Olin paikalla viimeöisessä muistotilaisuudessa. Paikalla faneja, bändin jäseniä ja sukulaisia. Alkuun muutama sana Wirmanilta ja (ehkä) Kuoppalalta. Laihon sisko piti puheen ja tämän tytär toimi yllätysesiintyjänä, pari coveria joiden aikana nähtiin omaisten yksityiskuvia Alexista. Kyllähän se meinasi herkistää.
Thrased and lost in Helsinki ja Chaos Ridden Years olivat nostalgisia pätkiä 2000-luvin alusta, mutta täytyy kyllä sanoa, että onhan musahommat siistiytyneet noista ajoista. Viina on kyllä tuolloin isosti virrannut, mikä näin jälkikäteen katsoen ja lopputuleman tietäen Alexin ja Latvalan osalta veti kyllä aika hiljaiseksi.
Keikkataltiointi vuoden 2014 Ruisrockista oli kyllä leffateatterissa kova. On todella masentavaa, ettei tuollaisille enää koskaan pääse.
Loppuillasta en osaa sanoa, kun en jaksanut jäädä Big Lebowskia katsomaan. Lämminhenkinen tilaisuus kaiken kaikkiaan, onneksi tuli lähdettyä.