Niinkuin monella muullakin, muistot tulvahtivat mieleen. silmät kostuvat kun noita aikoja muistelee.
Sinänsä surullista ja kertoo jotain kun parhaimmat muistot lapsuudesta liittyvät kuusnepan peleihin. Ei ollut yksi tai kaksi kesäloma kun kaikki aika meni pelatessa.
Muistankohan oikein kun ennen vuotta 85 sen sain, hinta olisi ollut jotain 3K?
Legendaarisia pelejä:
Ihan ensimmäisiä pelejä jota taisi olla Wizard of Wor. Yksinpelinä se ei ollut niin kaksinen mutta sitähän pystyi pelaamaan coppina tai ottamaan kunnon deatmatsit. Ja ne äänet...
Eka peli jonka ostin, joskus ala-asteen aikaan, oli Lords of the Midnight. Silloin en tiennyt mitään TSHsta.
Äiti oli silloin ravintolassa yötyössä, lähti joskus illalla viiden aikaan ja tuli yöllä kolmen neljän aikaan, ja meikäläinen pelasi sen ajan, aamulla nukkumaan 8-9 aikoihin.
Se oli aika laaja peli, neljällä 'lordilla' aloitettiin ja kerättiin lisää joukkoja ja komentajia. Pääsin sen pelin läpi kulkemalla koko kartan läpi etsien näitä lordeja, välillä puolustustaistelua, ja lopulta kerättiin kaikki omat joukot päälinnaan puolustamaan ja katselemaan kuinka vihollinen hakkasi päätään muuriin. Lopulta itse lähdettiin valtaamaan vihollisen päälinna.
Yläasteella muistaakseni tuli Silent Service, jossa puljattiin ameriikkalaisella sukellusveneellä tyynellä merellä.
Siinä pelissä oli oikeeta Das Boot tunnelmaa! Periskoopissa näkyi öisellä merellä japsien saattue, ja eikun metsästämään, torpedot menemään, ja äkkiä karkuun. Jos kävi hyvä tuuri, saattueella ei ollut hävittäjiä suojana ja jäädä katsomaan räjähdyksiä. Mutta yleensä niitä oli, se olikin pelin mieleenpainuvin ja "Das Boot"maisin osa kun näki että hävittäjät kävivät kimppuun. Alas äkkiä mahdollisimman syvällä ja koneet seis. Sitten odoteltiinkin moottorien ääniä yläpuolelta(ne kovenivat sitä mukaa mitä lähemmäksi hävittäjät tulivat) ja rukoiltiin etteivät heittele syvyyspommeja. Kun räjähti, koko kuvaruutu tärähteli. Epätoivoisesti sitä yritti täyttä höyryä karkuun kahvat maksimilla ylös, eikä auttanut. Syvyysmittari näytti että vehje vaan vajosi... klaustrofobinen tunne oli melkein aito.
Näin jälkeenpäin ajatellen, Silent Servicessä oli ehkä eniten tunnelmaa kuusnepan peleistä.
Eliteä tietysti tuli pelattua aika paljon, muistuu mieleen että ennenkuin sai sen telakoitumistietokoneen, ainakin aluksi oli aika vaikea päästä asemalle. Koskaan en muistaakseni saanut elite arvonimeä...
Olihan siinäkin tunnelmaa.
Jossain välissä oli Fort Apocalypse, se oli henkilökohtainen suosikki pitkän aikaa, vaikka aika harva kaveri siitä Tykkäsi. Helikopterilla paineltiin maanalaisissa tunneleissa.
Ja lopuksi kaksi legendojen legendaa:
Muistaako kukaan Save New York:kia. Jumalattoman simppeli peli. Pieni ykko lentää lentokoneella pilvenpiirtäjien yläpuolella ja yrittää teurastaa isoja lintuja jotka syövät niitä taloja. Kuvaruutu ei liikkunut mihinkään. Alaosassa oli metrotunneli jota pitkin pystyi liikkumaan.
Myös siinä pelissä pystyi pelaamaan kaksistaan. Kaksintaistelut metrotunneleissa ovat ihan legendoja naapurin Jarkon kanssa.
Mutta kaikista paras(Best of The best) oli kuitenkin
Pirates! Huutomerkki kuuluu pelin nimeen. Sitä ei kai kukaan maininnut vielä.
Yksi niistä harvoista peleistä joita tuli pelattua pc:llä vielä 90-luvun loppupuolella.
Alussa valittiin aikajakso jossa halusi pelata, pitikö sitten vielä valita ammatti, tai rooli tai joku semmonen. Sai olla britti, hollantilainen, ranskalainen tai espanjalainen. Alkutarinassa päästiin karkuun joltain plantaasilta, otettiin komennettavaksi joku pieni purtilo ja siitä sitten Karibian meren kauhuksi.
Teinipojan mieleen jäi erityisesti ne ystävällismielisten kaupunkien kuvernöörien tyttäret, jotka oli välillä aika mielenkiintoisen näköisiä. Joillakin oli esim. punaiset hiukset ja keltainen iho. Kaikkein kauneimman kanssa yritettiin päästä naimisiin, se ei onnistunut ennenkuin sai kunnon arvonimen.
Tyypin perhekin oli hajonnut ja perheenjäseniä pystyi etsimään, taisi olla jotenkin niin että joku evil spaniard joku tiesi missä veljeä pidetään vankina, ja sitä sitten jahdattiin. Taisin kolme vai neljä perheenjäsentä löytää. Olisi ihan mielenkiintoista tietää kuinka monta niitä pystyi pelastamaan, oliko serkun serkkua yms.
Kaupunkeja sai ryöstää, Havanna oli aika paha paikka, siellä oli paljon sotilaita. Panamaan ei päässyt kuin maita pitkin, mutta se olikin kai kaikkein rikkain paikka. Merellä pystyi ryöstämään paatteja, espanjalaiset aarrekaljuunat olivat täynnä aarteita. Välillä piti itse paeta merirosvonmetsästäjiä, eikä voinut jäädä pikkupurtilollaan taistelemaan jotain brittiläistä sotafregattia vastaan. Kaupungeista sai palasia aarrekartoista, ja niitäkin sai sitten etsiä. Jos ei tarpeeksi ollut saalista vähäänaikaan, miehistö kapinoi ja kapinanjohtajaa vastaan piti miekkailla.
Hyvä luoja, kun lukee tota omaa selostusta, sehän oli melkoisen laaja ja monipuolinen peli!