68. 22+39=61, -44, 28 RM
Näillä numeroilla kirjattakoon ketjun päähenkilön NHL-uran tulokaskauden tilastorivit. Tuloksena NHL:n toiseksi surkeimmassa joukkueessa jaettu kärkisija joukkueen sisäisessä maalipörssissä (22) (Jason Dickinsonilla 14 ottelua enemmän toki pelattuna), kärkisija syötöissä (39), tehopisteissä (61), laukauksissa (206), pisteissä tasakentällisin (40), pisteissä ylivoimalla (21) ja piste-per-peli (0.90) tilastossa. Kakkossija irtosi maaleissa tasakentällisin (18) sekä jatkoaikamaaleissa (1).
Sanoisin, että varsin kelvollinen suoritus 18-vuotiaalta, joka pelasi tosiaan joukkueessa, jossa Seth Jonesin lisäksi ei noita nimimiehiä ollut oikeastaan ainuttakaan, jollei nyt joku halua vanhojen meriittien muodossa esimerkiksi Nick Folignoa tai Corey Perrya sellaiseksi laskea. Olihan siellä Taylor Hall, joka kuitenkin loukkaantui heti alkukaudesta eikä sen koommin pelannut. Chicago saalisti kauden aikana ainoastaan 23 voittoa ja oli lopulta ainoastaan viisi pistettä San Jose Sharksia edellä sarjataulukossa. Siis sitä samaa hailaumaa, jota ennen kautta tituleerattiin yhdeksi NHL-historian surkeimmista joukkueista. Maalierona Chicagolla koko kauden ajalta -111, joka sekin kertoo olennaisen osan.
Tuossa ylempänä jo kirjoiteltiinkin, että Bedard olisi kaivannut enemmän tulitukea, enkä voisi olla enempää samaa mieltä asiasta. Pääsääntöisesti Bedardin ketjukaverina viiletti 24-vuotias Philipp Kurashev (piste-ennätys ennen tätä kautta viime kaudelta 70. 9+16=25). Ketjua täydensivät kauden aikana useammat pyrkyrit, mutta tämä pari pelasi kuitenkin yhdessä.
Sanotaanko näin, että ehkä mahdollisesti voipi olla, että hieman tasokkaampien ketjukavereiden kanssa sitä tulosta olisi tullut napsun-pari vielä nähtyä enemmänkin. Siinä Bedardin vierellä kuitenkin Kurashev teki uuden maali- ja piste-ennätyksensä, joten kai sekin jotain oleellista kertoo. Kurashevin pisteet kasvoivat viime kaudesta lukemiin 75. 18+36=54.
Jotain Bedardin vaikutuksesta Chicagolle kertonee sekin, että kun Bedard Tammikuun 5. päivä ottelussa New Jersey Devilsiä vastaan mursi leukansa, voitti Chicago noista viidestätoista hänen missaamastaan ottelusta ainoastaan kolme. Pisteitä se pystyi keräämään yhteensä seitsemän kappaletta, jolloin pistekeskiarvoksi asettuu tuolta ajalta 0.467. Bedardin kanssa joukkue keräsi kauden aikana 20 voittoa ja yhteensä 45 pistettä, jolloin pistekeskiarvo asettuu digitaaleihin 0.672. Tulos siis parani 0.205 pistettä ottelua kohden hänen ollessaan kentällä. Voittoprosentti ilman Bedardia (20%) oli lähes 10 prosenttiyksikköä huonompi, kuin silloin kun Bedard oli kentällä (29,9%).
Bedardin ollessa sairaslomalla Chicagon maalisarake oli varsin erilainen, kuin hänen kanssaan. Ilman Bedardia Chicago teki 1.467 maalia ottelua kohden, kun Bedardin kanssa maaleja tuli 2.328 ottelua kohti. Prosenttilukemiksi muunneltuna ja helpommin ymmärrettynä, Chicago siis teki 63% enemmän maaleja Bedardin kanssa kuin ilman. Se on aika julmetun iso lukema, vaikka itse maalimäärässä ei ero niin isolta tunnukkaan.
Bedardin merkitys näkyi myös etenkin edellämainitun Kurashevin pelissä. Bedardin ollessa kokoonpanossa, Kurashev iski kauden aikana taululle tehopisteet 60. 17+31=48, mutta Bedardin loukkaantumisen aikana tilastot kirjattiin lukemiin 15. 1+5=6.
Jos verrataan Bedardin tilastolukemia muihin 2000-luvulla varattuihin 1st overall pelaajiin, niin pisteiden valossa Bedardin kausi oli kuudenneksi kovin tulokaskausi. Kovempiin pistemääriin ovat pystyneet ainoastaan Alexander Ovechkin (106), Sidney Crosby (102), Patrick Kane (72), Auston Matthews (69) sekä Nathan MacKinnon (63).
Jos lähdetään pyörittämään luvut piste-per-peli muotoon, muodostavat kärkiviisikon nimet Ovechkin (1.30), Crosby (1.26), McDavid (1.06), Bedard (0.90) sekä Patrick Kane (0.88). Näistä toki Ovechkin käytännössä kaksi vuotta vanhempi muihin verrattuna työsulkukauden aiheuttaman pelikatkon sekä myöhäisen syntymisajankohtansa vuoksi.
Kun verrataan Bedardin tulokaskautta NHL:n historiaan ja 18-vuotiaiden pelaajien pelaamiin kausiin, oli kyseessä historian 15. tehokkain kausi. Edelle pääsevät jo esillä olleiden Crosbyn sekä MacKinnonin lisäksi Wayne Gretzky (Kausi 79/80, 137 pts), Dale Hawerchuk (81/82, 103), Steve Yzerman (83/84, 87), Jimmy Carson (86/87, 79), Sylvain Turgeon (83/84, 72), Ron Francis (81/82, 68), Bobby Carpenter (81/82, 67), Phil Housley (82/83, 66), Brian Bellows (82/83, 65), Patrik Laine (16/17, 64), Jeff Skinner (10/11, 63) sekö Gus Bodnar (43/44, 62). Todettakoon, että samalla pistekeskiarvolla Bedardin koko kauden pistemäärä olisi ollut siinä 74 pisteen hujakoilla, joka olisi nostanut hänet kokonaispistemäärässä kuudennelle sijalle.
Pistekeskiarvollisesti Bedardin kausi oli historian 13. kovin suoritus, kun jätetään pois 1-3 ottelua pelanneet pelaajat.
Että ei se tulokaskausi nyt ihan tuhnu ollut, vaikka joidenkin mielestä se saattaa siltä vähän tuntuakkin, kun ei pystynyt pelaamaan piste-per-peli tahdilla koko kautta tai iskemään edes yli 30 maalia (maaleissakin oli muuten tuon ikäisistä pelaajista 22. kovin suoritus). Kuitenkin kun tuossa aamulla tuli ties monettako kertaa kelailtua läpi Bedardin kauden maalit, niin onhan se vaan aivan saatanan kova jannu ja luoja vain tietää kuinka kova hänestä vielä tuleekaan. Tuo kyky iskeä maaleja mistä asennosta ja tilanteesta tahansa, on aika maagista. Itsellä on sormet, varpaat ja kaikki muutkin ruumiinosat tällä hetkellä ristissä, että Chicagolle käy hillitön pulla NHL Draftissa ja saavat Macklin Celebrinin riveihinsä. En siksi, että toivon Chicagolle uutta dynastiaa, vaan siksi, että siinä olisi vuosikausiksi eteenpäin aika hemmetin mielenkiintoinen kaksikko, jonka varaan olisi hyvä rakentaa tulevaisuutta.
www.britannica.com
www.eliteprospects.com
