Toisaalta yllättääkö se nyt että alkkisfaijalle sopii Kåssu täydellisesti?
...faija on muuten ollut selvinpäin viimeaikoina, sehän lupasi pysyä kuivilla kevääseen asti....
Hah, ken elää, se näkee!
Faija aloitti säännöllisen ja jatkuvan ryyppäämisen noin 40 vuotta sitten. Olin silloin pieni poika, eikä mulla ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, minkälaisen rapajuopon perheeseen mut oli adoptoitu. 80-luvulla elin onnellista lapsuutta, autuaan tietämättömänä kaikesta. Faija oli ollut firmansa paras myyntimies vielä vuonna 1983, mutta sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki. Toiselle se tarkoitti pulloa, toiselle se oli lapsuus. Yhteiskunta ympärillä muuttui, eikä faija pysynyt siinä kehityksessä mukana. Pitkät kosteat lounaat jäivät muiden perheiden faijoilla historiaan, mutta meidän faija vaan bruukasi sanoa: ”näin sitä businesta on ennenkin tehty” tai
”näinsh shitä sbuninesta ooonn ennnenenennnnnkki…….”
90-luvun alun herkät teinivuodet olikin sitten lievästi sanottuna mielenkiintoista aikaa. Faija jatkuvasti kuset ja paskat housussa himassa sohvalla sammuneena. Työtön kun oli. En mielellään puhu noista ajoista.
Mutta vuosikymmenen lähestyessä loppuaan, ukko skarppasi hetkeksi. Pari vuotta faija oli kuin entisensä, silloin ihan varhaisessa lapsuudessa. Kaikkeen kykenevä voimakas hahmo, jota ihailin suuresti. Kun ei silloin vielä osannut hahmottaa tai ymmärtää hänen alkoholismiaan. Oli uutta verkostomarkkinointi duunia, avoautoa, omakotitaloa ja vaikka mitä - ja eiköhän se vanha pieru ostanut mulle valmistujaislahjaksi 1998 vesisängyn!
Sanomattakin on selvää, että kaikki oli liian hyvää ollakseen totta. En oikeestaan tiedä, oliko faija koskaan kokonaan selvinpäin pitkiäkään aikoja ja oliko kaikki loppujen lopuksi velkarahalla rakennettu, mutta summasummarum kaikki meni, kun uusi vuosituhat sai alkunsa. Hitaasti, mutta varmasti ulosottomies haki tavaran toisensa jälkeen ja lopuksi faija päätyi metsiin asumaan juoppokavereidensa kanssa. Itse olin onneksi jo siinä vaiheessa aikuinen. Tosin itsekin lievästi alkoholisoitunut. Näillä geeneillä, minkäs teet!
En koskaan hylännyt faijaa. Onhan se perkele mun faija ja rakastan sitä. Ja onhan tässä aikuisiälläkin ollut ihan hyviä hetkiä. Mutta erilaistahan se on, kun ei ole enää sitä lapsenuskoa. Täytyy vaan hyväksyä toinen sellaisena, kun on. Hänellä on omat taistelunsa. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
2011 se kyrpä oli löytänyt Ässä-arvan, jossa päävoitto. Rahat kesti kolme viikkoa.
