Pallonmenetykset ovat jenkkifutisessa todella iso asia. Ei niitä hyökkäysvuoroja kuitenkaan tule ottelussa kuin alle 10 per joukkue, joten jokainen menetetty pallo on potentiaalisesti 7 pistettä pois taulusta, ja vastustajalle voidaan samasta tilanteesta antaa se 7 lisää. Yliopistoissa pelataan usein aika tehokkaasti option-peliä, missä hyvin liikkuva QB antaa pallon fullbackille, juoksee itse, tai antaa pitchin keskushyökkääjälle. Monesti tämä on vaikea puolustaa, mutta hyökkäyksen pitää olla hiottu alusta loppuun asti, että se oikeasti on kannattavaa. Yleensä optionia pelaa sotilasakatemiat Air Force, Navy ja Army, koska sotilasurille ei kovin ahkerasti huippupelinrakentajat suuntaudu. Tässä hyvä video Air Forcen option-pelistä.
Ekassa pelissä Triple-I, fullback fake ja pitch keskushyökkääjälle. Muodostelma hämää vahvalla juoksulla keskeltä, mutta hämäyksen jälkeen peli muuttuu sweep optioniksi. Jos QB ei palloa fullbackille anna, voi itse juosta, tai antaa pitchin. Nyt puolustus täyttää keskustan, oma juoksureitti on tukossa, joten pitch takaviistoon.
Toisessa pelissä Shotgun split backs fullback shovel pass. Hämätään option-peliä oikealle, mutta annetaankin eteenpäin pitch-syöttö keskelle fullbackille. Tämä on sinänsä turvallinen peli, sillä vaikka syöttö ei onnistu, se on eteenpäin oleva syöttö ja siitä ei rähmäystä voi tulla. Syötönkatko toki... Tuossakin QB voi katsoa mitä puolustus tekee. Houston tarttuu QB:n juoksuun ja option-peliin, joka jättää keskelle avoimen väylän eteenpäin syöttöä varten.
Kolmannessa pelissä double wingback motion option. Hämätään taas fullbackille voimajuoksua keskeltä, juostaankin itse oikealle, ja taas kolmantena vaihtoehtona pitch takaviistoon. Kuten kuvassakin näkyy, kaksi miestä tarttuu QB:n juoksuun, QB näkee sen, ja pitch on aivan vapaana.
Neljännessä pelissä on taas sama muodostelma kuin toisessa. Tällä kertaa shovel pass keskelle on pelattu pois, joten annetaankin pitch takaviistoon. Ja taas on puolustus lukenut väärin, ja iso eteneminen.
Viidennessä pelissä taas sama muodostelma kuin kolmannessa. Tällä kerralla ensimmäinen optio, handoff fullbackille on avoimena, joten nopea juoksu keskeltä, puolustus ennakoi hieman liikaa pitchiä oikealle, ja väylä keskeltä auki.
Option on siitä hankala pelitapa, että se vaatii täydellisesti toimivan hyökkäyksen. Pelinrakentajan tulee olla itse vahva juoksu-uhka, ja hän joutuu myös ottamaan paljon iskuja vastaan. Nuo pitchit on aina taaksepäin, eli pudotettu pallo on aina vapaa kaikkien poimittavaksi. Lisäksi jos optioniin ei saa liitettyä heittouhkaa, sen puolustaminen tulee paljon helpommaksi.
Itse myös tykkään kikkapeleistä. Niitä vaan ei kovin usein näe, johtuen niiden riskeistä. Onnistumisprosentit ovat aika matalalla, ja vaati todella hyvää ajoitusta valmentajilta saada ne toimimaan. Yksi kikkapelien suurin menestys, on Boise Staten kolme kikkapeliä, millä he voittivat selkeästi ennakkoon vahvemman Oklahoman, vuoden 2007 Fiesta Bowlissa. Kaikki kolme peliä onnistuivat täydellisesti.
Ensimmäinen peli oli 4 & 18, pakko saada uudet yritykset, että hyökkkäys pysyy kentällä, ja saa mahdollisesti TD:n. Kaksi sisäänpäin juoksukuviota, koppi, siitä pieni vippi alaviistoon alta leikkaavalle kaverille, ja puolustus on menossa väärään suuntaan. Tämä peli oli 7 sekuntia ennen loppua, ja tällä + lisäpisteellä Boise selvitti itsensä jatkoajalle.
Toisessa pelissä (alkuun näytettiin samasta muodostelmasta tehty wildcat sweep), joka muutettiinkin heittopeliksi. QB laitettiin motionilla laitahyökkääjäksi, keskushyökkääjälle pallo aloitussyötöstä, ja puolustus olettikin hyvin, että juoksu se on. No, ei ollutkaan, vaan keskushyökkääjä heitti itse pallon tight endille maalialueelle. Tämä oli jatkoajalla, kun Oklahoma oli ensin tehnyt TD:n + extra pontin. Tällä pelillä Boise tuli pisteen päähän.
Jatkoajan lisäpisteessä on sitten tuo kolmas peli. Boise ei tyytynyt yhden pisteen potkuun, millä jatkoaikaa jatkettaisiin, vaan lähtivät rohkeasti hakemaan kahden pisteen lisäpistettä ja voittoa. Mainio hämäysheitto oikealle, minne hämättiin lyhyttä screen-heittoa laitahyökkääjälle. Peli olikin juoksupeli eri puolelle, ja kun toteutus oli näin mainio, ei ihme että Boise lopulta meni ja voitti. Todellinen underdog story.
Ekassa pelissä Triple-I, fullback fake ja pitch keskushyökkääjälle. Muodostelma hämää vahvalla juoksulla keskeltä, mutta hämäyksen jälkeen peli muuttuu sweep optioniksi. Jos QB ei palloa fullbackille anna, voi itse juosta, tai antaa pitchin. Nyt puolustus täyttää keskustan, oma juoksureitti on tukossa, joten pitch takaviistoon.
Toisessa pelissä Shotgun split backs fullback shovel pass. Hämätään option-peliä oikealle, mutta annetaankin eteenpäin pitch-syöttö keskelle fullbackille. Tämä on sinänsä turvallinen peli, sillä vaikka syöttö ei onnistu, se on eteenpäin oleva syöttö ja siitä ei rähmäystä voi tulla. Syötönkatko toki... Tuossakin QB voi katsoa mitä puolustus tekee. Houston tarttuu QB:n juoksuun ja option-peliin, joka jättää keskelle avoimen väylän eteenpäin syöttöä varten.
Kolmannessa pelissä double wingback motion option. Hämätään taas fullbackille voimajuoksua keskeltä, juostaankin itse oikealle, ja taas kolmantena vaihtoehtona pitch takaviistoon. Kuten kuvassakin näkyy, kaksi miestä tarttuu QB:n juoksuun, QB näkee sen, ja pitch on aivan vapaana.
Neljännessä pelissä on taas sama muodostelma kuin toisessa. Tällä kertaa shovel pass keskelle on pelattu pois, joten annetaankin pitch takaviistoon. Ja taas on puolustus lukenut väärin, ja iso eteneminen.
Viidennessä pelissä taas sama muodostelma kuin kolmannessa. Tällä kerralla ensimmäinen optio, handoff fullbackille on avoimena, joten nopea juoksu keskeltä, puolustus ennakoi hieman liikaa pitchiä oikealle, ja väylä keskeltä auki.
Option on siitä hankala pelitapa, että se vaatii täydellisesti toimivan hyökkäyksen. Pelinrakentajan tulee olla itse vahva juoksu-uhka, ja hän joutuu myös ottamaan paljon iskuja vastaan. Nuo pitchit on aina taaksepäin, eli pudotettu pallo on aina vapaa kaikkien poimittavaksi. Lisäksi jos optioniin ei saa liitettyä heittouhkaa, sen puolustaminen tulee paljon helpommaksi.
Itse myös tykkään kikkapeleistä. Niitä vaan ei kovin usein näe, johtuen niiden riskeistä. Onnistumisprosentit ovat aika matalalla, ja vaati todella hyvää ajoitusta valmentajilta saada ne toimimaan. Yksi kikkapelien suurin menestys, on Boise Staten kolme kikkapeliä, millä he voittivat selkeästi ennakkoon vahvemman Oklahoman, vuoden 2007 Fiesta Bowlissa. Kaikki kolme peliä onnistuivat täydellisesti.
Ensimmäinen peli oli 4 & 18, pakko saada uudet yritykset, että hyökkkäys pysyy kentällä, ja saa mahdollisesti TD:n. Kaksi sisäänpäin juoksukuviota, koppi, siitä pieni vippi alaviistoon alta leikkaavalle kaverille, ja puolustus on menossa väärään suuntaan. Tämä peli oli 7 sekuntia ennen loppua, ja tällä + lisäpisteellä Boise selvitti itsensä jatkoajalle.
Toisessa pelissä (alkuun näytettiin samasta muodostelmasta tehty wildcat sweep), joka muutettiinkin heittopeliksi. QB laitettiin motionilla laitahyökkääjäksi, keskushyökkääjälle pallo aloitussyötöstä, ja puolustus olettikin hyvin, että juoksu se on. No, ei ollutkaan, vaan keskushyökkääjä heitti itse pallon tight endille maalialueelle. Tämä oli jatkoajalla, kun Oklahoma oli ensin tehnyt TD:n + extra pontin. Tällä pelillä Boise tuli pisteen päähän.
Jatkoajan lisäpisteessä on sitten tuo kolmas peli. Boise ei tyytynyt yhden pisteen potkuun, millä jatkoaikaa jatkettaisiin, vaan lähtivät rohkeasti hakemaan kahden pisteen lisäpistettä ja voittoa. Mainio hämäysheitto oikealle, minne hämättiin lyhyttä screen-heittoa laitahyökkääjälle. Peli olikin juoksupeli eri puolelle, ja kun toteutus oli näin mainio, ei ihme että Boise lopulta meni ja voitti. Todellinen underdog story.