Olipahan viihdyttävä ensimmäinen peli. Yllätti täysin puskista miten intensiivistä ja kuumaa playoffkiekkoa nämä jengit pelaavat. Toisesta erästä eteenpäin lähes jokainen vihellys päättyi jonkinlaiseen torikokoukseen ja etenkin Wildin Matt Cooke oli päässyt erinäisillä tempuillaan vastustajan ihon alle.
Itse peliin. Avalanche tuli otteluun juuri niin kovalla vauhdilla kun odottaa saattoi. Tosin Wild oli selkeästi valmistautunut keskivertoa paremmin (Yeon aikakaudella ei koskaan tiedä minkälainen ryhmä sieltä kentälle astuu) ja pystyi selviytymään alun Avalanche-myllytyksestä hyvin ja sai jopa omiakin hyökkäyksiä aikaiseksi. Avalachen fyysisyys avauserässä yllätti allekirjoittaneen täysin, olinhan ollut epäileväinen siitä. Tosin pehmeähköksi joukkueeksi Wild ei helposti horju ja pystyy yleensä vastaamaan kohtalaisesti jopa liigan kovimpia jengejä vastaan. Ensimmäiselle erätauolle mentiin 1-1 tilanteessa, tosin lievässä Avalanche-hallinnassa.
Toinen erä olikin sitten Wildin erä kaikilla mittareilla. Vaikka vääntö kentällä oli edelleen paljaalle silmälle tasaväkistä niin joukkue lisäsi yhden vaihteen silmään ja laukoi, taklasi ja teki maaleja vastustajaansa enemmän. Wildilla oli pitkästä aikaa sellainen tappamisen meininki pelissä jota avitti Avalanche-pakkien lepsu pelaaminen. Peli olikin turvallisesti 4-2 -tilanteessa toiselle erätauolle lähdettäessä.
Wild sai myös aloittaa viimeisen erän ylivoimalla jossa olisi ollut mahdollisuus lyödä viimeinen naula arkkuun. Taisin sanoa ääneen, että pahinta olisi jos Avalanche saisi alivoimansa tapettua ja sitä kautta momentumin päälle joka johtaa kavennusmaaliin ennen erän puoliväliä. Ja juuri näin pääsi käymään Jamie McGinn iski kavennusmaalin kun erä oli vanhentunut n. 7 minuuttia. Wildin kannalta huono, ottelun kannalta elintärkeä maali. En tiedä oliko Yeon taktikointia vai miksi Wild otti jalkaansa pois kaasulta koska ajoittain homma näytti siltä, että Wild tyytyy puolustumaan johtoaan kun taas vastustaja lisäsi ne pari tarvittavaa vaihdetta lisää. Avalanche dominoi kentän jokaista osa-aluetta kolmannessa erässä, etenkin fyysisellä puolella. Pidin Royta hulluna kun mies otti Varlamovin maalinsa suulta pois kun pelikellossa oli vielä kolme minuuttia aikaa mutta jälkeen päin katsottuna tämä oli suorastaan nerokas veto ja päävalmentajan luotto omiin pelaajiin on todella suuri. Avalanche myllytti taukoamatta viimeiset minuutit Wild päädyssä ja ottelu meinasi ratketa Erik Haulan rystyroiskaisuun joka näytti lipuvan tyhjään maaliin mutta Johnson oli eri mieltä. Senttipeliä. Niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että 14 sekuntia ennen loppua Avalanche ansaitusti tasoitti pelin, Spurgeonin kalliiksi käyneestä purkuvirheestä johtuen ja vei ottelun jatkoajalle.
Jatkoaika alkoi Wildin merkeissä ja ensimmäistä kertaa oli havaittavissa myös Mikael Granlundin otteissa sellaista lievää itseluottamusta ja tekemisen meininkiä. Pominville pääsi hetki ennen viimeistä maalia laukomaan kiekon tolppaan mutta nyt eivät olleet pyhät henget tai aurinkopilkut kohdillaan vaan viimeisen maalin teki kotijoukkue Tyson Barrien jäätävästä alustuksesta.
Hieno kamppailu vaikka oma joukkue onnistui jälleen kerran sössimään kahden maalin johdon ja häviämään tärkeän ottelun jatkoajalla. Puolustus toimi mielestäni kohtuullisen hyvin ja Bryzgalov pelasi tarvittavalla tasolla jotta voitto olisi ollut mahdollinen. En löydä ketään yksittäistä, pois lukien joukkueenjohto, syypäätä tähän vaan annan kaiken kunnian Avalanchelle jolta ei usko loppunut missään vaiheessa.
Plussat menee:
+Charlie Coyle, miestä on kritisoitu pitkin kautta mutta nyt alkaa nuorimies heräilemään. On taitava, älykäs ja vahva kuin mikä. Vielä kun hieman nostaa fyysistä peliään niin kaveri tulee olemaan täysin pitelemätön. Todella vahva pelaaja. Sanoinko jo vahva?
+ Erik Haula, mies joka hiihdellyt tutkan alla koko kauden, mies jonka nimen harva Suomessa tietää. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään. Erinomainen peli vaikka kellotti joukkueessaan kolmanneksi pienimmät peliminuutit. Yksi kentän nopeimmista luistelijoista, molemmat joukkueet huomioon ottaen. Teki paljon oikeita asioita, pelasti tinkimättömällä asenteellaan yhden melkovarman maalin sekä teki Brodinin mahtipassista hienon maalin. Ottanee piakkoin Granlundin paikan kakkosen keskeltä, tai laidasta. Menee hyvät hyökkäysvaistot hukkaan nelosen keskellä tällä hetkellä.
+ Zach Parise, ei varsinaisesti loistanut mutta pelasi omalla vahvalla tasollaan vaihdosta toiseen. Ei luovuta missään tilanteessa ja oli erityisen vahva kaksinkamppailuissa. Maalit jäivät puuttumaan ja niitä tulla tässä sarjassa tarvitsemaan myös Pariselta.
+ Nino Niederreiter, yksi parhaimmista otteluista mitä olen mieheltä nähnyt. Iso ja taitava pelaaja joka tykkää myös taklata. Repi, raastoi ja väänsi koko pitkän vartensa edestä ja teki jatkuvalla syötöllä oikeita, peliä edistäviä asioita kentällä. Tästä nuorukaisesta tulee olemaan iloa Wildille vielä pitkäksi aikaa.
+ Ryan Suter, mitäpä tästä miehestä voisi sanoa? Mielestäni liigan paras puolustava puolustaja. Pelasi yllättävän vähän ottaen huomioon, että ottelu eteni jatkoajalle. Ei virheitä, ei varsinaista loistamista. Oma varma itsensä ja yksi maali.
+ Matt Cooke, oli jatkuvasti vastustajan ihon alla. Taklasi ja hämmensi, oli myös vahvasti alustamassa Brodziakin maalia. Tätä tarvitaan lisää mikäli joukkue mieliin pitkälle tänä keväänä edetä.
+ Spurgeon, vaikka miehen piikkiin monet ovat laittamassa tuota Coloradon tasoitusmaalia niin itse annan ukolle synninpäästön. Oli ehkä Wildin näkyvin pakki tässä matsissa ja suurimmaksi osaksi hyvässä mielessä. Kääpiöksi pelaa todella ennakkoluulottomasti ja on pienestä varrestaan huolimatta sitkeä pelaaja. Miehellä on myös erinomainen laukaus jota ei tosin hirveästi vielä käyttänyt.
Hieman miinuksiakin täytyy jaella:
- Mikko Koivu, ei ollut kapteeni mielestäni tehtäviensä tasalla. Muutaman kerran pelasi fyysisesti ja hetkellisesti oli nähtävissä herran beastmode mutta ne olivat todella ajoittaisia suonenvetoja. Nähtiinhän mies suoristelemassa selkäänsä muutamaan otteeseen vaikka ketjukaverit Coyle ja Parise tekivät kaikkensa, että tämä matsi päättyy Wildin hyväksi. Odotan paljon, paljon enemmän seuraavissa peleissä.
- Jonas Brodin, muutama väläytys kiekollisena mutta muuten arkaa ja virhealtista pelaamista. Kuten ehkä on ollut valtaosan kaudesta, oikeastaan siitä asti kun miehen leuka murtui. Avalanche oli tehnyt kotiläksynsä ja tiesi, että Brodinin pelin saa parhaiten sekaisin taklaamalla miestä kovaa ja jos pidettäisiin tilastoa siitä kuka vastaanotti eniten pommeja niin uskon, että tässä matsissa se oli Jonas Brodin. Tai jos nyt ei eniten niin ainakin kovimmat kopit otti.
- Mikael Granlund, loukkaantumisesta juuri toipunut kakkoskentän sentteri seikkaili varjojen mailla 3 erää. Arkaa peliä, outoja kiekosta luopumisia ja huonoja ratkaisuja kautta linjan. Puhumattakaan siitä, että mies vietti valtaosan ottelusta katollaan, joutuihan hän Brodinin ohella vastaanottamaan ison osan vastustajan taklauksista. Wildin kannalta on erittäin tärkeää, että nuori mies löytää tasonsa ja peli-ilonsa äkkiä. Syötöt lapaan ja peliä edistäviä ja oivaltavia ratkaisuja tarvitaan. Ja Mikke voisi myös muistaa laukoa välillä itse, varsinkin kun maali ammottaa tyhjänä muutaman nanosekunnin.
Erityismainintana mainitaan Bryzgalov joka pelasi mielestäni ihan hyvän ottelun. Ei pystynyt seisomaan päällään ja olemaan se musta-aukko minkä tämän ottelun voittaminen olisi vaatinut. Siitä ei voi koskaan syyttää maalivahtia, että ei pystynyt tekemään enempää kuin voi vaatia. Kyllä suurin syy homma sulamiseen menee kapteeniston sekä eritoten päävalmentaja Yeon suuntaan. Miksi joukkue suli kolmanteen erään tullessa? Eikö sen luulisi olevan sanomattakin selvää, että kahden maalin tappioasemassa oleva vastustaja ei tule jättämään mitään sattuman varaan vaan tulee taistelemaan täysillä ottelun loppuun asti? Tästä on hyvä jatkaa ja toivoa, että Wild ei tästä häviöstä lamaannu vaan sarja jatkuu tiukkana ja ennen kaikkea yhtä viihdyttävänä.