Takkiin tuli viime yönäkin ja tappio oli jo viides viimeisestä kuudesta pelistä. Mitä nyt Avsin peliä katselin tuon Suomi-Venäjä matsin ohella, niin oikeastaan yllättävän hyvin Avalanche pysyi mukana. Vastassa vain oli niin kova Vancouver ja Roberto Luongo. Vastustajan maaleista toinen tuli jonkun ihmeellisen pompun kautta ja toinen taas ei olisi koskaan saanut upota Andersonille. Valitettavan tuttu näky tämän kauden peleistä, että vähintään yksi helppo menee Andylle. Galiardi pelasi tosiaan nelosen keskellä ja mielestäni Sacco siirsi hänet sille paikalle jo Calgarya vastaan Flamesin ensimmäisen maalin jälkeen, jonka nelosketju päästi. Ajatuksena tieten tasapainottaa ketjun peliä, mutta ei ole ollut menestys. Sinänsä erikoinen veto, koska Galiardi oli kuitenkin siihen mennessä tehnyt neljä maalia kuudessa ottelussa paluunsa jälkeen.
Maalinteko on hyytynyt ja samalla ylivoima. Milloinkahan Sacco malttaa kokeilla toiseksi ylivoimakentälliseksi perus Duchenen kenttää? Positiivinen asia oli, että Nucks ei tehnyt yhtään ylivoimamaalia. Sitten surullisen Detroit-pelin, Avs on onnistunut tappamaan kolmessa pelissä kaikki 12 alivoimaa, jos nyt oikein laskin.
Yipin kuuluisi tämän kauden peliesitysten mukaan minusta pelata suoraan Lake Eriessä, ei ole ainakaan näkemissäni matseissa ollut yhtään se sama Yip, joka viime kaudella faneja viihdytti. Aivan tuoreesta vireestä en sano mitään, mutta tuntuu, että se raivokas yrittäminen hyökkäyspäässä on jotenkin jäänyt lepsuksi ja maalille hakeutuminen vähän löysäilyksi. Polviasentoakaan ei ole nähty aikoihin.
Mielestäni Yip:n ongelma on hänen yksipuolisuutensa pelaajana, eikä hänellä ole oikeastaan kuin yksi kunnon ominaisuus joka kelpaa NHL-tasolle. Se on hänen kykynsä löytää maalilla sinne, mihin kiekko tulee. Ihmeellisen monesti se on ollut Yip, jonka housuista tms. kiekko on pomppinut maaliin tai kuin vahingossa kiekko on tullut hänen lapaansa maaliedustalla. Laukaus on kohtuullinen, mutta harvoin nähty. Jos Yipperille syöttää kiekon johonkin muualle kuin maalinedustalle, hän vetää pään alas sekä laput silmille ja lähtee kuskaamaan kiekkoa kunnes kompastuu omiin jalkoihinsa tai pomputtaa kiekon lavastaan. Lähes poikkeuksetta peli ”kuolee” siihen syöttöön. Lisäksi varjopuolena ovat tyhmät jäähyt, jotka monesti tulevat laiskasta pelaamisesta. Missä on se viime kauden Yip joka käytti kokoaan hyväksi ja todella ajoi sinne maalille niiden kiekkojen perään? Viime kaudellakin tuli niitä typeriä jäähyjä, mutta silloin muu pelaaminen oli aivan erinäköistä. Toiko onnistunut viime kausi ja uusi sopimus sitten liian hyvän olon tunteen? Siitä olen samaa mieltä, että farmireissu voisi tehdä hyvää ja avata silmiä, aivan kuten Chris Stewartille aikoinaan.
Jos heittelee Avalanchen pelin taso, niin sama vika on farmijoukkue Lake Erie Monstersilla. Voittaminen tuntuu olevan suuri kynnys ja Monstersilla on havaittavissa sama kolmannen erän peikko mikä Avsilla viime vuonna. Liian monesti on LEM menettänyt johdon kolmannessa erässä ja lopulta hävinnyt pelin, monesti vielä aivan pelin lopussa. Myös jatkoajalla/rankuilla tulee yleensä pataan. Kova on urakka Monstersilla päästä playoffseihin, mutta vielä sitä taistelua ei ole hävitty.
Muutama positiivinen tarina löytyy tämän kauden Monstersista. Ensinnäkin Avsin ensimmäinen varaus (toinen kierros) kesän -08 draftissa, puolustaja Cameron Gaunce. Tämä köyhän miehen adamfoote johtaa tulokkaana Lake Erien tehotilastoa lukemalla +9. Syksyn -09 harjoitusleiri ei todellakaan mennyt Gauncelta putkeen ja vuotta myöhemmin hän itse sanoi hermoilleensa koko leirin pieleen. Tämän kauden leirille Gaunce palasi aivan eri miehenä. Hän oli treenannut kevään ja kesän kovassa huudossa olevan Gary Robertsin ohjeilla ja oli pudottanut painoa 10 paunaa. Miestä peluutettiin paljon Adam Footen parina – aivan kuten edellis vuonnakin. Esitykset olivat jo paljon rohkaisevampia ja odotusten mukaisesti matka jatkui farmiin. Näyttäisi siltä, että Avalanche antaa Gauncen kehittyä rauhassa farmin puolella, sillä hyvistä otteista huolimatta ylös on nostettu montgomeryita ja liffitoneja. Viisas veto, jos sillä autetaan Gauncen kehittyminen NHL-tasolle ja Footen osittaiseksi manttelinperijäksi, koska hän on lajinsa ainoa Avsin puolustajalupauksista. Ei varmaan koskaan nouse sellaiseksi shutdown-pakiksi kuin Foote oli aikoinaan, mutta samoja ominaisuuksia on. Puolustaminen on vahvuus, taklaa ja antaa vastustajien tuntea nahoissaan jos yrittävät maalille. Puolustaa omiaan viimeiseen asti ja tiputtaa tarvittaessa hanskatkin. Kapteenina toimiminen OHL-joukkueessaan kertoo myös osansa kaverin pelistä. Ehkä vielä ensi kausi kokonaan farmissa muutaman ylösnoston kera ja sitten ryminällä isoon liigaan kaudella 12-13?
Toinen positiivinen yllätys on ollut myös ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaava sentteri Mike Carman. Lake Erien alivoima on koko AHL:n neljänneksi parasta 87,8% tehokkuudella, eikä vähiten Carmanin ja hänen taistelijaparinsa Justin Mercierin ansiosta. Carman on täräyttänyt tällä kaudella jo peräti viisi av-maalia, koko maalisaldonsa ollessa seitsemän. Carmania kehutaan hyväksi kahdensuunnan sentteriksi joka on nopea luistelija ja kohtuullisen hyvä pelintekijä. Hän kantaa vastuunsa puolustamisesta, johon varmasti suurelta osin vaikuttaa se, että hän pelasi aivan junnuna pakkina. Tulevaisuudessa tullee kova kapina Avsin syvyyspelaajien rooleista kun itseään niille paikoille tunkevat carmanit, mercierit, malonet, olverit, walkerit jne. Mercier oli viime kaudella puolestaan positiivinen ilmestys tulokkaana, mutta tämän kauden harjoitusleiri meni penkin alle. Hänestä ei koskaan tule edes farmiin mitään pistetykkiä, mutta tällä kaudella on pisteiden teko ollut varsin epätasaista ja toivottua heikompaa. Loka- ja joulukuussa oli sillä saralla varsin hiljaista, mutta taas marraskuussa parempaa. Ei välttämättä olisi ihme, jos joskus tulevaisuudessa Avsin nelosketjussa pörräisi parivaljakko Carman-Mercier, joka erikoistuisi myös alivoimiin.
