Erikoistilanne pelaaminen on tunnetusti pelien suurin ratkaisija ja siinä voi olla Avsin kompastus. Kaikki kunnia Losin ja Columbuksen ylivoimille, mutta kyllä Avsin kovasti muuttunut alivoima testataan kunnolla vasta tällä vieraskiertueella. San Jose teki siitä jo paperia, eikä tilanne paljoa helpotu, kun vastaan tulee Edmontonin junnut, Sedinit ja Calgarykin omaa hyvät prosentit. Varsinkin eberlet, schultzit, rnh:t ja kumppanit tuntuvat etukäteen olevan pahinta myrkkyä kiekon liikuttelulla ja paikan vaihdoilla. Ikävä tulee tällä kaudella niitä O’Reillyn ja McClementin pieniä, mutta tärkeitä asioita av:lla, maila aina oikeassa paikassa, sijoittuminen, pelin luku syötönkatkoihin, aloituksista puhumattakaan. Tietenkin maalivahti on aina joukkueen paras alivoiman tappaja, mutta kyllä Varlykin on voimaton tuollaisen myllyn edessä, mitä Sharks järjesti.
Avsin ylivoima puolestaan on melkoista tuskaa tällä hetkellä. Heti aluksi on myönnettävä, että viime peliä lukuunottamatta ylivoima on pystynyt tuottamaan yhden tuhannen taalan paikan per peli, mutta muuten 90% ajasta se on hakenut kiekkoa omasta päästä. Avsin sateenvarjo-taktiikalla on saatu luotua aina oikealle takatolpalle maalipaikka, missä pelaajalla on edessään tyhjä maali, mutta verkko ei ole heilunut. Vastaavasti sitten ainoa pakki on viivalla täysin yksin, eikä millään pysty pitämään viivaa kiinni, joten kaikki purut menevät läpi. Myös 2vs1-hyökkäkset omiin ovat kova riski ja niitä on jo tullutkin. Ihmetyttää Saccon tapa hajottaa ylivoimille Duchenen ketju ja laittaa PAP Stastnyn kanssa samaan viisikkoon. Vaikka Barrie teki pari pahaa virhettä pelaamissaan otteluissa, laittaisin hänet saman tien takaisin kokoonpanoon, että saataisiin ylivoimiin viivalle yksi kiekollinen pakki.
Duchenen peliä on ollut ilo katsella, kun kaveri näyttää olevan aivan erilaisella asenteella liikkeellä kuin kertaakaan aikaisemmin. Ehkä hän saa liikkeessä etua, kun pelasi Euroopassa, mutta kyllä hän on myös ottanut siinä kehitysaskelia. Rytminvaihdos lähtee näyttävästi, suunta on yhä suorempaa kohti maalia ja kroppaan on tullut vääntövoimaa, jolla hän pääsee irti pakista, vaikka tämä roikkuu selässä. Duchene näyttää ottaneen vakavasti ne puheet, että hänellä on nyt aito mahdollisuus lyödä itsensä Avsin ykkössentteriksi ja tulevaisuuden kulmakiveksi. Hyökkäyssuuntaan on löytynyt tehoja ennenkin, mutta silmiinpistävä muutos on ollut Duchenen puolustaminen. Nyt se ei ole vain näennäistä paikalle ilmoittautumista, vaan hän todella tekee sitäkin työtä aktiivisesti. Pääsee pelaamaan jokaisessa tilanteessa, vaikka av-vastuuta alkaa olla jo liiankin kanssa. Missä muussa joukkueessa ykkössentteri pelaa 3:24 alivoimaa per peli? Se on aika paljon pois Mattyn hyökkäyspelaamisesta, kun hän väsyttää itseään painiessaan alivoimalla näin paljon.
Kertoo Avsin osittain epäonnistuneesta joukkueen kasauksesta/roolituksesta, kun Duchene, Landeskog, Stastny ja Jones ovat suurimmat alivoiman tappajat. Monella muulla joukkueella on omat erikoismiehensä siihen, eikä tarvitse kuluttaa ykkös- ja kakkosketjuja alivoimiin. Vaikka pidänkin siitä, että Patrick Bordeleau on vihdoin päässyt NHL:ään ja hänen pelityylistään, toivoisin Malonen ottavan hänen paikkansa ainakin seuraavassa pelissä Edmontonia vastaan. Öljyllä ei ole ketään niin raskaan sarjan edustajaa, että Bordeleaun pari minuuttia olisi välttämätön. Malonea voisi peluuttaa huomattavasti enemmän ja lisäksi häntä voisi käyttää alivoimilla. Muistikuvia ei ole, että miten hyvä Malone on aloituksissa, mutta toivottavasti Olveria parempi. Sacco ei uskalla laittaa Olveria aloittamaan omassa päässä, joten siihenkin käytetään aina Duchenea tai Stastnya.
Ketjuissa nostaisin Olverin kolmosen laitaan Downien jättämään aukkoon ja antaisin hänelle hyökkäävämmän roolin. Nyt siinä on käytetty McLeodia ja Kobasew’ta, jotka ovat selviä nelosketjun laitureita. Siihen keskelle sitten Brad Malone.
Pelillisesti omalla alueella on edelleen suuria ongelmia ja Avsin perinteinen ongelma on, ettei kiekkoa saada varmasti ulos keskialueen puolelle.
Pelaajista Duchene, Varlamov, Johnson ja Mitchell ovat olleet näkyvästi kartalla ja myös Jones on onnistunut. EJ ei välttämättä koskaan riko sitä 40 pisteen rajaa, mutta oikein pelottaa ajatella, miten heikko Avsin puolustus olisi ilman häntä. Varlamovin ohella alakerran tuki ja turva. Pahiten on pettänyt McGinn, joka on aivan kuutamolla. Näyttävä harjoitusleiri ei aina tarkoita hyvää kauden aloitusta ja Ginner todistaa sitä parhaillaan. Pari kovaa taklausta, mutta muuten täysin näkymätön, jos ei lasketa niitä hukattuja maalipaikkoja huipputonteilta.
Avs on päässyt toistaiseksi helpolla otteluohjelman kanssa, mutta ensi viikolla on neljän pelin rypistys. San Josea vastaan oli surkea esitys, mutta ei muuta kuin päätä ylös ja eteenpäin.
Se O’Reilly voitaisiin nyt signata, kun kaveri on kerta palannut takaisin Pohjois-Amerikkaan. Molemmat osapuolet voisivat lopettaa sen pelleilyn ja neuvotella uuden sopimuksen. Avs on tunnettu siitä, että kun se jotakin tarjoaa, niin se tarjous on sitten siinä, eikä sitä muuteta. Toiminta-tapoja voisi tarkistaa ja myös O’Reillyn leiri voi miettiä, että jos Jamie Benn saa vain $5,25M Dallasilta, niin miten Factor voisi saada $5M Avsilta?