Hazardipakki
Jäsen
Outoa, ettei kantrista ole vielä kyhätty ketjua. En nyt yritä tehdä mitään masiivista historiikkia, kerron vain jotain pientä aliarvostetun musiikkigenren suosikeistani.
Johnny Cash, Willie Nelson, Waylon Jennings ja Kris Kristofferson muodostivat 80-luvulla Highwaymen-nelikon (suom. Maantierosvot). Tunnetuimpia kappaleita ovat Highwayman, Desperados waiting for a train ja Silver stallion. Highwayman-kappaleesta Suomen nelikko Mustajärvi, Kääriäinen, Marstio ja Sorsakoski levyttivät härmänkielisen version Mä elän vieläkin, joka ei tietenkään vedä millään vertoja alkuperäiseen. Itse löysin vertaisverkoista huonolaatuisia Maantierosvojen live-taltiointeja, aivan mahtavaa tavaraa! Ukot laulaa suurimpia hittejään vuorotellen ja yleisö mylvii. Amazon.comista löytyy myytävänä DVD-versioita.
Johnny Cash on tietysti suurin kaikista: kaikki tietävät Miehen mustissa. Muita hittejä ovat mm. I walk the line, Folsom prison blues ja Ring of fire. Ainakaan Johnny Cash The Essential -kokoelmaan ei ole eksynyt kuin muutama hieman tylsempi kappale. Cashin viimeisimmät, bluegrass-levyt olivat myös loistavia. Erityisesti biisi nimeltä Rusty Cage rokkaa (löytyy myös coveroituna GTA: San Andreas -pelin raidalta).
Willie Nelson on myös huikea äijä. The Dukes of Hazzard -jämäleffa pitää katsoa pelkästään tämän takia. Nelsonin tavaramerkkejä ovat nasaali ääni ja otsanauha, jonka mies viskaisee keikallaan jollekin onnekkaalle katsojalle. Tunnetuimpia kappaleita ovat mm. Mammas Don't Let Your Babies Grow Up to Be Cowboys (duetto Waylon Jenningsin kanssa), Georgia on my mind, Nightlife, On the road again, ja tietysti City of New Orleans, suomeksi Matti Eskon Huomenta Suomi :).
The Essential Willie Nelson -kokoelmassa on pari mielenkiintoista duettoa, mm. Mendocino County Line Lee Ann Womackin kanssa on todella hyvä kappale ja taisipa olla myös Willien paras listasijoitus vuosikymmeniin.
Womack on uusi tuttavuus minulle, mutta naisella on todella kaunis ääni ja vaikuttaa olevan muutama todella koskettava kappale, kuten esim. Never again, again ja I Hope you dance. Laulutyyli on myös "vanhaa kantria", eikä mitään poppikotkotusta kuten LeAnn Rimes ja Shania Twain.
Randy Travisin kokoelma soi jatkuvasti soittimessani. Travisin nariseva ääni ja "junttilausunta" on todella mukavaa kuunneltavaa. Randy on levyttänyt myös paljon gospel-musiikkia, ja kenties paras gospel-biisi ikinä missään, Three wooden crosses nosti miehen jälleen hetkeksi parrasvaloihin. Suosittelen kyseistä kappaletta niin ateisteille kun hihhuleillekin. Muita mahtavia kappaleita ovat mm. Hard rock bottom of your heart, Diggin' up bones, On the other hand ja Forever Ever Amen, josta Freukkarit levyttivät coverin Aina, iänkaiken ja Amen. En muuten ole vielä ainakaan lämmennyt kyseiselle kokoonpanolle.
Huh, olipas urakka. Jatkakaa, arvon punaniskat ja muut juntit.
Edit: Three Wooden Crosses ei ole Randy Travisin tekemä kappale.
Johnny Cash, Willie Nelson, Waylon Jennings ja Kris Kristofferson muodostivat 80-luvulla Highwaymen-nelikon (suom. Maantierosvot). Tunnetuimpia kappaleita ovat Highwayman, Desperados waiting for a train ja Silver stallion. Highwayman-kappaleesta Suomen nelikko Mustajärvi, Kääriäinen, Marstio ja Sorsakoski levyttivät härmänkielisen version Mä elän vieläkin, joka ei tietenkään vedä millään vertoja alkuperäiseen. Itse löysin vertaisverkoista huonolaatuisia Maantierosvojen live-taltiointeja, aivan mahtavaa tavaraa! Ukot laulaa suurimpia hittejään vuorotellen ja yleisö mylvii. Amazon.comista löytyy myytävänä DVD-versioita.
Johnny Cash on tietysti suurin kaikista: kaikki tietävät Miehen mustissa. Muita hittejä ovat mm. I walk the line, Folsom prison blues ja Ring of fire. Ainakaan Johnny Cash The Essential -kokoelmaan ei ole eksynyt kuin muutama hieman tylsempi kappale. Cashin viimeisimmät, bluegrass-levyt olivat myös loistavia. Erityisesti biisi nimeltä Rusty Cage rokkaa (löytyy myös coveroituna GTA: San Andreas -pelin raidalta).
Willie Nelson on myös huikea äijä. The Dukes of Hazzard -jämäleffa pitää katsoa pelkästään tämän takia. Nelsonin tavaramerkkejä ovat nasaali ääni ja otsanauha, jonka mies viskaisee keikallaan jollekin onnekkaalle katsojalle. Tunnetuimpia kappaleita ovat mm. Mammas Don't Let Your Babies Grow Up to Be Cowboys (duetto Waylon Jenningsin kanssa), Georgia on my mind, Nightlife, On the road again, ja tietysti City of New Orleans, suomeksi Matti Eskon Huomenta Suomi :).
The Essential Willie Nelson -kokoelmassa on pari mielenkiintoista duettoa, mm. Mendocino County Line Lee Ann Womackin kanssa on todella hyvä kappale ja taisipa olla myös Willien paras listasijoitus vuosikymmeniin.
Womack on uusi tuttavuus minulle, mutta naisella on todella kaunis ääni ja vaikuttaa olevan muutama todella koskettava kappale, kuten esim. Never again, again ja I Hope you dance. Laulutyyli on myös "vanhaa kantria", eikä mitään poppikotkotusta kuten LeAnn Rimes ja Shania Twain.
Randy Travisin kokoelma soi jatkuvasti soittimessani. Travisin nariseva ääni ja "junttilausunta" on todella mukavaa kuunneltavaa. Randy on levyttänyt myös paljon gospel-musiikkia, ja kenties paras gospel-biisi ikinä missään, Three wooden crosses nosti miehen jälleen hetkeksi parrasvaloihin. Suosittelen kyseistä kappaletta niin ateisteille kun hihhuleillekin. Muita mahtavia kappaleita ovat mm. Hard rock bottom of your heart, Diggin' up bones, On the other hand ja Forever Ever Amen, josta Freukkarit levyttivät coverin Aina, iänkaiken ja Amen. En muuten ole vielä ainakaan lämmennyt kyseiselle kokoonpanolle.
Huh, olipas urakka. Jatkakaa, arvon punaniskat ja muut juntit.
Edit: Three Wooden Crosses ei ole Randy Travisin tekemä kappale.
Viimeksi muokattu: