Peliä vaille valmista. Kausi päättyy ti-ke yönä kotipelillä playoffseihin valmistautuvaa Hurricanesia vastaan ja Blue Jackets tulee sijoittumaan sarjataulukossa sijalle 29 eli neljänneksi viimeiseksi.
Tässä on jo pitkä pätkä menty lähes AHL poppoolla kun puolet jengistä loukkaantuneena eikä olla turhaan hätäilty kolhujen kanssa kun peleissä ei panosta ole.
Eräänlainen helpotus saada tämänkaltainen turbulenssia täynnä ollut kausi päätökseen. Ihan alkaen Babcock saagasta kolmansien erien housuun kakkaamisiin ja Elviksen siirtopyyntöön sekä Kekäläisen potkuihin jne.
Kun saadaan kausi kirjoihin ja kansiin niin voi taas offseasonia seurailla haaveillen paremmasta huomisesta.
Pyrin kirjoittamaan myöhemmin enemmän siitä mitä muutoksia haluaisin nähdä näin aktiivisesti Blue Jacketsia seuraavan fanin näkökulmasta. Ehkä tulevaan kausiketjuun?
Mutta tässä muutamia nostoja tästä kaudesta.
- Joukkueen sisäistä pistepörssiä johtaa Johnny Gaudreau (80 pelattua peliä) tehoin 11+48=59. Jos Johnny ei tee pisteitä Carolinaa vastaan niin yksikään pelaaja ei Blue Jacketsista riko 60 pisteen rajaa. Mikä on varsin masentava tilastoknoppi.
- Joukkueen sisäistä maalipörssiä johtaa Marchenko 23 kihautuksella ja Jenner on kakkosena 22 maalilla. Kolmas on rookie Voronkov 18 maalilla. Näyttää siis varsin varmalta ettei joukkueessa ole tällä kaudella myöskään yhtäkään 30 "täpän" maalintekijää.
- Joukkueen vakiosenttereistä ainostaan kapteeni Boone Jennerillä aloitukset yli 50% (Jennerillä 54,3%). Muut: Kuraly 47,7%, Sillinger 46,4%, Fantilli 43,6% ja Voronkov 42,2%. Voi tuntua "pieneltä" asialta, mutta oikeasti hyvin pärjäävillä joukkueilla on lähes poikkeuksetta 2 tai 3 kaveria yli 50%. Kun voitat aloituksia niin olet useammin itse kiekossa.
- Ylivoima jälleen kerran läpi kauden umpisurkeaa. Tehokkuus ennen kauden viimeistä peliä 15,2% jolla ollaan sijalla 30 liigassa. Ei ole tuonut Mark Recchin tulo mitään lisää joukkueen ylivoiman rakenteluun, kenties vaikutus on jopa negatiivinen..
- Maalivahdeilta hieman parempaa tekemistä kuin viime kaudella, mutta silti Elvis taantui taas alle 90 torjuntaprosentin osalta (41 peliä, 89,7% ja 3.45 GAA). Tarasov ja Greaves sentään yli 90% (ainakin näin ennen sitä viimeistä peliä vs CAR). Tarasov 24 peliä, 90,8% ja 3.18 GAA. Greaves 8 peliä, 90,6% ja 3.55 GAA. Kaikesta ei tietenkään voi veskareita syyttää mutta Elvis ei ole esittänyt viime kausina mitään ykkösveskarin asemaan oikeuttavaa ja kesällä saattaa olla ihan jopa se buy-out mahdollinen tuolle ylikalliille sopimukselle.
- Tulokaspäävalmentaja Pascal Vincent joutui kovaan paikkaan Babcock potkujen jälkimainingeissa kun valmistautuminen jäi lyhyeksi ja muutokset training campin alla aiheuttivat turbulenssia joukkueeseen. Vincent alleviivasi penkityksillään sitä että kaikkien pitää ansaita peliaikansa eikä mitään anneta ilmaiseksi, mikä itsessään on hyvä asia. Kauden kuluessa tuli kuitenkin ilmi epäilyksiä siitä onko Vincent oikea mies johtamaan tätä nuorta joukkuetta. Panoksenkin jo karattua peleistä mies peluutti puhki veteraaneja eikä antanut niille eturivin nuorille peliaikaa tarpeeksi. Sokea luottamus Provorovin ja Gudbransonin kaltaisiin veteraaneihin, oli peliesitykset minkä tasoisia tahansa, ei kerro siitä että kaikkia kohdeltaisiin tasavertaisesti. Peliajan vähyydestä ja liiallisesta "suojelusta" kärsivät milloin Jiricek, Johnson, Fantilli kuin Voronkovkin.
Näihin huomioihin pohjaten. Odotan muutosten kesää 2024.