Laitetaan tänne nyt omatkin pointit ja game breakerit sarjassa mielestäni.
Chicago:
+ Joukkue. Se mikä näkyi alusta asti oli Chicagon taistelu joukkueena, vaikka joku ketju ei jossain pelissä aivan odotetusti toiminutkaan ei yrityksen puutetta silti yksittäisiltä pelaajilta nähnyt ja koko kenttä taisteli aina ja tilanteesta huolimatta. voisin nostaa enemmänkin yksittäisiä onnistujia esiin tässäkin viestissä (kuten Cam Barker) mutta loppujenlopuksi noita onnistujia oli joukkueellinen.
+ Keith/Seabrook. Tästä on puhuttu yllä jo monesti myös Calgary fanien toimesta ja onnistui shutdown pelissään loistavasti tuota game 4sta lukuun ottamatta.
+ Versteeg/Pahlsson/Bufyglien ketju. Tämä ketju itseasiassa aloitti toimintansa mielestäni vasta playoffeissa. Chicagolla on ollut äärettömän kova "kolmonen" (Ladd/Bolland/Havlat) sekä loistava ykkönen mutta kakkosketju kanssa on ollut pientä hakua läpi kauden, nyt kauden tärkeimmällä hetkellä ja Pahlssonin liityttyä joukkueeseen trade deadlinen aikoihin niin kemiat rupesivat toimimaan ja chicagolla onkin 2 toimivan kentän sijasta kolme toimivaa kenttää, eikä vain toimivaa vaan myös ratkaisu kykyistä.
+ Burish/Eager. Moni varmasti jollain tasolla saattaa olla erimieltä kanssani mutta nämä kaksi herraa pelasivat meidät suosta johon oltiin kahden hävityn pelin jälkeen menossa, se että tahto voittaa ja kaikkensa antaminen näkyy pelistä välittyy muuhun joukkueeseen hyvin nopeasti jos joku jaksaa esimerkkiä näyttää. Vaikka Pahlsson on tärkeä pelaaja vaihtoaitiossa ja shutdown roolissaan nämä kaksi pelaajaa olivat kuitenkin mielestäni ne jotka vaikeissa paikoissa antoivat energiaa joukkueelle ja joskus tuo energia kantoi seuraavaan peliin asti (game4-->>game 5) ja käänsi mielestäni osaltaan sarjan Chicagolle. Exstrana miehet osoittivat omalta osaltaan että fyysisyydellä ei Chicagoa noin vain horjuteta ja siihen pystytään vastaamaan.
+ Quenneville. Kaikki mitä coachi on tehnyt (tai se mitä kotikatsomoihin on hänen tekemisistään välittynyt) on mennyt nappiin. Ensimmäinen huomionarvoinen asia on Chicagon kurinalaisuus erittäin nuoresta ja nälkäisestä joukkueesta huolimatta minun mielestäni yksin se että Coachi saa iskostettua näin playoff kokemattomalle joukkueelle päähän sen että paskajäähyjä ei jumalauta oteta on saavutus sinänsä. Kuitenkin kurinalaisuus on vain alku ja sen lisäksi Q onnistui saamaan Chicagon pelaamaan kauden ehkä parasta kiekkoa juuri niihin tärkeisiin hetkiin, miehen pelikirjan toimivuudesta puhumattakaan (mistä ei varmaan kukaan muu kun Blackhawks ja Q itse ymmärrä mitään). voisin kehua miestä loputtomiin mutta eiköhän tuossa nuo tärkeimmät ollut.
- Ginger. miinusta paukkuu kyllä Gingerin (Brian Campbell) puolustuspään pelaamisesta ja ehkä myös jollain tasolla ei ollut itsensä hyökkäys suuntaan, muuten ei varmasti miinusta näin paljon saisi jos kaveri olisi "neljäs pakki" ja pelaisi neljännen pakin palkalla mutta kyseessä on chicagon ylivoimaisesti korkeimmasta palkasta nauttiva punapää niin lupa on odottaa enemmän.
- Troy Brouwer Jotain on nuoren miehen päässä tapahtunut, välillä runkosarjassa ykkösen laidassakin pelannut mutta hirveän näkymättömässä roolissa voi olla että kyseessä on peliajan vähyyskin mutta jotenkin peli ollut hirvittävän tahmaista ja tökeröä, taso noustava jos meinaa ensikaudella saada peliaikaa mukavasti koska meillä on mieletön kilpailu laidoilla (esimerkiksi Skille, Beach ja Aliu hengittävät niskaan.
- Vieraspelien vastustajan laukaus määrä Viimeisessä ottelussa tilastojen mukaan Calgary laukoi 44 kertaa. Vaikka paikat mistä lauottiin olivat välillä todella huonoja on tuommoinen määrä aivan liikaa maalivahdin ottaa kiinni, varsinkin kun Khabilla tiedetään olevan ongelmia saada nestettä pysymään kehossa ja kaveri tiputtaa pelinaikana viitisen kiloa (kilo määrä huhu minkä toistan, en ota kantaa paikkaansapitävyyteen, linkki:
http://tinyurl.com/c3utmr), pitkässä sarjassa tuommoinen määrä laukauksia voi ruveta kostautumaan myöhemmin.
- Yksilöiden epätasaisuus? Voi olla että puhun nyt höpöjä kun nostan tämän esiin mutta esimerkiksi vaikka Havlat pelasi loisto sarjan oli hänellä muutama peli täysin pimennossa, sama koskee lähes jokaista Hawks hyökkääjää, tehoja löytyi aina kuitenkin jostain muualta ja ainakin minun yllätykseksi sieltä Versteeg/Pahlsson/Bufyglien osastoltakin joka käytännössä ratkaisi meille yhden pelin. Mutta tasaisuutta pelistä toiseen on saatava jokaisen kaverin mikäli mieli Vancouverista on läpi mennä.
Tarkoitus oli kirjoittaa Calgarykin mutta näin pitkän viestin jälkeen päätin etten niin tee, mainittakoon kuitenkin nopeasti loppuun pähkinänkuoressa Calgaryn
plussiksi: Kotiyleisö, Nyström/Moss, Kipper.
Ja
miinuksiksi: puolustuspään hitaus, kurittomuus, Keenan, hyökkäyspään "starat".
