College Football 2014

[Havumetsien GM]

Eiköhän ole aika pistää uusi kausiketju tulille, kun ekat ns. kunnon matsit pelataan jo Suomen aikaa perjantain vastaisena yönä ja lauantaina on tietysti kauden ensimmäinen GameDay. Tätä on odotettu, ei viikkoja vaan pikemminkin kuukausia.

Merkittävä muutos tälle kaudelle on tietysti siirtyminen uuteen playoff-järjestelmään. Mitään March Madness -tyyppistä sirkusta ei kuitenkaan ole luvassa vaan neljän joukkueen playoffit. Valinnat tekee valintakomitea, ja parranpärinää tulee varmasti riittämään.

Luodaan tässä pieni katsaus power five -konferenssien voimasuhteisiin.

SEC

Suosikki: Alabama

AJ McCarron lähti, emmekä vieläkään varmuudella tiedä, kuka on Tiden aloittava QB. Uutta McCarronia tuskin löytyy mutta ei sen pelinrakentajan tarvitse mitään Heisman-tasoa ollakaan, siksi vakuuttava on se TJ Yeldonin ja Amari Cooperin tähdittämä porukka siinä ympärillä. Myös puolustus on valtakunnan parhaita. Auburn on tänä vuonna kotona, mutta vieraspelit LSU:ta ja Ole Missiä vastaan ovat tiukkoja paikkoja.

Haastajat: Georgia, Auburn, South Carolina

Georgian rekordi viime kaudelta ei ole mikään ihmeellinen, mutta joukkue hävisi tiukkoja pelejä. Todd Gurleyn johtama keskushyökkääjäosasto kestää vertailun kehen tahansa, joten hyökkäyksen pitäisi riittää vaikka Murrayn lähtö QB-paikalta haittaisi heittohyökkäystä. Puolustus on nyt kokeneempi ja vahvempi.

Auburn menettää Tre Masonin, Greg Robinsonin ja Dee Fordin, mutta joukkueen identitetti säilyy. QB Nick Marshall oli viime kaudella vielä hiomaton timantti, mutta nyt hänellä on ollut paljon aikaa opiskella Gus Malzahnin systeemiä.

South Carolina voitti viime kaudella 11 matsia, ja 14 startteria palaa. Joukkueen täytyy kuitenkin pystyä paikkaamaan QB Shaw'n ja DE Clowneyn lähdöt.

Muita:

LSU:lta lähti hirveästi laatua taitopelipaikoilta, mutta Les Miles tuo sisään todella lahjakkaan freshman-porukan Adrian Petersoniin verratun Leonard Fournetten johdolla; Ole Missillä on vahva puolustus ja laatu-QB Bo Wallace palaa; Texas A&M:n hyökkäyksestä lähtee Manzielin johdolla kolme ykköskierroksen NFL-varausta, puolustuksen on pakko pystyä parantamaan viime kaudesta; Floridalla on jyhkeä puolustus ja hyvä QB Driskel mutta muilta hyökkäyksen taitopelipaikoilta puuttuu laatua, luvassa silti reilu parannus viime kauteen.

Pac-12

Suosikki: UCLA

Heisman-kandidaatti Brett Hundley palaa johtamaan tasokasta hyökkäystä. Puolustuksessa kahdeksan startteria palaa. Tämä on Jim Moran kolmas kausi, joten joukkue on täynnä hänen omia rekrytointejaan. Otteluohjelma on kova, mutta vaikeimmat pelit ovat kotona.

Haastajat: USC, Oregon

USC pelasi todella hyvin Lane Kiffinin lähdettyä, ja megalahjakkaan Leonard Williamsin johtama puolustus on rautaa. Hyökkäyspäässä on myös talenttia ihan riittävästi. Iso kysymys on siinä, saako Steve Sarkisian ulosmitattua joukkueesta kaiken potentiaalin jo ensimmäisenä kautenaan, vai tuleeko kaikki liian nopeasti.

Oregonin QB Marcus Mariota ja CB Ifo Ekpre-Olomu sanoivat NFL:lle vielä "ei kiitos", joten Ducksin joukkueessa on tähtiloistoa. Tänä vuonna Oregon on niinsanotusti all in, mutta UCLA on se iso kanto kaskessa.

Muita:

Stanfordin joukkue ei ole ihan viime kauden tasoa ja otteluohjelma on vieraspelien osalta ihan hirveä, mutta on sitä laatua edelleen; Washingtonilla palaa 14 startteria ja joukkueella on mahdollisuudet päästä 6-0-rekordilla Oregonin kimppuun; Oregon Staten QB Sean Mannion hyökkää senior-kaudellaan ennätysten kimppuun ja joukkue on potentiaalinen yllättäjä.

Big-12

Suosikki: Baylor

Vaikka Bears vähän hyytyikin loppukaudesta, oli viime kausi silti vakuuttava. Kaikki tietävät Art Brilesin "salamasotahyökkäyksen", mutta myös puolustus vakuutti. Tänä vuonna joutuu kohtaamaan Oklahoman ja Texasin vieraissa, mutta viime kaudella molempia vietiin kotikentällä komein lukemin.

Haastaja: Oklahoma

QB Knight ja koko Sooners-joukkue saivat valtavasti hypetystä osakseen Alabama-voiton myötä, vaikka pidän aika kyseenalaisena sitä kuinka motivoitunut Bama kyseiseen Sugar Bowl -matsiin oli. Viimeisenä 13 kautena Sooners on 11 kertaa ollut lopullisessa rankingissa huonompi kuin preseason-rankingissa. Tällä kaudella odotuksille voi kuitenkin olla katetta, sillä joukkue on kohtuu vakuuttava ja otteluohjelma varsin helppo.

Muita:

Mack Brown ei oikein saanut Texasin pelaajista enää parasta irti ja loukkaantumiset riivasivat, mutta nyt Charlie Strongin komennossa meininki saattaa olla huomattavasti vahvempaa; TCU oli viime kaudella epäonninen ja on nyt paljon kokeneempi; Kansas State on aina yllätysvalmis.

Big Ten

Suosikki: Michigan State

Ylistetty DC Pat Nerduzzi hylkäsi päävalmentajatarjoukset ja jatkaa Mike Dantonion tiimissä. Puolustus tuleekin säilymään Spartansin ykkösvahvuutena, joskin super-CB Darqueze Dennardin lähtö tekee hieman kipeää. Hyökkäys ei ole mikään supervakuuttava mutta ehdottomasti riittävän hyvä tässä konferenssissa.

Haastajat: Ohio State, Iowa

Buckeyes joutuu tulemaan toimeen ilman Carlos Hydea (NFL) ja Braxton Milleriä (loukkaantunut). Hyökkäyksen linja meni myös uusiksi, tosin pari vuotta sitten oli sama tilanne ja silloin muutos oli kivuton. Puolustus parantaa mutta Millerin loukkaantuminen vei National Championship -haaveet romukoppaan.

Iowan nostaminen tähän voi tuilla joillekuille pienenä yllätyksenä, mutta Hawkeysilla on mahdollisuudet parantaa viime kaudesta lähes joka osa-alueella. Kunnon B1G-joukkueen tyyliin Iowa on linjoista vahva, ja QB Jake Rudock on nyt selvästi kokeneempi. Otteluohjelma suosii.

Muita:

Wisconsinilla on suotuisa otteluohjelma ja juoksuhyökkäys tulee olemaan valtakunnan eliittiä, mutta en pidä joukkuetta kokonaisuutena hirveän vahvana; Michiganin puolustus on väkevä mutta hyökkäyksen linja on jälleen potentiaalinen akilleen kantapää; Nebraska tulee myös kärsimään O-linen ongelmista, jolloin RB Ameer Abdullahista ei välttämättä saada kaikkea potentiaalia irti.

ACC

Suosikki: Florida State

On helppo nostaa esiin yksittäisiä pelaajia, jotka lähtivät viime kauden mestarijoukkueesta mutta paljon loistavia starttereita myös palaa, joukossa tietysti itse Famous Jameis. Heikkouksia tästä jengistä ei löydä hakemallakaan. Ja pistäkää muuten nimi mieleen: Karlos Williams. Kovalla K:lla. Tästä jätkästä puhutaan vielä tänä syksynä ja paljon.

Haastajat: North Carolina, Clemson

UNC vaihtoi kesken viime kauden pelinrakentajakseen huippu-urheilullisen Marquise Williamsin. Tämä käänsi joukkueen suunnan, ja loppukaudesta Tar Heels oli vakuuttava. 15 startteria palaa.

Clemson on hallitseva Orange Bowl -mestari, joka kuitenkin joutuu tulemaan toimeen ilman Tajh Boydia ja Sammy Watkinsia. Vastaavasti Vic Beasleyn johtama D-line on valtakunnan eliittiä, ja muutenkin tämän kauden Tigers saatetaan tuntea enemmän puolustuksesta kuin hyökkäyksestä.

Muita:

Miami oli vahva ennen RB Duke Johnsonin loukkaantumista, ja nyt hän on mukana taas; Louisville oli viime kaudella vakuuttava eikä edes konferenssin, päävalmentajan ja ykköspelinrakentajan vaihtuminen pilaa kaikkea; Virginia Techillä on jälleen loistava secondary, mutta muu joukkue ei oikein ole samaa tasoa.

Ketkä playoffeihin?

Florida State pelannee jälleen tappiottoman kauden. Uskon, että myös SEC:n ja Pac-12:n mestarit ovat lähellä paikkaa auringossa, sillä nämä ovat ne selvästi kovimmat konferenssit. Viimeinen paikka on sitten auki, ja se voi mennä Big12-mestarille, B1G-mestarille tai jopa toiselle SEC-joukkueelle. Pidetään myös se pienen pieni takaportti auki Notre Damea varten; muilla power fiven ulkopuolisilla ei liene asiaa.

Heisman

Pelinrakentajista Mariota, Winston, Petty ja Hundley on se supernelikko, nimenomaan tässä järjestyksessä. Keskushyökkääjistä kannattaa pitää mielessä ainakin Todd Gurleyn ja Melvin Gordonin nimet. Jokerikorttina Myles Jack, joka pelaa sekä LB:tä että RB:tä UCLA:ssa - ja vielä hyvällä menestyksellä. Mutta luultavasti sen Heismanin voittaa lopulta joku, jota kukaan ei ennen kauden alkua edes ajatellut.

Lopulliset veikkaukset

National Champion: Florida State
Toinen finalisti: Alabama
Muut playoff-joukkueet: UCLA, Baylor
Heisman: Marcus Mariota

Klo 1 Suomen aikaa perjantain vastaisena yönä Texas A&M at South Carolina, uuden SEC Network -kanavan avausottelu. Siitä se lähtee. Nauttikaamme koko kaudesta. Here. We. Go.

 

[Havumetsien GM]

Tänään on jännä lauantai. Tässä parhaat matsit ja alkamisajat Suomen aikaa.

1) #14 Stanford - #13 USC klo 22.30 ABC

Stanfordin loistava hyökkäyksen linja on mennyt aika lailla uusiksi, ja nyt vastassa on Pac-12:n nimekkäin puolustus. On vaikea nähdä, että Cardinal QB Kevin Hogan pystyisi tänään heittämään yhtä kirurgintarkasti kuin mitä hän on keskimäärin parin viime kauden aikana heittänyt. Nähdäkseni USC on jonkin verran lahjakkaampi joukkue, mutta tämä on ensimmäinen vierasottelu sekä uudelle päävalmentajalle että kahdelle uudelle startterille hyökkäyksen linjassa. UCLA:n viime viikon vaisun esityksen myötä SoCalilla on mahdollisuus nostaa itsensä jopa suosikiksi kivenkovassa Pac-12 Southissa, jos vain joukkue selviää voittajana Palo Altosta. Vastaavasti Stanfordilla ei ole varaa tappioon ainakaan siinä tapauksessa, että Oregon hoitaa omansa.

2) #3 Oregon - #7 Michigan State klo 01.30 FOX

Tämä on noteerattu jopa kauden tärkeimmäksi non-conference-otteluksi, ja tätä matsia on monissa yhteyksissä spekuloitu jopa kuukausia. Kummankin joukkueen playoff-haaveille tappio olisi massiivinen kolaus. MSU:lla on toki mahdollisuus voittaa kaikki loput matsinsa, mutta tämä ottelu on heidän tilaisuutensa tehdä vaikutus valintakomiteaan. Jos MSU:n puolustus toimii yhtä hyvin kuin viime kaudella, on Oregonilla taatusti vaikeuksia saada high-tempo-hyökkäystään toimimaan toivotulla tavalla. Toisaalta Spartans on menettänyt laatupelaajia sitten viime kauden, ja toki Ducks lahjakkaampi ja hyötyy kotiedusta.

3) #8 Ohio State - Virginia Tech klo 3.00 ESPN

Hokiesin identiteetti on joukkueen vahva secondary, ja nyt Buckeyesin tuore pelinrakentaja JT Barrett joutuu todella kovaan testiin. OSU selvitti Navyn, mutta helpolla ei kyseinen voitto irronnut. Nämä ovat kovia paikkoja Buckeyesille. Joka matsissa joukkue kerää enemmän kokemusta ja haaveena on tietysti päästä tappiottomana East Lansingiin Spartansin kimppuun. Ei olisi kuitenkaan yllätys, jos OSU ryssisi juuri tämänkaltaisen matsin jossakin vaiheessa.

4) #16 Notre Dame - Michigan klo 02.30 NBC

Tätä rivalrya ei enää tulevaisuudessa pelata, joten nauttikaa vielä kun se on mahdollista. Michigan oli todella vakuuttava Appalachian Statea vastaan. Vastus toki oli mitä oli, mutta en odottanut noin kovaa esitystä Bluelta. Otteluohjelma on paha tämän jälkeenkin, mutta voiton jälkeen Blue nousee varmasti monien papereissa ns. sleeper-joukkueeksi ja lienee ensi viikolla myös rankattu. Vastaavasti Notre Damella on hyvä joukkue mutta hirveä otteluohjelma. En pidä Irishia playoff-kandidaattina, mutta jos he siedettävästi navigoivat läpi tuon otteluohjelman, on joukkueella mahdollisuus päästä hyvään bowl-matsiin kauden päätteeksi. Tämä on sitä taustaa vasten pakkovoittotilanne.

5) Vanderbilt - #15 Ole Miss klo 23.30 ESPN

Vandy aloitti kauden aivan katastrofaalisella kotitappiolla, ja nyt Dores lähtee tähän kotimatsiin todella suurena altavastaajana. Rebelsillä oli omat vaikeutensa Boisea vastaan, mutta tuloksena oli kuitenkin kohtuu vakuuttava voitto. En usko, että Vanderbilt on niin huono kuin mitä juuri nyt ajatellaan, ja omissa papereissani hyvä top-20-joukkue Mississippi on tänään ns. upset alertissa.

 

[Havumetsien GM]

NCAA on nyt lopettanut kaikki Penn Statea koskevat sanktiot, jotka liittyivät muutaman vuoden takaiseen hyväksikäyttöskandaaliin. Näin ollen Nittany Lionsilla on mahdollisuus osallistua tällä kaudella postseasonille (konferenssifinaali, bowl games, playoff). Samoin kaikki scolarship-rajoitukset on poistettu, eli jatkossa Penn State pääsee rekrytoimaan ihan täydellä höyryllä.

Lionsin päävalmentaja Bill O'Brienhan läksi NFL:ään, mutta mikäs siinä, kun tilalle tuli Vanderbiltissa fantastista työtä tehnyt James Franklin. Franklin on todella innostava persoona ja ennen kaikkea lähes mielipuolisen hyvä rekrytoija. Penn Staten tämän vuoden rekrytoini-ikäluokka luokoteltiinkin muistaakseni neljänneksi.

Lions on aloittanut kauden kahdella voitolla. (Vastaavasti Vanderbilt on ihan kriisissä nyt kun Franklin on lähtenyt.) Kun katsoo, miten muu Big Ten -konferenssi tällä hetkellä räpeltää, herää väkisinkin ajatus että Lions voisi saavuttaa jotain jo tällä kaudella. Joukkueen kirkkain tähti on sophomore QB Christian "Hack" Hackenberg, jolla on monien mielestä potentiaalia jopa aloittavaksi NFL-pelinrakentajaksi.

Hienoa, että legendaarinen Penn State on taas back in business. College Football on täynnä hienoa katsomokulttuuria, mutta ei mikään voita sitä kun Beaver Stadiumilla yli 100 000 ihmistä huutaa "We are Penn State!".

 

[Amerikanihme]

Kiitos Havumetsien GM:lle ansiokkaasta College Football kattauksesta. Seuraaminen jäänee osaltani aika vähälle, koska peleihin en enää pääse ja kotona on iltaisin ja viikonloppuisin muutakin tekemistä kuin katsoa College Footballia, niin hienoa kuin se onkin. Varmaan sivusilmällä tulee kautta seurattua, ja kollegoiden kanssa joskus vähän juteltua. Suurin mielenkiintoni kohdistuu tietenkin jälleen kerran Floridan tekemisiin (tai tekemättä jättämisiin, kuten viime kaudella kävi). Dramatiikkaa on ollut mukana jo kauden kahdessa ensimmäisessä matsissa, joista ensimmäinen peruutettiin kokonaan ja jätetään pelaamatta Utahia vastaan, koska Gainesvillessä oli kauhea ukkosmyrsky. Toisessa pelissä Gatorsit sitten hoitelivat "erittäin vaikean" vastustajan Eastern Michiganin 65-0 kotona. Seuraavaksi vastassa Kentucky ja sitten vastus koveneekin todella kovaksi kun alkaa tulla Alan Bambaa ja LSU:ta jne vastaan. Kauden päätteeksi sitten marraskuun lopussa vastassa on ikivihattu "Tallahasseesta tuulee kun haisee" Free Shoes University. Jännä nähdä miten tämä kehuttu QB Driskel pelaa kauden mittaan. Avauksen perusteella ei voi vielä kai paljon sanoa.

Toinen konferenssi mitä tulee seurattua on tietenkin sitten Pac-12, jonka alueella nykyinen asuinpaikkani sijaitsee. Omalla yliopistollani kun ei edes ole jalkapallojoukkuetta, niin sitten sitä tulee seurattua kahta lähintä suurta joukkuetta, eli UCLA:ta ja USC:tä. Töissä löytyy molempien joukkueiden faneja, itse yritän olla puolueeton, mutta koska vaimo kävi USC:tä niin ihan kilpailumielessä asetun usein UCLA:n puolelle. Entinen pomoni on myös vakava UCLA-fani, joten puhevälit menevät poikki, jos yritän jotain hyvää USC:stä sanoa. Hauska olikin, kun kerran vein mustekynän, joka soittaa USC:n fight song:ia hänen toimistoonsa. Hän pomppasi ylös tuolistaan ja alkoi huutaa "What is that? What is that? Give it to me, give to me!" ja tahtoi taittaa kynän keskeltä poikki. Kaksi ensimmäistä peliä UCLA:lta ovat olleet vaivaisia voittoja ja pomoni on jo luopunut valtakunnallisen mestaruuden haaveilusta. USC sen sijaan saavutti jännän pelin lopuksi hienon voiton Stanfordista. Olen lisäksi vieraillut Oregonin, Oregon Staten, Berkeleyn, Washingtonin, Arizonan ja Arizona Staten stadioneiden lähellä, joten näitä tulee ehkä seurattua vähän tarkemmin. Varsinkin Oregon Staten kotikaupunki Corvallis oli mukava kaunis pikkukaupunki. Joten paras voittakoon, kunhan se ei ole Semenholes (vai oliko se Criminoles).

 

[Amerikanihme]

Suurin yllätys viime kierroksella oli ehkä Southern Californian romahdus Bostonissa. Peli alkoi lupaavasti 10-0, mutta sitten Boston College heräsi ja otti lopulta heille riemullisen voiton yhdeksänneksi rankatusta USC:stä. Toinen tavallaan yllätys oli toisen USC:n eli University of South Carolinan voitto 6:nneksi rankatusta Georgiasta. Siellä vanha Floridan velmu Steve "Hi I'm Steve Spurrier, stay off the damn grass" Spurrier otti makean voiton SEC:n sisäisessä taistossa. UCLA menetti aloittavan QB:nsä sairaslistalle mutta tilalle tullut Jerry "blondi koutsinpoika" Neuhausel heitti hienon touchdownin pelin lopussa ja UCLA päihitti Dallasin "Jerrydomessa" Texasin niukasti. Päivän murskaus taisi olla Ohio Staten raiskaus 66-0 Kent Staten kustannuksella. Oma Floridani voitti kolmannella jatkoajalla onnekkaasti kotona Kentuckyn. Samalla Divisioona I FBS:n pisin voittoputki (28 ottelua) kahden joukkueen välillä pysyi ehjänä. Quarterback Jeff Driskel ei ainakaan minua vakuuttanut pelillään. Kärjessä jatkaa eilen pelaamaton Criminoles Tallahasseesta. Heisman Trophya tavoittelee tällä hetkellä kiihkeimmin kai Georgian running back Gurley, kannoillaan Oregonin kuuppa Mariota.

 

[Havumetsien GM]

Kyllähän tässä jo kolmen viikon jälkeen alkaa vähän hahmottua se ns. playoff picture. Ensimmäisessä paikassa on edelleen kiinni Florida State. En tosin pidä mitenkään mahdottomana, että Noles kompastuisi joko tällä viikolla Clemsonille tai myöhemmin Notre Damelle tai Gatorsille, mutta on hyvinkin mahdollista, että jopa yhden tappion ACC-mestarina FSU otettaisiin mukaan, koska hallitsevina mestareina he saattavat saada vähän ylimääräistä rispektiä. Ja pitää muistaa, ettei niitä tappiottomia power five -joukkueita tule lopulta olemaan kovin montaa, sillä niitä yllättäviä tappioita putoilee tällä hetkellä rankatuille joukkueille kuin sieniä sateella (viimeksi lauantaina USC, Georgia, VA Tech).

Toinen paikka tulee menemään SEC-voittajalle ja juuri nyt veikkaan, että se joukkue tulee SEC Westistä. Tuossa divisioonassa on neljä todella kovaa joukkuetta: Alabama, Auburn, Texas A&M ja Ole Miss. Näistä kaksi ensiksi mainittua joutuvat tällä viikolla testiin kun Bama kohtaa Floridan kotona ja Auburn matkustaa bye weekin jälkeen Kansas State Wildcatsin vieraaksi.

Jo ennen kauden alkua tuntui hyvin todennäköiseltä, että Oklahoma-Baylor-ottelun voittaja marssii tappiottomana Big12-mestaruuteen ja playoffeihin. Kumpikin on aloittanut jäätävän hyvin, joten näkemystä ei ole syytä muuttaa. K-State saattaa kuitenkin nousta mukaan keskusteluun jos yllättävät Auburnin torstaina.

Neljännen paikan annan tässä vaiheessa Oregonille. Juuri nyt kukaan muu ei näytä Pac-12:ssa kovin vahvalta Ducksin lisäksi. USC:lle tuo viikonlopun tappio oli ihan karmaiseva ja syvyyden puute tulee näkymään kauden mittaan; UCLA on aloittanut vaisusti ja nyt Hundley loukkaantui; Stanfordilla on jo tappio kotona, ja aivan hirveitä vierasotteluita edessä. Pöytä on katettu sille, että Oregon jyrää Pac-12-titteliin ja samalla Mariota hoitelee sen Heismanin. Tällä viikolla Oregonilla on sellainen semi-kova vieraspeli Washington Statea vastaan, mutta Mike Leachin Cougars on toistaiseksi ollut iso pettymys.

Ennen kauden alkua lottorivini oli seuraava:

FSU
Bama
UCLA
Baylor

Week 3:n jälkeen ainoa muutos on UCLA pois ja Oregon tilalle.

 

[Amerikanihme]

Sepä siitä college football -kaudesta sitten. It's not great to be a Florida Gator. Eli gaattorit ottivat komeasti turpaansa Tuscaloosassa alun rimpuilusta huolimatta. Ja kun mikään muu kuin National Championship ei meille kelpaa, niin...ja kaiken muun ikävän lisäksi Criminoles tuli tietenkin jatkoajalla ja päihitti Clemsonin, vielä ilman sitä pahinta Criminalia eli Winstonia. LSU:lla kausi on myös ohi. Etelä-Kalifornian superkaksikko UCLA ja USC ei pelannut. Palaillaan asiaan ehkä ensi kaudella.

 

[Havumetsien GM]

Tänään on aika superkiimainen päivä. Kuusi(!) ottelua, jossa top-25-joukkue kohtaa toisen top-25-joukkueen ja kaikissa näissä otteluissa molemmilla osapuolilla on ennen tätä 0-1 tappiota, joten playoff-paikkoja ajatellen tänään tapahtuu isoja asioita.

#12 Mississippi State - #6 Texas A&M klo 19 (Suomen aikaa)

A&M:n puolustuksen front-seven on selvästi viime kautta väkevämpi, mutta secodary ei edelleenkään ole mitään jäätävää tasoa, ja sitä erinomainen Bulldogs QB Dak Prescott pyrkii varmasti hyödyntämään. Mielestäni A&M on rahtusen yliarvostettu, ja pidän fyysistä MSU:ta melko selkeänä ennakkosuosikkina tässä.

#11 Ole Miss - #3 Alabama klo 22.30

GameDay-studio on ensimmäistä kertaa historiassaan Mississippin yliopiston kampuksella Oxfordissa. Tunnelma katsomossa tulee ottelun alussa olemaan varmasti huima, mutta Bama jos kuka osaa hiljentää yleisön. Bama on kokonaisuutena loistava joukkue, mutta secondary on se heikkous, ja Rebels QB Bo Wallace on varmasti katsonut videonauhoja pitkin viikkoa. Blake Sims on päässyt hyvin sisään systeemiin, ja Amari Cooperin pitäisi oikeastaan pelata jo NFL:ää, siksi dominoiva hän näissä koulupeleissä on.

#25 TCU - #4 Oklahoma klo 22.30

TCU:n tiedettiin parantavan roimasti viime kaudesta, ja Frogs onkin ollut Big-12:n positiivinen yllättäjä alkukaudesta. Oklahoma puolestaan on vastannut koviin odotuksiin, mutta tästä ne kovat pelit alkavat. Eiköhän Sooners tämän hoida, koska heidän hyökkäyksensä on tulivoimaisempi.

#9 Notre Dame - #14 Stanford klo 22.30

Irish on pelannut vahvan alkukauden, mutta kunnon juoksuhyökkäys puuttuu, minkä takia QB Everett Golsonilta vaaditaan aivan maksimisuoritusta tänään yhtä valtakunnan parhaista puolustuksista vastaan. Cardinalilla on myös ollut ongelmia juoksuhyökkäyksen kanssa, ja red zone on ollut suorastaan kryptoniittia. Uskon kuitenkin, että Stanfordin hyökkäys paranee kauden edetessä, kun kokematon hyökkäyksen linja saa kovia pelejä vyölleen.

#5 Auburn - #15 LSU klo 2

LSU:lla on sen verran kokematon hyökkäys, että alkukauden vaikeudet eivät ole yllätys. Nyt edessä on kuitenkin kova paikka, sillä Auburnin puolustus on huomattavasti viime kautta uskottavampi, ja kyllä siitä hyökkäyksestäkin edelleen sitä potkua löytyy. Auburn on mun papereissa edelleen Baman ykköshaastaja SEC Westissä.

#10 Michigan State - #19 Nebraska

Cornhuskers ei ole pelannut mitenkään fantastisesti, mutta Heisman-kandidaatti Ameer Abdullah tapaa pelastaa joukkueen piinasta, ja näin Nebraska pääsee tähän tappiottomana. Kuitenkin MSU on tässä ihan selvä ennakkosuosikki, sillä joukkueen hyökkäys on ollut viime viikkoina hurjassa iskussa, ja kyllä se puolustus edelleen kestää vertailun lähes keneen tahansa.

Muita hyvä matseja: #8 UCLA - Utah, #16 USC - Arizona State, Maryland - #20 Ohio State, Tennessee - Florida. Tästä ei lauantai paremmaksi muutu.

 

[Havumetsien GM]

Rivalry Saturday!

Tänään on vuorossa yksi kauden ehdottomista kohokohdista, toinen toistaan tulisempien rivalry-pelien sävyttämä runkosarjan päätöslauantai (pl. Big 12, jossa ei ole mestaruuspeliä ja jossa pelataan normaali runkosarjakierros vielä ensi viikolla).

Playoff-taistossa on tosissaan mukana vielä seitsemän joukkuetta, jotka komitea rankkasi viimeksi seuraavasti:

#1 Alabama (10-1)
#2 Oregon (10-1)
#3 Florida State (11-0)
#4 Mississippi State (10-1)
#5 TCU (10-1, voitti torstaina Texasin)
#6 Ohio State (10-1)
#7 Baylor (9-1)

Alabama pelaa Iron Bowlin kotona, ja mun on kovin vaikea nähdä, että Nick Saban häviäisi samalle jengille kahtena vuonna peräkkäin. TJ Yeldon ja Amari Cooper ovat kumpikin alle 100 % fyysisesti, mutta niin on myös Auburnin huipputärkeä Duke Williams. Jos Bama voittaa, kohtaa se SEC-mestaruusottelussa Mizzoun, joka varmisti eilen SEC Eastin voiton. Oregon matkustaa Civil Wariin Oregon Staten vieraaksi. Beavers on pelannut odotuksia heikomman kauden, jota kuitenkin pari viikkoa sitten piristi hieno voitto Arizona Statesta. Oregon on jo varmistanut divisioonamestaruuden, mutta toinen tappio tänään todennäköisesti pudottaisi joukkueen playoffeista. FSU:n kausi on ollut täynnä vaikeita otteluita, jotka joukkue on aina jotenkin ihmeellisellä tavalla onnistunut kääntämään voitoiksi. Tänään Tallahasseessa Tomahawk Chop kaikuu varmasti lujaa, kun vastassa on verivihollinen Florida Gators. Tämä on myös Will Muschampin viimeinen matsi Floridan koutsina. Gatorsin puolustus on riittävän hyvä pitämään pelin tasaisena, mutta vierasvoitto olisi silti tässä jymy-yllätys. FSU jatkaa tästä ACC-tittelimatsiin Georgia Techiä vastaan, ja Nolesin on ehdottomasti voitettava molemmat, jotta playoff-toiveet säilyvät elossa.

Mississippi State oli rankattu ykköseksi ennen vierailua Tuscaloosaan, mutta nyt joukkue on aika tiukassa paikassa, sillä edes Ole Missin kukistaminen Oxfordissa ei takaa playoff-paikkaa, koska Alabama johtaa SEC Westiä ja komitea on luvannut antavansa konferenssimestaruuksille ison painoarvon. Tämän päivän peli on aika mielenkiintoinen, sillä vaikka Ole Miss on pelannut viime aikoina vaisusti, on heillä kuitenkin kotietu ja tuskin heillä on mitään vaikeuksia syttyä tällaiseen rivalry-peliin.

TCU hoiti oman hommansa jo kiitospäivänä Austinissa. TCU:n ainoa ongelma on se, että joukkue hävisi keskinäisen ottelun Baylorille. Muuten CV on kohtuu vakuuttava, ja jäljellä on enää helpohko matsi Iowa State kotona. Bayloria puolestaan halutaan vähän rangaista siitä, että joukkueella on todella väsynyt non-conference -otteluohjelma. Mutta voitoilla sekä Texas Techiä että Kansas Statea (molemmat kotona) vastaan Bears on silti mukana keskusteluissa. Ohio State hoitanee tänään Michiganin ihan rutiinisuorituksellakin, mutta ensi viikolla Indianapoliksessa vastassa on todennäköisesti Wisconsin. Uskon, että Ohio State menee playoffeihin voittamalla molemmat jäljelläolevat, mutta Wisconsin Badgersin kukistaminen vaatii Buckeyesilta samanlaista esitystä, jollaisen näimme muutama viikko sitten East Lansingissa.

Heisman

Liputin Mariotaa jo ennen kauden alkua, eikä ole mitään syytä lähteä muuttamaan ko. ennustusta. Ihan jäätävä dual-threat -pelinrakentaja. Wisconsinin RB Melvin Gordon saattaa rikkoa kaikkien aikojen rushing yards -ennätyksen, ja hän on ehdottomasti Mariotan ykköshaastaja. Myös Ohio Staten QB JT Barrett on mukana keskusteluissa, ja hänelle tullee mahdollisuus päästä head-to-head Gordonin kanssa viikon päästä.

Tärkeimmät pelit tänään

Ohio State - Michigan klo 19 (ABC)
Ole Miss - Mississippi St klo 22.30 (CBS)
Wisconsin - Minnesota klo 22.30 (Big Ten Network)
Florida St - Florida klo 22.30 (ESPN)
Alabama - Auburn klo 2.45 (ESPN)
Oregon St - Oregon klo 3.00 (ABC)

 

[Fawkes]

Kiitokset Havumetsien GM:llä ansiokkaasta raportoinnista tähän ketjuun. Itsellä tulee collegefutista seurattua tilastojen avulla, mutta kun matseja ei Suomesta käsin oikein mistään näe (pl. striimit, jotka toimivat vaihtelevalla menestyksellä), niin omakohtaisia havaintoja on vaikea joukkueista ja pelaajista tehdä. Ihan mielenkiinnosta voisikin kysyä, että mistä Havumetsien GM näitä matseja itse katsot?

Itse olen NCAA-jefua seurannut yleensä NFL-näkökulmasta, eli tulevat huippuprospektit kiinnostavat. Mitään varsinaista omaa suosikkijoukkuetta minulla ei ole yliopiston puolelta. Pete Carrollin aikakaudella tuli USC:ta seurattua enemmän, ja FSU:n touhuja olen nyt viime vuosina pyrkinyt seuraamaan mahdollisuuksien mukaan. Ihan tervetullut uudistus tämä playoffs-systeemi, tosin spekulointia ja arvosteluja tullaan varmasti jatkossakin näkemään näistä joukkuevalinnoista.

Heisman

Liputin Mariotaa jo ennen kauden alkua, eikä ole mitään syytä lähteä muuttamaan ko. ennustusta. Ihan jäätävä dual-threat -pelinrakentaja. Wisconsinin RB Melvin Gordon saattaa rikkoa kaikkien aikojen rushing yards -ennätyksen, ja hän on ehdottomasti Mariotan ykköshaastaja. Myös Ohio Staten QB JT Barrett on mukana keskusteluissa, ja hänelle tullee mahdollisuus päästä head-to-head Gordonin kanssa viikon päästä.

Tämän vuoden Heisman Race taitaa olla avoimempi kuin moneen vuoteen. Mariota on kohtuu hyvin lunastanut häneen asetetut odotukset, mutta Manziel/Winston -tason spektaakkelimaista vuotta häneltä ei ole nähty. Georgian Todd Gurley olisi ollut kova sana, mutta hänen kautena kuivui kokoon jo alkuvaiheessa pelikiellon myötä. Mariotan heiniä taitaa Heisman tosiaan olla, ellei jonkin sortin sulamista häneltä loppukaudesta nähdä.

 

[Havumetsien GM]

Ihan mielenkiinnosta voisikin kysyä, että mistä Havumetsien GM näitä matseja itse katsot?

http://www.espnplayer.com/espnplayer/ncaa Vanha NHL-faneillekin tuttu maksullinen ESPN Player näyttää ESPN:n/ABC:n/ESPN:n sivukanavien otteluita eli käytännössä leijonanosan merkittävistä matseista. Ilmaisstriimit ovat nykyään ihan kohtuutasoa, ja ne löytyy Wiziwigin foorumilta. Esim. tämän viikon striimit: http://forum.wiziwig.eu/threads/92458-2014-NCAA-Football-Week-14-Streaming-amp-Discussion

 

[Havumetsien GM]

Tulevana yönä playoff-komitea julkaisee toiseksi viimeiset rankinginsa. Koska Mississippi State hävisi, on neljäs slotti ikään kuin avoinna. Edellisen rankingin kolme seuraavaa hoitivat kaikki hommansa, ja koska TCU oli todella vakuuttava vierasvoitossa Texasia vastaan, on Horned Frogs ylivoimaisesti todennäköisin vaihtoehto kiilaamaan siihen Bulldogsin paikalle.

Ohio Statelle voitto Michiganista oli aikamoinen Pyrrhoksen voitto, sillä QB JT Barrett loukkaantui ja on loppukauden sivussa (samalla meni myös Barrettin Heisman-saumat; New Yorkiin hänet saatetaan silti kutsua mutta itse palkintoa hänelle ei taatusti anneta). Aloittavaksi pelinrakentajaksi nousee nyt clevelandilainen sophomore Cardale Jones, joka vielä muutama viikko ennen kauden alkua oli siis 3rd string quarterback. Jonesista tiedetään sen verran, että hän osaa juosta (ehdoton perusedellytys Urban Meyerin systeemissä), mutta ilmeisesti heittäjänä hän ei ole vielä mikään Peyton tai Tomppa. Hän joutuu nyt todella kovaan testiin erittäin laadukasta Wisconsin-puolustusta vastaan, ja panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin konferenssimestaruus ja mahdollinen playoff-paikka.

Ohio Staten kannalta tilanne on nyt siitä ongelmallinen, että suurin osa college football -faneista ei halua nähdä joukkuetta playoffeissa. Paljon mieluummin katsomme, miten Bryce Pettyn Baylor tai Trevone Boykinin TCU pärjäisi Alabamaa vastaan kuin miten Cardale Jonesin Ohio State selviytyisi vastaavasta tilanteesta. Eli playoff-näkökulmasta Wisconsin-ottelu on OSU:lle muutakin kuin ottelu, joka heidän on voitettava. Buckeyesin täytyy pystyä todistamaan, että he ovat uskottava, plaoyff-paikan arvoinen joukkue Cardale Jonesin orkestroidessa hyökkäystä. Jos OSU voittaa 14-13 palauttamalla kaksi rähmäystä touchdowneiksi, on playoffeista turha haaveilla. Jonesin on pakko vakuuttaa eikä kukaan tiedä, pystyykö hän siihen. Meyer ja fantastinen hyökkäyksen koordinaattori Tom Herman tekivät Barrettin kanssa loistavaa työtä Braxton Millerin loukkaannuttua, mutta täytyy muistaa että Barrettillakin oli alussa vaikeaa, eikä hänen sentään tarvinnut lähteä tällaiseen valtavien panosten otteluun seitsemän päivän varoitusajalla koko valtakunnan kermaan lukeutuvaa puolustusta vastaan.

Nebraska puolestaan antoi päävalmentaja Bo Pelinille kenkää. Myös Florida etsii ensi kaudeksi uutta pääkäskijää, eikä kenellekään tulisi yllätyksenä jos Brady Hoke saisi monoa Michiganin peräsimestä. Michiganin tapauksessa pyöritellään paljon sitä kuviota, että Jim Harbaugh jättäisi 49ersin ja NFL:n ja palaisi alma materiinsa päävalmentajaksi. Saattaa kuulostaa absurdilta, mutta niin kuulosti monien korvaan aluksi myös ajatus LeBronin palaamisesta Clevelandiin. Harbaugh'ta kuvaillaan ihmiseksi, joka muuttuu aika hankalaksi ja vittumaiseksi siinä vaiheessa kun asiat alkavat mennä huonosti. Eihän 49ers tällä hetkellä mikään kriisijoukkue ole, mutta kyllä playoffien ulkopuolelle jääminen (mikä tällä hetkellä vaikuttaa aika todennäköiseltä) olisi organisaatiolle aika kova paikka, ja muutoksia saattaa tulla.

Mikä motiivi Harbaugh'lla itsellään olisi sitten ryhtyä college-valmentajaksi tässä vaiheessa kun hän on vielä suhteellisen nuori ja NFL:ssä se kirkkain palkinto (Super Bowl) on vielä jäänyt saavuttamatta? Varmasti yksi syy olisi se, että college-valmentajana pystyy kontrolloimaan käytännössä kaikkea. Harbaugh on siinä tilanteessa, että hän ei kilpaile pääsystä Michiganiin, vaan Michigan kilpailee hänestä. Näin ollen Harbaugh pystyisi neuvottelemaan itsellensä sellaisen työsopimuksen, joka sisältäisi paitsi muhkean palkan myös diktaattorin valtuudet. Hänen ei tarvitsisi kuunnella omistajaa, GM:ää, sponsoreita, faneja ym. niin kuin NFL:ssä. Jos jonkun pelaajan naama ei miellytä, voi hänet potkia joukkueesta ulos, eikä kenellekään tarvitse selitellä. Charlie Strong nauttii auktoriteetin käytöstä Texasissa, ja niin nauttisi myös Harbaugh Michiganissa.

Harbaugh'n tuleminen Michiganiin olisi monessakin mielessä mahtava juttu. Michiganin profiili nousisi kertaheitolla. Harbaugh pystyisi täysin tasapäisesti kilpailemaan rekrytoitavista pelaajista Nick Sabanin, Jimbo Fisherin ja - tietenkin - Urban Meyerin kanssa. Tällä hetkellä Ohio Statella on valtava niskalenkki Michiganista, mutta Harbaugh'n saapuminen Ann Arboriin olisi järisyttävä asia valtasuhteiden näkökulmasta. Kun mukaan heitetään vielä mm. taas 10 voiton rajapyykin saavuttanut Michigan State ja James Franklinin johdolla paluuta huipulle tavoitteleva Penn State, olisi Big Ten yhtäkkiä valtakunnan mielenkiintoisin konferenssi. Harbaugh'n ja Meyerin taistelu sytyttäisi Wolverines-Buckeyes-rivalryn liekkeihin, eikä vertailu Bo'n ja Woody Hayesin "kymmenen vuoden sotaan" olisi mitenkään yliampuvaa.

Michiganin koutsiksi on spekuloitu myös Les Milesia, joka niin ikään kuuluu Michiganin alumniin. 61-vuotiaana Milesin olisi tavallaan luontevaa "palata kotiin", mutta miksi hän jättäisi LSU:n nyt kun hän on juuri tänä vuonna tuonut sisään valtakunnan #2 rekrytointi-ikäluokan, jossa kirkkaimpana helmenä superhypermegaprospekti Leonard Fournette? Yhtä kaikki Miles olisi samanlainen lottovoitto kuin Harbaugh'kin. Tällainen iso valmentajanimi tekisi Michiganista taas relevantin, ja sitä Big Ten ehdottomasti kaipaa - erityisesti nyt kun näyttää vahvasti siltä, että B1G saattaisi ainoana power five -liigana jäädä ilman edustajaa ensimmäisiin playoffeihin.

 

[Amerikanihme]

Kiitos Havumetsien miehelle ansiokkaasta kirjoittelusta. Voinko kysyä, mistä kiinnostuksesi lajia kohtaan juurtaa (ehkä olet sen jossain jo kertonutkin mutta en osaa varmaan sitä kaivaa esille)? Oletko ollut esim. vaihto-oppilaana USA:ssa?

Minua kiinnostaisi paljon Michigania enemmän tuo Floridan tuleva valmentaja. Ihan minulle tuntemattomia nimiä ehdolla, mutta niinpä en ole kovin tarkasti college footballia seurannutkaan viime aikoina. Bob Stoops kuulostaa ainoalta tutulta nimeltä.

Laitetaan nyt vielä sellainenkin uutinen tänne, että Alabama Birmingham lopetti koko football ohjelmansa! Tuntuu yllättävältä kun niin kauheat rahalähdesummat college footballissa liikkuvat, mutta uutisissa väittivät, että menoja tulee tuloja enemmän.

 

[Rocco]

Nyt sekin sitten tapahtui, eli Hoke sai poistua Michiganin peräsimestä. En ihmettele yhtään, sillä Michiganin meno on ollut todella alakuloista viimeiset pari kautta, samalla kun konferenssin kilpakumppanit ovat parantaneet hurjasti. Michigan State ja Wisconsin ovat menneet ohi jo heittämällä. Michiganissa varmasti laitetaan isot taalat tiskiin, että saadaan taloon iso nimi valmennukseen.

Nebraskan Bo Pelinin lähtö ei ainakaan tullut yllätyksenä. Nebraskan pelilliset ongelmat ovat olleet todella isoja. Joskus voitetaan 50 pisteellä, joskus hävitään 50:llä. Nebraskan pelaajavärväyskin on romahtanut, vaikka siirto Big Teniin olisi pitänyt tätä osa-aluetta parantaa. Pelini on hyvin kaksijakoinen persoona, ja se näkyy.

UAB:n lopettaminen ei sinänsä ollut yllätys. Tai sinänsä oli, että kyseessä oli yksi vahvan "deep south" alueen joukkue. Pienempien konferenssien joukkueet ovat jääneet aika pahasti jalkoihin, kun BCS-konferenssit (American. ACC, Big-12, Big Ten, PAC-10 ja SEC + Notre Dame perustajajäsenenä) ovat saaneet lisää valtaa NCAA:ssa. Juuri muutama vuosi sitten yksi pieni konferenssi, WAC, pisti pillit pussiin, mutta joukkueet onneksi säilyivät. Lisäksi muutamia uusia joukkueita on tullut taas mukaan.

 

[Havumetsien GM]

Kiitos Havumetsien miehelle ansiokkaasta kirjoittelusta. Voinko kysyä, mistä kiinnostuksesi lajia kohtaan juurtaa (ehkä olet sen jossain jo kertonutkin mutta en osaa varmaan sitä kaivaa esille)? Oletko ollut esim. vaihto-oppilaana USA:ssa?

Ei ole mitään se kummempaa syytä, kaikki perinteiset jenkkilajit (baseball, koris, jefu) kiinnostavat isosti ja kaikkia yritän seurata mahdollisimman tarkasti. College-jefussa on monta hienoa juttua: valtavat panokset jokaisella runkosarjaviikolla, historia ja perinteet, katsomokulttuuri ja valtavat yleisömäärät, rivalryt. Lisäksi tykkään siitä kaaoksesta, joka liittyi ennen BCS-rankingeihin ja nyt näihin playoff-valintoihin. Iso syy on varmasti myös ESPN. Tietenkin ESPN seuraa joka lajia (pl. NHL) suurella intohimolla ja heillä on joka lajissa (pl. NHL) parhaat toimittajat ja asiantuntijat, mutta kyllä heidän College Football -sisältönsä on silti laadukkuudessaan ja myös viihdyttävyydessään ihan omaa luokkaansa.

Myös pelitavallisesti ja taktisesti College Football on valtavan rikasta. NFL:ssä joka ikisellä joukkueella on se valkoihoinen pro-style pocket passer QB, joka on 5-vuotiaasta asti pelannut pelinrakentajana eikä ole koskaan juossut viittä jaardia pidempään pallo kainalossa. Sen sijaan college-peleissä näkee todella paljon erilaisia pelisapluunoita ja lähestymistapoja. Lähes joka joukkueella on selkeä identiteetti. Joukkueet hakevat menestystä hyvin erilaisilla tavoilla.

Andrew Sharpilta muuten hyvä artikkeli Grantlandissa: http://grantland.com/the-triangle/the-college-football-playoff-is-already-amazing/ Sehän tässä on, että 99 % on aina jotenkin eri mieltä rankingien kanssa, mutta juuri se tekee tästä lajista niin ainutlaatuisen ja hienon.

 

[Amerikanihme]

Kiitos vastauksesta Havumetsien GM. Aika hienoa, että Suomessa joku innostuu noin paljon jenkkilajeista ilman sen kummempaa kiinnekohtaa USA:han. Seuraatko ollenkaan esim. Turun Trojansien pelejä/käyt katsomassa? Tai vaikea tässä kai on arvuutella kuinka vaikea tavallisen suomalaisen Amerikassa käymättömän (tai olet ehkä käynyt) on innostua amerikanihmelajeista, kun en ole Suomessa pysyvästi lähes 25 vuoteen asustellut. Minun kiinnekohtani oli jatko-opiskeluaika Gainesvillessä University of Floridassa, jossa kävin ainakin ensimmäisinä vuosinani aika montakin kotipeliä katsomassa, ja sitten seurasin joukkuetta radion, television ja sanomalehtien kautta. Pääsinpä valmistumaan samassa seremoniassa Danny Wueffelin kanssa, joka oli silloisen futisjoukkueen QB. Sittemmin seuraaminen on vähän hiipunut, Englannissa vietettyjen 2.5 vuoden aikana nyt ei tullut seurattua Amerikan jalkapalloa juuri ollenkaan, ja sitten Kentuckyssa pikkaisen enemmän vuoden verran, ja sitten taas Baltimoressa pari vuotta vähemmän. Nykyisessä yliopistossani ei edes ole amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta. USC:n ja UCLA:n pelejä tulee jonkun verran katsottua, Gatorsit eivät ole kauheasti kahtena viime vuonna kiinnostaneet sattuneesta syystä ja ottaa päähän, kun Gatorsien arkkivihollinen Free Shoes University:n Criminoles keikkuu kärjessä vuodesta toiseen.

Perinteitä college footballilla tosiaan on, en edes käsitä siitä kuin pienen osan. Oikeastaan se on oma kulttuurinsa, kun yliopistosta valmistuneet matkustavat pitkiä matkoja nähdäkseen alma materinsa pelaavan. Nykyisin college footballissa liikkuvat niin hirveät rahasummat, että oikein heikottaa. Tästä asiasta itävaltalainen proffani jaksoikin sitten tähtitieteen tunneilla paasata enemmän kuin itse opetuksen aiheesta.

Mahtoiko tuo muuten olla syy Tim Tebow:n ammattilaisuran surkastumiseen, että NFL:ssä ei pallo kainalossa QB "saa" juosta viittä jaardia enempää?

 

[Havumetsien GM]

Tai vaikea tässä kai on arvuutella kuinka vaikea tavallisen suomalaisen Amerikassa käymättömän (tai olet ehkä käynyt) on innostua amerikanihmelajeista, kun en ole Suomessa pysyvästi lähes 25 vuoteen asustellut.

Niin, sen 25 vuoden aikana on tullut sellainen asia kuin Internet. Se on mullistanut aika monia asioita. Teinitytöt innostuvat japanilaisesta kulttuurista ja mangasta käymättä kertaakaan Japanissa tai osaamatta sanaakaan japania. Koska me nuoremmat sukupolvet vietämme lähestulkoon leijonanosan ajastamme täällä Webin ihmeellisessä maailmassa ja osaamme englantia kuin suomea, ei fyysisen sijainnin vaikutus kiinnostuksen kohteisiin ole niin suuri.

Tietysti jos Turun yliopiston ja Åbo Akademin välillä olisi eri lajeissa rivalry-otteluita, joita kävisi katsomassa tuhansia katsojia, tuskin tuntisin mitään tarvetta intoilla housut märkänä jostain Ohio State-Michiganista. Eli ulkomaisesta kulttuurista haetaan jotakin sellaista, jota omassa kulttuurissa ei yksinkertaisesti ole - ainakaan samassa mittakaavassa.

Aivan varmasti aion vielä monta kertaa elämäni aikana käydä katsomassa myös paikan päällä College Footballia ja tutustumassa, millaisia ne GameDay-traditiot ovat siellä vapauden maassa ja urheiden kodossa. Mutta nämä on niitä valintoja: jenkkimatkustaminen on edelleen aika kallista ja diggaan myös rantalomailusta hellekohteissa.

Mahtoiko tuo muuten olla syy Tim Tebow:n ammattilaisuran surkastumiseen, että NFL:ssä ei pallo kainalossa QB "saa" juosta viittä jaardia enempää?

En tiedä, miksi NFL:ssä korostuu niin vahvasti heittohyökkäys ja se juoksuhyökkäys on vain sellaista extraa siinä missä NCAA-jefussa voitettiin viime kaudella ottelu ilman yhtään onnistunutta syöttöä - tais olla just Floridaa vastaan. Mutta kyllähän se näkee ihan selvästi, miten nopeasti NFL:ssä täytyy ne päätökset tehdä. Ei siellä jäädä miettimään sinne taskuun, mitä nyt tehdään, vaan se heitto lähtee hyvin nopeasti snapin jälkeen ennen kuin 300-paunainen linebacker tulee ja syö elävältä. Vastaavasti Johnny Manziel teki itsestään College Footballin parhaan pelinrakentajan "tanssimalla" toistuvasti ulos taskusta ja tekemällä pitkiä juoksuja. Usein Johnny myös heitti juoksusta. Välillä Johnnylla olisi ollut avoin heittopaikka heti snapin jälkeen, ja hän jätti sen käyttämättä. Tästä monet NFL Draft -analyytikot häntä sitten arvostelivatkin. Mutta pocket passerina Johnnysta ei olisi ikinä tullut Heisman-voittajaa ja NCAA-legendaa. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Johnny pärjää NFL:ssä jahka saa kunnon mahdollisuuden. Uskon, että hänen peliinsä tulee ajan myötä "pro style" -elementtejä, mutta kyllä hän tulee ammattilaisenakin elämään luovuutensa ja yllätyksellisyytensä varassa.

Manzielilla on kuitenkin riittävän hyvä heittokäsi, mutta Tebow'ta ei yksinkertaisesti pidetä tarpeeksi hyvänä heittäjänä NFL:ään. Tämä onkin koitunut monen dual-threat-pelinrakentajan kohtaloksi, kun he ovat haaveilleet urasta startterina NFL:ssä. Mutta tässäkin mielessä asiat ovat muuttumassa. Nykyään näemme dual-threat-pelinrakentajia, jotka ovat paitsi nopeita jaloistaan myös pirun hyviä heittäjiä. Ei College Footballissa ole yhtään QB:tä, joka heittäisi paremmin kuin Mariota. Silti monilla on valtavia epäilyksiä Mariotan NFL-tulevaisuuden suhteen. Vastaavasti tulevassa draftissa ei ole yhtään oikeasti hyvää pocket passeria. Winston on jokerikortti, enkä tarkoita nyt niinkään kentän ulkopuolisia sekoiluja vaan lähinnä sitä, että hän heittää inttereitä ihan hirveällä tahdilla. Ehkä loppukauden ja bowl-otteluiden myötä sieltä taas nousee joku kaukasialaisen rodun toivo esiin, mutta on nähdäkseni lähestulkoon huvittavaa että jotain Connor Cookia pidetään ykköskierroksen varauksena.

Yksi näkökulma on tietysti se, että NFL-joukkueet eivät halua pelinrakentajiensa loukkaantuvan ja tämän takia suitsivat heidän juoksupeliään ainakin runkosarjassa. Nopeus ja räjähtävyys ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka pelaajalta tuppaavat menemään siinä vaiheessa kun ikää on hiemankin enemmän mittarissa, ja niitä taklauksia on vastaanotettu tarpeeksi. Harva keskushyökkääjä on kovin vanhana huipulla, mutta katsokaa Bradya ja Peytonia - pocket passereiden absoluuttisia kuninkaita, jollaisiksi jokainen valkoisen perheen isä haluaa poikansa tulevan. Ei siinä paljoa haittaa vaikka Frederikin neljäkymppiset lähestyy, kun syötöt napsuvat edelleen kohdilleen ihailtavassa rytmissä.

On kuitenkin niin, että pelinrakentajapelaamisen muuttuminen pakottaa myös NFL-seuroja ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Kaksi vuotta sitten NFL-läpimurtonsa teki neljä pelinrakentajaa: RGIII, Luck, RussellWilson, Kaepernick. Näistä ainoastaan Luck (joka itse asiassa osaa myös juosta) on pocket passer ja muut ovat dual-threat-pelinrakentajia. Silloin tuntui, että olimme suorastaan vallankumouksen äärellä. Sittemmin Griffinin ura on ottanut takapakkia, Cam Newtonkin pelaa huonoa kautta, Kaepernick on jäämässä playoffien ulkopuolelle ja Seattle on alkanut hieman karsastaa juoksupelien kutsumista Wilsonin kanssa. Mutta uskon, että tämä on vain pieni takapakki, ja jo Mariota saattaa ensi syksynä palauttaa meidät kahden vuoden takaisiin fiiliksiin. Draftissa on joka vuosi kasapäin huippulahjakkaita dual-threat-pelinrakentajia ja jos Mariota ei breikkaa, sen tekee pian joku muu.

Tämä ei tarkoita sitä, että usko valkoisen Amerikan unelmaan olisi kuolemassa. Kun joskus näkee jotain videomateriaalia kouluikäisille pelaajille suunnatuista "QB-leireistä", ei siellä ole mitään n*ekeripoikia, joille opetetaan, miten joskus heiton sijaan lähdetäänkin juoksemaan pallo kainalossa. Isät maksavat satoja dollareita per yksityistunti, jotta heidän poikansa oppisivat pelaamaan pelinrakentajana. Isät tietävät, että mahdollisuus siihen unelman toteutumiseen on kaukainen unelma, mutta kannattaa silti yrittää. Miettikää tätä:

High school: koulun joukkueen valkoinen pro-style pocket passer -pelinrakentaja, koulun kingi, panee kauniimpia tyttöjä
College: sama kuin edellä
NFL Draft: ykköskierroksen varaus, ensimmäinen iso palkkashekki
NFL: nousu seuraavaksi Tompaksi/Peytoniksi/Rödgersiksi, nousu absoluuttiselle ihmispopulaation huipulle, kauniita naisia virtaa joka suunnasta, rahaa kuin roskaa, Super Bowl -sormus vähän hiertää kun taskusta kaivetaan Bentleyn avaimia

Mutta kun katsoo sitä jefua myös lauantaisin, ei voi olla huomaamatta, miten usein sen unelman tiellä seisookin se laitahyökkääjästä pelinrakentajaksi kaksi vuotta sitten siirtynyt köyhä n*ekeri, joka tykkää - ja osaa - juosta pallo kainalossa.

 

[Rocco]

Tosi hyvää settiä, pakko nostaa hattua.

Niin, Tim Tebow. Kookas ja vahva jässikkä, kuka Floridassa oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista pelaajista. NFL:ssä ei onnistunut, koska hän tosiaan oli huono heittäjä. Tekniikka oli surkea, heittoliike hidas, heittotasapaino aivan pielessä ja kun kaikki ynnätään yhteen, hän oli tällä tasolla oikeasti surkea. Collegessa hän sai paljon anteeksi, koska hän oli yksinkertaisesti niin hyvä urheilija. NFL:ssä sillä ei pärjää. Siksi hänelle tarjottiin pelipaikkaa tight endinä. Samoin tehtiin myös, kun häntä värvättiin yliopistoon. NFL:ssä hänen tilastot olivat hyvät, mutta totuus niiden takana oli toinen. Koska Tebow ei tekniikkavikojensa takia pystynyt heittämään nopeita kolmen askeleen dropin jälkeisiä heittoja, se eliminoi pois slant ja hitch -kuviot aika pitkälle, niin jäljelle jäi screenit ja pitkät heitot. Denverissä käytettiin paljon screenejä, ja otteluiden lopussa pitkiä heittoja avautui paljon, kun painetta ei annettu niin aktiivisesti. Normaaleissa pelitilanteissa Tebow oli vaan niin heikko, ettei heitot menneet perille oikein mitenkään. Tuntuu vähän tyhmältä häntä tässä arvostella, mutta kun ei ole luontainen heittäjä, niin sitten ei ole luontainen heittäjä.

Tuo dual threat QB on kuitenkin aika nuori ilmiö. Onhan heitä aiemminkin ollut, kuten Randall Cunningham, Fran Tarkenton, Doug Flutie, Steve Young... Uudempina niminä Steve McNair, Donovan McNabb ja etenkin Michael Vick. He toivat takaisin uuden trendin, ja kaikki olivat näitä epätavallisia tummaihoisia kavereita, jotka oikeasti osasivat juosta sekä heittää. Ongelma vaan oli pitkään se, että he eivät Steve Youngia lukuunottamatta voittaneet oikeastaan mitään. Pääsivät pitkälle, mutta sitten tuli aina vastaan tällainen All American Dreamboy, perinteinen pocket passer QB, joka veti isoissa matseissa aina pidemmän korren. Steve Young sai paljon "ilmaiseksi" monien mielestä, koska Joe Montana ennen häntä oli saman joukkueen takana ollut SE pelaaja, kuka mestaruudet voittaa. Fran Tarkenton lopetettuaan oli melkein jokaisen QB-tilaston kärkinimi, mutta kolme kertaa oli häviämässä Super Bowlia.

Nykyisellään, kun NFL on lisännyt heittopelien määrää yleisöystävällisyyden nimissä, on tällaiset dual threat QB:t nousseet arvokkaammiksi. Vaikka se QB ei itse juoksekaan 200 jaardia per matsi, avainsanaksi on noussut "buying time", eli kyky liikkua hankkiakseen aikaa heittoa varten. Ja tottakai pitää osata heittää juostessa. Drew Brees ja Aaron Rodgers ovat tässä aivan erinomaisia. Molemmat ovat myös tappavan tarkkoja pocketissa, mutta aivan yhtä vaarallisia juostessa heitettäessä. Sitten on Kaepernick ja Russell, ketkä ovat vaarallisia myös itse juostessaan, vähän perinteisempi Luck, ja RGIII sitten enemmän taas Michael Vickin tyylinen todellinen tuplauhka. Tosin häntäkin juoksutettiin liikaa, ja lopputulos ei näkynyt tulostaululla, vaan sairaskertomuksena. Palatakseni Tebow'n tapaukseen. Hän pystyi ostamaan aikaa, mutta oli juostessa aivan sukka heittäjä.

Itse pidän college-futiksessa eniten juuri sen arvaamattomuudesta. NFL on aika steriiliä, missä jokaisesta pelaajasta tiedetään kaikki. Pelisysteemit ovat tiukkaan määriteltyjä, heikoimmatkin pelaajat ovat todella kovia... Ikäänkuin valmiiksi pureskeltua gourmet-ruokaa. College-futis on paljon avoimempaa. Pelisysteemit ovat aivan laidasta laitaan, pelaajat myös, yllätykset seuraavat toinen toisiaan. College-futis on vaan niin arvaamatonta ja monipuolista. On hauska katsoa yhtenä päivänä Armyn tai Navyn triple-option -peliä, missä heitetään vain harvoin, kun vastassa voi olla joku täys air raid -joukkue. Joukkueita on lisäksi todella paljon, ja he eivät kohtaa tosiaan konferenssin ulkopuolella kuin harvoin. Se tuo myös lisämausteensa kauteen, kun vastassa on aivan erilaisia joukkueita kuin aiempina vuosina, ja tottakai aina ne oman konferenssin rivalryt ovat upeita. Lisäksi joukkueiden pelaajiston vaihtuvuus on college-futiksen suola. Pelaajat pelaavat joukkueessa sen 3-5 vuotta, sen jälkeen he ovat poissa, eikä takaisin heitä saa. Tuo jatkumo pelaajavärväyksineen on jotenkin todella kiehtovaa, ja siinä painaa moni asia vaakakupissa. Jotkut koulut ovat tunnettuja tiettyjen pelipaikkojen pelaajien hautomona. Kukapa ei olisi naureskellut vaikka Houstonin pelinrakentajien tai Wisconsinin keskushyökkääjien ongelmille, tai ihailleet Iowan hyökkäyksen linjamiehiä tai Florida Staten tukimiehiä... Jotkut koulut vain leimautuvat, osittain hyvien valmentajien ansiosta. No, Wisconsinin RB:t ovat olleet epäonnisia, ja Houstonin QB:t näyttävät hyvältä heikossa konferenssissa ja heittopainotteisessa pelisysteemissä.

Pian se olisi taas Bowl-season edessä, ja historian ensimmäiset playoffsit. Itse odotan ainakin innolla, sillä takuulla tulee yllätyksiä.

 

[Amerikanihme]

Kiitos Havumetsien miehelle ja Roccolle huikaisevista ja asiantuntevista kirjoituksista.

Pientä piikittelyä, mutta kyllähän internet oli olemassa jo kauemmin kuin viimeisen 25 vuoden ajan. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen jo 1985, mutta epäilemättä se on ollut olemassa vielä sitä kauemmin. Silloin 1985 oli pari kilpailevaa nettiä, ja bitnet oli muistaakseni yksi niistä, toista en muista. Tykkäsin kyllä internetistä eniten välittömästi. Mutta laajempaan käyttöönhän se alkoi tulla sitten 1990-luvulla, jolloin muistaakseni 1993 xmosaicilla otettiin yhteyttä muihin yliopistoihin. Mutta koska kasvoin vähän eri aikakaudella, minulle on vaikea hahmottaa millaisella tavalla internet on muuttanut ihmisten kiinnostusten kohteita, koska oma käyttöni on lähinnä akatemiselta tasolta lähtöisin.

Mitä mieltä muuten olette tuosta, että Suomeen tuotaisiin myös tuo yliopistojen urheiluperinne? Olen vissiin sen verran konservatiivinen, että minusta tuo olisi huono idea. Yliopistojen taso todennäköisesti heikkenisi. Ja muuten jenkkimatkailun ja rantalomailun hellekohteissa voi myös yhdistää! Kaksi kärpästä yhden hinnalla! Tervetuloa Kaliforniaan tai Floridaan tai Texaskin käynee.

Niin, miksi NFL:ssä vain pocket passarit pärjäävät? Miksei linjaan voidaan laittaa jotain jääkaappi-Perryjä, jotka antavat QB:lle tilaa miettiä ja tehdä myös toisenlaisia ratkaisuja kuin pikainen vippaus? Tai jollain muulla konstilla näin tehdä? Mielestäni heittopeli on miljoona kertaa juoksupeliä kiinnostavampaa, mutta onhan se ihan OK silloin tällöin katsoa, kun joku vikkeläkinttuinen kaveri juoksee jostain raosta karkuun. Tai joku Tebow juoksee vastustajan yli.

Ja miksi Tebow ei sitten kehittänyt tuota heittoaan jos se kerta oli surkea alunpitäen? Onko kysymyksessä tosiaan sellainen asia, jota ei millään valmentamisella ja harjoittamisella paremmaksi saa? Tietenkin sitä on vanhemmalla iällä vaikea ruveta muuttamaan, mutta pikkupoikana olisi luullut valmentajien tuohon puuttuvan. Valmennusvirhe? Minä en muista Tebow:lta paljon muuta kuin näitä pitkiä pommeja ja aika nätisti se ainakin niitä heitti.

Onhan tuo minun mielestä harvinaisen itsekkään moraalittoman materiaalisen lyhytnäköistä, jos koko elämän päämäärä on panna kauniimpia naisia, ja ajella Bentleyllä. Kyllä luulen, että kaiken muun arvottomuuden lisäksi noihinkin asioihin kyllästyy ennen pitkää. Ja en ollut tietoinen, että NFL-draftissa lyödään jo iso palkkashekki kouraan ykköskierroksen varauksille. Erilainen juttu kuin NHL sitten.

Miksi NFL on niin steriilin arvattavaa, mutta esim. NHL ei aina ole? Onko kyseessä vain kovempi vauhti NHL:ssä ja siten suurempi arvaamattomuus? Onko mitään keinoja tehdä NFL:stä enemmän arvaamatonta, vaikka kaikki pelaajat ovatkin todella kovia ja hyviä ja kaikki tietävät kaiken kaikista muista pelaajista? Jokin uusi pelitapa tai -tyyli? Itse en paljon pelistä ymmärrä, mutta voisiko mikään rugby-tyylinen "heitä pallo seuraavalle pelaajalle ja tämä taas sitä seuraavalle, jne." toimia? Kaikille vaan sikaharjoittelu päälle ja liimakädet, niin ei pääse tuo sikanahkainen ovaalipallo putoamaan. Eivät säännöt kai ainakaan tällaista kiellä?

 

[steepler]

Itse en paljon pelistä ymmärrä, mutta voisiko mikään rugby-tyylinen "heitä pallo seuraavalle pelaajalle ja tämä taas sitä seuraavalle, jne." toimia? Kaikille vaan sikaharjoittelu päälle ja liimakädet, niin ei pääse tuo sikanahkainen ovaalipallo putoamaan. Eivät säännöt kai ainakaan tällaista kiellä?

Palloahan saa syöttää taakspäin niin monta kertaa kuin haluaa, eteenpäin syöttäminen on ainoa mitä on rajoitettu, mutta eihän käytännössä palloa kannata lähteä syöttelemään (paitsi joskun nähdään pelin viimeinen peli jossa palloa syötellään taakse useita kertoja).

Ei minusta NFL varsinaisesti mitään steriiliä ole, mutta totta kai on täysin eri asia kun puhutaan ammatisarjasta jossa on suuret resurssit ja 32 joukkuetta kun perjaatteessa junnusarjasta jossa on satoja joukkueita (toki osalla on myös merkittävät resurssit). Ammattisarjassa jossa valmennuksen ja pelaajien taso on korkea niin peli on vain laadukkaampaa jolloin siitä muodostuu erilaista kun pelistä jossa taso on selvästi heikompi. Sama se on oli laji mikä tahansa, jalkapallon ja jääkiekon junnusarjoissa pelataan eri tavalla kuin huipulla (toki voi olla että pelitavallisesti kontrasti ei ole yhtä suuri). Jenkkifutis on vain melkein ainoa laji jossa ikään kuin se toiseksi kovin sarja maailmassa on käytännössä junnusarja(vaikka yliopistoissa ei ikärajaa olekaan mutta käytännössä suurin osa pelaajista on junnuikäisiä).

 

[Rocco]

Tebow sai parannettua heittoaan NFL:ssä, mutta ei kovinkaan paljoa. Collegesta kun hän lähti, niin heitto lähti baseball-tyyliin aika alhaalta, pitkällä saatolla, ja korvan vierestä. Tuolloin heittotarkkuus kärsii, ja etenkin lyhyet heitot tapaa karata korkealle, kun pitää heittää pitkien linjamiesten yli. Pitkät QB:t oikeaoppisella heittotekniikalla saa pallon lähtemään kädestä aika korkealta pään päältä, ja kun se lakipiste on niin korkealla, lyhyttä heittoa voidaan suunnata enemmän alaviistoon, tai ainakin vähemmän ylöspäin, niin tarkkuus paranee. Pitkiin pommeihin ei heittotekniikalla sitten ole niin paljon merkitystä, kunhan ei puhtaasti takajalalta heitä. Kyllä Tebow pitkiä pommeja viljeli, mutta hän tarvitsi siihen todella paljon aikaa. Mitä NFL:ssä yleensä ei ole.

Rugby-tyylinen taaksepäinheittely on erittäin näyttävää, mutta siihen sisältyy todella isot riskit. Jos pallo putoaa tässä taaksepäin heitossa, sehän on aina vapaasti kaikkien poimittavissa... Onhan näitä nähty useinkin, ja se on aina yhtä yllättävää. The Play (ajassa 0:19 näyttää peli katkeavan taklaukseen, mutta se on oikeasti rähmäys, ja siksi bändikin lähtee kentälle soittamaan voiton kunniaksi, vaikka peli oikeasti jatkuu), Alamo Bowl Nebraska-Michigan (tässäkin sama juttu ajassa 0:23), Saints-Jaguars, missä Saints olisi tasoittanut ja päässyt jatkoajalle, mutta Karney potkaisi Extrapointin ohi... Music City Miracle. Tässä kuuluisimpia.

 

[Amerikanihme]

Rugby-tyylinen taaksepäinheittely on erittäin näyttävää, mutta siihen sisältyy todella isot riskit. Jos pallo putoaa tässä taaksepäin heitossa, sehän on aina vapaasti kaikkien poimittavissa... Onhan näitä nähty useinkin, ja se on aina yhtä yllättävää. The Play (ajassa 0:19 näyttää peli katkeavan taklaukseen, mutta se on oikeasti rähmäys, ja siksi bändikin lähtee kentälle soittamaan voiton kunniaksi, vaikka peli oikeasti jatkuu), Alamo Bowl Nebraska-Michigan (tässäkin sama juttu ajassa 0:23), Saints-Jaguars, missä Saints olisi tasoittanut ja päässyt jatkoajalle, mutta Karney potkaisi Extrapointin ohi... Music City Miracle. Tässä kuuluisimpia.

Kiitos linkeistä, noita pelejä juuri tarkoitin. Ei nyt tarvitsisi heittää noinkaan monta kertaa kuin useimmissa näissä, eikä noin pitkiä heittoja. Sellaiset pikkuvippaukset, 2-3 niitä ja luulisin, että aukenisi uusia juoksu-uria ihmeesti. Ja sitä pallon vippaamista ja kiinniottamista voisi harjoitella niin paljon, että jokaisella pelaajalla se olisi jokseenkin täydellistä, niin että vippaukset on helppo ottaa kiinni. Mutta kai tässä skenariossa sitten jotain vikaa on, kun sitä ei käytetä eikä harjoitella. Mistä minä tietäisin, ikinä jenkkifutista pelannut.

Ja on varmasti muitakin variaatioita mitä voisi harjoittaa peleissä, yksi on se, että field goalissä pelataankin trick play ja heitetään pallo ja varmaan monenlaisia muitakin temppuja voisi harjoitella ja tehdä. Ei kai näitä ole sääntökirjassa kielletty. Mutta varmaan siinä on joku muukin syy sitten pikkuriskin lisäksi, ettei juuri kukaan koskaan näitä käytä. Olisi jenkkifutis varmaan paljon mielenkiintoisempaa jos näitä näkisi enemmän.

 

[steepler]

Mutta kai tässä skenariossa sitten jotain vikaa on, kun sitä ei käytetä eikä harjoitella. Mistä minä tietäisin, ikinä jenkkifutista pelannut.

Siinä on se vika että se on jumalattoman riskaabeli taktiikka, pallonmenetyksen todennäköisyys kasvaa liikaa kun palloa aletaan vippailemaa (vaikka sitä olisi kuinta treenattu). Pallonmenetykset jenkkifutiksessa ovat niin merkittäviä että niitä pyritään välttämään (jos ei nyt ihan hinnalla millä hyvänsä mutta kuitenkin pyritään välttämään). Vippailu ei vain kannata muuta kuin pakotetussa tilanteessa jossa käytännössä muita vaihtoehtoja ei ole.

Kikkapelit ovat hieman eri asia(koska niitä kannattaa joskun viljellä vaikka pakko ei olekaan) ja kyllähän niitä jonkun verran nähdäänkin, mutta eivät ne mitään pelikirjan peruspelejä tule koskaan olemaan, tai jos tulevat niin niiden teho laskee kuin lehmän häntä koska niitä osataan odottaa. Kikkapelin toimivuushan tulee siitä että kyseistä peliä vastustaja ei osaa odottaa, jos vastustaja lähtökohtaisesti pelaa kikkapeliä pois niin onnistuminen on käytännössä mahdotonta.

 

[Amerikanihme]

Onko se pudottamisen riski todella niin suuri ettei kannata vipata pientäkään etäisyyttä? Kyllä ne rugbyssa sitä ovaalipalloa nätisti viskovat toinen toiselle ja aika harvoin se tippuu kentälle. Jos tämä tapahtuu varsinkin line of scrimmagen takana niin ei siinä ole ihan heti ketään vastustajaakaan häiritsemässä. Sellainen peli on ainakin jäänyt mieleen jossa running back tai vastaava lähti juoksemaan pallon kanssa kovaa vauhtia sivuttain ja vähän juostuaan vippasi pallon hänen takanaan juoksevalle toiselle running backille/tailbackille/mikä lie joka juoksi vastakkaiseen suuntaan ja siitäpä aukeni sitten mukava väylä juosta palloa eteenpäinkin. Mutta varmaan tätä on koitettu monet kerrat ja asia todettu ei-toimivaksi. Minusta se nyt voisi olla vähän paremman mahdollisuuden peli kuin se, että running back juoksee päin vastustajan linjaa line of scrimmagella ja tippuu siihen paikkaan korkeintaan jaardin pari eteenpäin päässeenä niin kuin useimmiten näyttää tapahtuvan. Mutta lopetan tyhmät kysymykseni tähän.

 

[Tpip]

Vaikkei rugby mitenkään tuttua ole, niin yksi iso syy lienee jo kenttien koot. Jefukenttä on reilun 20m kapeampi, joten tilaa ja aikaa on oikeasti huomattavasti vähemmän.

Jenkkifutis on hyvin pitkälle tilastomatematiikkaa. Yksinkertataisesti ajateltuna ja tilastoja tuijottaen, pääsääntöisesti ottelun aikana vähemmän pallonmenetyksiä kärsinyt joukkue voittaa. Tästä syystä ennemmin edetään jokunen jaardi mahdollisimman varmasti, kuin otetaan riskejä vippaus yms. peleillä, joilla pallon menetys on huomattavasti todennäköisempää.