0-7-1
Hiljaiseksihan se vetää. Tämän vuoden piti olla se THE kausi. Sesonki, jolloin marssitaan pudotuspeleihin ja haetaan se ensimmäinen voitto. Joukkueeseen on satsattu enemmän kuin koskaan; puolustukseen on hankittu kiekollista osaamista, Steve Mason on herännyt tulokaskauden tasolleen ja Rick Nash on viimein saanut vierelleen ykkössentterin. Bullshit.
Puolustus on koko alkukauden kärsinyt kovista loukkaantumisista ja viivapeloitteemme Wisniewski on ollut pelikiellossa. Tyutin ei ansaitse megasopimustaan ja Russell on edelleen järkyttävä omassa päässä.
Steve Masonin tekemisistä heijastuu järkyttävä epävarmuus eikä torjuntatyyli näytä yhtään istuvan tämän tekemisiin. Tämä heijastuu kenttäpelaajien tekemisiin vähintään yhtä järkyttävästi, kun koko ajan saa pelätä että meneekö jälleen omiin.
Hyökkäyspeli on, kuten arvata saattaa, aivan karmeata. Carterista ei ole ollut selkeäksi johtohahmoksi vaan Nashin vierellä ja muissa ketjuruleteissa on nähty köykäinen ja pehmeä täytepelaaja. Pelinkäsitys miehellä on erinomainen, mutta jokin ei vaan kohtaa. Voin vain kuvitella mitä Carterin pään sisällä liikkuu kun Flyers marssii ylöspäin taulukossa leveän materiaalinsa ja voittavan maalivahdin kanssa. Nyt Carter on sivussa joten vastuunkantajille on tilausta.
Nyt olisi Brassardilla jälleen tilaisuus näyttää epäilijöilleen! Siihen porukkaan olen itsekin vajonnut kauden alettua tällä tavalla.
Jottei olisi liian negatiivinen viesti niin todetaan että Prospal on ollut vahvistus. Kun huhut siirrosta Ohioon alkoivat niin kirosin ääneen. Peluri joka on 36-vuotias, pahan loukkaantumisen läpikäynyt ja osittainen kiekkokiertolainen ei kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta. Mutta tehokas kaveri kyllä on. Mutta tosin seurassa alle kymmenen ottelua pelanneena on myös ehtinyt jo avautumaan medialle joukkueen heikoista otteista. Mutta ei Prospalia tästä voi syyttää. Kyllä jokaisella on tunteet pinnassa ja kaikkia vituttaa.
Rick Nash on matkalla kohti uransa ennätyspisteitä,mutta nyt kaivataan niitä maaleja. Tässä joukkueessa tuskin tulee vuosiin olemaan toista todellista maalinsylkijää, joten tässä tilanteessa niitä maaleja kaivataan. Ihan vain taloudellisten panostusten vuoksi.
Täytyy myös vielä mainita viikonlopun Ottawa-matsista sen verran että oli elämäni toiseksi suurin järkytys jääkiekon saralla tuloksellisesti. Edelle menee vain Ari Vallin vuonna 2004, mutta se ei ole tämän ketjun asia.
Tänään vastassa "rakas" Red Wings kotiluolassa. Trendin mukaisesti vastustaja peluuttaa kakkosmolariaan, joten jälleen on paikka iskeä. Howard on sen verran vakuuttava tällä kaudella ollut, joten sangen ystävällistä antaa myös Sinitakeille mahdollisuus voittoon. Myös Wisniewski pelaa tänään ensimmäisen ottelunsa runkosarjassa. Apua toivottaisiin ainakin ylivoimaan, joka on edelleen melko kehnoa. Toivottavasti tänään on kotijoukkueella
sihti kunnossa.
Linkki Youtubeen. Videolla Detroit-faneja Nationwide areenan katsomossa.
Suurin mielenkiinto on illan yleisömäärässä. Ohiolaiset ovat urheilun ystäviä, mutta jossain välissä tulee uskollisuudessakin raja vastaan. Toivottavasti rivalry saa fanit saapumaan paikalle.
Tappion sattuessa uskoisin että Arniellin on aika väistyä.
Loppuun vielä kiitos B-Jacketille ketjun hengissä pitämisestä. Kirjoituksiasi on aina ilo lukea. Toivottavasti pystyn itse vielä joskus vastaavaan.
I´ll carry the flag.