Noniin kevätjuhlasta kotiuduttu...
Ei se Wilm pudotuspeleissä sen enempää taistele kuin muutkaan. Usein vaan on niin, että kannattajat rakastuvat tällaiseen vanhaan sotaratsuun. Wilmillä on esimerkiksi tuo iso kroppa jolla hän pystyy mainiosti riistämään kiekkoja kulmissa. Moni muu pelaaja yrittää ihan samanlaisia riistoja, mutta eivät koon takia onnistu. Wilm nyt vaan sattuu olemaan todella lahjakas karvaaja ja taklaaja, ei se hänelle mitään hirmuisen kovaa taistelua ole. Sitä paitsi pudotuspelimaailma ei ole mitään "henkisen taistelun tannerta", jossa "nössöt" eivät pärjää. Tai onhan se myös sitä, mutta pelikirjaan verrattuna melko merkityksetöntä. Hyvä pelitapa sitäpaitsi nostaa itseluottamusta.
Minulla ei ole mitään tietoa HIFK:n viimekautisesta pelikirjasta, eihän sitä edes ollut. Montako kertaa viime kaudella pakki (vaikka Heikkinen) antoi hyvän syötön keskikaistassa kytänneelle Murraylle? Montako kertaa Rem pääsi käyttämään hyviä jalkojaan, saati maagisia syöttötaitojaan? Wilmillä ei tuollaisia lahjoja ole, tosin hänellekkin parempi valmennus olisi tehnyt hyvää. Murray on paljon riippuvaisempi nopeatempoisesta lyhytsyöttöpelistä, Rem on näet taitopelaaja viimeisen päälle. Shedden on muuten hyvä organisoimaan kulmapeli-pyörityksiä. Kun Jokerit sai painetta vastustajan päätyyn alkoivat miehet ja kiekko liikkua parhaimmillaan varsin hyvin. Yleensä tilanne saattoi päättyä siihen kun kiekko pelattiin joko maalin eteen, tai viivalle josta lähti laukaus. Tuohan on kuin tehty "kulmapelien kuninkaalle" Wilmille
HIFK fanit sen sijaan varmaan muistavat Baxterin ajan, jolloin esim. Luttinen-Porthen-Petrell pöyritti kulmissa peliä pitkät tovit, mutta mitään suurta hyötyä siitä ei ollut, koska maalintekosektoreille he eivät päässeet. Eivätkä Jokeri-hyökkääjät viime kaudella sen taitavampia saati sitten fyysisempiä olleet. Kyse on huonosti organisoidusta jääkiekosta.
Tuossa nyt ainakin yksi syy miksi Wilm on monien mielestä ollut vakuuttavampi. Ja kun nyt tähän naurettavaan tilastoleikkiin lähdetään, niin todetaan, että Murraylla on ollut molemmilla kausillaan joukkueensa parhaat pisteet playoffeissa, se on suoritus johon Wilm ei ole pystynyt. Uskoisin, että monet HIFK-kannattajat allekirjoittavat tekstini.