Country-musiikki

[Mats Bedö]

Viinaksiin liittyviä biisejä ovat myös esim. It's five o'clock somewhere (Alan Jackson) ja Margarita (Jimmy Buffett).

Joo, eika pida unohtaa Tracy Byrdin Ten Rounds With Jose Cuervo:a! Loistava juomalaulu! ...ja eiku uusiksi!

 

[Hazardipakki]

Johnny Cashin toistaiseksi viimeinen albumi American V: A Hundred Highways nousi Billboardin ykköseksi. Levy saatiin äänitettyä muutama kuukausi ennen Kuninkaan kuolemaa. Tuottaja Rick Rubin on sanonut, että materiaalia riittäisi vielä kuudenteen levylliseen (American VI). Aikaisemmat Rubinin tuottamat Cash-lätyt ovat ainakin olleet laatua niin kriitikoiden, palkitsijoiden kuin minunkin mielestäni.

Tiedä vaikka Cash pokkaisi Grammyn haudan takaa. Onkohan kukaan muuten vielä pystynyt moiseen?


Edit: pientä muokkausta

 

[Borgie]

enkä usko koskaan tulevan toista skoobarihattupäistä laulajaa, joka Garthin tavoin pystyisi myymään enemmän äänitteitä kuin Beatles, Elvis ja Michael Jackson.

En tiedä mistä lähteistä Jouni on asian tarkastanut, mutta wikipedian mukaan Beatles, Elvis ja Jackson kuuluvat vähintään 250 miljoonaa myytyä levyä joukkoon, kun taas Garth on joukossa yli 100 miljoonaa, mutta kuitenkin alle 250 miljoonaa. USA:ssa on Garth myynyt arviolta 115 miljoonaa levyä, ja varmaan myös maailmallakin paljon, mutta uskoisin että kuitenkin reippaasti vähemmän mitä USA:ssa, koska Garth ei ole ikinä ollut aikansa ilmiö ympäri maapallon, kuten nuo muut mainitut ainakin jossain määrin.

Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin Mr. Cash on alkanut pikkuhiljaa kolahtaa, muut mainitut artistit ovat enemmän tai vähemmän tuntemattomia tuotantonsa osalta.

Shania Twainiakin olen kuullut tituuleerattavan kantrilaulajaksi (?), mutta tästä typykästä voisin kertoa enemmän eräässä toisessa ketjussa. Ai niin, sehän meni jo lukkoon...

 

[Hazardipakki]

Mitä livekonsertteihin tulee, en usko koskaan edes tulevan artistia joka pystyisi tekemään sellaisen shown kuin Garth Brooks silloin 10 vuotta sitten teki

Pakko kyllä ihailla v. 1993 Brooksin vetämää showta Texas Stadiumilla: Ain't going down ('till the sun comes up).

Aina jännää porukkaa nuo Hank Williamsit. Hank Williamsiahan voidaan sanoa country-musiikin keksijäksi. Miehellä löytyy lukematon kasa hyviä kappaleita, mm. Hey good looking. Harmi vain että ukko dokasi itsensä hautaan liian nuorena.

Onneksi SR kerkesi kuitenkin pistää alulle seuraavan Hankin. Hank Williams Jr. näyttääkin melko retkulta risupartoineen ja suurine aurinkolaseineen. Tämä tyyli johtaa juurensa tietysti miehen kiipeilyonnettomuuteen, jossa JR:n pärstä pistettiin uuteen muotoon ja hengenlähtökin oli lähellä. Juniorin soittama hieman rokahtava kantri ei ole kaikkien country-fanaatikkojen mieleen, mutta meikäläiselle kyllä kelpaa.

Williamsin kolmas sukupolvi on sitten Shelton Hank Williams, aka Hank Williams III. Kyseinen juippi on huomattavan yhdennäköinen isoisänsä kanssa. Harmi vaan että kundi soittelee jotain umpipaskaa kantrimetallia tai vastaavaa, jota ei kukaan täysjärkinen viitsi kuunnella.

Loppukevennyksenä vielä Hank Williams Jr:n All my rowdy friends are coming over. Videosta voi bongata muutaman tutun kasvon.

 

[Kilgore Trout]

Joskus 70-luvulla kantria tuli kuunneltua ja taitaisi kotitalon vintiltä löytyä Karjaan poikien "Country Express" -lp jos viitsisi lähteä kaivelemaan.

Näin ja koin myös Johnny Cashin keikan Lahdessa joskus vuonna miekka ja kilpi mutta ei se oikein vakuuttanut. Yleisö ihmetteli ameriikan ihmettä yhtä hartaana kuin Hakametsän yleisö runkosarjan peliä. Käteisjussi ei saanut yleisöä mukaan - täällä ei vaan oltu vielä opittu suuren maailman tavoille.

Nyttemmin countrya tulee kuunneltua satunnaisesti ja lähinnä vahingossa - samanlaista jollotusta kaikki. Mutta ihan hyvää "aivot narikkaan" -musiikkia varsinkin autoillessa.

Mutta eihän nostalgiakaan ole sitä mitä ennen!

 

[Germanicus]

Cash on yksi suurimmista suosikeistani, mutta kuunteleeko kukaan teistä Johnny Hortonia? Tämäkin artisti kuoli aivan liian varhain auto-onnettomuudessa vuonna 1960, samana vuonna kuin Eddie Cochran. Todella pahoja menetyksiä molemmat, varsinkin Eddie Cochran, jota olen kuunnellut munanmittaisesta asti. Loistava muusikko, joka olisi tehnyt vielä suuria tekoja, mikäli ura olisi saanut jatkua.

 

[Mats Bedö]

Mutta ihan hyvää "aivot narikkaan" -musiikkia varsinkin autoillessa.

Nyt on mennyt countryn sanoma sitte ohi jannulta.

Country-musiikki sinallaanhan on "aivot narikkaan" -tavaraa, mutta countryssa se "jokin" on nimenomaan sanoitukset. Ja jos jattaa aivot narikkaan, niin menee sanoma ohi eika homma toimi.

Toki kukin tavallaan, mutta ei yleistaen.

 

[Yläpesä]

DS-mies Mark Knopflerin ja Emmylou Harrisin kiekko All the roadrunning on kieppunut myyntilistojen kärkiosastossa jo jonkin aikaa. Eipä tuota kaihoisampaa aikuismusiikkia voi tehdä siirtymättä humppaan.

 

[Individual]

Mä sekosin yhdessä vaiheessa aivan täysin tähän jenkkien nu-kantriin, jos siitä sellaista nimitystä voisi käyttää. Lähinnä tästä hetkellisestä aivopesusta voisin syyttää parasta kaveriani, joka on kova countryn ja southern rockin kuluttaja. Mä en sitten tiedä mitä kunnon kantrijäbät ja jäbättäret ovat esim. Garth Brooksista mieltä tai Dwight Yoakamista. Mulle ainakin ensiksimainittu putosi kovaa ja en kiistä etteikö kanava radiossa pysyisi samana, jos herran musiikkia tälläkin hetkellä kuulisin, toisaalta mahdollisuudet siihen lienevät aika rajalliset, ei taida Brooks paljoa soida radiossa Suomessa.

American Honky-Tonk Bar Association, If Tomorrow Never Comes, Standing Outside the Fire... siinä niitä suosikkeja.


Johnny Cashista tykkään myös, Live at San Quentin levy hörhöjen huuteluineen taustalla on aika helmimatskua ja kyseinen plätty löytyy vinyylinä hyllystä.

 

[Hazardipakki]

Mä sekosin yhdessä vaiheessa aivan täysin tähän jenkkien nu-kantriin, jos siitä sellaista nimitystä voisi käyttää. Lähinnä tästä hetkellisestä aivopesusta voisin syyttää parasta kaveriani, joka on kova countryn ja southern rockin kuluttaja. Mä en sitten tiedä mitä kunnon kantrijäbät ja jäbättäret ovat esim. Garth Brooksista mieltä tai Dwight Yoakamista. Mulle ainakin ensiksimainittu putosi kovaa ja en kiistä etteikö kanava radiossa pysyisi samana, jos herran musiikkia tälläkin hetkellä kuulisin, toisaalta mahdollisuudet siihen lienevät aika rajalliset, ei taida Brooks paljoa soida radiossa Suomessa.

American Honky-Tonk Bar Association, If Tomorrow Never Comes, Standing Outside the Fire... siinä niitä suosikkeja.

Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat nu-kantrilla? Nimeä vaikka muutama artisti.

Yoakamin musiikki on ilmeisesti kaukana Nasuvillen pop-roskasta, jota en voi sietää. Garth Brooksin kokoelma taas on täyttä rautaa, enkä ihmettele miksi miehen levyjä on myyty ameriikoissa jo yli 116 miljoonaa.

Seuraavassa infoa eri tyyleistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Neotraditional_country
http://en.wikipedia.org/wiki/Alternative_Country

Esim. Cashin bluegrass- ja rock-vaikutteiset American Recordings -levyt ovat jälkimmäistä.

Itse olen viime aikoina jatkanut matkaani country-musiikin syövereissä ja tutustunut mm. Tim McGrawin musiikkiin. McGrawin Greatest Hits Vol. 2:lta kaksi ekaa kappaletta (Live like you were dieing, My old friend) ovat ainakin hyviä, mutta loput eivät herätä minkäänlaista mielenkiintoa.

 

[Individual]

Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat nu-kantrilla?

No se oli oma keksimäni nimitys (ja ilmeisen pieleen mennyt :P ) tälle Brooks, Yoakam, Travis- tyyliselle kantrille, mutta kuten kaikessa musassa on kantrissakin eri tyylilajeja.

 

[Hazardipakki]

No se oli oma keksimäni nimitys (ja ilmeisen pieleen mennyt :P ) tälle Brooks, Yoakam, Travis- tyyliselle kantrille, mutta kuten kaikessa musassa on kantrissakin eri tyylilajeja.

No ei nyt pieleen, en vaan ihan tajunnut viestiäsi. :) Jotenkin nu-kantrista tuli heti mieleen nu-metal jne.

Neotraditional country was born as a reaction to the perceived blandness of mainstream country music. New (or "neo-") traditionalism looked to the elders of country music like Ernest Tubb, Hank Williams and Kitty Wells for inspiration, and was a precursor to the more general categorization known as New country.

Edit: lisätään vielä sen verran, että mielestäni country on niin kauan hyvää, kun se kuulostaa countryltä. Jos saundi alkaa mennä popin puolelle, menee hommasta heti maku.

 

[Hazardipakki]

Country star Willie Nelson has been cited for possession of marijuana and narcotic mushrooms after a Louisiana cop smelled trouble during a traffic stop. The singer's tour bus was pulled over early yesterday morning and the cop insisted he search the vehicle after the whiff of marijuana hit him as he stepped onboard. State troopers claim they found over a pound of marijuana and less than a pound of magic mushrooms.Nelson and four others were issued misdemeanor citations for drug possession. Each was released after being issued a citation.

Tämän olisi oikeastaan voinut laittaa "päivän 'uutinen'" -ketjuun. Williehän on kenties Amerikan tunnetuin kannabiksen käyttäjä. Eikö kytillä tullut aikaisemmin mieleen ratsata Nelsonin biodieselillä hyrisevää kärryä? :) Vieläkin kiertää huhu, että mies olisi tuprutellut valkoisessa talossa useammankin presidentin aikakaudella.

Vielä muistutus kannabiksen vaaroista: I'll never smoke weed with Willie again

 

[manu 17]

Dolly Parton

Olisiko jollakin tietoa Dollyn kiertuebändin kokoonpanosta?Olen menossa katsomaan mutta olisi kiva tietää ketkä soittavat taustalla.Joitakin arvailuja on mielessä.
Ihme muuten ettei kukaan ole Dollyn saapumista kommentoinut palstalla.Useimmat eivät eivät edes taitaa tietää kuinka paljon country-hittejä hän on säveltänyt.Taitaa etuvarustus olla paremmin muistissa.

 

[MS]

Olisiko jollakin tietoa Dollyn kiertuebändin kokoonpanosta? Olen menossa katsomaan mutta olisi kiva tietää ketkä soittavat taustalla. oitakin arvailuja on mielessä. Ihme muuten ettei kukaan ole Dollyn saapumista kommentoinut palstalla. Useimmat eivät eivät edes taitaa tietää kuinka paljon country-hittejä hän on säveltänyt. Taitaa etuvarustus olla paremmin muistissa.

Suomalaisia ei Dolly Parton riittävästi kiinnostanut, joten Helsigin konsertti peruttiin. Ruotsissa kysyntä oli sen verran suurta, että Helsingin konsertti siirtyi Göteborgiin.

 

[manu 17]

Suomalaisia ei Dolly Parton riittävästi kiinnostanut, joten Helsigin konsertti peruttiin. Ruotsissa kysyntä oli sen verran suurta, että Helsingin konsertti siirtyi Göteborgiin.

Täytyy myöntää että olen kyllä hieman pettynyt.Partonin merkitystä kantrille ei voi väheksyä.En ole varsinainen Dolly-fani mutta olisi ollut mukava nähdä ja kuulla livenä yhtä suurista naisartisteista.

 

[Hazardipakki]

Kyllä Dollyn vanhoja biisejä kuuntelisi ihan mielellään.

Pakko kääntää takkia Hank Williams III:n kohdalla: jätkähän on kuningas! Dick in Dixie -kappale kuvaa hyvin, mikä nykypäivän top40-countryssä mättää. On jotenkin vaikea käsittää, kuka urpo ostaa jonkun Tim McGrawin tai Toby Keithin levyjä. Suurin osa jannujen kappaleista on pelkkää poppia jota on höystetty muutamalla kitaran vinguttelulla. McGrawin Greatest Hits oli My old friend -biisiä lukuun ottamatta täyttä törkyä.

Clint Blackin No Time to Kill on muuten aivan uskomattoman hyvä levy, samoin kuin Alan Jacksonin varhaisimmat lätyt. Viime kuukaudet olen kuunnellut seuraavia artisteja: Dwight Yoakam, Ricky Skaggs, Emmylou Harris, Merle Haggard, Clint Black, Alan Jackson, John Denver ja seuraavat ovat työn alla: Buck Owens, Brad Paisley, Hank III, Waylon Jennings, George Strait.

Laitetaanpa lopuksi vielä muutavia hyviä videoita:
Hank III - Straight to Hell
Josh Turner - Long Black train
Dwight Yoakam - Ain't that lonely yet
Clint Black - State Of Mind

Edit: kun nyt tuli puhetta country rockista, niin pistetäänpä listan jatkoksi vielä Travis Tritt - T-R-O-U-B-L-E.

 

[Mustaine]

No se oli oma keksimäni nimitys (ja ilmeisen pieleen mennyt :P ) tälle Brooks, Yoakam, Travis- tyyliselle kantrille, mutta kuten kaikessa musassa on kantrissakin eri tyylilajeja.

No kyllä minusta ainakin Yoakam vetää melko perinnetietoista meininkiä, kun taas Garth Brooks kolmen soinnun rokkia. Brooksista en juuri tykkää, mutta on tehnyt hyvän version American huippubiisistä Don't cross the river.

Diggaan tosi paljon kantrista, ja omia suosikkeja ovat(ei järjestyksessä):

- Johnny Cash
- Willie Nelson
- Dwight Yoakam
- Gram Parsons
- Bill Frisell (voidaan laskea countryksi, vaikka on kyllä tehnyt vaikka mitä)
- Marty Robbins
- The Outlaws (oikeastaan southern rockia, mutta kantrimeiningillä)
- Ricky Scaggs
- The Band (taas mennään rajoilla, onko varsinaisesti kantria)

Kuten tuosta listastakin näkyy, kantri on vaikuttanut moneen musiikkilajiin. Rikkonut rajoja. Erityisen mahtavaa on 1900-luvun alun bluegrass ja myöhemmät honkytonk-artistit(kun ryhdyttiin laulamaan ryyppäämisestä, naisissa käynnistä ja tappelemisesta;)

 

[Hazardipakki]

Elvytetäänpä taas tätä musiiikkiaiheisten ketjujen helmeä.

Tuossapa Johnny Cash - Chicken in Black -kappale, jonka syntyhistoria on aika mielenkiintoinen:

Cash's career was at an all-time low in the 1980s and he realised his record label of nearly 30 years, Columbia, was growing indifferent to him and wasn't properly marketing him, so to kill the relationship with the label before they did, Cash recorded "Chicken in Black". An intentionally awful song about Johnny's brain being transplanted to a chicken, it ironically turned out to be a larger commercial success than any of his other recent material. However, it wasn't long after "Chicken in Black" that Columbia and Cash parted ways.

Kieltämättä yksi hauskimpia musiikkivideoita kautta aikojen.

 

[Henry Blavatsky]

Johnny Cash on tietysti suurin kaikista: kaikki tietävät Miehen mustissa. Muita hittejä ovat mm. I walk the line, Folsom prison blues ja Ring of fire. Ainakaan Johnny Cash The Essential -kokoelmaan ei ole eksynyt kuin muutama hieman tylsempi kappale. Cashin viimeisimmät, bluegrass-levyt olivat myös loistavia. Erityisesti biisi nimeltä Rusty Cage rokkaa (löytyy myös coveroituna GTA: San Andreas -pelin raidalta).

Pakko korjata sen verran, eetä rusty cagehan ei ole alunperin Cashin biisi, vaan löytyy soundgardenin vuonna 1991 ilmestyneeltä badmotorfinger-levyltä. Ja pirun kova biisi onkin http://www.youtube.com/watch?v=IHy5tFI05js&mode=related&search=.

 

[Hazardipakki]

Pakko korjata sen verran, eetä rusty cagehan ei ole alunperin Cashin biisi, vaan löytyy soundgardenin vuonna 1991 ilmestyneeltä badmotorfinger-levyltä. Ja pirun kova biisi onkin http://www.youtube.com/watch?v=IHy5tFI05js&mode=related&search=.

Oikeassa olet, unohdin korjata kyseisen asian.

 

[Hazardipakki]

Jatketaanpa huumorilinjalla:

http://www.youtube.com/watch?v=uAeuR54DDts

 

[Amerikanihme]

Aika vähän on country-hehkutustakin ollut Jatkoajassa. Täytyypä nostaa ketjua ylös, jos joku vaikka tarttuisi.

Vähän tämä ketju on mennyt suosikkiartistien luettelemiseksi, joten ehkä tämä sopisi paremmin tuonne Kierrätyskeskuksen puolelle. Mutta kai countrysta voi keskustella ihan musiikkinakin? Sehän tunnetaan kai aika pitkälle redneckien musiikkina, eli USA:n maaseudulla asuvien ihmisten musiikkina. Ehkä nyt joku Nashvillessä asuva urbaanimpikin ihminen sitä joskus kuuntelee. Minussa countryssa hienoa on usein sanat, joissa on melkein aina jotain tosi tarinaa (tai ainakin todelta vaikuttavaa tarinaa), usein aika koskettavaakin. Niissä on usein myös tuo uskonnollinen ote, eli Jesus ja God ja pray on usein mukana sanoituksessa. Toki tuo melodiapuolikin miellyttää, ainakin tässä vanhemman genren countryssa. Nämä nykyajan Keith Urbanit ja Kenny Chesneyt ja Rascal Flattsit ja jopa Carrie Underwoodit eivät huudollaan oikein jaksa tällaista vanhusta enää kiinnostaa. Löysin hiljattain sellaisen helmen kuin Keith Whitleyn "Don't close your eyes". Hyvä laulaja vaikuttaa olleen tuo Keith Whitley muutenkin, harmi vaan, että elämä loppui kovin lyhyeen. Mutta viskikin kuuluu usein country-musiikkiin (sanoissakin).

Muutamissa country-konserteissa on tullut käytyä myös. Willie Nelsonia tuli joskus Kentuckyssa katsottua ja sitten Kaliforniassa kolmena vuotena tuli käytyä Stagecoach-festivaalilla Indiossa. Siellä esiintyivätkin sitten lähestulkoon kaikki countryn tämän hetken kuumimmat tähdet noiden kolmen vuoden aikana. Parhaiten mieleen jäi Alan Jackson, joka esitti hitin hitin jälkeen, kun muut esittivät pääosin jotain uusia rallatuksia joita suuri yleisö (no, tai ainakaan minä) ei tunnistanut. Mutta kaikki lauloivat Alanin laulujen mukana. Yksi uusi nimi, jota näissä entisissä country-ketjuissa ei ole mainittu, on Taylor Swift. Aika rakettimaisesti pinnalle noussut tyttönen, joka tyttöystäväni mukaan ei osaa pitää nuottia. Tykkään kylläkin hänestä, eikä tuo nuotti ole välttämättä se tärkein asia aina, heh heh!

Suomessa kaiketi ainakin rivitanssiharrastus on lisäämässä suosiotaan, ja siinähän yleensä tanssitaan countryn tahtiin. Itsekin kävin country-tanssin kursseilla, mutta siis paritanssia. Eihän tuossa rivitanssissa ole mielestäni mitään mieltä kun ei pääse sitä vastakkaista sukupuolta olevaa yhtään edes koskettelemaan. Joku mukavan romanttinen ja hidas country-kappale ja mukava tyttönen siinä käsi kädessä, mikäs sen parempaa. Jiihaa!

 

[Wolves]

Yksi Countryn pauloihin haksahtanut lisää

Pari vuotta takaperin juurikin Taylor Swift herätti mielenkiintoni, siis countryyn ja sen jälkeen artisteja (Pääasiassa uusia tulokkaita) onkin käyty läpi innolla.

Garth Brooksin ja Taylor Swiftin lisäksi uudeksi suosikiksi on noussut Lady Antebellum, jolta ilmaantui juuri kolmas pitkäsoitto "Own the Night". Erinäisessä soitossa soi myös Big & Rich, Rascal Flatts + paljon muita.

 

[pernaveikko]

Yksi Countryn pauloihin haksahtanut lisää

Kyllä, mutta laitetaan pari nimeä lisää, miksi countryn pitäisi olla automaattisesti jenkkilästä. Pekka Myllykoski pitäisi olla kaikille tuttu nimi ja oletettavasti hieman tuntemattomampi saksalainen Lonzo.

Toki he laulavat lähinnä kovereita, mutta ei kai sekään väärin ole.