Palstamme yhteiskunnallisen merkityksen eli siispä sosiologian tutkimuksen kannalta koin pakottavan tarpeen vastata numero kaksi. Koska olen sentään minäkin ollut siellä rintamamiehenä muutaman kerran, yrittäen kielitieteillä.
Vaikka olin naisen jumalointiin nuorempana helposti lankeava, niin minuuttitolkulla en pystynyt ikinä lipittämään.
Mutta se oli toisinaan oleellinen osa hyökkäyksen valmistelua, johdanto kohti taistelun voittoa eli muijaihmisen silmien pyörähdystä ympäri.
Katseen eli fokuksen kaikkoamisen huomaa toki lähemmin ns. ihmispanoasennoissa kuten lähetyssaarnaajat opettivat. Eläimellisemmät asennot eivät urokselle tuota tätä samaa hallitsevuuden mielihyväelementtiä, joutuu vain naaraan tuntoon ja ääneen luottamaan tai kuvittelemaan. Toisaalta eläimellisyys tuntui toisinaan mahtavalta, eli takaapäin rehti takominen.
Nuolevatko muut urosnisäkkäät naaraitaan kiihotustarkoituksessa? Luultavasti jossain matriarkaalijohtoisissa jengeissä kyllä.
Ja sitten juu, nyt muistui mieleeni tämä tärkeä ihminen, hän jonka kosintaan vastasin väärin: ei saanut häppäreitä lipoa, ei kieltä tunkea sanonko sinne. Hän oli ehkä siinä mielessä vieläkin puolirodullistettu vaikka ei hametta käyttänytkään.
Yllättävän pidättyväinen verrattuna kaikkeen muuhun naisseksuaalisuudessaan , innokkaana aina syvään normiläheiskontaktiin.
Minä myönnän rajallisuuteni, pidän posliinista eli sitä oli kivempi katsella, sormilla hitaasti lähestyä ja kieliä.
Tai pidin siis silloin rintamamiesaikoinani, nykyään olen setämiehistä katkerin vanhus.
Tämä kirjoitus oli panostukseni historian tutkimukseen, suomalaisten ihmisten kokemusseksien keräyskoriin.