Valju maku jäi ratkaisukenttien peliesityksistä viimeyön pelistä, ei voi kiistää. Ennakkoon ainakin Dater laski liikkeille huhuja Galiardin ja Stewartin penkityksestä, mutteivat kuitenkaan olleet ottelusta ulkona. Kenttiä oli muokattu, tosin suhteellisen vähän. Clark ja Quincey katsomossa, hieman yllättävästi Wilsonin tieltä.
Avauserään Avs tuli kovaa, mutta McLeodin hylätyn maalin jälkeen alkoi alamäki. Piakkoin Ducks teki ensimmäisen maalinsa, jonka Duchene sai todistaa aitiopaikalta maalivahdin edestä. Ducksin toinen oli kyllä totaalinen munaus mm. Footelta, karmea avaus jäi Blaken lapaan, josta on helppo nousta ja jakaa Koivulle rystylle maalipaikka. 1. erän loppu meni muutenkin Avalanchelta vain surffaillessa, joukkueen paras oli ehkäpä McLeod, sillä taklaustahtoa tuntui riittävän ja pääsipä vielä makoisannäköiseen läpiajoonkin, tosin ilman maalia jäi jo toistamiseen.
Toisen erän alkuun McLeod koittaa parhaansa mukaan nostattaa taistelutahtoa kotijoukkueelle tappelemalla Anaheimin Mike Brownin kanssa, vieläpä hyvällä tuloksella. Tästä oikeastaan alkaa hienoinen tasonnosto itse kullakin, kunnes Avs pääsee herkuttelemaan taas sille ihastuttavalle ylivoimalle, josta maalimerkinnän pääsee kuittaamaan itselleen good ol' Hejduk. Stastny jaksaa maalinkulmalla odottaa todellisen namupaikan, josta ei kokenut kehäkettu enää erehtyä. Erän loppuun kaikki näyttää vielä hyvältä, kunnes Anaheim tekee toistamiseen erän viimeisellä minuutilla maalin ja Avsien paletti sekoaa lopullisesti. Anderson oli maalissa pahasti myöhässä, kun Nieds pääsee laittamaan kiekon häkkiin kulmasta.
Kolmas erä oli taas enemmän ja vähemmän pelailua ja Ducks-hallintaa. Tiivistettynä Anaheimin maalit olivat Teemun kunniakas läpiajomaali ja Cumiskeyn pahasta kiekonmenetyksestä (jälleen Jason Blake paikalla) ja vastustaja läpi. Vähän balsamia haavoille toi ilahduttavasti aiemmin kaudella hyvin pelanneen kolmikon McL-O'Rly-Tucker aikaansaama maali. Ensin Radar ampuu kiekon kohti maalia, McLeod seisoo maskissa ja uncle Darcy pääsee viimeistelemään irtokiekosta kavennuksen. Laiha lohtu, mutta onneksi tasonnostajia löytyi hieman uudemmista ympyröistä jälleen kerran.
---
Huolestuttavaa on tällä hetkellä lumivyöryn kulku, voittoja pitäisi saada, mutta jossain mättää ja pahasti. Anderson ei ole ollut itsensä viimeaikoina, varmasti alkaa ylipeluutus paistamaan otteista kentällä liikaa tässä vaiheessa. Riskaabeliksi menee myös vaihtoehto Budaj'sta veräjänvartijaksi Andersonin säästelemiseksi, vaikkakin playoffeissa valmiina olisi pirteämpi Craig Anderson. Ainoa vaan, ettei mikään ole varmaa tässä vaiheessa, silloin ylläoleva vaihtoehto olisi paljon huomattavampi, mikäli pääsy jatkopeleihin olisi jo varmaa. Perjantaina olisi ehdottomasti voitettava Calgary, muutoin playoffit voidaan unohtaa tältä kaudelta. Mikäli Flames vie täydet pisteet, se tulee menemään ohi ennenpitkää. Vielä kun vastaan astuvat vielä Sharks, Canucks, Oilers, Blackhawks ja Kings, on tehtävä jo lähes mahdoton. Mutta peli kerrallaan mennään, jännäksi menee kauden lopetus.
Duchenen on ollut viimeaikoina todella vaikea löytää tolppien välistä aluetta. Monessa pelissä putkeen on saanut todistaa äärimmäisen makeaa maalipaikkaa, mutta valitettavan usein (= lähes aina) on kiekko lähtenyt yläilmoihin. Yhteispeli kyllä sujuu todella hienosti ja nopeutta löytyy huimasti, kuten sai huomata mm. edellisessä pelissä Ducks-pelaaja (nimeä en nyt muista) päästessään läpiajoon Muellerin sählätessä kiekon kanssa ylivoimalla. Heppu polkee ja polkee, jättäen Muellerin taakse, kunnes MD ratsastaa paikalle juuri ehtiäkseen häiritä maalintekoa ja kiekko pelataan sivummalle. Kaunista katseltavaa, kertakaikkiaan.
Avauserään Avs tuli kovaa, mutta McLeodin hylätyn maalin jälkeen alkoi alamäki. Piakkoin Ducks teki ensimmäisen maalinsa, jonka Duchene sai todistaa aitiopaikalta maalivahdin edestä. Ducksin toinen oli kyllä totaalinen munaus mm. Footelta, karmea avaus jäi Blaken lapaan, josta on helppo nousta ja jakaa Koivulle rystylle maalipaikka. 1. erän loppu meni muutenkin Avalanchelta vain surffaillessa, joukkueen paras oli ehkäpä McLeod, sillä taklaustahtoa tuntui riittävän ja pääsipä vielä makoisannäköiseen läpiajoonkin, tosin ilman maalia jäi jo toistamiseen.
Toisen erän alkuun McLeod koittaa parhaansa mukaan nostattaa taistelutahtoa kotijoukkueelle tappelemalla Anaheimin Mike Brownin kanssa, vieläpä hyvällä tuloksella. Tästä oikeastaan alkaa hienoinen tasonnosto itse kullakin, kunnes Avs pääsee herkuttelemaan taas sille ihastuttavalle ylivoimalle, josta maalimerkinnän pääsee kuittaamaan itselleen good ol' Hejduk. Stastny jaksaa maalinkulmalla odottaa todellisen namupaikan, josta ei kokenut kehäkettu enää erehtyä. Erän loppuun kaikki näyttää vielä hyvältä, kunnes Anaheim tekee toistamiseen erän viimeisellä minuutilla maalin ja Avsien paletti sekoaa lopullisesti. Anderson oli maalissa pahasti myöhässä, kun Nieds pääsee laittamaan kiekon häkkiin kulmasta.
Kolmas erä oli taas enemmän ja vähemmän pelailua ja Ducks-hallintaa. Tiivistettynä Anaheimin maalit olivat Teemun kunniakas läpiajomaali ja Cumiskeyn pahasta kiekonmenetyksestä (jälleen Jason Blake paikalla) ja vastustaja läpi. Vähän balsamia haavoille toi ilahduttavasti aiemmin kaudella hyvin pelanneen kolmikon McL-O'Rly-Tucker aikaansaama maali. Ensin Radar ampuu kiekon kohti maalia, McLeod seisoo maskissa ja uncle Darcy pääsee viimeistelemään irtokiekosta kavennuksen. Laiha lohtu, mutta onneksi tasonnostajia löytyi hieman uudemmista ympyröistä jälleen kerran.
---
Huolestuttavaa on tällä hetkellä lumivyöryn kulku, voittoja pitäisi saada, mutta jossain mättää ja pahasti. Anderson ei ole ollut itsensä viimeaikoina, varmasti alkaa ylipeluutus paistamaan otteista kentällä liikaa tässä vaiheessa. Riskaabeliksi menee myös vaihtoehto Budaj'sta veräjänvartijaksi Andersonin säästelemiseksi, vaikkakin playoffeissa valmiina olisi pirteämpi Craig Anderson. Ainoa vaan, ettei mikään ole varmaa tässä vaiheessa, silloin ylläoleva vaihtoehto olisi paljon huomattavampi, mikäli pääsy jatkopeleihin olisi jo varmaa. Perjantaina olisi ehdottomasti voitettava Calgary, muutoin playoffit voidaan unohtaa tältä kaudelta. Mikäli Flames vie täydet pisteet, se tulee menemään ohi ennenpitkää. Vielä kun vastaan astuvat vielä Sharks, Canucks, Oilers, Blackhawks ja Kings, on tehtävä jo lähes mahdoton. Mutta peli kerrallaan mennään, jännäksi menee kauden lopetus.
Duchenen on ollut viimeaikoina todella vaikea löytää tolppien välistä aluetta. Monessa pelissä putkeen on saanut todistaa äärimmäisen makeaa maalipaikkaa, mutta valitettavan usein (= lähes aina) on kiekko lähtenyt yläilmoihin. Yhteispeli kyllä sujuu todella hienosti ja nopeutta löytyy huimasti, kuten sai huomata mm. edellisessä pelissä Ducks-pelaaja (nimeä en nyt muista) päästessään läpiajoon Muellerin sählätessä kiekon kanssa ylivoimalla. Heppu polkee ja polkee, jättäen Muellerin taakse, kunnes MD ratsastaa paikalle juuri ehtiäkseen häiritä maalintekoa ja kiekko pelataan sivummalle. Kaunista katseltavaa, kertakaikkiaan.