En nyt sanoisi etteikö omistajatahoa kiinnostaisi menestyksekäs tulevaisuus, kun juuri tuotiin sisään johtoportaaseen takaisin J.D alias John Davidson, jolle varmaan pitää jonkinnäköinen miljoona maksaa sen lisäksi, mitä Rangers antaa erokorvauksia. Jos Kekäläistä olisi lähdetty vaihtamaan niin olisi pitänyt käytännössä vaihtaa paljolti skouttausosastoa ja muita seurahenkilöitä lisäksi. McConnellyn perhe kun on vielä teräsperijöitä niin eiköhän siellä ole totuttu suhdannevaihteluihin. Se että alkuvuosina oli niin hirveä seurajohto tuo lisäksi työturvaa vaikka jo ex-GM Scott Howsonin aikaan laiva saatiin oikaistua. Tosin siinäkin oli sekoilua Jeff Carterin sen kanssa verran, että työsulkukauden alun heikompi jakso sai silloin sisään tuodun tiili tiileltä-muutosjohtajan odotetusti tuomaan oman miehensä virkaan. Nythän Jampella onkin taas varmaan NHL:n parhaita työturvia seuraavat vuodet, kun J.D. ei ole ainakaan aiemmin halunnut rohmuta valtaa ja on käytännössä perheystävä.
Jampelta taas nähtiin perseennäyttö apuvalmentaja Brad Shawin suuntaan, kun tälle ei annettu edes haastattelua. Shaw siirtyi heti Vancouverin apuvalmentajaksi, mutta paljon kiitosta vaan vaivasta miehelle, joka oli Tampa-lakaisun aivot ja loi sen siilipuolustusprosenttikiekon, jolla AHL-joukkueella edettiin pleijareihin ja Toronton yli. Tortorellalle neljän ketjun huippukaudella 16 voittoa putkeen tuoneen safe is death-pelityylin hioja myöskään ei välttämättä ollut Brad Larsen, kovan vaatimustason Lars-patukoineen. Toki Shaw oli sen verran hipsteri pukeutumisessaan ja Groucho Marx-tyylittelyssään ettei uskottavuutta päävalmentajaksi melkoisella varmuudella löytyisi. Lisäksi se viimeisin oli sen verran nihilistä pelaamista koko kauden mitassa, että eipä ole ihmekään, jossei ole vähäisille tähdille maistunut. Mutta kova menetys koko valmennustiimille.
Kekäläinen itse taas ei edelleenkään tunnu uskovan muuhun kuin työnteon merkitykseen. Tämän tyylinen urheilujohtaja, mallia HJK:n Aki Riihilahti, ei tunnu edes ehtivän ajatella, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Joten se on kuin tasoitusta antaisi mitä tulee valmennuksen merkitykseen. Tämän suhteenhan olisi kannattanut lukea Urheilulehteä tai Vierumäellä huru-ukkojen seminaareissa, mutta enemmän peruspohjoisamerikkalainen Jarmo lie kuin eurooppalainen.
Enkä nyt liikaa korostaisi Kekäläisen passittomuuden ihanteita, kun kaveripiireistään seuran rekryt useimmiten tulevat ja ihme on, jossei paras mies ole ehtinyt vaikuttaa St. Louisissa tai pääkaupunkiseudun seuroissa. Tai ihan vaan samassa pukukopissa muuan Jarmo Kekäläisen peliuran hännillä. Parhaillaan on taidettu pelikaverin poika varata kolmannella kierroksella.
Larsenin valmennusuran kovin saavutus taitaa olla Coloradon nykykoutsin Jared Bednarin (joka voitti Columbuksen tähän mennessä parhaalla AHL-joukkueella suvereenin mestaruuden) rekrytoiminen apuvalmentajakseen. Nyt puhui myös apuvalmentajuuden merkityksestä, joten aivan toivoton tapaus mies ei ole. J.D. taas jossain radiohaastattelussa hiljattain puhui yllättäen, että nykyään, kun pelaajia on ties mistä, niin heillä olisi syytä olla saman kulttuuripiirin apuvalmentajiakin.
Hieman erottelevan oudolta se kommentti kuulosti, kuten myös puheet aikanaan siitä, että Jampen piti todistaa itsensä seurajohtajana. Yhtä HFboards-kirjoittajaa vaille mikään taho ei tähän päiväänkään taida tietää tai ymmärtää, että Jampe oli GM:nä yhdelle aikansa parhaista joukkueista hifkissä. Toki voihan se viitata siihen, että Columbuksen kärkivaraukset ovat arpa-Tyler Anglea lukuun ottamatta venäläisiä. Ja Bobrovskin kanssa aikanaan sukset menivät täysin ristiin, kun Jampe keksi ehdottaa urheilupsykologia, mikä oli näitä henkisen valmennuksen kansallisia erikoisuuksia. Toki voi olla, että siinäkään ei ollut kulttuurierot niinkään taustalla vaan median ja fanien ohella syntipukkivastuun vyöryttäminen Bobrovskille, jolla oli aika tekemätön paikka Sullivanin ultranopeaa Pittsburghia vastaan.
Pahimmillaanhan Jampen oma lista (jota Brad Larsen apuvalmentajavalinnoissaan konsultoi) sisältää jonkun kiistattoman huippuammattivalmentajan sijaan ex-pelaajan, joka antaa kasvot eurooppalaiselle valmennusosaamiselle. Viime kaudellahan Jampe koitti vielä pelastaa kautta pitämällä pelaajille ruudulta puheen, joka meni suunnilleen niin, että kaikkihan me aloimme pelaamaan jääkiekkoa, koska haluamme tehdä maaleja, joten pidetään kiekkoa. Harmittavasti siinä oli jotain covid-määräysten tai jonkun kanssa, joka viivytti kyseisen alun perin kai livenä lausuttavaksi tarkoitetun palopuheen pitoa, joten aivan suoranaisesti hengen voiman tehoa ei Kekäläisemme päässyt kokeilemaan.