Ei tätä sarjaa ole vielä taputeltu, uskoa Pontus!
Vihdoinkin oli vuodenaikaan nähden oikeannäköistä kiekkoa. Chicagossa Flames ei vielä syttynyt kunnolla niinkuin playoffeissa pitäisi ja todellinen voittamisen halu ja tappajan vaistot puuttuivat. Tästä voi syyttää valmentajaa, jonka metodit eivät taida toimia tällä vuosituhannella. Taklauksia kertyi kahteen ekaan peliin vain 61, joka on liian pieni määrä fyysiseen dominanssiin pyrkivältä joukkueelta. Ennakkoasetelmahan oli pieni ja nopea Hawks vastaan iso ja paha Flames.
Vaikka Hawksilla oli enemmän taklauksia niin eivät he erityisen fyysisesti pelanneet. Suurin osa taklauksista oli tuuppasuja Flamesin vastaaviin verrattuna. Fyysisyydestä vastaavat lähinnä nelosketjun laidat, Byfuglien, Ladd, Seabrook ja Walker. Suurimman osan ajasta kentällä ovat pelaajat, jotka eivät rähinöihin osallistu. Havlattia, Sharpia, Toewsia ja Kanea on yritetty tuuppia, mutta he eivät ole vastanneet takaisin ja oikeastaan vain Kanea on pystytty horjuttamaan. Jos vastassa olisi Anaheim tai San Jose niin Flames olisi saattanut syttyä eri tavalla heti alusta lähtien.
Kotiyleisön edessä tarvittava intensiteetti löytyi ja ensimmäisten viiden minuutin aikana haettiin energia koko loppupelin ajaksi. Aikamoista höntyilyä tuo oli ja Hawks olisi voinut siirtyä vaikkapa 3-0 johtoon ilman Kipperin normiseivejä. Tuon hurjan alun ansiosta saatiin kotiyleisö, joista suurin osa oli jo menettänyt uskonsa, mukaan ja se kliseinen kuudes kenttäpelaaja kentälle. Yleisö horjutti Khabibulinia buuuuulin huudoilla ja liekkipaitojen jäähyt kuitattiin bullshittinä. Alun rynnistys tuotti henkisen yliotteen, joka johti voittoon, vaikka Hawks pelillisesti hallitsikin.
Burishin ansiosta seuraavat pelit tulevat olemaan sotaa, loistavaa! Toivottavasti Hawksin ykköstykitkin saadaan jatkossa osallisiksi, he saavat kokea sen, mitä playoffeissa voittaminen vaatii.
Mielestäni suurin taisto on käyty tähän mennessä tolppien välissä. Khabibulin oli todella hyvä Chicagossa ja Kipper vain hyvä. Calgaryssä Kipper oli taas hyvä, kun taas Khabibulin oli huono. Sarjan tilanne on näitä voimasuhteita mukaillen 2-1.
Jokiselta paras peli ainakin kuukauteen, ehkä jopa paras Flamesin paidassa. Ensimmäistä maalia kotiyleisön edessä ei vieläkään syntynyt, mutta muuten tasapainoinen esitys jokaisella osa-alueella. Erityisesti asenteen muutos surffailijasta laukauksia blokkaavaksi, kovaa taklaavaksi ja hyväksi takakarvaajaksi lupaa hyvää seuraaviin koitoksiin. Vastustajan ykkössentterin tasoon on kuitenkin vielä matkaa.
Hawks vei selvästi kaksi ekaa matsia tällä osa-alueella, kolmas meni aika tasan, maalivahdit sen eron maalitaululle tekevät. Leo/Dion oli ollut eiliseen mennessä varmin pari Dionin johdolla. Keenan päätti nostaa kaksikon peliaikaa ja sitä kertyi vajaa 20 minuuttia ensimmäisen 40 minuutin sisään. Taas kerran Dionin pelitaso putosi liian korkean peliajan takia eikä Leokaan kestä tuollaisia minuutteja. Kipper pelasti varsinkin tämän parin monta kertaa. Kolmanteen erään vastuu väheni, kun taas Vandy/Pardy saivat sitä ansaitusti lisää. Sarich pysyi nyt kasassa koko 60 minuuttisen ja hänen läsnäolonsa rauhoittaa kummasti.
Mahdollisia unsung-heroja: Moss, Nyström, Vandermeer
Moss on ollut ihan loistava kolmella maalillaan, Nyström näytti käsiään tärkeällä tasoitusmaalilla ja Vandermeer on ollut varmaotteinen toista peliä lukuunottamatta.
