Colorado Avalanche 2009-2010

[Blasph]

Makoisa voitto tosiaan Nashvillestä, enkä kyllä ollenkaan pane pahakseni sitäkään seikkaa, että voittoputki on jo viisi ottelua. Maalikoosteen perusteella Duchene oli jälleen vauhdissa, Stastnyn hyvästä syötöstä oli helppo viimeistellä ottelun avausmaali 5vs3-ylivoimalla. Myös Yipin maali oli nätti ylivoimakuvio, kun Stoa jakaa Tuckerille kulmasta, josta Darcy hieman tuurisyötöllä pakin jaloista suoraan Yipin lapaan. Predsin kavennus oli ihan komea ja tarkka laukaus Andersonin hanskapuolelta sisään. Onneksi lopussa Anderson on rautaa ja johtoasema säilyy, 2 pistettä jää siten Denveriin.

Koci pelasi myös miehekkäästi, kun ajoi Belakia ihan hyvin pystyyn ensimmäisessä erässä ja siitä alkanut tappelukin meni mieheltä kiitettävästi, voidaan puhua jopa voitosta iskujen jakamisessa. Wes O'Neillistä ei jäänyt koosteen perusteella muuta kuvaa, kuin yksi todella karu sähläys kiekon kanssa hyökkäyssinisellä, mutta onneksi Anderson oli mies paikallaan, eikä Preds tehnyt maalia.
---

Tänään Avs kohtaa Starsin, josta kyllä voittoa lähdetään hakemaan putken jatkoksi. Anderson aloittaa jälleen maalilla, toivottavasti on vieläkin täydessä terässä, ettei väsymys paina. Vaikka helpohko tahti tässä joukkueella on ollutkin ja lepopäiviä on kerääntynyt runsaasti viimeaikoina. Loukkaantuneina sivussa Svatos ja Wilson, joiden tilana on tällä hetkellä scratched. Hejduk, Foote, Hendricks sekä tietysti myös pitkäaikaispotilaat Salei ja Jones IR-listalla. Stoa ja O'Neill saavat siis myös toisenkin startin putkeen.

 

[Blasph]

Jälleen annetaan faneille makeaa mahan täydeltä, kun Avs kukisti Starsin selvin luvuin 4-0. Vakuuttava kuuden ottelun voittoputki ja suvereeni esitys kotona viimeisissä neljässä ottelussa on komeaa katseltavaa. Em. neljässä ottelussa Avs on tehoillut 15 maalia, kun omissa on soinut vain kahdesti. Hyvin kulkee siis molemmissa päissä, vaikka loukkaantumiset uhkaavat alkaa taas piinata joukkueen pelaajistoa.

Heti alkuun sai kokea pieniä kauhunhetkiä, kun Stewart sai iskun polveensa tilanteessa, joka ei ollut kaukana polvitaklauksesta. Onneksi kuitenkin mies palasi piakkoin takaisin peliin, eikä mitään järisyttävää tapahtunut. Ottelun avausmaali nähtiin, kun ylivoimalla Clark laukoo viivalta päin verkkoa, jolloin Duchene tekee hyvää maskia, eikä kukaan voi estää maalia. Tehokkaan ylivoiman jälkeen myös Avs-av ja erityisesti Galiardi väläyttelee taitojaan. Mies karvaa kiekon puolustussinisellä itselleen, spurttaa läpiajoon ja viimeistelee maalin oman laukauksensa reboundista, jonka Turco kovin ystävällisesti sylkee eteensä.

Seuraava maali odotuttaa itseään toiseen erään, kun Wolski nousee hyökkäysalueelle ja toisesta aallosta mukaan nousevat myös ketjukaverit. Pieni syöttö Stastnylle, siitä samantien Stewartilla toiseen laitaan ja rannelaukauksella kiekko jälleen Turcon taakse. Loppulukemat tehdään taululle kolmannen erän loppupuolella ylivoimalla, kun Lilesin ampuma kuti pomppii puolustajista maalin ohi ja Stastny hieman tuurilla ujuttaa kiekon miinuskulmasta sisään Turcon varusteiden kautta. Hyvin pitkälti ottelu oli hyvä erikoistilannepelaaminen vs. huono erikoistilannepelaaminen, kun Avs viimeisteli tehokkaasti paikkansa ja Stars ei saanut vastaavasti mistään sisään. Avalanchen hyvä viisikkopuolustus takasi, ettei Stars saanut niitä avopaikkoja, joista ei saisi erehtyä. Irtokiekot ja reboundit hoideltiin samantien pois vaaravyöhykkeeltä. Anderson oli jälleen alussa hieman haparoiva, kiekot pomppivat melko vaarallisesti, mutta lopussa taas paransi. Vastapuolella Turco oli taasen epävarmuuden huipentuma, ei oikein saanut pelistään kiinni missään vaiheessa ja Avalanche kiitti.
---

Duchene oli jälleen kovassa vireessä ja väläytteli tässä(kin) ottelussa monipuolisuuttaan. MD hoitaa tilanteet vakuuttavasti niin ylivoimassa, alivoimassa ja tietysti viidellä viittä vastaan. Ottelun lopulla väläytteli vielä kikkailuarsenaaliaankin, harmi ettei maalia syntynyt. Sacco tekikin oivan tempun, kun ujutti peliaikaa Stoalle ja Durnolle peluuttamalla heitä Duchenen kanssa. Kun oli aika vaihtaa laiturit, kentälle heitettiin kakkosketjun Galardi ja Yip. Ja kun Duchene väsyi, keskelle hyppäsi O'Reilly, josta taas aikanaan laiturit vaihdettiin kolmosketjun "normaaleihin" ketjukavereihin, kunnes lopulta ykkösketju laskettiin jäälle. Koci tyytyi vilttiketjuun, kun Ottkin pysyi kurissa muilla avuilla.

Tarkkailin ottelun aikana Stoaa ja O'Neilliä hieman tarkemmin siinä pelin ohella, mutta eivät kuitenkaan tässä ottelussa olleet mitenkään radikaalisti esillä. Stoalla on jämäkkä laukaus, jota kyllä käyttääkin paikan tullessa. Kolmannen erän lopulla hiippaili yllättävästi puun takaa maalin eteen, jonne O'Reilly näppärällä syötöllään avasi hyvän maalintekopaikan. Tällä kertaa vain ei tärpännyt. O'Neill taas oli ottelun alussa hyvin vanttera oman pään puolustaja, otti hyvin taklaukset vastaan tarvittessa, eikä edes horjunut tippaakaan. Mutta taklausten jakelussa oli pientä ongelmaa, sillä ei mielestäni ajanut tilanteita loppuun asti. Muistan miehelle siunaantuneen todella hyväkin paikka ajaa miestä laitaan, mutta tyytyi hyvän spurtin jälkeen vain liimaamaan vastustajan laitaan kiinni. Lisäksi ottamansa koukkausjäähy oli melko typerä ja Andersonin pomputellessa kiekkoa oli melkein sohia kiekon omaan maaliin. Onneksi suurilta hazardeilta vältyttiin.

Darcy Tucker minua on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa. Minne on kadonnut se fyysinen Darcy Tucker, jonka muistamme Toronton vuosilta? Tässä viimeisimmässä pelissä Sutherby tuuppi ja härnäsi Tuckeria, mutta tämä ei reagoi juuri mitenkään, kunnes tilanteen havainnut Durno hyppää sekaan ja hanskailee lyhyesti Sutherbyn kanssa. Entinen Tuckerhan olisi samantien ollut valmis hanskaamaan, mutta onko nyt ikä tehnyt tepposet? Vaikka nykyisin DT välillä tekeekin pisteitä, niin Darcy, et siltikään ole taitopelaaja, vaikka kuinka sitä Saccon antamaa ylivoima-aikaa saatkaan. Tucker on kuitenkin ollut hyvä kolmosketjulainen tällä kaudella, mutta missä ne munat ovat?

 

[Petski]

Duchene oli jälleen kovassa vireessä ja väläytteli tässä(kin) ottelussa monipuolisuuttaan. MD hoitaa tilanteet vakuuttavasti niin ylivoimassa, alivoimassa ja tietysti viidellä viittä vastaan.

Darcy Tucker minua on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa. Minne on kadonnut se fyysinen Darcy Tucker, jonka muistamme Toronton vuosilta?

Näistä kahdesta asiasta tismalleen samaa mieltä.

Ensinnäkin Matt Duchenen peli on tällä hetkellä nautinnollista katsottavaa. Itseluottamus on tapissa ja sen näkee. Ennenkaikkea hänen puolustuspelaaminen on kehittynyt valtavasti. Nyt hän lukee omassa päässä peliä paljon paremmin ja sijoittuu sitä kautta oikein. Tekee oikea-aikaisia katkoja ja lähtee erittäin sähäkästi ylöspäin. Vanha kahden suunnan expertti Steve Konowalchuk on tehnyt hyvää työtä Duchenen kanssa. Jostain luin, kuinka MD kiitteli Konoa hänen neuvoistaan ja opetuksestaan oman pään pelaamiseen. Nykyään hän pelaa myös alivoimalla, jota ennen ei tapahtunut käytännössä lainkaan. Alkukauden tuska on haihtunut ja peli-ilo paistaa kilometrin päähän. Duchene yritti muuten Dallasia vastaan vanhaa kunnon "ulköjää-kikkaa", eli kiekon vienti jalkojen välistä taakse ja siitä nosto maaliin. Tällä kertaa kiekko vain kolahti Turcoa päähän ja siitä muikkuverkkoihin, mutta hyvä yritys. Mattyn tason nosto on taannut Avsille nyt kaksi kentällistä jotka pystyvät jatkuvasti tekemään maaleja ja olemaan vastustajalle vaarallisia. Samalla myös pieni helpotus ykkössentteri Paul Stastnyn suuntaan, että on joku jakamassa kuormaa. Jotenkin tämän kauden Avalanchea kuvaa hyvin se, että sen koko kakkoskenttä on täynnä rookieita.

Tucker puolestaan on varmaankin tullut vanhaksi. Olen myös koko kauden ihmetellyt miten kesy Darcy nykyään on. Tuntuu ettei mies enää edes kunnolla taklaa, kunhan vähän miestä työntää laitaa vasten. Onkohan joukkueen konkari ottanut tosissaan uuden lähestymistavan jääkiekkoon kun joukkue on puolillaan parikymppisiä pelaajia? Tucker on kesällä UFA, enkä näe häntä enää ensi kauden suunnitelmissa. Mutten usko, että häntä oltaisiin myöskään myymässä pois trade deadlinella. Ensi kaudella sitten takaisin Torontoon ura paketoimaan?

Pelaajia loukkaantuu, mutta myös valmentajat joutuvat joskus jättämään pelin kesken. Avsin Joe Sacco oli/on sairas ja hän jätti Starsia vastaan kolmannen erän kokonaan väliin. Konowalchuk hoiteli sitten hyökkääjien peluutuksen jne. Siitäköhän myös johtui Avsin kaksi "liian monta miestä kentällä"-rangaistusta viimeisessä erässä?

En laittaisi pahakseni jos Sacco päättäisi seuraavaan peliin kokeilla Wess O'Neillin tilalla Brett Skinneria, mikäli Foote tai Wilson ei pysty pelaamaan. Ei O'Neill nyt katastrofi ole ollut, vaikka välillä kiekon kanssa aiheuttaa ylimääräisiä ongelmia omaan päähän.

Craig Anderson valittiin NHL:n viime viikon kakkostähdeksi.

 

[Blasph]

Tuntuu ettei mies enää edes kunnolla taklaa, kunhan vähän miestä työntää laitaa vasten.

Muistan Tuckerin taklanneen kerran laidat paukkuen sunnuntain pelissä. Taklasi ohi...

Stastny varmasti kiittää Duchenea (ainakin hiljaa mielessään, jos ei muuta) siitä, että on ottanut vastuuta maalinteossa. Stastny on petrannut viimeaikoina hyvin otteitaan ja nyt Avalanchella tosiaan kaksi aina vaarallista maalintekoketjua. Myös Liles taisi ottaa opikseen Saccon penkityksestä, ovat ne kaivatut tehopisteetkin nousseet taas enemmän esille ja tärkeimpänä tietysti, oman pään pelaaminen parantunut.

Cody McLeod on myös vajoamassa varjojen maille, ellei siellä jo ole. Edmonton-pelissä tappeli Stortinin kanssa, mutta maalintekohetkellä ei ole ollut kentällä juuri ollenkaan, paitsi ehkä jos vastustaja tekee maalin. Alkukaudesta O'Reillynkin ollessa vielä pistelinko, oli usein maalintekijänä tai syöttäjänä, mutta nyt maali tekisi varmasti terää. Taklauspeli onnistuu kyllä edelleen, mutta vähenemissä määrin ovat nekin pommit, joita mieheltä on välillä nähty. Ehkäpä pieni notkahdus on toisaalta ihan ymmärrettävää, ympärillä on monta kaveria valmiina vastuuseen maalinteosta, eikä McLeodin pelilliset avut todellakaan löydy sieltä.

 

[TML]

Tuosta Tuckerin Darcysta sen verran, että eipä hän viimeisinä Leafs-vuosinakaan ollut enää mikään kovin fyysinen paketti. Jotenkin vauhti hidastui oleellisesti jotta olisi voinut vetää niitä kovia karvauspommeja. Ja ainakin Leafsissa Darcy löysi itsensä pisteiden tekijänä joten ei pelannutkaan enää tuota kuluttavaa fyysistä peliä vaan taklaili melko harvoin.

Ei enää läheskään niin viihdyttävä pelaaja mitä ennen, mutta mielenkiinnolla odotan että nyt jos/kun Avs selviää pleijareihin, miten Darcy syttyy. Nimenomaan kevät oli sitä "Darcyn aikaa" sinivalkosissa pelatessaan.

 

[Blasph]

Nimenomaan kevät oli sitä "Darcyn aikaa" sinivalkosissa pelatessaan.

Tätä odotellessa, jos playoffeihin asti matka jatkuu yhtä vahvana. Sopimuskin loppuu tähän kauteen, joten jos vielä keväämmällä syttyisi hyviin peliesityksiin, sillä epäilen kyllä jatkosopimuksen mahdollisuutta.

Lyhyeksi jäivät O'Neillin ja Skinnerin ylöskutsut, sillä molemmat ovat tietääkseni saaneet paluuliput Clevelandiin. Skinner nyt ei päässyt katsomoa pidemmälle reissullansa, eikä O'Neillkään nyt suuria esittänyt näissä kahdessa pelissään. Tilastoihin jäi +1 tehotilastoon, 2 minuuttia jäähyjä ja yksi laukaus.

Parastahan tässä on se, että hyvin todennäköisesti tämä tarkoittaa Footen ja Wilsonin paluuta pelikentille.

 

[Petski]

Avalanchella pitelee kiirettä pari seuraavaa viikkoa kun 17 seuraavaa päivää sisältää kymmenen ottelua ja kolme noista on nyt loppuviikosta. Ensi yönä Minnesota kotihallissa, seuraavana Dallas vieraissa ja sitten sunnuntaina NY Rangers kotona ja tuo on myös Curtis Leschyshyn alumni-night. Vähän mielessä kummittelee, että se on juuri Minnesota joka lyö Avsin voittoputkelle stopin. Niin vaikea vastustaja se on ollut ja saa lähes poikkeuksetta Avsin pelin näyttämään heikolta. Rangers nyt pitäisi kaatua ja Dallasiakin vastaan on hyvät mahdollisuudet, vaikka Stars kova kotijoukkue onkin. Ei haittaa vaikka olisin tuon Minnesotan kanssa väärässä.

Nyt on taas hyvien uutisten vuoro loukkaantumisrintamalta, koska Ryan Wilson pelaa Wildia vastaan. Adam Footekin on day-to-day statuksella ja todennäköisesti kehissä perjantaina. Myös Ruslan Salei on palannut harjoituksiin joukkueen kanssa ja on kuntoutumassa. Taas on Saccolla mietittävää kenet pakeista laittaa katsomoon jo kun Wilson-Foote kaksikko palaa. Salein nyt voisi laittaa aluksi farmiin kuntoutuskomennukselle hakemaan tuntumaa sitten kun palaa.

Ryan O'Reillyn pisteiden teko on tosiaan hyytynyt totaalisesti, mutta sille löytyy myös syitäkin. Alkukaudesta hänellä oli vielä rinnalla David Jones ja Jonesin loukkaantumisen jälkeen O'Reilly on saanut kasaan ainoastaan yhden maalin. Nykyiset laiturit McLeod ja Tucker ovat hieman eri puusta kuin Jones. Lisäksi O'Reilly ei pelaa lainkaan ylivoimaa, mutta sen sijaan hän pelaa yli puolet Avsin alivoimista. Puolustuspelaamisessa hän on jo nyt ikäisekseen loistava.

 

[Petski]

Vähän mielessä kummittelee, että se on juuri Minnesota joka lyö Avsin voittoputkelle stopin. Niin vaikea vastustaja se on ollut ja saa lähes poikkeuksetta Avsin pelin näyttämään heikolta. Rangers nyt pitäisi kaatua ja Dallasiakin vastaan on hyvät mahdollisuudet, vaikka Stars kova kotijoukkue onkin.

Niinhän siinä kävi, että Wild oli jälleen yhtä hankala vastustaja kuin ennenkin. Nuo Avsin ja Wildin keskinäiset pelit pitäisi lailla kieltää, niin tylsiä matseja ne on -ja lopulta Avalanche häviää. Starsiakin vastaan tuli takkiin, joten voittoputki katkaistiin oikein kunnolla. Ensi yönä vastassa on Rangers ja tuo peli täytyy voittaa, vaikka Avs ilmeisesti käyttää niitä sinisiä paitoja.

Dallasia vastaan Sacco oli laittanut kokoonpanoon seitsemän pakkia ja Koci katsomoon. Sitten kävi niin, että Ryan Stoa oli loukkaantunut ensimmäisessä vaihdossa, joten Avsilla oli käytännössä kolme kentällistä. Ei mikään ideaali tilanne, kun oli pelit peräkkäisinä päivinä. Stoa loukkasi olkapäänsä ja Dater epäilee blogissaan, että kausi saattaa Stoan osalta olla ohi. Ihme traditio nämä Avsin nuorten pelaajien olkapäävammat. Viime kaudella Cumiskey ja Jones, nyt Stoa. Avalanche ei ole kutsunut vielä ketään hyökkääjää Lake Eriestä, joten se saattaa tarkoittaa Marek Svatosin paluuta.

Matt Duchene jatkaa vahvaa tulokaskautta ja viime ottelun maali nosti hänet jaetulle kärkisijalle Avalanchen maalipörssissä. Hänellä ja Chris Stewartilla on molemmilla nyt 17 maalia. Ei uskalla edes ajatella mikä Duchenen saldo nyt olisi, jos alkukaudella olisi käynyt edes hiukan parempi munkki. Hän varmaankin johtaa koko liigaa kaiken maailman tolppalaukauksissa, hylätyissä maaleissa jne.

Wolskista on tullut valitettua pitkin kautta, mutta onhan tuo nyt kumma kun viimeisesessä 16 ottelussa hän on tehnyt yhden maalin. Sekin oli tyhjiin jonka Stewart hänelle tarjosi. Alkukaudesta Sacco laittoi Wolskin herkästi toiseen ketjuun tai penkille jos ei peli kulkenut. Nyt on saanut siihen nähden pelata ykkösessä kumman kauan. Voisi olla taas paikallaan pieni herätys ja itseasiassa voisi olla monellekkin pelaajalle hyvä, jos Wolski laitettaisiin välillä kolmoskenttään. Tällä tarkoitan sitä, että kiekollisella osaamisellaan hän voisi avata O'Reillyn ja McLeodin lukkoja. Kolmosessa hän saisi pitää kiekkoa ja rakentaa peliä mitä hän nyt turhaan yrittää. Ottaisi sitä vastuuta pois O'Reillylta, kun taas ykkösessä Stastny hoitaa pelin rakentamisen. Joku pelaaja täytyisi laittaa sitten Stastnyn ja Stewartin vierelle ja siinä olisi ollut herkullinen paikka Ryan Stoalle, mutta mies meni ja loukkaantui. Svatosia voisi kokeilla vaikka mies RW onkin. Rehellisesti sanottuna ei Avsilla ketään ykkösketjun, tai edes lähellä sitä, ole laittaa tilalle jos Wolski siirretään pois. Loukkaantumiset verottaa tällä hetkellä. Todennäköisesti siellä mitään vaihtoja edes tehdä vaan samoilla jatketaan. On muuten siinä mielessä Joe Sacco rauhoittunut, kun ennen ketjut vaihtui erienkin sisällä tiuhaan.

 

[Ilmaveivi]

Kuuden ottelun voittoputki on vaihtunut ensimmäistä kertaa tällä kaudella kolmen ottelun tappioputkeksi. Hyökkäyspeli on ollut nämä kolme peliä todella tehotonta ja aikaiseksi ollaankin saatu vain 3 tehtyä maalia. Ykkösketju on menettänyt tehonsa ja etenkin Wolski surffailee varjojen mailla. Etenkin kotipelit Wildia ja viime yönä vastassa ollutta Rangersia vastaan olivat todella heikkoa pelaamista ja molemmissa peleissä vastustajalla oli vielä back-to-back-pelit kyseessä ja kakkosvahdit maalinsuilla. 1 tehty maali näissä peleissä ei ole kovinkaan kadehdittava suoritus.

Viime yön peli Rangersia vastaan oli järkyttävää katseltavaa näin Avs-laseilla katsottuna. Alivoimapeli oli oikeastaan ainoa puhtaat paperit ansaitseva osa-alue, muuten ei ollut hurraamista. The kid line pyöritti välillä ihan hyvin ja O`Reilly loisti jälleen puoluspäässä.

Nuorelle joukkueelle tulee luonnollisesti jossain vaiheessa kautta hankalampi jakso ja se taitaa olla Avsien osalta nyt meneillään. Nuorten täytyy ottaa roolia ja kehittää pelaamistaan, jos pleijareihin mielitään. Tässä voikin olla tämän kauden merkittävin vaihe meneillään, joka antaa suuntaa koko loppukaudelle. Pari voittoa muutamaan seuraavaan peliin voi olla yllättävänkin merkittävä asia.

 

[Blasph]

Helmikuu onkin melko kiireistä vielä ennen kisoja, mutta veikkaisin joukkueen pystyvän voittoon enemmistössä alkaneen kuun peleistä. Seuraavat matsit siis: Avs-BJ's, Preds-Avs, Avs-Oil, Avs-Blues, Avs-Thrashers, Avs-'Yotes ja Kings-Avs. Kuusi kotimatsia ja kaksi vieraissa suhteellisen helppoja joukkueita vastaan, ainakin tämän kauden otteiden perusteella. Columbusta vastaan Avs on 3-0-0, Predatorsia 1-1-1, Öljyä 2-2-0, Bluesia 1-0-0 ja Kojootteja 1-0-0. Atlanta ja LA ovat molemmat vielä tällä kaudella kohtaamatta, joten ne ovat toki hiukan enemmän mielenkiintoa herättäviä kohtaamisia, molemmat kun ovat nuoria ja keskellä rakennusprojektejaan, aivan kuten Avs. Kaikki ottelut ovat voitettavissa, joten kaikki on mahdollista Avalanchen osalta, mikäli loukkaantumiset ja muut pelilliset ongelmat pysyvät kurissa.

Viimeisimpiä kolmea peliä en harmikseni ole ehtinyt katsomaan, mutta eipä ne suuria ole tainneetkaan tarjota. Minny on kieltämättä tämän hetken ikävin ja pelillisesti tylsin vastustaja Avalanchelle, kuten jo aiemminkin on todettu. Kai joukkueet ovat niin tasaiset, että pelit ovat niin hengettömän oloista puurtamista. Stars-pelissä The 9-line näytti ainakin pisteissä pelanneen hyvin, mutta viimeksi kovin aneeminen Dallas oli kykenevä kaatamaan Avsin. Rangers, tai tarkemmin Gabby nakuttelikin kolme maalia Andersonin selän taakse, eikä yksistään ilmeisen valokeilassa pelanneen McLeodin osuma riittänyt alkuunkaan. Hyvä tappelu vielä McLeodilta kaupan päälle Rags-matsissa. Käsittääkseni ja luetunymmärtämisen taitooni luottaen yhdessäkään näistä kolmesta tappiosta Anderson ei ole ollut syypää maaleihin, eikä näin voi kyllä tilastoihinkaan nojaten oikein uskoa. Jos tekee vain maalin per peli, on hyvin vaikea lähteä voittamaan, ei siitä vaan pääse yli tai ympäri.

Ikävä juttu kyllä Stoan kannalta, mikäli olkapää estää loppukauden pelit. Ihan hyvin oli noussut mukaan ympyröihin, mutta pilalle meni, aivan kuten David Jonesillakin. Alkukaudellakin ylhäällä pyörähtänyt Justin Mercier nousi nyt jälleen mukaan, pelasi Rangersia vastaan pisteiden valossa kohtuullisesti napaten McLeodin osumaan syöttöpisteen.

Lähteeköhän Avs vielä ennen siirtotakarajaa markkinoille katsastamaan tarjontaa? Dater ainakin toivoi Sourayta ylivoimapelotteeksi, mutta taisipa ukko murtaa kätensä, joten tuskin tulee (jos nyt olisi alkuunkaan ollut edes lähellä tuloa). Tarpeissa saattaisi nyt kyllä olla laituri ja/tai yv-pakki. Vastineeksi löytyisi (ylipalkkaisia) pakkeja ja muutama (alisuorittava) hyökkääjä. Ja toki se kuuluisa pelikassillinen kiekkoja.

 

[Blasph]

Makoisa alku heti helmikuulle, kun Columbus kaatui selvin lukemin 5-1. Jälleen kerran nuoriso-osasto tehtaili hurjat pisteet, tosin tällä kertaa valokeilassa olivat vähän uudemmat herrat. Yip ja O'Reilly nappasivat kaksi maalia mieheen ja Galiardi oli syöttäjänä peräti neljässä maalissa. Kokoonpanot olivat aika erikoiset, Sacco laittoi Kocin ja Durnon katsomoon healthy scratheiksi ja kentällä pelasi seitsemän puolustajaa.

Ei montaa minuuttia ensimmäistä erää ehtinyt kulua, kun Avs pelaa ylivoimaa. Quincey sählää hyökkäysalueella kiekon vastustajan pakille, josta nopeasta vastahyökkäyksestä ja poikkisyötöstä maalin edestä Vermette maalaa. Quincey tosin paikkaa virheensä erän lopulla noustessaan ensin terävästi hyökkäysalueelle, kiekko Stastnylle, jonka tarkasta syötöstä melkein tyhjään maaliin ja tilanne 1-1. Toisen erän ainoassa maalissa nähdään taas "Yipin erikoinen", kun mies ohjaa Cumiskeyn syötön maalin perukoille polviasennosta jäätä hipoen. Cumiskey teki jälleen hyvän nousun hyökkäysalueelle, eikä syöttökään huono ollut. Toisen erän loppupuolella molemmille joukkueille siunautui hyviä paikkoja, Nashille ehkä todellinen mahdollisuus pelin kääntämiselle, mutta onneksi tolppa kilahtaa. Yipin toinen perättäinen syntyykin heti kolmannen erän alkuun, pienellä tuurilla kiekko liruu varusteista maaliin lähestulkoon nollakulmasta.

Ottelun loppuaika onkin todellisten alivoimaexperttien show. O'Reilly avaa vihdoinkin pitkän aikaa kuivina olleet maalihanat todella näpsäkällä rannelaukauksella, Galiardin esityöstä tottakai. Gally näkee O'Reillyn vapaana keskikentällä, josta nopsa spurttaus maalintekopaikkaan. Eikä aikaakaan, kun heti seuraavalla alivoimalla seuraava maali. Tehokas karvaus keskialueella, kahdella yhtä vastaan -hyökkäykseen ja muutamalla syötöllä pedataan ottelun viimeiseksi jäänyt osuma. Galiardi sai vielä aivan Garonin edestä ujutettua kiekon toiselle kulmalle, josta on helppo maalailla. Kaikenkaikkiaan hieno peli moneltakin kannalta, moni pelaaja sai itseään hieman enemmän esille.
---

On hienoa, että Avalanchen Young Guns ottaa vastuuta pelin eri osa-alueilla. Maalinteossa vastuuta ottavat niin Stewart, Duchene, Yip, sekä ajoittain nousuun lähtevät muiden roolien pelaajat. Hiljaista roolia raatavia ja all round -pelaajia ovat toki O'Reilly, Galiardi ja myöskin tällä hetkellä loukkaantunut Hendricks. Mutta onhan se selvää, että ilman voittamisen kulttuuria ja kokemusta nuoriso ei tule kantamaan pitkälle, saati tasaiseen juoksuun (vaikka hyvin tässä on mennyt tähän asti). Herätystä tarvitsevat ykkösketjun 2/3, tavalla tai toisella. Stastny on toki pelinrakentajana kelvollinen, ajoittain löytää ketjukaverin todella mainiolla syötöllä, joista on hyvät rahkeet tehdä maali. Mutta tähän tarvitaan pirteä ja kovaa työtä tekevä maalisieppo, tässä tapauksessa Stewart on hyvässä vauhdissa. Mutta Stastnyn tulisi nostaa peliään seuraavalle vaihteelle oikeastaan jokaisella osa-alueella, maaleja tarvitaan enemmän vastineeksi sille rahasummalle, joka mieheen kuluu kausittain. Wolski nyt on ihan suossa, ollutkin siellä jo pitkään. Minulle ei oikein ole selvinnyt, että mihin rooliin WW oikein ollaan soviteltu kokoonpanossa. Maalintekijä mies ei voi olla, sillä tuntuu ettei löydä verkkoa vaikka mikä olisi. Pelinrakentajaksikaan ei oikein voi uskoa, sillä syötöt jäävät usein pakin jalkoihin, ellei syöttölinja ole täysin selvä. Rouhijaksi luokittelusta ei ole puhettakaan. Todellakin tekisi hyvää pudottaa alemmaksi kokoonpanossa, vaikkapa Tuckerin paikalle McLeodin ja O'Reillyn ketjuun. Ykkösketjuun tarvittaisi tilalle uusi laitahyökkääjä, mutta kuka siihen käy? Ehkäpä Hejdukin palatessa kokoonpanoon Wolski putoaisi alaspäin, jolloin voisi kokeilla vaikkapa seuraavankaltaisia ketjuja:

Stewart-Stastny-Hejduk
Galiardi-Duchene-Yip
Wolski-O'Reilly-McLeod
Koci/Tucker-(Hendricks)-Svatos

Ray Whitneyn kaltainen pelaaja olisi ehkä oiva hankinta siirtotakarajalla, mutta nyt ei kannata lähteä ostoksille, vaan ennemmin myymään. Lupauksista ei kannata lähteä luopumaan missään nimessä, jos vaihtoehtona on muutamaa sijaa parempi playoff-menestys tällä kaudella.

 

[Jookoskookos]

Nyt on hetkittäin jäänyt pelien katsominen vähän vähemmälle kun pitää kouluun panostaa, mutta silti on kyllä tullut kaikki koosteet katsottua.

Viime yönä Colorado voitti siis kotonaan Edmontonin puhtaasti 3-0, ja parhaana ketjuna toimi tietysti taas Duchenen johtama kakkonen. Sacco oli muutellut kokoonpanoja sen verran että (taas) varjojen maille kadonnut Wolski oli siirretty Duchenen viereen ja siitä sitten Galiardi nousi ykkösketjuun. Ketjunmuutos selvästi toimi, sillä Wolski iski heti maalin Duchenen vierellä. Ensin tilanteessa Duchene ampuu ylärimaan, jonka jälkeen Edmonton purkaa kiekon Avs päätyyn, sieltä Hannan avaa Duchenelle laitaan kuka jättää b-pisteiden kohdalla Wolskille ja maalihan sieltä tuli.
Muutenkin tämä kakkoskenttä esiintyi pirteäasti, sillä mm. Wolskille tuli 8 vetoa maalia kohti, ja koko hyökkäyskolmikko sai tehotilastoon +3

 

[Petski]

CBC:n heput sanoivat viime yön lähetyksessään, että Marek Svatos haluaisi pois Coloradosta. Yhtenä suuntana heittivät Ottawan, koska Cory Clouston on junnuissa valmentanut Svatosia. Ei liene mikään suuri salaisuus, että Svatos on saatavilla, jos joku hänet vain haluaa. Sen yhden huippukauden jälkeen, ura on syöksynyt alaspäin, eikä vähiten loukkaantumisten ansiosta. Nuoremmat on jo painanut Avsissa ohi ja Marekille ei ole enää ensi kaudella käyttöä. Mies kyllä yrittää, mutta valmista ei tule sitten millään. Nopeus on vielä tallella, joten maiseman vaihto voisi tehdä hyvää hänelle.

Toinen pelaaja joka varmasti on kaupan, jos oikea tarjous tulee, on J-M Liles. Hänen treidaamisensa tekee hankalaksi suuren palkan lisäksi sopimuksessa oleva pykälä, joka rajoittaa mahdollisen uuden osoitteen kahdeksaan seuraan. Liles ei todellakaan ole Saccon suosikkeja, koska on aina ensimmäisenä katsomossa, kun kaikki pakit on käytössä. Kuitenkin joukkueen tehokkain ja käytännössä ainoa kunnon kiekollinen puolustaja. Treidiarvo ei ainakaan nouse katsomossa.

Ryan O'Reilly loukkkaantui Öljyä vastaan ja jätti pelin kesken kolmannessa erässä. Ilmeisesti jonkun iskun sai kiekosta ja Saccon mukaan kyseessä on "bruised leg". Radar täyttää muuten tänään sunnuntaina 19 vuotta, joten juniorit sen kuin vanhenee.

Kapteeni Foote näyttää tällä hetkellä melkoiselta soturilta kun molemmat silmät on mustana. Tiedä missä on mennyt, mutta näkyi miehelle ilmestyneen visiiri kypärään. Foote teki Öljyä vastaan yhden game-saverin.

Wolski sai vihdoin ja viimein sen kunnon maalin ja näkyi heti helpottavan pantaa pään ympärillä. Stastny ja Stewart ovat nyt puolestaan menneet nollilla jo hetken aikaa, joten tason nostoa odotellessa. Tällä hetkellä Matt Duchenen peliä ei voi muuta kuin ihailla ja naatiskella siitä. Jo pelkästään hänen pelinsä on riittävä syy katsoa Avsin peliä, aina kun mahdollisuus siihen on. Duchene on joka puolella kenttää, vauhtia ja hienoja harhautuksia jne. Tehotilastokin on enää -3.

Vähän on nyt nuori Avalanche viime peleissä hyytynyt hienon voittoputken jälkeen. Columbus ja Oilers kaatuivat komeasti, mutta rehellisesti sanottuna, nuo joukkueet on tällä hetkellä niin surkeita, että eroja pitää tullakkin. Nuorelle ja kokemattomalle joukkueelle tulee aina jossain välissä noita heittelyitä peliesityksissä, kun tasaisuus puuttuu. Ensi viikolla Avsilla on erittäin tärkeät ottelut samoista sijoista kamppailevia Coyotesia ja Kingsia vastaan. Nuo joukkueet ovat pelanneet todella vahvasti viime ajat ja varsinkin Kings on suorastaan jyrännyt eteenpäin. Muut pelit on kotihallissa Bluesia ja Thrashersia vastaan, ja noista täytyy ottaa neljä pistettä.

 

[Blasph]

CBC:n heput sanoivat viime yön lähetyksessään, että Marek Svatos haluaisi pois Coloradosta. Yhtenä suuntana heittivät Ottawan...

Toinen pelaaja joka varmasti on kaupan, jos oikea tarjous tulee, on J-M Liles. Hänen treidaamisensa tekee hankalaksi suuren palkan lisäksi sopimuksessa oleva pykälä, joka rajoittaa mahdollisen uuden osoitteen kahdeksaan seuraan.

Svatosista voisi olla tyytyväinen, jos vaihdossa saisi draft pickin jonnekin draftin keskivaiheille. Tosiaan paljon nuoremmat pelaajat ovat yksi toisensa jälkeen nousseet Svatosin ohi nokkimisjärjestyksessä, eikä miehestä ole mitään hyötyä TOP-6 hyökkääjien ulkopuolella. Maisemanvaihto on tässä tapauksessa siis ainoa oikea vaihtoehto ja kun jatkosopimusta ei (toivottavasti!) tarjota kauden päätteeksi, olisi ihan kiva saada edes jotain takaisinpäin. Sens voisi olla ihan mahdollinenkin, mutta liekö siellä tarvetta surff.. eikun näppärälle kiekkoilijalle kuten Svatos.

Lilesin tapauksessa olisi mielenkiintoista saada tietää ne seurat, joihin J-M voisi halutakin. Ne tuskin ovat mitään Oilerseja liigan häntäpäässä, joten playoffeja varten joku saattaisi hyvänä päivänä Lilesin halutakin (vaikka varsin heikot ovat näytöt tosipeleissä). Pikaisella silmäyksellä kovin monella joukkueella ei ole suuria tiloja palkkakaton alla, joten voi olla aika kiven alla saada ukko siirtymään siirtotakarajalla. Kesällä sitä voisi sitten viritellä jotain vähän massiivisempaa vaihtokauppaa, riippuen kesäisestä tilanteesta.

 

[Blasph]

Kovin odotettu voitto Bluesista kotosalla lukemin 5-2. Vähän yllätyin St.Louisin virkeästä startista, mutta Avs vastasi vakuuttavasti aina takaiskumaaleihin uudella osumalla ja lopulta kiri hurjavauhtisessa toisessa erässä reiluun etumatkaan. Avs näyttäisi olevan Chris Masonille todella vaikea vastustaja, sillä tämän kauden kahdessa pelissä Mason on laskenut peräti 9 maalia vain 37:ssä laukauksessa.

Heti ensimmäisen erän alkuminuuteilla katsojia herätellään, kun STL maalaa avausosuman. Brewer laukoo viivalta ja kiitettävän lihamuurin takaa Andersonilla ei jää paljoa sananvaltaa siihen osumaan. Galiardi ja Stewart tasoittavat heti seuraavassa vaihdossa, kun Stewie pyöräyttää ihan näyttävän kääntöpassin, Galiardi nousee maalille ja ranteella sisään. Seuraava Bluesin maali on jälleen hyvin samankaltainen, viivalta veto, joka tällä kertaa menee suoraan maaliin asti. Alkuun katsoin Andyn imaisseen liiankin helpolla kiekon reppuun, mutta uusinnoista näkee, että lihamuuria on jälleen maalin edessä.

Jo ekan erän aikana Yip väläyttelee tulevasta, pörrää todella aktiivisesti ja maalinnälkäisesti Avalanchen ylivoiman aikana, aina etsien avointa paikkaa. Taisipa samassa tilanteessa kerätä itselleen kolme potentiaalista maalipaikkaa, kunnes Mason katkaisi pelin. Mutta erän lopuilla se maalikin vielä tärähtää, kun ylivoimalla Stastnyn laukaus kilpistyy puolustajaan, Cumiskey nousee takaa ja laukomansa kiekko jää reboundiksi, josta Stewart ja Yip sohivat sen yhteistuumin maaliin.

Loput osumat syntyvät Stewartin, Stastnyn ja vielä kertaalleen Yipin toimesta. Pieniä kauhunhetkiä aiheuttaa tilanne, jossa Anderson saa kiekon olkapäähänsä ja ilmeisesti osuu hermoon, kun putoaa jäähän melko suorilta. Onneksi loukkaantumisilta vältyttiin.
---

Yllätyin myös otteluun lähdettäessä Saccon ketjutteluista, mutta ne osoittautuivatkin todella toimiviksi kokonaisuuksiksi. Hyökkäysketjut siis McLeod-Stastny-Svatos, Wolski-Duchene-Yip, Tucker-Galiardi-Stewart ja Koci-Durno-Mercier. Liles oli jälleen katsomossa ja täytyy sanoa, etten ikävöinyt häntä kentällä tippaakaan. Koko pakisto pelasi oikein hyvin lähestulkoon läpi pelin, pieniä virheitä sattui itsekullekkin, mutta suurilta vältyttiin. Jopa Clark pelasi miehekkäästi ja onkin pakko nostaa miehelle hattua. Blokkasi jälleen ainakin kaksi todella kovaa laukausta, joista todella näki että tekivät kipeää. Pisteitä ei enää tee kuten edellisvuosina, mutta on petrannut omassa päässä pelaamista kovasti ja myös Sacco on näemmä sen huomannut.

Hyökkääjistä Svatos oli hyökkäyspäässä ihan aktiivisenakin mukana, karvasi muutaman kerran hyvänkin paikan tehdä maali ja pudottaa muutama apina selästä. Ei kuitenkaan tehnyt. En tosin muistanut seurata miehen puolustuspelaamista, vai oliko sitä? Luulisin ainakin... Myös Stastnylta oli jälleen hienoa nähdä osuma, 7 laukaustakin taisi kirjata ottelussa nimiinsä, vaikka ketjukaverit olivat vähän toisenlaisia pelaajatyyppejä.

Kakkosessa koko kolmikko pelasi hyvin yhteen, jopa WW. Monesti näki #8:n vastustajan maalin edustalla maskissa ja kiekollinen peli sujui myös hyväksyttävästi. Blokkasi mm. ihailtavasti viivakudin ottaen osuman polveensa, onneksi palasi takaisin kehiin. Lieneekö Wojtekista ykkösketjulaiseksi, sillä heti peli on toisennäköistä jo kakkosketjussa hieman pienemmillä paineilla. Ehkäpä WW sopii paremmin juuri kakkosketjun laitaan, jolloin ykkösestä olisi paikka avoinna nousevalle nuorukaiselle.

Kolmosesta Stewart nappasi itselleen Gordie Howe -hattrickin ja Galiardi pelasi jälleen kerran erinomaisesti. Hienoa katsella T.J:n otteita, kun peli kulkee niin keskellä kuin laidoissakin takuuvarmasti. Aina on tilaa allround-pelaajille, jollaiseksi Galiardi on itseään osoittamassa. Myös Koci oli aktiivinen, todella komea matsi Kingiä vastaan ja Durno sekä Mercier täyttivät kyllä nelosketjulaisten paikan hyvin. Koci taisi vaan rikkoa kätensä tappelussa, kun ei palannut enää askiin. Lienee hyökkääjän kutsuminen farmista edessä, kun O'Reillykin on vielä tuntemattoman ajan poissa.

 

[Petski]

David Koci rikkoi kätensä tappelussa viime ottelussa ja Ryan O'Reill on edelleen sivussa. Wojtek Wolski sai myös Bluesia vastaan kovan laukauksen jalkaansa ja jätti eiliset harjoitukset väliin. Hänen pitäisi kuitenkin pystyä pelaamaan Atlantaa vastaan.

Hyökkääjien osalta on siis vajausta ja Avalanche on nostanut ylös Darren Haydarin. Vihdoin ja viimein voisi sanoa, tätä olen odottanut. Tällä kaudella Avsin tapana on ollut nostaa farmista nuoria pelaajia, jotka ovat myös tulevaisuudessa organisaation käytössä (Yip, Stoa, Mercier, Wilson jne.) Kun farmi on nyt suunnilleen tyhjennetty noista pelaajista, on nyt sitten Haydarin vuoro ja mielenkiinnolla odotan mitä hän esittää. Toivottavasti Sacco ei laita häntä nelosketjuun jämäminuuteille, koska siihen rooliin olisi voinut nostaa aivan toisia pelaajia. Vaikka Tucker neloseen ja Haydar kolmoseen Galiardin vierelle.

Sekin vaihtoehto on, ettei Haydar edes pääse pelaamaan, vaan Sacco laittaa kokoonpanoon seitsemän puolustajaa. Ruslan Saleikin on nyt läpäissyt lääkärintarkistukset ja on valmis pelaamaan, joten Avsilla on nyt ylhäällä kahdeksan pakkia. Jos Salei ja Liles ovat molemmat katsomossa, siellä istuu sitten yhteensä 7,2 miljoonan dollarin popcornin syöjät. Voidaanhan siihen lisätä vielä Preissingin Tompan 2,75 millin palkka, joka vaikuttaa tällä hetkellä farmissa.

Viime yön nhl-kierros meni Avalanchen vinkkelistä katsottuna mainiosti. Calgary ja Vancouver jäivät pisteittä ja kolmikolle Dallas, Detroit, Nashville vain yksi piste jokaiselle. Nyt Avsin pitää hoitaa homma ensi yönä, voittaa Atlanta ja repiä yhdeksän pistettä eroa pudotuspeliviivaan, sekä ottaa NW-divisioonan johtopaikka.

 

[Jookoskookos]

Colorado-Atlanta 4-3 (JA)

Viime yönä tuli siis taas väijyttyä Coloradon peli Atlantaa vastaan. Yhdessä vaiheessa ottelu näytti jo pahalta kun Atlanta teki yhden hylätyn maalin jälkeen tilanteeksi jo 1-3. Tästä kuitenkin Avalanche piristyi ja tuli tasoihin ottelussa Chris Durnon uransa kolmannella osumalla ja ennen tätä Stewart teki taas hyvän tahtomaalin painamalla tuosta maalin kulmalta.
Ottelun ratkaisu nähtiin heti jatkoajan alussa, kun Stastny voittaa aloituksen ja Kyle Cumiskey lähtee tuttuun sooloon, kieputtaa koko Atlantan pakiston kujalle ja iskee 4-3 voitto-osuman. Kannattaa käydä katsomassa tuo maali NHL:n sivuilta jos ei tullut koko peliä katottua.

 

[Blasph]

Mielettömän hieno lopetus hyvälle matsille jaksaa kyllä hymyilyttää. Avs ajautui toisessa erässä melkoiseen suvantoon, peli ei lähtenyt liikkeelle oikein millään. Syötöt olivat puolihuolimattomia, nousut ponnettomia ja vähän hapetonta koko yleisilme. Mutta kolmannessa erässä ~ puolen välin paikkeilla todella komea nousu kahden maalin tappioasemasta tasoihin ja jatkoajalla heti kättelyssä ohi.

Ensimmäinen erä oli pääpiirteittän molemmilta joukkueilta hyvin pirteää pelaamista, lukuisien maalipaikkojen turvin. Atlanta tekee ensimmäisensä 2v2-hyökkäyksestä, jota edelsi Antropovin 100-0 aloitusvoitto O'Reillystä. Hyvä maski maalin edessä tarkoitti suoraa kiekonmentävää linjaa verkkoihin asti. Mutta Avs nousee lähes hetimmiten perässä tasoihin, Clarkin oiva nousu toisessa (kolmannessa?) aallossa tuottaa tulosta, kun Stewie näkee mr. visiirin, joka helponlaisesti saa ujutettua kiekon maaliin.

Toisen erän Avalanchesta ei jäänyt suuria kerrottavia, kohokohtana ehkä O'Reillyn läpiajo, josta ei maalia kuitenkaan saatu. Andersonin show herätti myös vähän hilpeyttä, kun White pakittaa Andyn eteen ja tämä kaatuu pienestä hipaisusta jäähän ehkäpä "ihan vähän" ylikorostetusti. No, jäähy molemmille, joten tilanne ei ollut mitenkään suuri =). Tasaisessa toisessa erässä Thrashersin hylättyä maalia ei onneksi hyväksytty, näkihän sen jo, ettei kiekko kokonaan käynyt viivan takana. Olisi ollut ehkä siinä vaiheessa liian suuri etumatka muutenkin heikkoon toiseen erään liitettynä, joten hyvä näin.

Kolmannen maalit Avalanchelle olivat kyllä kulmia nostattavan heräämisen ansiota. Tosiaan n. puolessa välissä Stewartin tahtomaali ja Durnon heittäytyminen irtokiekkoon tekivät ottelusta taas todella jännittävän. Olin jo ehtinyt alkaa tunnustamaan tappiota, mutta eipä näköjään kannata liian aikaisin luovuttaa. En tiedä mitä Sacco teki, mutta aivan uusi vaihde löytyi sieltä jostain piilosta, jonne ei oltu vielä ottelussa päästykään. Jatkoajalla Cumiskeyn yksilösuoritus oli todella makeaa katsottavaa, koko kentällinen vietiin siinä ihan kuutamolle.
---

Clark oli todella hyvä, muutenkin kuin maalinsa muodossa. Mies petasi myös Stewartin osuman taklaamalla lujaa Atlantan pakkia hyökkäysalueella, aiheuttaen huonon purkukiekon jonka Galiardi onnistui pitämään alueella. Muutamalla syötöllä eteenpäin kiekko löysikin tiensä maaliin asti. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta olen jopa alkanut pitää Clarkin nykyisistä otteista, joille on ihan pakko nostaa hattua nyt viimeisimpien pelien osalta. Stewartin voisi nimetä myöskin kärkionnistujiksi tässä ottelussa Andersonin lisäksi muuten kovin tasaisen vaatimattomasta ryhmästä ensimmäisen 50 minuutin ajalta. Sittenhän alkoi porukkaa astua esiin kukin tavallaan.

Yllätyin hieman Wolskin ja O'Reillyn pelaamisesta, sillä oletin molempien olevan vielä sivussa. Näinollen vastaliittyneen Haydarin rooli jäi melko pieneksi, Mercierkin sai katsomokeikan. Nelosketju (Tucker-Durno-Haydar) oli oikeastaan läpi pelin hyvällä jalalla liikkeellä, Tuckerkin sai muutaman kohtuullisen hyvän paikan ja kaikkihan huipentui Durnon komeaan osumaan.

 

[Ilmaveivi]

Viimeiset 2 peliä ennen olympiataukoa olivat kotiottelu Phoenixiä vastaan ja back-to-back-peli Kingsin vieraana. Kotona pelattiin vahvasti ja Duchenen kahdella maalilla saavutettiin 2-1 voitto. Seuraavana päivänä Losissa nähtiin hyvä kotijoukkue ja väsynyt vierasjoukkue, jonka energiataso ei riittännyt taisteluun kahdesta pisteestä, lopputulos 3-0.

Edessä parin viikon olympiatauko, joten luodaan katsaus tähän astiseen kauteen. Takana on 61 ottelua saldolla 35-20-6 ja 76 pistettä. Sijoitus läntisessä konfresenssissa on kuudes ja Northwest divisioonassa ollaan Canucksien kanssa jaetulla kärkisijalla. Jos joku olisi kauden alussa sanonut, että tässä vaiheessa kautta oltaisiin tässä tilanteessa, harva olisi uskonut. Suurimmat erot viime kauteen nähden ovat avainpelaajien säilyminen ehjänä, maalivahtipelin huikea paraneminen ja monien nuorten hienot nousut isoihin rooleihin. Hienoa tässä kaudessa on ollut se, että joukkueessa on niin paljon nuoria, jotka tulevat jatkamaan kehittymistään tulevina kausina ja nostavat omalta osaltaan organisaatiota takasin liigan huipulle.

Luodaan pieni katsaus pelaajien tähän astisiin edesottamuksiin.

Maalivahdit

Craig Anderson 53 31-16-5 2.42 0.924
Sai kesällä sopimuksen ja mahdollisuuden kokeilla ykkösvahdin paikkaa ja on vastannut loistavasti huutoon. Ollut yksi suurimmista syistä tähän astiseen menestykseen ja etenkin alkukaudesta torjui lähes yksinään pisteitä. Edelleen antaa joukkueelle melkein jokaisessa ottelussa mahdollisuuden voittoon.

Peter Budaj 11 4-4-1 2.21 0.925
Andyn loistovireen vuoksi pelit jääneet melko vähiin, mutta hoitanut harvat pelinsä pääasiassa hyvin. Ei ole NHL-tason ykkösveska, mutta kakkosena hoitaa hommansa.

Puolustajat

27#Kyle Quincey 61 5+20=25 +/- 7 57 min 24:22 min
Hankittiin kesällä Smyth-kaupassa ja on ollut joukkueen parhaita puolustajia koko kauden ajan. Ei erotu kentällä poikkeuksellisesti, mutta pelaa tasaisen varmasti illasta toiseen. Tehoja ja etenkin maaleja olisi voinut odottaa enemmänkin ja niitä toivon mukaan nähdään keväällä. Veto ei ole kova, mutta se menee usein maalille asti ja laukoa voisi useammin.

4#John-Michael Liles 41 4+20=24 +/- -2 20 min 18:08
Pisteiden valossa pelannut hyvin, mutta kokonaispelaaminen ei ole tällä hetkellä riittävällä tasolla ja onkin ollut healthy scratch useasti viime aikoina. Päävalmentaja Saccossa on se hyvä puoli, että hän uskaltaa penkittää kallispalkkaisia veteraaneja, jos otteet eivät miellytä. Keväällä pitää oman pään peliä selkeästi parantaa, mikäli mielii vielä takaisin kaukaloon.

5#Brett Clark 54 3+14=17 +/- 10 24 min 19:21
Clark on pelaamassa hyvää kautta. Hyökkäyspäässä yleensä järkeviä ratkaisuja ja puolustuspäässä uhrautuvaa pelaamista. Laittaa kroppaa likoon ja blokkaa surutta laukauksia, ollen koko blokkitilaston kolmentana 149 blokilla. Runkopakkeja, jotka opastavat nuoria eteenpäin.

44#Ryan Wilson 48 3+12=15 +/- 10 29 min 15:57
Wilson tuli Denveriin Calgarystä viime deadlinen Leopold-kaupassa ja on pelannut loistavaa tulokaskautta. Miehen pommit omalla sinisellä ovat jo pieni muotoinen käsite. 29 jäähyminuuttiakin osoittavat sen, että kaveri taklaa kovaa mutta puhtaasti. Kiekollisena pelaa yksinkertaisesti ja hoitaa oman pään varmasti.

27#Kyle Cumiskey 44 7+7= 14 +/- 6 16 min 19:13
Cumiskey on kauden kuluessa ottanut entistä suurempaa roolia ja tällä hetkellä pelaaminen on hienoa katsottavaa. Luistelunopeus on koko NHL:n mittapuulla puolustajaksi erittäin nopeaa ja kiekko pysyy hyvin mukana vastustajan alueelle noustessa. Tästä hyvänä esimerkkinä pari peliä sitten tehty jatkoaikamaali Thrashersin verkkoon. Omassa päässä vaikeuksissa, mutta paikkaa sitä kiekollisilla taidoillaan.

22#Scott Hannan 61 2+12=14 +/- 7 32 min 22:28
Pelaa ykkösparissa puolustavaa roolia ja on hoitanut sen suht moitteetta. Alivoiman luottopelaaja, jonka voi lyödä viimeisille minuuteille puolustamaan johtoa. Hyökkäyspäässä ei tehoile, mutta se ei ole varsinainen tehtäväkään. Viime kauteen nähden tasonnosto on ollut selkeä.

52#Adam Foote 48 0+7=7 +/- 8 58 min 19:09
Footella alkaa ikä painaa, eikä oikein meinaa pysyä nuorempiensa vauhdissa, mutta mukana pyristelee edelleen. Tehosaldo kuitenkin plussan puolella ja mentorina mies on arvokas pala joukkuetta. Seuraikoni, joka vetelee viimeisiä kausiaan.

Laitetaan hyökkääjistä juttua myöhemmin.

 

[Blasph]

Siinä tulikin ihan kattavaa luonnehdintaa puolustuspään pelaajista, eikä siihen jäänyt juurikaan lisättävää.

Nyt olympiatauon aikana ei ole oikein kantautunut minkäänlaista juttua joukkueen tekemisistä, mutta paikallaan voisi olla katsaus niihin pelaajiin, jotka kisoissa ovatkaan mukana. Eli siis Stastny, Salei ja Budaj.

Stastnylla on USA:n joukkueessa pistetili avaamatta turnauksen vanhettua kolmen ottelun verran. Laukauksia maalia kohden 6 kpl ja plus/miinustilasto on 2 pykälää sillä paremmalla puolella. Ei ihan sitä, mitä varmasti on toivonut, mutta saa nähdä miten onnistuu tosipelien alkaessa tästä eteenpäin.

Salei on Valko-Venäjän ykkösparissa 3 pelaamassaan ottelussa tehnyt maalin, jonka avulla on +1. Ihan kiitettävillä jääajoilla (21.11 ka) on päässyt pelaamaan, joten varmasti tekee gutaa loukkaantumisen jälkeen. Onkin mielenkiintoista nähdä Salei loppukaudella Avalanchen peleissä (mikäli saa peliaikaa, uskoisin ainakin).

Budaj'n tilastot ovatkin vaatimattomammat, sillä yhtään ottelua ei ole vielä päässyt Slovakian paidassa pelaamaan. Luukkuvahdin rooli onkin jo tältä kaudelta tullut tutuksi, joten olisi ollut ihan kiva nähdä Boods pelaamassa. Halak on melko odotetusti napannut ykkösen viitan itselleen, eikä ole huonosti pelannutkaan.

Ja lisäksi Norjan joukkueessa puolustajana pelasi Avs prospect Jonas Holos. Kolmen ottelun saldo on 2 minuuttia jäähyjä, -2 lukema tehotilastossa, mutta jääaikaa on saanut todella runsaasti, keskiarvoltaan liki puoli tuntia per ottelu (28,41 min). Täytyykin panna nimi muistiin tulevan varalle, jos vaikka kehityskaari näyttäisi positiiviselta jatkossa.

 

[Blasph]

Olympialaiset päätökseen ja kausi taas rullaamaan. Heti tänäänhän vastassa kotona Denverissä aina niin rakas Detroit, jota vastaan lähdetään kovin muuttunein kokoonpanoin. Sairastupa on jo huomattavasti tyhjempi kuin pari viikkoa sitten, tauon ajoitus sattui kyllä hyvään saumaan. Hejduk on ainakin palannut täysipainoiseen harjoitteluun, eikä pelaamiselle näy estettä. Pirteä pörrääjä Hendricks on myös aika lähellä pelikuntoa, vielä tosin on epävarmaa, että pelaako jo tänään. Ainoastaan Cumiskey on varmuudella sivussa loukkaantumisen vuoksi (Kocin lisäksi), Phoenix-pelin aivotärähdys haittaa vieläkin. Aina niin pirullisia nämä päävammat.

Harjoituksia lähemmin tauon aikana seuraillut Dater väittää kolmen ensimmäisen hyökkäysketjun olevan muodossa: Galiardi-Stastny-Stewart, Wolski-Duchene-Hejduk, McLeod-O'Reilly-Yip. The 9 line olisi siis rikottu, mikä olisi ollutkin aika väistämätöntä Hejdukin palatessa kehiin, joten ymmärrettävät kaaviot siinä mielessä. En niitä lähde sen kummemmin kritisoimaan, kun en varmuudella voi itsekään tietää. Hendricksin pelatessa nelosketju muotoutuisi varmaankin jotakuinkin Durno-Hendricks-Tucker/Svatos (?). Ilman Hendricksiä varmaan Durno keskellä ja jälkimmäisennä mainitut laidoilla, veikkaisin.

Alakerrassa ei liene suurempia muutoksia, samojen herrojen uskoisin jatkavan pelaavassa kokoonpanossa mukana. Liles nyt ainakin joutunee takaisin koirankoppiin, Salei varmaan on puolustuksen toinen hs.

Ryan Stoan kausi ei välttämättä mennytkään aivan täysin reisille olkapäänsä vuoksi, vaan näyttäisi olevan tätänykyä Lake Erien mukana taistelussa pudotuspelipaikasta. Nähdäänköhän vielä Avalanchessa mukana, kunhan saa ensin pelejä alle?

 

[Petski]

Back to the business

Bettmanin ja muiden viisaiden miesten kuningasajatuksen myötä, Colorado ja Detroit pelaavat reilun vuorokauden kuluttua olympialaisten finaalin päätyttyä. On se kumma, että kahden joukkueen pitää aloittaa heti seuraavana päivänä. Ikään kuin herrat haluaisivat samantien pyyhkiä olympialätkän hehkutuksen, ettei omaa tuotetta "unohdettaisi" enää päivääkään. No pelit on päätetty ja ne pelataan. Avalanchella ei pahemmin olympialaiset paina jaloissa, mitä nyt Stastnylla varmasti tuntuu. Budaj ei pelannut minuuttiakaan ja Ruslan Salei sai hyvää pelituntumaa loukkaantumisen jälkeen.

Jos ketjut on nuo Daterin mainitsemat, niin omaan silmään ihan hyvältä näyttää -varsinkin kakkosketju. Wolski saa keskittyä siihen pelin rakentamiseen, kun Duchene ja Hejduk ovat enemmän maalintekijätyyppejä. Hejdukilla tosin pitkä tauko ja paikat sen myötä hiukan ruosteessa, mutta eiköhän vanhakin siitä verry jos polvi ei enää vaivaa. Cumiskeyn poissaolon myötä on yksi paikka auki puolustajalle, joka menee Lilesille tai Saleille. Jos nyt Salei pelaa, on se viimeinen merkki Saccon epäluottamuksesta Lilesia kohtaan. Detroitia vastaan on viimeinen näitä alumni night-otteluita ja se on omistettu Valeri Kamenskylle. Tuttuun tapaan Avs pelaa smurffit päällä.

Keskiviikkoiltana Suomen aikaan on sitten trade deadline. Ennakkoon ajatellen tuon pitäisi olla Denverissä melko rauhallista aikaa siirtojen suhteen. Pierre Lacroixin aikana Avalanchella oli tapana räjäyttää pankki viimeisenä päivänä, mutta toivon todella, ettei nyky-Avs lähde höntyilemään. Vaikka joukkue on tällä hetkellä kiinni pudotuspeli-paikassa, täytyy muistaa, että menossa on vasta kausi yksi jälkeen rebuildingin. Tulevaisuutta ei pidä lähteä kauppaamaan pois.

Tucker, Svatos, Clark ja Salei ovat kaikki UFA-statuksella ensi kesänä. Jos joku vain ottaa, niin Svatos ja Salei saisivat samantien mennä. Ehkä joku late-round pick voisi tulla takaisin, tai sitten se pussillinen kiekkoja. Itse olen alkanut kauden edetessä pitämään entistä enemmän Brett Clarkin pelistä. Alkukaudesta mies oli luisteleva katastrofi, mutta nyt on ollut tärkeä pelaaja -eikä vähiten laukausten blokkaamisten takia. Vieläkin välillä kuskaa liikaa kiekkoa, kun voisi nöyrästi antaa sen ensimmäisen syötön. Ei tee enää juuri pisteitä, mutta sopivalla palkanalennuksella olisin valmis antamaan miehelle jatkoa! Tucker on kevään miehiä ja tuo sopivasti kokemusta playoffs-peleihin jos ja kun joukkue sinne tiensä raivaa. Lisäksi on ainakin osittain Saccon suosikkilistalla ja O'Reilly asuu hänen luonaan, joten ei liene lähdössä minnekkään.

Eniten toivoisin kuitenkin J-M Lilesin myyntiä. Ei siksi, että hän olisi paska pelaaja, mutta kun ei vain näytä sopivan Saccolle. En oikein jaksa uskoa, että hänen tilanteensa kääntyisi mitenkään merkittävästi parempaan päin vaikka jatkaisikin Avalanchessa. Hänen myymisensä vain tekee vaikeaksi massiivinen sopimus ja siinä olevat kauppaamista rajoittavat pykälät. Lisäksi myyntiarvo laskee jatkuvasti mitä kauemmin hän istuu katsomossa.

Olympialaisissa tosiaan pelasi myös Avalanchen vuoden 2008 varaus, norjalainen Jonas Holos. Välillä ryntäili omassa päässä itsensä ulos tilanteista, mutta kiekollisessa pelissä näkyi Elitserienin vaikutus. Rauhallisesti pelasi kiekon kanssa ja pyrki hakemaan jatkuvasti avaussyöttöjä hyökkääjien lapaan. Liike riitti ja laukaus näytti olevan kohtuullisen voimakas. Kaiken lisäksi rightin pelaaja. Tiettävästi Avs tarjosi sopimusta jo viime kesänä, mutta Holos halusi pelata sopimuksensa loppuun (2010) Färjestadissa ja kehittyä vielä kauden siellä.

Viimeinen vaihde taistelussa playoffs-paikasta alkaa siis ensi yönä. Yleensä ~97 pistettä on riittänyt paikkaan, joten sikäli Avs on hyvissä asemissa kun sillä on jäljellä 21 ottelua. Puolet noista voittoja ja oltaisiin lähellä.

 

[heikkik]

Eniten toivoisin kuitenkin J-M Lilesin myyntiä. Ei siksi, että hän olisi paska pelaaja, mutta kun ei vain näytä sopivan Saccolle.

Onko Liles kussut Saccon aamiaismuroihin vai mikä on syynä epäsuosioon? Pelaajana Liles on luotettavampi kuin loukkaantumisaltis Cumiskey, joka on puolustuspäässä aivan sukka. Eihän Lileskaan mikään maalin edustajan siivooja ole, mutta mieluummin minä hänet valitsisin esikuvaksi Kevin Shattenkirkille, Tyson Barrielle ja Stefan Elliotille kuin Cumiskeyn.

Saccolla on tähän asti kaikki mennyt putkeen, mutta ei hänkään erehtymätön ole. Eihän Lilesin tapaisia 40 pisteen pakkeja joka puussa kasva. Quincey on ensi kesänä RFA, Salei, Clark ja Foote ovat UFiA. Eli ensi kaudeksi on sopimus Hannanilla, Lilesilla, Cumiskeylla ja Wilsonilla. Siitä kun ottaa Lilesin pois, niin ei siihen hirveästi kiekollista osamista jää.

Quincey ja Clark olisivat varmasti Lilesin myyntiin tyytyväisiä, koska heidän neuvotteluasemansa paranisivat selvästi.

 

[Blasph]

Pelaajana Liles on luotettavampi kuin loukkaantumisaltis Cumiskey, joka on puolustuspäässä aivan sukka. Eihän Lileskaan mikään maalin edustajan siivooja ole, mutta mieluummin minä hänet valitsisin esikuvaksi Kevin Shattenkirkille, Tyson Barrielle ja Stefan Elliotille kuin Cumiskeyn.

Siinä olet oikeassa, että Liles varmaankin olisi Cumiskeyta parempi esikuva kiekollisesta puolustajasta näille nuorille lupauksille siinä vaiheessa, kun he NHL-kaukaloihin tietyssä vaiheessa tulevat (mikäli tämä tapahtuu parin kauden sisällä). Mutta tällä kaudella J-M on ollut puolustuspäässä todella laiska ja saamaton, eikä se sovellu Saccon ajamaan sapluunaan puolustuspelaamisesta. Lisäksi kun pisteitä ei ole tullut enää toivotulla tavalla, niin ei se osakkeita juurikaan nosta. Toki voihan mukana olla henkilökohtaistakin närää.

 

[Blasph]

Tiukahkon lopputaistelun jälkeen Detroit oli parempi maalein 3-2. Detroit hallitsi pitkään kenttätapahtumia, mutta Avs nousi toisen erän lopulla taistelemaan voitosta.

Kokoonpanoissa tuli odottamattomia muutoksia ennaltasuunnitellusta, kun Hejdukin selkä ei kestänyt pelata. Näinollen Svatos sai paikan kakkosessa. Erikoista myös, että Wilson oli hs, kun Salei ja Liles saivat kumpikin paikan pelaavasta kokoonpanosta. Näinköhän johto suunnitteli näin siirtotakarajalla antavansa mahdollisia näyttöjä tarjolla olevista pelaajista? Ottelun alussa Avs näytti jäävän jalkoihin Wingsin vyöryttäessä maalipaikkoja ja tilanteita toisensa perään. Melko piakkoin Detroit iskikin pari maalia, molemmat aika karkeita merkkausvirheitä Avalanchen puolustuspäässä. Karkeasti sanottuna 1. erä oli rikkonaista peliä, mutta sisälsi kuitenkin ihan napakoita laukauksia kohti maalia.

2. erän alkuun tulee muutama tyhmä jäähy, joista ei onneksi tule maalia vastustajalle. Tuomari oli Avalanchen onneksi tarkkana tilanteessa, jossa Holmström tunkee itsensä maalivahdin alueelle reilusti ennen kiekkoa, joten siitä syntynyt maali tulkitaan maalivahdin häirinnäksi. Onneksi näin, olisi muuten voinut katketa se kuuluisa selkäranka kokonaan. Tästä jonkun aikaa, niin Avs sisuuntuu. Galiardin tahtomaalin johdosta tilanne kaventuu ja peli alkaa kulkea huomattavasti paremmin. Yip saa melkein heti perään todella karvat nostattavan läpiajopaikan, mutta tyylilleen uskollisena horjahtaa polvilleen ja tilanne kuivuu Howardin torjuessa ylöslähteneen kiekon. Tasoitusmaali näkee päivänvalon Howardin hörppäyksen ansiosta. Salei antaa tarkan syötön hyökkäysalueen poikki Stewartille, joka laittaa ranteella kiekon längistä sisään. Erän loppua kohden Anderson alkaa tekemään todellisia game saver -pelastuksia, jotka todellakin pitävät joukkueen pystyssä.

Kolmanteen erään kaikki näytti hyvältä, mutta erän lähestyessä loppuaan Detroit saa ylivoimalla rakenneltua Datsyukin avulla komean kuvion. Datsyukin nerokas jättösyöttö Lidakselle on ottelun voittomaali, sillä ~ viimeisten parin minuutin aikainen pyörittely ilman maalivahtia ei tuota tulosta. Hyviä paikkoja joukkue rakenteli monta, mutta ei vain uppoa mistään sisään.
---

Oli vähän kaksijakoinen esitys kyllä kotijoukkueelta nyt tämä tauon jälkeinen startti. Osa pelaajista oli aivan kuutamolla, kakkosketjuna pelannut WW-Duch-Svats ei toiminut yhtään, WW ei esimerkiksi saanut laukaustakaan maalia kohti ja Duchenelle tuli valitettavan paljon kiekonmenetyksiä ja turhia katkoja. Ja Svatos nyt pelasi taas kuten ennenkin. Mutta jarruketjut toimivat kiitettävästi, McLeod haki aktiivisesti taklauksia, jopa Tucker teki samoin. Durno oli pirteä, Hendricks karvasi myös innokkaasti, mutta se turha jäähy nousi vähän liikaa esiin. Onkohan Yip viettänyt nämä kaksi viikkoa punttisalilla, sillä voimaa tuntui löytyvän jokaisessa tilanteessa huomattavasti enemmän kuin ennen. Puolustus oli aika heikko, Foote oli ainoa, jolle voi antaa positiivista palautetta tästä ottelusta. Salei ehkä toiseksi paras, muttei kuitenkaan kaksinen. Se nappisyöttö tasoitusmaaliin oli hyvä suoritus, lisäksi haki pari kertaa hyviä pommeja vastustajiin (mm. Filppula oli lähellä joutua perstaklauksen uhriksi).

Paljon saa muuttua peli-ilme keskiviikkoon mennessä, kun matka jatkuu Anaheimin ankkalammelle.