainen ja taso pelien välillä vaihteli liian usein. Siitä huolimatta selkeästi ykkösmaalivahti ja Starsin maalivahtipeli on hyvissä käsissä vuosiksi eteenpäin. Ylipeluutettiin puhki jo kauden aikana Wedgewoodin loukkaannuttua ja Starsin yrittäessä voittaa divisioonansa. Tämä virhe ei saisi toistua tulevalla kaudella.
Scott Wedgewood (GP3, GAA 2.28, SV 86.2%)
Kakkosmaalivahdin paikka oli tulla tilalle, kun ykköselle meni liian monta sisään. Ei varsinaisesti voinutkaan odottaa, että Wedgewood toisi yhtään voittoa, kun peli oli jo ohi, kun kentälle pääsi.
Vaikka pelaajista monia tuli ruodittua negatiivissävytteisesti, ei se poista sitä tosiasiaa, että Stars pelasi hyvät pudotuspelit ja oli 2 voiton päässä finaalista. Tuntuu vaan, että potentiaalia olisi ollut enempäänkin. Tai ehkä vain omat odotukset siihen potentiaaliin olivat liian suuret. Mene ja tiedä.